- Liittynyt
- 9.5.2003
- Viestejä
- 2 538
Löysinpä tälläisen tekstin, onko kenelläkään tietoa jutun paikkaansa pitävyydestä?
Mörri 22.06. 22:24Ihan ensimmäisenä todettakoon, että laihduttaminen on tekniikkalaji. Laihduttaminen ei kysy luonteenlujuutta, se ei kysy tahdonvoimaa eikä se kysy sitkeyttä. Se kysyy sitä, että tietää, minkä sorttinen laihdutustekniikka sopii itselle ja minkä tyyppinen aineenvaihdunta itsellä on.
Lihominen näin yleensä ei johdu siitä, että syö enemmän kuin kuluttaa.Se johtuu siitä, että elimistö varastoi enemmän energiaa insuliinin vaikutuksesta rasvakudokseen kuin se kuluttaa. Syyllinen lihomiseen siis ei ole ravinnon sisältämä rasva, ei sen sisältämä hiilihydraattimäärä vaan niiden yhteisvaikutus.
Kasvisruualla on mahdollista lihota todella pahasti, jos syö väärin. Ei lihakarjaakaan lihoteta syöttämällä sille rasvaa. Sitä lihotetaan syöttämällä sille viljaa.
Lihomisen suhteen pahin mahdollinen ruokavalio on sellainen, jossa on vähän proteiineja, paljon korkean verensokeri-indeksin omaavia hiilihydraatteja (tärkkelystä ja sokeria) sekä jonkin verran rasvaa. Lihominen alkaa siitä, kun veren hiilihydraattitaso kohoaa, ja käynnistää insuliinin erityksen. Insuliini puolestaan edesauttaa ravinnon energiasisällön varastoimista rasvasolukkoon. Rasva varastoituu sellaisenaan ja hiilihydraatit konvertoituvat triglyserideiksi ja varastoituvat. Mikäli insuliinitaso veressä saadaan pidettyä riittävän alhaisena, energia ei varastoidu. Tästä syystä mm. diabeetikot laihtuvat usein rajusti ennen taudin diagnosoimista.
Proteiini puolestaan laukaisee glukagonin erityksen, joka on insuliinin vastavaikuttaja. Glukagonin vaikutuksesta myös elimistö polttaa varastorasvojaan energiantuotantoon. Ravinnossa oleva rasva puolestaan vaikuttaa endorfiineihin ja laukaisee kylläisyyden tunteen.
Mainittakoon, että liikunta on hyvin tehoton laihdutuskeino. Liikkumalla voi toki laihtua, mutta se vaatii lähes kilpaurheilijamaista rääkkiä.
Laihtumiseen on monia tapoja. Noin 25% väestöstä on hyvin hidas insuliiniaineenvaihdunta. Heille sopivat erilaiset vähärasvaiset tuotteet ja kevyttuotteet.
Noin 25% puolestaan lihoo pelkästä ajatuksesta, eli heillä on hyvin voimakas insuliinireaktio. Heille taas vähärasvainen ruokavalio ei laihduta, vaan pahentaa tilannetta. Heille sopivat erilaiset tehodieetit, kuten Atkins, Zone, Montignac, vuorotteludieetti, Painonvartijat jne jne.
Loput ovat sitten siltä väliltä. Heille toimivan dieetin löytäminen on melko yksilöllistä, ja mikä toimii yhdelle, ei ehkä toimi toiselle.
Pikaruokapaikkojen synti ei ole siinä, että heillä ruoka olisi mitenkään laadullisesti huonoa. Heidän syntinsä on siinä, että ruoka sisältää suhteellisesti vähän proteiineja (yksi juustoviipale ja ohut jauhelihapihvi) ja paljon nopeita hiilihydraatteja (perunan ja sämpylän tärkkelys, salaattikastike jne). Lisäksi on laskettava salaattikastikkeen rasva ja perunoiden öljy. Pikaruoka siis nostaa insuliinitason nopeasti korkealle, mutta se sisältää liian vähän proteiineja glukagoniaineenvaihduntaa silmälläpitäen ja liian vähän rasvaa, jotta näläntunne tyydyttyisi vähästä. Kaikenkaikkiaan paljon energiaa, joka varastoituu helposti sen sijaan, että se tyydyttäisi nälän ja imeytyisi aineenvaihduntaan.
