ringside oli oikeassa!

[protsku]

Eli nyt tulee kuluneeksi yksi kuukausi siitä kun möyrin ojassa humalapäissäni ja menin sitten häntä koipien välissä vielä kerran takaisin aa-palavereihin. Tajusin kuitenkin melko pian että palaverissa istuminen ei enää auta. Vastuu pitää ottaa itse.

Tämän tredin tarkoitus ei ole vähätellä niitä saavutuksia mitä aa on saanut aikaan. Moni on löytänyt raittiuden palavereista. Mutta kuten ringside kirjoitti, aa ei ole välttämättä ajattelevan ihmisen toipumispaikka. Näissä porukoissa on ihan liikaa vallanhimoisia paskiaisia ja kaikenlaista tulokkaiden manipulointia. Itse en ole ollut tulokas enää moneen vuoteen mutta sitä enemmän sattuikin se kun näki miten vittumaisesti eräät ns. vanhemmat jäsenet vähättelevät alle vuoden pituista raittiutta. Heidän mielestään pitää olla kymmeniä vuosia absolutisti ennen kuin aletaan arvostaa. Samoin he sanovat että jos juo yhden ainoan kaljan niin siihen kuolee...

Olen ollut monia vuosia elämästäni aa-uskovainen ja mm. kuvitellut että kaikki ne jotka lähtevät yrittämään kohtuukäyttöä, joko juovat itsensä kuoliaaksi tai epäonnistuvat muulla tavalla. Ringside kuitenkin kirjoitti että on mahdollista oppia kohtuukäyttöön vaikka olisi mennyt työpaikat ja kaikki ihmissuhteet juomisvuosien aikana. No minulla ei ole mennyt ihan kaikki kappaleiksi ryypyn takia ja siksi rupesin kapinoimaan sitä kun ringside kirjoitti että "et tiedä mitään".

Mietittyäni asiaa tarkemmin ja oltuani tämän noin 30 päivää raittiina tulin siihen tulokseen että ringside on oikeassa. En tiedä vielä mitään siitä miten ollaan raittiina tai alkoholin kohtuukäyttäjä ilman aa-kultin opetuksia. Tämä on kuitenkin se tie jota alan nyt opettelemaan. Tsekkasin läpi ne syyt mistä lähdettiin juomaan viimeisen parin vuoden aikana ja tulin siihen tulokseen että olen juonut kaikista eniten siihen kun aa:n vanhat parrat eivät arvostaneet tarpeeksi saavuttamaani alle vuoden mittaista raittiutta. Heille ei riitä se että on 360 päivää vuodesta raittiina, kultin jäsen voi olla vain absolutisti joka on 364 päivää vuodesta raittiina.

Perskännejä en haluaisi juoda enää koskaan mutta jos vielä joskus tuntuu siltä että haluaisin ottaa saunakaljat hyvässä seurassa niin aion sallia sen itselleni. Oleellista tässä on se että toisin kuin mitä aa-kultti opettaa, yhdestä kaljasta ei kuole.

Laittakaa hyvät ihmiset kokemuksianne siitä miten olette löytäneet kultaisen keskitien viinan käytössä omin voimin. Kiitos!

:arvi:

P.S. Kaikista legendaarisimpia aa-kultin tarinoita on se miten "Reiska oli 10 vuotta raittiina ja ryyppäsi sitten seuraavat 5 vuotta juotuaan yhden saunakaljan"...

 

[MHK]

Oon joskus kirjoittanu lapulle selvänä ollessani virallisen sopimuksen itseni kanssa etten ota enää sitä kymmenettä kaljaa enkä puhu paskaa tai mökästä päissäni. Tilanteen ollessa päällä luen lapusta toimintaohjeet ja menen nukkumaan. Kaikki on tyytyväisiä, myös itse seuraavana päivänä.

