Rojuttajat ja egoilijat kamppailusaleilla

[tumnus]

Tuli mieleen tällainen asia tuossa puntilla käydessä.

Nyt kun on fitnesbuumi tms.. ja UFC kai vielä jotenkin nosteessa niin onko teidän kamppailusaleille eksynyt selvästi kuurittelevia kavereita treenaamaan?

Tuli mieleen omalta aktiivikamppailuajalta että muutamia isokokoisia roinamiehiä eksyi bjj saleille. Heidän voima/painoetunsa takia oli välillä tukalaa sparrailla kun guardin ohitus perustui siihen että painetaan kyynärvarrella alla olevan nenän päälle jolloin kipu sai aikaan sen että teki mieli päästää ohi.
Yleensä nämä kaverit kyllä kaasuttivat todella nopeasti eikä kovin montaa erää jaksaneet. Myös Thainyrkkeilyn puolella kävi joitakin entisiä kehonrakentajia mutta eivät tykänneet kun lyötiin naamaan ja lopettivat melko nopeasti.

 

[kierojalka]

Samassa seurassa kävi vähän aikaa reenailemassa semmonen bodarijätkä. Helvetin kankee joka asennossa. Pystysparreissa löi saatanan kovaa aina ja sille piti ihan tosissaan joko sanoa, että ota vähän iisimmin tai sit antaa kuokkaan samalla tavalla, mistä se sit yleensä rauhottu. Kaasutti nopeesti ja potkut kinttuihin oli myrkkyä sille.

Ihan mukava tyyppi se oli, mut ei kai sit vaan tajunnu, että tarkotus ei oo pudottaa kaveria sparreissa :D

edit: disclaimer - en tiiä rojuttiko se, mut helvetin lihaksikas se oli

 

[betrayer]

Vai ihan bodarit ollu kamppailu salilla. Tuo kertoo jo sen, että jos on bodari ja kuntokaan ei ole kovin kummoinen niin tuskinpa ollut kovin kokenut kamppailija. Näistä vähän tulee mieleen, että pidempään reenavien porukkaan on eksynyt joku alkeiskurssille tullut "bodari" ja jos niin on, niin onko ylpeä olo kun lajin sparrissa oletkin parempi

 

[GITS]

On vahan erikoinen ketju. Enemman tuntuu etta aloittaja haluaa ponkittaa omaa egoaan.

 

[Mike]

Joo snadisti erikoinen ketju. Ikäänkuin lihaksikkaampi ei voisi mennä harjoittelemaan toista lajia ihan vapaasti, vaan ilmeisesti saleilla katsotaan kieroon sitten jos on vähän enemmän pattia. Miten sisäsiittoista toi on? Kun punttisalille tulee kamppailija, niin ei tätä kukaan katso kieroon tai ala dissaamaan.

 

[GITS]

Kun punttisalille tulee kamppailija, niin ei tätä kukaan katso kieroon tai ala dissaamaan.

Ehka tumnus on iltapaskan toimittaja jonka tehtava on dissata boudaria tekipa se mita tahansa. Eikohan siella aloittajat ota turpaan vaaralla asenteella nayttipa ne milta tahansa. Toki jollain bodarilla voi olla keskimaarin helpommin vaara asenne ja kuvitella kompensoivansa taidon puutteen voimalla mutta luulisi etta useimmat kuitenkin tajuaa etta nekkuun tulee sellaiselta joka on kamppailulajeja ihan aikuisten oikeasti harrastanut.

 

[Agustin]

Aika monella kamppailusalilla on tullut treenailtua, eikä kyllä rojuttajia ole tullut vastaan, siis sellaisia stereotyyppisiä höyrypäitä, joita tässä nyt selkeästi haetaan. Asennevammaisia tai muuten vain mulkeroita yksilöitä näkee joskus harvoin kamppailusalilla, samalla tavalla kuin missä tahansa paikassa, esim. työpaikalla, koulussa tms.

Eli ei tuo nähdäkseni ole minkäänlainen ilmiö Suomessa. Nähdäkseni suomalaisilla kamppailusaleilla on kauttaaltaan varsin tervehenkinen ja hyvä meininki. Kyllä siellä kehässä tai tatamilla turha egoilu putoaa pois nopeasti, kun siellä löytyy kengittäjä jokaiselle.

Omastakin mielestä melko turha ketju.