On sinänsä mielenkiintoista, miten me syömme koko ajan enemmän kevyempiä elintarvikkeita, tiedostamme ravinnon vaarat ja ylipainon riskit ja liikumme koko ajan enemmän (urheilu, vapaa-ajan liikunta jne) ja silti lihomme koko ajan. Ruumiilllinen työ ja liikunnan tarve loppuivat jo 1960-luvulla. Osasyynä ovat vähärasvaiset, paljon hiilihydraatteja ja vähän rasvaa sisältävät "terveystuotteet": jotta niistä saisi nälkänsä tyydytettyä, niitä on syötävä enemmän kuin "raskastuotteita". Proteiinien ja rasvan osuus ravinnostamme on laskenut koko ajan ja hiilihydraattien kasvanut. Ylipaino-ongelmat ovat pahimpia Tyynenmeren pienillä saarilla, joissa uudet viljelymenetelmät uusien maataloustuotteiden kanssa ovat saaneet elintasosairaudet räjähtämään käsiin. Eskimotkin ovat perinteisesti syöneet lihaa ja kalaa, eivät nopeita hiilihydraatteja.
Minulle hampurilainen ei ole mikään kulinarismin kukkanen: se on junttien ruokaa. Paljon enemmän sitä on kunnon tirisevä pihvi salaattipedillä tillivoin, höyrytetyn ruusukaalin ja hapankaalisalaatin kera: paljon proteiineja, vähän "nopeita" hiilihydraatteja ja riittävästi rasvaa kylläisyydentunteen saavuttamiseksi. Kaikki hiilihydraatit ovat hitaasti imeytyviä ja pitävät insuliinitason alhaalla. Tai sitten sashimi: kalaproteiinia, tyydyttymätöntä kalarasvaa sekä soijaa sekä inkiväärin ja wasabin sisältämiä hiilihydraatteja.
Mörri 22.06. 22:24Ihan ensimmäisenä todettakoon, että laihduttaminen on tekniikkalaji. Laihduttaminen ei kysy luonteenlujuutta, se ei kysy tahdonvoimaa eikä se kysy sitkeyttä. Se kysyy sitä, että tietää, minkä sorttinen laihdutustekniikka sopii itselle ja minkä tyyppinen aineenvaihdunta itsellä on.
Lihominen näin yleensä ei johdu siitä, että syö enemmän kuin kuluttaa.Se johtuu siitä, että elimistö varastoi enemmän energiaa insuliinin vaikutuksesta rasvakudokseen kuin se kuluttaa. Syyllinen lihomiseen siis ei ole ravinnon sisältämä rasva, ei sen sisältämä hiilihydraattimäärä vaan niiden yhteisvaikutus.
Kasvisruualla on mahdollista lihota todella pahasti, jos syö väärin. Ei lihakarjaakaan lihoteta syöttämällä sille rasvaa. Sitä lihotetaan syöttämällä sille viljaa.
Lihomisen suhteen pahin mahdollinen ruokavalio on sellainen, jossa on vähän proteiineja, paljon korkean verensokeri-indeksin omaavia hiilihydraatteja (tärkkelystä ja sokeria) sekä jonkin verran rasvaa. Lihominen alkaa siitä, kun veren hiilihydraattitaso kohoaa, ja käynnistää insuliinin erityksen. Insuliini puolestaan edesauttaa ravinnon energiasisällön varastoimista rasvasolukkoon. Rasva varastoituu sellaisenaan ja hiilihydraatit konvertoituvat triglyserideiksi ja varastoituvat. Mikäli insuliinitaso veressä saadaan pidettyä riittävän alhaisena, energia ei varastoidu. Tästä syystä mm. diabeetikot laihtuvat usein rajusti ennen taudin diagnosoimista.