 

[Bad Karma]

Viime vuoden lokakuussa otin viimeiset paukkuni ja siitä lähtien täysraittius. Terveys alkoi reistailemaan eli oli pakko tehdä jotain. Asiaan vaikutti myös paljon nuorimman poikani kommentti "iskä...sä haiset taas kaljalle". Sitä ei pieni ihminen ymmärrä, miten tuollaista nykyisin häpeää. Nyt on kuitenkin kiva istua pojan vieressä ja kuiskia hassuja asioita äidistä hänen korvaansa...raikkain hengityksin. Itse olen ylpeä, että sain lopetettua juomisen vaikka pienet kehut lähiomaisilta olisikin ajoittain olleet paikoillaan. Ei kai sitä tiedä, kuin alkoholisti itse, millainen saavutus tuo raittius on. Sinulle ja minulle protsku annan täydet rispektit.

 

[Dragon]

Perskännejä en haluaisi juoda enää koskaan mutta jos vielä joskus tuntuu siltä että haluaisin ottaa saunakaljat hyvässä seurassa niin aion sallia sen itselleni.

Kuulostaa hyvältä, uskon että onnistut.

Laittakaa hyvät ihmiset kokemuksianne siitä miten olette löytäneet kultaisen keskitien viinan käytössä omin voimin. Kiitos!

En ole oikea henkilö kertomaan kultaisesta keskitiestä, kun en ole koskaan ryypännytkään mutta mulla se keskitie on about 2 lonkkua kuukaudessa.

 

[protsku]

Itse olen ylpeä, että sain lopetettua juomisen vaikka pienet kehut lähiomaisilta olisikin ajoittain olleet paikoillaan. Ei kai sitä tiedä, kuin alkoholisti itse, millainen saavutus tuo raittius on.

Jep jep. Kun mullakin on tuota ikää jo yli 30 niin pitää ruveta itse tajuamaan asioita. En jaksa enää istua odottamassa palaverissa sitä päivää kun joku Ville tai Reiska alkaisi antamaan rispektiä raittiina olemisesta. Mulle riitää palkinnoksi se kun voi tehdä töitä ja treenata selvinpäin eikä tarvii miettiä että missähän sitä huomenna herää. Seksikin sujuu paremmin ilman viinaa.

 

[Willie]

Juominen ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Pystyn helposti olemaan vuoden juomatta (tarvittaessa pidemmänkin ajan), pystyn helposti käyttämään kohtuudella ja erityisen helposti pystyn ajoittain juomaan perskännit. ;)
En siis puhu omasta kokemuksestani, mutta uskon että alkoholistille on huomattavasti helpompaa kieltäytyä alkoholista täysin kuin käyttää kohtuudella. Mahdotonta se ei kuitenkaan varmasti ole, ainoastaan vaikeampaa. Kysehän on vain siitä kuka vetää: mies viinaa vai viina miestä.

 

[Rinkku]

Kysehän on vain siitä kuka vetää: mies viinaa vai viina miestä.

Täysin totta. Mä sanoisin, että meikäläisen paranemisessa muuttu tasan yksi asia; viinahammasta lakkasi kolottamasta. Silloin kun dokasin, niin se meni aina niin, että mun teki ensin mieli viinaa, ja sitten keksittiin joku syy viinanjuomiseen. Nykyisin mä juon, jos jos on juhlat, polttarit, illanistujaiset yms. Eli ensin on se sosiaalinen tilanne, ja vasta sitten tulee se alkoholi. Juon vain silloin kun haluan. Dokausvuosina join koko ajan, vaikka halusin olla selvinpäin. Se on hirveen vaikee selittää toi juttu sellaiselle, joka ei ole sitä itse kokenut. Periaatteessa sitä juo vaikkei halua, ja toisaalta juo juuri siksi, koska haluaa ehkä sittenkin olla enemmän kännissä kuin selvinpäin. Mä en usko, että alkoholismissa on mitään geneettistä. Se on opittu toimintamekanismi, jolla kierretään se fakta, että ollaan itse vastuussa itsestä. Mä syytin kaikkia muita paitsi itseäni omasta kurjuudestani. Samalla kun myönsin, että olen heikko ja vastuuntunnoton kusipää, niin viina lakkasi maistumasta. Kaikkia deekuja yhdistää se, että ne on raukkoja. Syyttelevät muita omasta kurjuudesta.