 

[tumnus]

Joo kieltämättä näin kun aamulla tuota avausta lukee niin ihmetyttää itsekin. Tarkoitus oli ehkä enemmänkin kysyä että onko nykyään kamppailusaleilla ruvennut näkymään doupingin käyttöä kun ns kuntodoping on yleistynyt?
Ajaltani kun vielä kamppailulajeja treenasin niin nämä bodaeit ketkä kamppilemaan tulivat olivat siis kyllä ihan mukavia. Monesti tuntui ottavan vaan egon päälle kun ei lihakset tuoneetkaan sitä toivottua etua esim pystysparreihin.

Lähinnä noissa bjj sparreissa ”bodari” pystyi voiman ja painon tuoman edun avulla lamaannuttamaan heikomman kaverin liikkeen kokonaan jolloin sparrin idea katosi.

 

[AndyS]

Erikoinen avaus minustakin.

Ensinnäkin meillä on seran jäsentietolomakkeessa kohta, jossa harrastaja sitoutuu hyviin urheilutapoihin. Mm. siis olemaan käyttämättä dopingia. Muutenkin suhtaudumme asiaan täysin nollatoleranssilla, eli avoimesti dopingia käyttävä saisi ilman muuta lähdöt salilta.

Sellaisia harrastajia, joiden epäilen lihaksiston perusteella aiemmin käyttäneen dopingia on ollut vuosien mittaan lukuisia ja tulee säännöllisesti. Ei joka peruskurssi mutta joka vuosi kuitenkin. Kukaan näistä ei ole ollut mitenkään erityisen aggressiivinen tai muuten vaarallisen tai uhkaavan oloinen. Lähtökohtaisesti ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.

Yksi tapaus kymmenisen vuotta sitten oli, joka väitti otelleensa runsaasti Thaimaassa, vaikka taitojen perusteella oli selvää, että tuskin oli edes sparrannut. Muutenkin mies oli ihan patologinen valehtelija, mutta en näe tämän johtuvan douppauksesta. Pikemmin ehkä niin, että luonteen johdosta on halunnut isot lihakset ja siksi doupannut.

Marko Savolainen oli sitten tietysti ihan oma lukunsa ja potentiaalinen huippu-urheilija.

 

[Joutsenlaulu]

Varmaa raskasta olla iso bodari ja lähteä kokeilemaa kamppailulajeja jos kaikilla on ennakkokäsitys että toi on varmasti agressiivinen rojuttaja joka tulee tänne pönkittämää egoansa Voin hyvin kuvitella tilanteen kuinka sinivöiset ''matrial arts changed my life'' siimat menee mättämää tätä ''rojuttajaa'' täysillä että saavat itse pönkitettyä omaa itsetuntoaa kun olivat parempia ku lihaksikas heppu. Paljonkohan bodarit saa kuulla näitä ''vaparissa saisit silti pataas '' huuteluita jotka kertoo imo vaan kateudesta, eihän kukaa mee taitoluistelioillekkaa huutelee että biljardissa et pärjäis

 

[THE CRONOS]

Joskus aikanaan kun Thainyrkkeily rantautui hieman isomman yleisön tietoon niin silloin paikalliselle Thainyrkkeilysalille suuntasi myös kaikki testosiat kylän kovimman jäbän titteli mielessä.
Olihan se kyllä aika hemmetin hienoa aikaa kun sparreissa tuli melkein aina verta nenästä joltain ja joku lähti nivelet sijoiltaan treeneistä. Kyllä meininki on aika paljon rauhoittunut tässä 15v aikana.

 

[lieska]

Jotenkin nään tämän asian hieman toisin. Jos nyt jotain punttia olet joskus nostanut ja se näkyy päälle. Sitten sparraat jonkun tuntemattoman kanssa, niin ei sillä ole mitään merkistystä kuinka kevyesti alat painimaan tai lyömään aina sieltä tullaan 110% teholla kimppuun. Sinänsä tämä ei ole ainakaan henk. koht. koskaan häirinnyt, koska kamppailutaustaa lapsesta asti. Nuorempana tietysti sitä otti pari iskua/lukkoa/heittoa "kevyesti" vastaan ja antoi sitten takaisin ja katsottiin että miten sen todellisuudessa menee. Näin vanhana osaa hillitä itseään jo ainakin erän verran, koska joskus sitä tosiaan tulee sparreissakin ihan vahinko "osumia". Selkeästi osaa ihmisiä lihaksikkaan näköiset ihmiset pelottaa ja joku primitiivi reaktio iskee takaraivoon kun kello laitetaan päälle.