Proteiini puolestaan laukaisee glukagonin erityksen, joka on insuliinin vastavaikuttaja. Glukagonin vaikutuksesta myös elimistö polttaa varastorasvojaan energiantuotantoon. Ravinnossa oleva rasva puolestaan vaikuttaa endorfiineihin ja laukaisee kylläisyyden tunteen.
Mainittakoon, että liikunta on hyvin tehoton laihdutuskeino. Liikkumalla voi toki laihtua, mutta se vaatii lähes kilpaurheilijamaista rääkkiä.
Laihtumiseen on monia tapoja. Noin 25% väestöstä on hyvin hidas insuliiniaineenvaihdunta. Heille sopivat erilaiset vähärasvaiset tuotteet ja kevyttuotteet.
Noin 25% puolestaan lihoo pelkästä ajatuksesta, eli heillä on hyvin voimakas insuliinireaktio. Heille taas vähärasvainen ruokavalio ei laihduta, vaan pahentaa tilannetta. Heille sopivat erilaiset tehodieetit, kuten Atkins, Zone, Montignac, vuorotteludieetti, Painonvartijat jne jne.
Loput ovat sitten siltä väliltä. Heille toimivan dieetin löytäminen on melko yksilöllistä, ja mikä toimii yhdelle, ei ehkä toimi toiselle.
Pikaruokapaikkojen synti ei ole siinä, että heillä ruoka olisi mitenkään laadullisesti huonoa. Heidän syntinsä on siinä, että ruoka sisältää suhteellisesti vähän proteiineja (yksi juustoviipale ja ohut jauhelihapihvi) ja paljon nopeita hiilihydraatteja (perunan ja sämpylän tärkkelys, salaattikastike jne). Lisäksi on laskettava salaattikastikkeen rasva ja perunoiden öljy. Pikaruoka siis nostaa insuliinitason nopeasti korkealle, mutta se sisältää liian vähän proteiineja glukagoniaineenvaihduntaa silmälläpitäen ja liian vähän rasvaa, jotta näläntunne tyydyttyisi vähästä. Kaikenkaikkiaan paljon energiaa, joka varastoituu helposti sen sijaan, että se tyydyttäisi nälän ja imeytyisi aineenvaihduntaan.
On sinänsä mielenkiintoista, miten me syömme koko ajan enemmän kevyempiä elintarvikkeita, tiedostamme ravinnon vaarat ja ylipainon riskit ja liikumme koko ajan enemmän (urheilu, vapaa-ajan liikunta jne) ja silti lihomme koko ajan. Ruumiilllinen työ ja liikunnan tarve loppuivat jo 1960-luvulla. Osasyynä ovat vähärasvaiset, paljon hiilihydraatteja ja vähän rasvaa sisältävät "terveystuotteet": jotta niistä saisi nälkänsä tyydytettyä, niitä on syötävä enemmän kuin "raskastuotteita". Proteiinien ja rasvan osuus ravinnostamme on laskenut koko ajan ja hiilihydraattien kasvanut. Ylipaino-ongelmat ovat pahimpia Tyynenmeren pienillä saarilla, joissa uudet viljelymenetelmät uusien maataloustuotteiden kanssa ovat saaneet elintasosairaudet räjähtämään käsiin. Eskimotkin ovat perinteisesti syöneet lihaa ja kalaa, eivät nopeita hiilihydraatteja.
Minulle hampurilainen ei ole mikään kulinarismin kukkanen: se on junttien ruokaa. Paljon enemmän sitä on kunnon tirisevä pihvi salaattipedillä tillivoin, höyrytetyn ruusukaalin ja hapankaalisalaatin kera: paljon proteiineja, vähän "nopeita" hiilihydraatteja ja riittävästi rasvaa kylläisyydentunteen saavuttamiseksi. Kaikki hiilihydraatit ovat hitaasti imeytyviä ja pitävät insuliinitason alhaalla. Tai sitten sashimi: kalaproteiinia, tyydyttymätöntä kalarasvaa sekä soijaa sekä inkiväärin ja wasabin sisältämiä hiilihydraatteja.