 

[protsku]

Dokausvuosina join koko ajan, vaikka halusin olla selvinpäin. Se on hirveen vaikee selittää toi juttu sellaiselle, joka ei ole sitä itse kokenut. Periaatteessa sitä juo vaikkei halua, ja toisaalta juo juuri siksi, koska haluaa ehkä sittenkin olla enemmän kännissä kuin selvinpäin.

Musta homma menee niin että juoppo on tyytyväinen olotilaansa ja suunnittelee silmät kiiltäen seuraavaa biletystä seurauksista välittämättä, alkoholisti on taas juomisensa juonut ja haluaa saada muutosta elämään. Se on sitten makuasia että haluuko alkoholisti ottaa ne saunakaljat pari kertaa vuodessa hyvässä seurassa toisten kanssa tai sitten ei. Tuo mainitsemasi sosiaalinen ulottuvuus on erittäin tärkeä koska jos alkoholisti alkaa dokaamaan yksin niin hänestä tulee pian uudestaan juoppo. Eli jos ottaa parit kaljat hirvipeijaisissa tai kaverin häissä niin se ei tee kenestäkään vastuutonta kusipäätä.

 

[Mike]

Laittakaa hyvät ihmiset kokemuksianne siitä miten olette löytäneet kultaisen keskitien viinan käytössä omin voimin. Kiitos!

Tuntuisi ettei sitä viinanhimoa ole kaikilla. Ei vain kiinnosta juoda niin ei kiinnosta, toiset taas joutuvat tappelemaan itsensä kanssa etteivät koskisi pulloon. Tää on joku aivosydeemi, mikä bugaa alkkiksilla.

 

[makew]

Tuntuisi ettei sitä viinanhimoa ole kaikilla. Ei vain kiinnosta juoda niin ei kiinnosta, toiset taas joutuvat tappelemaan itsensä kanssa etteivät koskisi pulloon. Tää on joku aivosydeemi, mikä bugaa alkkiksilla.

Vaikken juuri mitään tiedä, sen paremmin oikeesta ryyppäämisestä kuin alkoholismista, niin luulisin että tuo "viinanhimo",
voipi tulla siitä että juo viinaa vitutukseen->ja sitten jää "itsesääli vaihde" päälle ja sitten halutaan olla kokoajan kännissä, jotta vittumainen todellisuus unohtuisi.


Joskus jokaista vituttaa(en tunne ketään, jolla ei olisi ollut ongelmia elämässään, ongelmien tasot vaihtelee tokia... Todella paljon!)
mutta muistelen tässä yhtä juttua, joka vitutti mua erittäin paljon...
niin täytyy kyllä sanoa, että teki mieli vetää kunnon kännit(+polttaa tupakkaa ja kaikkea muuta mikä ei kuulu tapoihin),
siis oikeen vittumoiset kännit->"taju pois kunnolla, herätään veneen alta" tyylisesti.

Mutta pointti on se: Että en juonnut, lopulta ajatus selkeni ja mietin itsekseni:
"Nyt täytyy vaan miettiä tää asia läpi ja käydä kävelyllä/venyttellä ja syödä hyvin ja ottaa rennosti".

Poltin tosin yhden röökin mutta sekin vaan vitutti lisää, koska se oli sätkä ja se toi vaan paskan maun suuhun...

 

[Mike]

Mulla ei toimi alkuunkaan toi vitutukseen juominen. Viina vain vahvistaa tunteita, jos on hyvä fiilis niin sitten on vielä parempi kun käy muutamalla, jos taas vituttaa ja vetää kännit, niin sitten vituttaa oikein huolella. Eli ite en kykenis hukuttaan surua viinaan.

 

[SuperStar]

Mä taas oon kuullu sellasen jutun että alkoholistit ei kestä sitä krapulaa ja sen tuomaa morkkista siitä että taas menin sortumaan, niin sitten siitä tulee sellanen oravanpyörä. Itellä onneks on darrat aina sitäluokkaa ettei viinaa tee mieli juua enää ikinä, enkä oo pystynykkää vaikka oon jotain tasottavia joskus yrittäny juoda, tulee vaan kahta kauheempi olo.