 

[AndyS]

Tuo on ihan tosi ja olen havainnut sen itse. Minähän en ole punttteja nostellut kovinkaan paljon, mutta olen syntynyt isoksi. Monilla aloittelijoilla tuntuu olevan se ajatus, että jos sparripari on iso, niin sitä saa sitten lyödä kovaa ihan vapaasti. On toki niin, että isoa kaveria on vaikeampi vahingoittaa pahasti, mutta kyllä ne iskut ja etenkin potkut silti sattuvat osuessaan.

Osittain ongelma johtuu siitä, että ei uskalleta tulla normaalille etäisyydelle iskujen pelossa ja kun kaukaa ei yllä lyömään, niin "on pakko" rynnätä hyökkäykseen. Tällöin kontrollointi on tietenkin mahdotonta. Tätä pahentaa se, jos pari on paitsi lihaksikas, myös pitkä.

Hoksasin ongelman jo vuosia sitten ja päätin silloin, etten ryhdy kenenkään nyrkkeilysäkiksi. Sanon max. kerran että sopisi keventää tai jos ohjaaja on jo käskenyt sparrata kevyesti, en sano ollenkaan vaan paluupostia tulee saman tien. Tällä saa tietysti huonon maineen, mutta otan mieluummin huonon maineen kuin turpaani. Junnuille olen tosin vähän armollisempi, "koska he eivät tiedä mitä he tekevät".

 

[Lilli Pii]

Minä sain pari kertaa aika huolella pataan tosi isoilta aloittelijoilta. Pelottihan se sitten sparrata, kun suojauksesta huolimatta näkyy tähtiä kun tulee joku snägärilyönti kaikilla voimilla. En ollut kuitenkaan niin taitava, että oisin kaikkea saanut väistettyä. Jotenkin luulis, että iso mies osaa pikkusen säästellä voimassa, jos on kymmeniä kiloja painoeroa ja pari sattuu olemaan nainen.

Kokeneita isojakaan miehiä vastaan ei sen sijaan koskaan pelottanut sparrata kun ne osas höllätä aina sopivasti ja keskittyä hyvään tekniikkaan.

Lisäys: kenenkään mahdollisesta roinaamisesta mulla ei ole hajuakaan eikä edes kiinnosta.

 

[BoxTrainer]

Itselläni on tullut ennemmin vastaan se että juurikin ne pienemmät on niitä pahimpia egoilioita kamppailu hommissa. Välillä tuntuu että isommat miehet koetaan automaattisesti jonkinlaisena uhkana ja lähdetään hakemaan heti sitä tiputusta. Tämä tosin ilmenee juurikin vain aloittelijoilla. Ei oo ainakaan vielä tullut vastaan ketään lihapitoisempaa/isompaa äijää joka yrittäis todistella jotakin sparreissa.

Yleensä ne egoilijat kyllä häviää aika nopeasti.

 

[Hoitsu87]

Voin myöntää että painihommissa sparratessa väännän kyllä lihakasoja vastaan kahta kauheammin, ellei vetäjä ole toisin ohjeistanut. Kamppailulajeissa itseäni juuri kiehtoo tollanen David vs Goljat asetelma.

Pystysparreissa tietenkin oma ja treenikaverin turvallisuus ennen omia neurooseja, eli sillon järki pysyy päässä.

 

[pååtta]

Itse nostasin esille, että kamppailusaleilta löytyy pitempää harrastaneiden keskuudesta huomattavasti keskivertoa mukavammat ja tervehenkisemmät jantterit.

 

[Dr.Faustus]

Tuo on ihan tosi ja olen havainnut sen itse. Minähän en ole punttteja nostellut kovinkaan paljon, mutta olen syntynyt isoksi. Monilla aloittelijoilla tuntuu olevan se ajatus, että jos sparripari on iso, niin sitä saa sitten lyödä kovaa ihan vapaasti. On toki niin, että isoa kaveria on vaikeampi vahingoittaa pahasti, mutta kyllä ne iskut ja etenkin potkut silti sattuvat osuessaan.

Osittain ongelma johtuu siitä, että ei uskalleta tulla normaalille etäisyydelle iskujen pelossa ja kun kaukaa ei yllä lyömään, niin "on pakko" rynnätä hyökkäykseen. Tällöin kontrollointi on tietenkin mahdotonta. Tätä pahentaa se, jos pari on paitsi lihaksikas, myös pitkä.

Hoksasin ongelman jo vuosia sitten ja päätin silloin, etten ryhdy kenenkään nyrkkeilysäkiksi. Sanon max. kerran että sopisi keventää tai jos ohjaaja on jo käskenyt sparrata kevyesti, en sano ollenkaan vaan paluupostia tulee saman tien. Tällä saa tietysti huonon maineen, mutta otan mieluummin huonon maineen kuin turpaani. Junnuille olen tosin vähän armollisempi, "koska he eivät tiedä mitä he tekevät".

