Raskaus, treeni ym.

[Jääleidi]

Tää on nyt aika aikaista, mutta testin mukaan raskaana ollaan... miksi jo nyt aiheesta hädissäni kirjoittelen, johtuu muiden "vauvapalstojen" juttujen ala-arvoisesta tasosta! :down: Pelkkää lepertelyä ja lässytystä ja sydämen kuvia ja pusi pusi. JOO JOO, mutta kun kaipaan astetta ASIALLISEMPAA raskaustietoa ja keskusteluseuraa. Sieltä on ainakin ihan turha hakea faktatietoa esim. treenistä raskauden aikana. Siksi päätinkin nostaa tätä aihetta vähän taas esiin täältä. Sit konkreettinen kysymys: onko yleistä, että alkuraskaudessa tekee mieli SYÖDÄ koko ajan. Ja sit toinen: LOPPUUKO se syömishinku jossain vaiheessa?

 

[vilma-liina]

Sit konkreettinen kysymys: onko yleistä, että alkuraskaudessa tekee mieli SYÖDÄ koko ajan.

Kyllä.

Ja sit toinen: LOPPUUKO se syömishinku jossain vaiheessa?

Ei. :D

Eli edessä on usean kuukauden mittaiset mättöpäivät....
Ei vais, tuokin on niin yksilöllistä. (Tuota lausetta saa hokea joka asiaan, mikä liittyy raskauteen). Yhtä väsyttää tolkuttomasti, toinen syleilee vessanpyttyä monta viikkoa joka aamu ja ilta ja siinä välissäkin, ja kolmas on elämänsä vedossa koko ajan.

Iloista odotusta!

 

[Jääleidi]

Lisää epäselvyyksiä: sykeraja 140-150, päteekö raja jo alusta saakka vai vasta puolenvälin jälkeen? Jos se pätee alusta saakka niin juoksut, spinningit, jne. good bye...

 

[Estel]

Mun käsittääkseni sitä sykettä pitäisi alkaa tarkkailemaan tuossa puolivälin paikkeilla. Neuvolassa kysäisin lääkäriltä, ja näin hän väitti... Eikä tarvitse sittenkään sykemittaria ottaa mukaan, vaan tunnustella oloa. Eli jos hengästyttää liikaa, mahaa kiristää ym. niin vähän hiljentää tahtia.

Nyt 27+ viikolla alkaa tosiaan huomata, missä oman vauhdin ja menon raja on. Eli jos liikaa rehkii ja puuhaa, supistelee ja tulee uupunut olo. Ei sillä, hengästyn helpommin ja tuntuu, että sykekin nousee herkemmin kuin ei-raskaana.

Ruokahalusta... Mulla ei alussa sitä ollut, koskapa oksensin monta kuukautta. Mutta nyt on, ihan liiankin kanssa. Pitäisi jotenkin hillittä itseään, nyt on 27+ viikolle tullut 9kg painoa - ja se on tullut nyt reilussa kymmenessä viikossa, alussa paino ei niin noussut pahoinvoinnin takia. Tänään oli neuvola, viimeisen neljän viikon aikana on tullut 575g lisää viikossa. Hohheijaa... Lukko jääkaappiin ja ruokakaappien oviin?

Mulla on nyt alkanut olla väsynyt olo taas, eli on salilla käynti jäänyt vähän vähäiseksi. Yhden kerran olen ainakin raahautunut viikossa, kahteen pyrin. Lisäksi käyn bodybalancessa, se on mainio raskaana ollessa. Tosin väsymys toivottavasti käy helpottamaan, kun napsahti rautakuuri päälle. Hemoglobiini tänään mitattuna 105, ja kun mulla normaalisti on 140 paikkeilla en yhtään ihmettele vaikka vähän väsyttää, hengästyttää ja on voimaton olo. Muuten tämä raskaus on ollut ihan mainiota aikaa sen jälkeen kuin pahoinvointi loppui (kuka nyt pieniä närästyksiä ja muita huomioi...).

Sen olen kyllä huomannut, että voimaa on ihan eri lailla. Vähemmän siis. Olen nyt raskausaikana treenatessa vähentänyt painoja jonkin verran raskautta edeltävään. On kyllä hyväkin treenata vähän kevyemmin. Lähinnä siis niin, sanoi lääkäri, ettei joudu painojen kanssa ponnistelemaan niin, että hengitystä pidättää tai jännittää. Eli hengityksen pitäisi kulkea tasaisesti koko ajan, käyttää sellaista painoa ja jumpassa / lenkillä sellaista vauhtia.

