Muutamia omia mielipiteitä, perustuvat omiin kokemuksiin tupakasta & viinasta sekä lapsuuteen, isäni oli ja on alkoholisti edelleen vaikka asuukin toisaalla. (sairaudestahan ei parane koskaan, sanotaan)
* Väittäköön kukaan mitä hyvänsä, niin sen yhden saunakaljan juominen, yhden ryyppyillan tupakan polttaminen, ne on ehdoin tahdoin tulella leikkimistä, ja väitän että lähes poikkeuksetta ne johtavat ennemmin tai myöhemmin siihen että homma jatkuu taas. Miksi ihmeessä pitäisi edes leikitellä, normaaliin elämään ei kuulu tupakka eikä alkoholi, sen enempää kuin muutkaan päihteet. Ne parit saunakaljat on vain sitä että pelätään luopua alkoholista kokonaan, "pehmeä" lasku joka kannustaa eteenpäin, mutta tietää tulevaa takapakkia.
Isäni oli lapsuudessani 2 vuotta täysin selvänä, sai firmansa taas kukoistamaan, perhe-onni oli korkeimmillaan. Sai sitten lahjaksi jonkun pienen, eksoottisen viinapullon. Kas, eräänä päivänä kun koulusta tallustelin kotiin, konttasi iki-ihana isä lattialla. Viha siitä että 100% täydellinen elämä oli taas pilalla, antoi ~50kg painoiselle kynäniskalle voimia siinä määrin että juoppoisä pyöri rappusia alas ja keräsi nyrkillä survottua nenäänsä poskelta talon pihalla. Muutamaa viikkoa myöhemmin firma oli konkurssissa ja viinapulloja pilkotti sieltä täältä, vuotta myöhemmin perhe rikki, muutamaa vuotta myöhemmin huoltajuuskiistoja. Juomisen syynä sittemmin se että perhe hajosi. Jooh.
Ensin juodaan se yksi, ja ajatellaan että kas, tämähän meni hyvin eikä seuraavana päivä tee yhtään mieli. Voidaan siis ottaa toistekin, kun homma on näin hallinnassa. No, kai sitä voi kaksi juoda kun näin pitkään tulee löylyssä istuttua, eihän se mitään ryyppäämistä vielä oo. Homma on niin hyvin hallinnassa että kai mä voin vähän kirkastakin poikien kanssa maistaa kun on naapurin Reijon varpajaisetkin kerran. ------->> Hetkinen, nyt on tullu juotua tällä viikolla 5:nä päivänä muutamat kaljat ja vielä ne paukutkin... täytyy olla ens viikko selvänä. ---->> EI ONNISTU.
Mä oon nuoresta iästäni huolimatta polttanut 5 vuotta, ja yritin kaksi kertaa lopettaa. Olin kummallakin kerralla 1-2kk polttamatta, ja olo oli raikas ja mietin että homma on niin hyvin hanskassa että voin ihan huvikseni vetää tossa kaverien kanssa kalastamassa ollessa yhden tupakan, tuntuukin aika mukavalta kun sitä tupruttelee. Niinpä poltin toistekin sen nk. yhden tupakan. Jotenkin ihmeellisesti mun taskuun alkoi ilmestyä sitten tupakka-askeja ja mun suussa maistua terva. En tiedä...yliluonnollista?
Sittemmin lopetin taas kerran, tyttöystävän kanssa yhtä aikaa. Tyttöystävä sitten ratkesi muutaman viikon päästä, ja mietin että vittu minä en ala polttaa vaika mikä olis - vaikka paineet oli kovat, kun tottunu että kavereitten kanssa voi pysähtyä
RÖÖKILLE, seksin jälkeen on kiva polttaa
RÖÖKI, kun on tylsää voi mennä
RÖÖKILLE... Ja vielä tyttöystäväkin sitten istuu
RÖÖKILLÄ vähän väliä..ei hyvä. Mutta nyt olen ollut vuoden polttamatta ja siinä pisteessä, että kun oon kerran tässä maistanut tupakkaa, niin meinasin oksentaa ja tukehtua samaan aikaan, henkeä ahdisti vielä vartin sen jälkeenkin. YÄK. Tilanne on muuttunut hassuksi siinä mielessä, etten kerta kaikkiaan jostain syystä osaa kuvitella itseäni polttamassa röökiä silloin aikaisemin, en saa sellasta mielikuvaa luotua. Kaveritkin naureskelee että johan olis tyhmän näköistä jos mä tupruttelisin tupakkaa.
Niinpä niin, no vuosi sitten tupruteltiin 1-2 askia päivässä ja se oli ihan normaalia.
Kyse ei mulla ole fyysisestä addiktoitumisesta, vaan tapoihin kangertumisesta. nyt osaan laiskotella tai tehdä muuta tupakalla käyttämäni ajat. Tupakoimaan oppiminen veisi taas hetken, mutta oppisin sen taatusti ja äkkiä.
Kun oppii millaista on elää ilman viinaa, ei voi kuin itsekin nauraa millaista oli elää viinan kanssa ja sääliä kapakasta aamuyöllä tallustavia juoppolalleja. Luulisin näin... itselleni alkoholi ei ole koskaan ollut ongelma, nuorempana tuli ryyppäiltyä, nyt kun olisi ikää ryypätä laillisesti niin en juo oikein koskaan kun ei jaksa kiinnostaa.
**
