Kyllä mulle sitten sattuu ja tapahtuu, voi luoja. Tunti sitten tuli kämmättyä duunissa sen verran rajusti, että poskia punottaa vieläkin; toisaalta munkin on pakko myöntää, että tapahtunut oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan
Olen kesätöissä eräässä juorulehdessä kuvankäsittelijänä. Lähtiessäni tuossa kahden jälkeen kotiin päin jäin pitämään eräälle cd-levyjä kantaneelle lähetille toimituksen ovea auki, ja sain tästä vaivanpalkaksi Marika Fingerroosin ja Martina Aitolehden Salarakas-singlen (teille jotka ette ole tätä vielä kuulleet: Marika ja Martina ovat perustaneet Salarakkaat-nimisen dueton ja ensimmäinen sinkku Salarakas on juuri ilmestynyt). Omasta mielestäni tämä tekele on ihan kauheaa jöötiä, eikä arvostukseni ole kovinkaan korkea itse naisiakaan kohtaan. Olisi siis pitänyt kieltäytyä lähetin lahjuksesta, mutta sen sijaan astuin hissiin sinkku kädessäni.
Kerrosta alempana hissiin astui pari naista, jonka toisen tunnistin tutuksi toimittajaksi. Sinkkua kädessäni iloisesti heilutellen kysyin häneltä, että "Oletkos jo kuullut tämän tatskaääliön [viittaus Martinan jättikokoiseen tatuointiin, jossa oli kirjoitusvirheitä] ja jakorasian kauhulevytystä, en tajua miten ne on kehdanneet levyttää tällaista pa*kaa!" Ihmettelin yleensä aina niin nauravaisen toimittajan kummallista ilmettä kunnes katsoin hänen seuralaistaan tarkemmin.
Katseeni siirtyi useita kertoja edelleen kädessäni roikkuneen sinkun ja naisen välillä. Joo, arvasitte oikein - Marika Fingerrooshan se siinä, tuijotti mua palavin silmin ilmeellä joka olisi voinut tappaa. Kauhunsekainen häpeä valahti ylitseni, enkä kyennyt sanomaan sanaakaan. Kolmen kerroksen hissimatka tuntui kolmen vuoden mittaiselta. Poistuessamme hissistä tämä salarakas sihahti mulle kiukkuisesti, että "kiitti vaan v*tusti!"
Että näin mulla tänään. Ai kamala, että hävettää vieläkin, mutta jostain syystä kavereideni mielestä salarakas-episodini on hurjan huvittava No, ensi kerralla katson tarkemmin kenen kanssa olen hississä ennen kuin avaan suuren suuni