 

[Anna-Kristiina]

Kävin juuri ekaa kertaa neuvolassa ja kertoessani liikuntatottumuksistani, täti mainitsi heti, ettei syke saisi mennä yli 140. Joten et ole yhtään liian aikaisin, Jääleidi, liikkeellä kysymyksiesi kanssa.

Oloni on parantunut huimasti! Pahoinvointia, vatsakipua tai väsymystä ei oikeastaan ole, vaikka alkumetreillä mennään (vko8+rapiat päälle). Nyt käyn 3x viikossa salilla, enkä ole vielä kauheasti kevitellyt. 3x viikossa kevyt aamulenkki ja kerran pari viikossa rullistelua, mitä ei kyllä suositeltu neuvolasta kaatumisriskin takia. Vaihdan sen sitten pikkuhiljaa uintiin. Palautukseen syön kunnon aterian ja siihen jotain makeaa jälkkäriä, esim tänään meni vanukasta Ratsastuksen unohdan kokonaan (ja Jassu-heppani huokaa helpotuksesta :D )

Syön paljon jo senkin takia, että liikun. Tuhti aamupala, pari välipalaa ja pari kunnon reilua ateriaa +illalla jotain pientä, esim hedelmää ja rahkaa, uppoaa vähintään päivässä. Kuulostaa vähältä, mutta on paljon! Nälkä yllättää tuhdinkin aterian jälkeen joskus parissa tunnissa(?) Sitten tuntuu, että syö koko ajan.

Mielitekoja ei tässä vaiheessa varmaan vielä pahemmin esiinny, ainakaan itselläni. No joku päivä piti kyllä ihan varta vasten lähteä kauppaan ostamaan salmiakkia, koska teki mieli!

Samaa mieltä noista raskaus-foorumeista. Järki käteen ja faktaa näyttöön. Kyllä niitä pusuja sitten kerkee antamaan sille pienokaiselle, eikä niitä tarvitse sinne trediin tunkea. No mutta... onhan ne tunteet tietty pinnassa

Pääsykokeisiin on ollut hieman vaikeaa keskittyä, kun ajatus meinaa karata. Mutta eiköhän sekin siitä järjesty.

Kiitos muuten vinkeistä! Tsemppiä muillekin odottajille ;)

 

[Bizz]

Noh vihdoin ja viimein on napannut täälläkin suunnalla , mutta tää reenaus se vaan jaksaa mietityttää. Mitenkä arvelette olevan body pumpin laita? Kävin jo pumppailemassa kerran tässä, mutta huomasin koko ajan olevani varma, että nyt käy huonosti, jotenka aivan jo sen puolesta tunti meni vähän penkin alle Mutta jos pumpissa laittaisi vain kevyehköt painot ja jättäisi vatsat tekemättä, onko mitään järkeä? Sykemittarikin on, jonka kanssa sykettä voisi tarkkailla...joskaan sykkeet ei eniveis pumpissa mulla liioin nouse muutoin kuin kyykkyä tehdessä. Mistä tulikin mieleen tuo kyykky, tuntuu että se olisi aika huono liike? Onko näin? Mitä ihmettä siellä salilla uskaltaa tehdä kohta, kun olen kaikki nuo linkitkin lukenut, mutta jotenkin tuntuu ettei mitään konkreettista oikein ole jäänyt käteen. Voin siis oikein hyvin silleen, että reenata voisi mainiosti, eikä pahaa oloa ole vielä ollenkaan ollut (kopkopkop...) Mikään ei siis varsinaisesti tunnu itsestä pahalta tehdä, mutta päässäni keksin kauheuksia kuinka se ja se liike olisi huonoksi. Inhottaa ajatella että sitä ihan lörähtäisi raskauden takia, kun ei oikein uskalla reenata niin paljoa kuin varmasti voisi.

 

[Estel]

Salilla selailin Fitness-lehdestä raskausajan liikunta -artikkelia, ja siinä ainakin oli, että bodypump sopisi raskaana oleville. Jotain vinkkejä siinä oli pump-tunnille, en muista niitä kun itse en käy... Esim. penkkipunnerrusta yms. selällään tehtäviä voi tehdä paremmin laittamalla penkin vinopenkiksi ja muuta vastaavaa. Painojen kanssa varmaan kannattaa sitä rankkuutta säätää, ettei tarvitse kauheasti pinnistellä vaan saa suht rennosti tehtyä tunnin, siis ilman isoja ponnisteluja ja pään punoitusta.