Huomannut saman. Itse tälläinen 195cm/120kg punttia kauan vääntänyt. Pienemmät-keskikokoiset kaverit, aloittelijasta jonkin aikaa treenanneisiin, lyövät mua selkeästi kovempaa kuin muita. Ja itse kun olen vain sellainen kuntoilijakamppailija eli taidoilta huono, niin enpä oikein pysty tuolla tavoin vastaamaankaan. Tuntuu tyhmältä olla koko ajan se ainoa joka pyytää muita ottamaan kevyemmin. Oma sparritreeni menee sitten osin hukkaan, kun saa vaan koko ajan kytätä ettei tule mitään hirveää pommia naamaan. No pysyypä ainakin paketti läjässä. Itse taas kun on ollut lapsesta asti iso.. Ollut vanhin sisarus yms. niin on tulee automaationa tapa säännöstellä voimia. Eli lopputulos sparrissa on että mua lyödään kovaa ja mä lyön hiljaa takaisin. Tuossa varmaan on kyllä osa selitystä kun sparraa tälläistä ulottuvaa, isoa vastaan niin tosiaan joutuu tulemaan ryntäämällä etäältä päälle.

 

[aidan]

Aikalailla kaikki salilla vastaan tulleet "punttimiehet" ovat olleet leppoisia ja ymmärtäneet hyvin lajin tekniset vaatimukset, eivätkä ole turhaan runtanneet voimalla. Yksi isompi voimamies oli muinoin painissa aika haastava, kun veti koko ajan aivan täysillä. Sain pitkän äheltämisen jälkeen hapetuksen kohilleen ja luulin, että eiköhän tämä reilun 10 min välienselvittely nyt riitä. Ei mitenkään riittänyt, vaan painia piti jatkaa niin kauan, että mörkö sai kuristuksen kostettua painamalla rautakupin selkärankaan niin reippaasti, että oli pakko taputtaa. Kaverilla oli lihasmassaan nähden ihan älyttömän kova painikunto, mutta paha sanoa, että oliko kovemmat kreatiinit koneessa vai ei.

Egoilijoita sitten löytyy ihan kaikista ihmistyypeistä, eikä pahimmat kovin kauaa yleensä jaksa harrastaa.

 

[Thonglong]

Ei noita liiaksi saakka ole ollut, mutta joskus osunut kohdalle. Siis sellaisia isoja ja vahvoja mutta taidoiltaan vaatimattomia tyyppejä, jotka ottavat kovaa. Vaparisparrissa olen ottanut haasteena eli mielenkiintoista kokeilla miten sillä tekniikalla oikeasti pärjää. Ja ihan hyvin on pärjännyt, mutta vaikeeta se voi olla. Isosta koosta ja voimasta on hyötyä eihän siitä mihinkään pääse.

Kerran Thaikuissa yksissä vaparitreeneissä oli sellainen 120 kg nyrkkeilijä. Katselin kun hän otti alkulämmöksi varjoa ja isoksi mieheksi liikkui todella hyvin ja muutenkin vaikutti tosi atleettiselta ja räjähtävältä. No kyseessä oli siis vaparitreenit ja sparreissa sain hänet vastaansa ja ei ollut kivaa. Boxailijalla oli tyyliin bjj-alkeiskurssin käyneen lukkopainitaidot eli esim. tiesi suurinpiirtein miten guardissa ollaan ja mitä pitää tehdä, mutta oli tosissaan todella vahva ja räjähtää ja piru vielä löi jos ei ihan täysiä, niin ainakin kovaa. Eikä väsynyt. Pikkaisen pelotti olla guardissa alla ottamassa niitä moukareita vastaan. Pääsin toki helposti guardista alta päälle ja mountiin, mutta sieltä se kampesi samantien ylös ihan vaan voimalla. Oli pakko sparrata niin, ettei edes pyri pitämään positioita, vaan liikkumalla ja positioita vaihtamalla koko ajan askel edellä ja välillä vähän nyrkkiä naamaan. Mutta ei puhettakaan että olisi saanut tai viitsinyt edes yritttää hakea jotain kuristusta tai käsilukkoa. No lopulta sitten sain jalkalukon, mutta sitäkään tuskin olisi saanut, jos olisi yhtään osannut puolustaa. Itsellä paino 80 kg.