 

[makew]

Mulla ei toimi alkuunkaan toi vitutukseen juominen. Viina vain vahvistaa tunteita, jos on hyvä fiilis niin sitten on vielä parempi kun käy muutamalla, jos taas vituttaa ja vetää kännit, niin sitten vituttaa oikein huolella. Eli ite en kykenis hukuttaan surua viinaan.

Jotkut henkilöt tätäkin kuitenkin harrastaa.
Itse en voi sanoneeni koskaan näin tehneeni, on kyllä tehnyt mieli vetää kännit ja tehdä tyhmyyksiä kännissä.

Paremmin olen kuitenkin vittumaisista asioista selvinnyt,
kun olen ajatellut ne läpi kunnolla ja jutellut jonkun ystävän kanssa.
Muutenkin tulee viinaa juotua niin pirun vähän, että vitukseen juominen olisi viinan haaskausta.

 

[protsku]

Muutenkin tulee viinaa juotua niin pirun vähän, että vitukseen juominen olisi viinan haaskausta.

Siis tää on niin loistava ja niin tosi että saanko lainata siguksi? Hyvin sanottu! :kippis1:

 

[makew]

Siis tää on niin loistava ja niin tosi että saanko lainata siguksi? Hyvin sanottu! :kippis1:

Ihan vapaasti:kippis1:

mut jos sä alat tolla rahaa tekemään niin puolet mulle...


Ps. Vähintään :D

 

[Stiltskin]

Tuntuisi ettei sitä viinanhimoa ole kaikilla. Ei vain kiinnosta juoda niin ei kiinnosta, toiset taas joutuvat tappelemaan itsensä kanssa etteivät koskisi pulloon. Tää on joku aivosydeemi, mikä bugaa alkkiksilla.

Toisilla etanoli piiskaa sitä dopamiinirataa ihan toisella mittakaavalla kuin toisilla. Addiktiivinen luonne on hankaluus joka vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin vain päihteiden käyttöön.

Onneksi itselläni on asiat pysyneet kuosissaan ja etanolihumala nyt ei himota sitten tippaakaan. :urjo:

 

[Stiltskin]

Mä taas oon kuullu sellasen jutun että alkoholistit ei kestä sitä krapulaa ja sen tuomaa morkkista siitä että taas menin sortumaan, niin sitten siitä tulee sellanen oravanpyörä. Itellä onneks on darrat aina sitäluokkaa ettei viinaa tee mieli juua enää ikinä, enkä oo pystynykkää vaikka oon jotain tasottavia joskus yrittäny juoda, tulee vaan kahta kauheempi olo.

Mä taas olen kuullut jutun että jokainen alkoholisti on yksilö omilla tarinoilla ja syillään, stereotyypit toimii tässäkin huonosti. (kuten aina)

 

[Nat_Ural]

Toisilla etanoli piiskaa sitä dopamiinirataa ihan toisella mittakaavalla kuin toisilla. Addiktiivinen luonne on hankaluus joka vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin vain päihteiden käyttöön.

Lääketiede on hieno asia, alcoholism neurological addiction dopaminergic. Useimmille juopoille kaikki sellainen on kuitenkin täyttä paskaa. Ainoa mikä vaikuttaa auttavan, on jokin viinaa vahvempi. Ei ihme että monet ovat ottaneet jeesuksen pysyvästi elämäänsä. Sitten kun sekin menee, mitä jää jäljelle? Addiktio?

Olen vielä sen verran naiivi, että toivon ihmisten selviytyvän elmästä pelkästään vahvalla voimalla.

 

[Stiltskin]

Lääketiede on hieno asia, alcoholism neurological addiction dopaminergic. Useimmille juopoille kaikki sellainen on kuitenkin täyttä paskaa. Ainoa mikä vaikuttaa auttavan, on jokin viinaa vahvempi. Ei ihme että monet ovat ottaneet jeesuksen pysyvästi elämäänsä. Sitten kun sekin menee, mitä jää jäljelle? Addiktio?

Olen vielä sen verran naiivi, että toivon ihmisten selviytyvän elämästä pelkästään vahvalla voimalla.