 

[Bizz]

Juu pitääkin käydä etsimässä tuo Fitness, on mennyt ihan ohi multa. Löytyi myös yksi erittäin rohkaiseva artikkeli netistä liikunta ja raskaus , mutta jälleen kerran tuntuu että tiedot ovat ristiriitaisia esimerkiksi ton sykkeen kanssa. Noh, kai sitä itse parhaiten hoksaa mikä on ok

 

[Estel]

Mitä mä olen kanssa noita tietoja lueskellut, niin vähän vaihtelee esim. toi sykesuositus sun muut eri jutuissa. Mutta olen ajatellut, että se kun tosiaan ei hengästy päätään punaiseksi ja niin, että esim. punttitreenissä tarttee pinnistellä henkeä pidätellen tai silleen, niin se on ihan ok.

Kiitos Bizz linkistä, kiinnostava juttu. Yksi kohta hymyilytti:
"Harjoittelujaksot tutkimuksissa ovat vaihdelleet 8-28 viikkoon. Jotkut äideistä ovat jatkaneet liikunnan säännöllistä harrastamista jopa aivan viimeisille raskausviikoille saakka."

Hm. Mä olen nyt 28+ viikolla, eli tutkimusten mukaan nyt se loppui? Niin siis eihän tuossa varmasti niin tarkoitettu, mutta jännä, että sitten on tuosta eteenpäin vaan mainintaa, että jotkut liikkuu sinne hamaan synnytykseen asti...

Sen huomaa nyt näillä viikoilla, että hengästyminen tulee ihan pienistä jutuista. Tuntuu, ettei samalla lailla jaksakaan kuin ei-raskaana. Mulla tuo kohdunkorkeus on vielä iso näiksi viikoiksi, menee käyrien yläpuolella, niin alkaa jo varmaan painaa kohtu keuhkoja sun muuta. Sitä alkaa tuntea itsensä hiukka kömpelöksi höyryveturiksi, kun puuskuttaa rattaiden kanssa menemään. Viimeksi tällä viikolla oli kauppareissulla, kun ostin useamman kassillisen ruokaa, loppua veto puolessavälillä rinnettä isommalta tieltä meidän pihaan. Työnsin siis rattaissa tuota reilun vuoden ikäistä poitsua ja niitä kauppakasseja. Ajattelin, että tähänkö tää nyt jää. :D

Mulla kyllä yksi väsymyksen syy on hemoglobiini, tällä viikolla mitattiin sadan kieppeille. Jotta lisäraudan popsinta alkoi nyt. Kunhan sais vähän kohoamaan niin jaksaminenkin paranee. Vaikkei edes harrasteliikuntaa ajattelis, niin noiden kahden, 1v ja 4v lapsen kanssa joutuu kumminkin aika paljon liikkumaan...

Niin ja Jääleidi , se syömishinku mikä alkoi mulla tuossa vko 14-15 paikkeilla kun pahoinvointi ja tauoton :urjo: loppui, se ei ole vähentynyt yhtään. Mä voisin syödä kuin pieni porsas (tai vähän isompikin), eikä mitään tolkkua onko sapuska terveellistä vai ei. Mä en edes kehtaa kertoa... Tai no... Tänään kun tarjottiin kaffet äidilleni äitienpäivän kunniaksi, laitoin pöytää vähän koreaksi. Söin itse kolme (3) vadelmaviineriä yhdeltä istumalta. Siis yhteen menoon ja hyvä kun henkeä vedin välillä. Eikä puhuta niistä irtokarkeista, mitkä olen syönyt. Ai kamala. Mutta onneksi edes jossain määrin saan pidettyä itseäni kurissa. Tarpeeksi pitää tietty syödä, mutta että se olis sitten kunnon ruokaa eikä mässyä, mihin tuntuu välillä hinku olevan.

 

[Bizz]

Mä nyt vielä tästä jatkan, koska niin kovasti innostuin :D Toivottavasti immeiset osaavat edes auttavasti naapurimaan kieltä, sillä löytyi tosi hyviä linkkejä tähän aiheeseen. Sellaisia, joissa lähinnä kannustetaan liikkumaan ehdottomasti jos vain jaksaa. Jokaisen sivun lopusta pääsee vielä paljon eteenpäinkin ja löytyipä sieltä jotain ohjeitakin esim vatsalihasten tekoon:

treeniohjeita raskaana oleville
ohjeita myös kuvina
treenivinkkejä eri urheilulajeihin

 

[Milotta]

Suosittelen jatkamaan liikuntaa raskaudesta huolimatta. Mulla liikunta stoppasi täysin alun julmetun väsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Puolivälissä liikutin luitani vähän, mutta sitten keskiraskaudesta eteenpäin oli vain satunnaisia kävelylenkkejä. Tulos: Koska ruokailut säilyivät ennallaan, jäi raskaudesta 17-18 kiloa ylimääräistä . Ennen raskautta kulutin liikkumalla 2000-4000 kcal per viikko.

