Majoitusten hinnat vaihtelee tietysti tason mukaan. Sehän on selvää, että esim Chicagon downtownissa neljän tähden hotelli maksaa huomattavasti enemmän kuin "pikkukylän" (100 000 asukasta) kuppanen motelli. Itse tuli kaverin kanssa yövyttyä halvimmillaan 32 dollarilla, eli siis 16 dollaria per naama. Voin kertoa, että huone ei yllättäen ollut kovinkaan tasokas :D suorastaan iljettävä.
Ja Chicagon keskustan sykkeessä joutui maksamaan hieman enemmän. Mutta täytyy myöntää, oli se sen arvoista. Voi jeesus kun oli hieno huone. Ja se sänky oli jotain aivan käsittämättömän. Aamusta heräsin kun olin poikittain ja silti mahduin aivan loistavasti. Ei muuten olisi etukäteen uskonut kuinka helvetin vaikeaa on löytää vapaata huonetta Chicagon downtownista puolen yön aikaan.
Tuosta GPS:stä. Itse olen myös sitä mieltä, että ei mitään sellaista tarvita. Kyllä tavallinen kartta riittää ihan loistavasti. Mikäs sen parempaa kun seikkailla ja pyöriä kuin puolukka p******a. Sillä tavalla sitä törmää helpoiten kaikkiin mielenkiintoisiin juttuihin joista ei alunperin ollut yhtään mitään tietoa.
Ja parasta on mennä ilman sen tarkempaa suunnitelmaa ja motarilla liittymän kohdalla heittää ihan arvalla kumpaan suuntaa menee. Tietysti jonkinlainen visio on hyvä olla, että mihin päin noin suurinpiirtein on menossa. Tämä saattaa johtua myös siitä, että itse en tykkään suunnittella asioita kovin tarkkaan tai hirväen pitkälle.
Ja 4-way stopista. Jos nyt oikein muistan niin se menee niin, että se kuka ensimmäisenä tulee risteykseen, lähtee myös ensimmäisenä. Eli tulo järjestyksessä mennään. Ja sitten jos satutaan tulemaan yhtäaikaan, niin oikealla oleva menee ensin. Ja tietysti punaisten valojen palaessa saa kääntyä oikealle.
Kuten aikaisemmin jo mainittiin, ei kannata todellakaan jumittaa pelkästään kaupungeissa. Vaikka onhan nuo isot kaupungit aika perkeleen vaikuttavia ja niiden nähtävyydet kuten
Gateway Arch ja
Sears Tower näin suomalaisen maalaistollon kannalta.
Mutta itsellä reissun kohokohdat oli ihan jossain muualla kuin näissä suurkaupungeissa. Fiilistelyä Mark Twainin kotikaupungissa Hannibalissa ja jonne Huckleberry Finnin seikkailut pohjautui. Ja muitakin todella hienoja paikkoja joita löytyi Mississippi-joen varrelta ja sen ympäristöstä. Ja rodeo, on vaan hemmetin siistiä paikan päällä katsottuna. Ja kuvauttaa itsensä maailman pisimmän miehen
Robert Wadlowin patsaan vieressä. Siinä vasta todella käsitti miten älyttömän isokokoinen kaveri on ollut. Ja totta kai sitä piti käydä tutustumassa myös pikkukaupungin country fair tunnelmaan ja maistaa kotitekoista lemonadia. Jne jne...
Ja jos mahdollista, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa huvipuistoistoon siellä ollessa. Kuten esimerkiksi jossain
Six flagsin puistossa. Siellä kun päivän riehuu niin ei enää paljon kotimaan huvipuistot nappaa. Siinä käy samalla tapaa kuin kotimaisessa elokuvassa "kun mikään ei riitä".
Perkele, tässä fiilistellessä tulee taas sellainen olo et täytyy sit perkele isona ja rikkaana lähteä taas uudestaan palloilemaan ameriikkoihin. Niin paljon uskomattoman hienoja kokemuksia tuli saatua.