Mä luulen että riippuen tietysti persoonallisuudesta, tuon lääketieteellisen puolen ymmärtäminen auttaisi ymmärtämään ja hyväksymään myös itsensä, ei tietenkään alkoholismia.

Oma näkökantani on se, että johonkin tuo addiktio heijastetaan tavalla tai toisella. Jalostuu se sitten mustasukkaisuudeksi tai muuksi fanaattisuudeksi, en voi uskoa sen häviävän kokonaan.

Jos joku onnistuu sen hävittämisessä ilman lieveilmiöitä, jo oletusarvona kunnioitan tällaista suoritusta todella paljon.
-----------
Puhun siis oikeasti addiktiivisista ihmisistä tässä.

 

[lassi]

Olen ollut nyt raittiina 5 vuotta AA:n avulla. Millään muulla tavalla en tähän pystynyt, en antabuksilla, A-klinikan terapialla, en kirjallisilla sopimuksilla itseni kanssa(kyllä, niitäkin olen tehnyt useita kertoja). Vasta nyt lähempänä neljää kymmentä uskallan asetella itselleni sellaisia pieniä tavoitteita että josko vaikka tulevan vuoden aikana lihasmassaansa lisäisi pari kiloa. Nuoruus meni aina kolimikymppiseksi asti enemmän tai vähemmän hukkaan alkoholin takia. Sitten alkoi pientä valoa näkyä.Liityin niihin aikoihin ensi kertaa AA:han. Parin vuoden retkahtelun jälkeen sain tästä raittiudesta kiinni.

Samaa mieltä olen siinä, että porukkaan mahtuu jos jonkinlaista menijää,on kaikkitietäviä,vallanhimoisia,vähättelijöitä jne. Mutta kaikki ovat siellä samasta syystä ja kaikkien raittiudessa on kyse tämän päivän raittiudesta. Uskon omia ja muiden kokemuksia siinä, että yksi ryyppy saa alkoholistilla ryyppyputken päälle. Jos ei heti samana päivänä, niin milloinkahan sitä voi ottaa varovasti seuraavan ryypyn...joko kohta....huomenna...tänään...ryyppy meni hyvin...voin kai ottaa koko pullon...ja kyllähän krapulaa voi loiventaa kun tekee sen taiten....
Ei siihen yhteen saunakaljaan kuole, mutta jos alkoholistista on kyse niin kyllä se on tulella leikkimistä. Itse en arvaa edes leikitellä ajatuksella. Toisaalta, ei ole tarviskaan.

AA ei varmastikaan sovi kaikille, mutta onneksi on muitakin keinoja pysyä raittiina. Arvostan täydestä sydämestäni kenen tahansa alkoholistin raitista päivää olipa se millä tavoin tahansa saavutettu. Ja ken onnistuu kohtuukäyttöön palaamaan niin nostan hattuni niin korkealle kuin pystyn. Varmaan se on mahdollista, huhuja olen kuullut että joku olisi onnistunut. Tutut kokeilijat vaan ovat tupanneet joko kuolemaan tai päätymään jonnekin roskiksiin. Toisaalta taas kaikki rankasti ryyppäväthän eivät ole alkoholisteja, ja käsittääkseni täysraittius ei silloin ole edes se mitä tavoittelemaan lähdetään. Näin ainakin ymmärsin itse aikoinaan A-klinikalla asioidessani.

Sen verran vielä AA:sta, että siellä on tarkoitus jakaa omia kokemuksiaan. Joku vuosikymmenet raittiina ollut patu saattaa heittää juttua joka tuntuu olevan vittuilua minulle. Nyt vain on niin että mies puhuu ihan vaan itsestään, mutta holisteilla tuppaa nuo kokemukset olemaan monesti aika lailla samoja, joten sattuu myös itseen. Ja kyllä AA on ihan ajattelevan ihmisen paikka.Itse siellä joutuu omaa itseään tutkailemaan ja työn tekemään. Ei ole koulutettua terapeuttia tekemässä täsmäkysymyksiä ja rauhoittavia jakelemassa.

Hyvää raitista päivänjatkoa kaikille. Raittius on iloinen asia vaikka elämä välillä potkisikin päähän.