Andylltä viheltää taas pointti railakkaasti ohi, missä ei toki ole mitään uutta. Väännetään rautalankaa: Pointti ei ole se, ettei Robben kannattaisi kehua itseään sparrien jälkeen, vaan hänen urallaan toistuva epäsuhta puheiden ja tekojen välillä. Robben leiristä annetaan aina ymmärtää, kuinka kohta aitaa kaatuu ja siinä sivussa otetaan parit maailmanmestaruudet. Tosiasia kuitenkin on se, että mies on huonossa kunnossa, ja väistelee vaaralliset vastustajat. Aina siellä spekuloidaan kovilla nimillä, mutta loppujen lopuksi vastassa in helvetin molekyylejä ja muita mätisäkkejä. Myöskin Chisora-uusinnan Robbe visti pariin kertaan, kunnes suostui otteluun, kun muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Se oli kuitenkin liian myöhäistä, kun yleisö oli tullut kusetetuksi jo liian monta kertaa, eikä edes Chisora vastustajana enää kiinnostanut ketään, ja ilta peruttiin. Nyt Robbe voisi edes yrittää rakentaa uusintaa Duhaupasia vastaan uskottavuutensa palauttamiseksi, mutta ei. Turpa pysyy tukossa, eikä inahdustakaan lähde patongin suuntaan, vaikka itsevarma ottelija janoaisi uusintaa nöyryyttävän tyrmäystappion jälkeen.
On puuduttavaa kohta taas kuunnella, kuinka Robbe haastoi hienosti Joshuaa ja on elämänsä kunnossa. Sitten annetaan ymmärtää jotain suurta olevan tiedossa. Robbenhan piti ottaa nyt syksyllä kaksi matsia, mutta ei tule tapahtumaan. Ottaa yhden, ja vastustaja on joku mielenkiinnoton nimi rankingsijoilta 50-100, mark my words.