Lisäravinteista: Makeutetuissa on usein käytetty syklamaattia tai sakariinia, jotka ovat meidän neuvolan mukaan kiellettyjen listalla. Itse söin silloin tällöin palautusdrinkin makeuttamattomaan heraan tehtynä. Yrh, olihan se pahaa, mutta siihen tottui ja tuo auttoi pahoinvointiin. En usko, että tuosta mitenkään liikaa sai proteiineja, yksi juomahan se vain oli maksimissaan per päivä.

 

[Jääleidi]

Jännä juttu: en tavallaan mistään tiedä (paitsi testistä ja rintojen kasvusta!) olevani raskaana. Mutta muutaman kerran on nyt treenien kanssa käynyt niin, että on tullut ihan stoppi: ei ole jaksanut mitään, siis samanlainen olo kuin ylikunnossa. Mutta parin päivän päästä taas treeni kulkee ihan OK. Tänään ei kulkenut lainkaan . Sit lisää ihmekysymyksiä: olen jostain lukenut, että liian tiukat vatsalihakset (mul on aika hirmut) voi REVETÄ raskausaikana ku maha kasvaa. Kauheeta ?!?!

 

[Anna-Kristiina]

Noh vihdoin ja viimein on napannut täälläkin suunnalla , mutta tää reenaus se vaan jaksaa mietityttää. Mitenkä arvelette olevan body pumpin laita? Kävin jo pumppailemassa kerran tässä, mutta huomasin koko ajan olevani varma, että nyt käy huonosti, jotenka aivan jo sen puolesta tunti meni vähän penkin alle Mutta jos pumpissa laittaisi vain kevyehköt painot ja jättäisi vatsat tekemättä, onko mitään järkeä? Sykemittarikin on, jonka kanssa sykettä voisi tarkkailla...joskaan sykkeet ei eniveis pumpissa mulla liioin nouse muutoin kuin kyykkyä tehdessä. Mistä tulikin mieleen tuo kyykky, tuntuu että se olisi aika huono liike? Onko näin? Mitä ihmettä siellä salilla uskaltaa tehdä kohta, kun olen kaikki nuo linkitkin lukenut, mutta jotenkin tuntuu ettei mitään konkreettista oikein ole jäänyt käteen. Voin siis oikein hyvin silleen, että reenata voisi mainiosti, eikä pahaa oloa ole vielä ollenkaan ollut (kopkopkop...) Mikään ei siis varsinaisesti tunnu itsestä pahalta tehdä, mutta päässäni keksin kauheuksia kuinka se ja se liike olisi huonoksi. Inhottaa ajatella että sitä ihan lörähtäisi raskauden takia, kun ei oikein uskalla reenata niin paljoa kuin varmasti voisi.

Itse teen vatsoja ihan normaalisti salilla. Kyykyn olen nyt ainoana sitten jättänyt pois. Minäkin pidän sitä ehkä jotenkin vaarallisena...?

Omaa kehoa kannattaa kuunnella, se kyllä antaa äkkiä palautetta huonosta/väärästä kohtelusta.

Nyt olenkin huolissani nivelsiteiden ja -liitoksien löystymisestä kaikkialla elimistön tukirakenteissa raskauden aikana.
Onko kellään kokemuksia, miten tämä käytännössä on vaikuttanut esim liikuntaan?
Onko ilmiö havaittavissa kenties raskauden jälkipuoliskolla?
Järkeilin vain näin, koska esim lantion luidenhan on ennen synnytystä avauduttava ja silloin häpyrusto alkaa joustaa. Niin ajattelin, että tämä tulisi vasta lähempänä h-hetkeä. Toisaalta olisi myös loogista, että elimistö pikkuhiljaa koko raskauden ajan avaisi niitä paikkoja ja samalla pehmentäisi sitten niitä rustoja.

Luulisi,että liikunta hankaloituu, jos rustot nivelissä alkaa antamaan periksi...?

 

[Estel]

Mulla tuo löystyminen on tuntunut aiemmissa raskauksissa lähinnä liitoskipuina liikkuessa. Eli juuri se häpyluun alue, kun alkaa joustaa ja löystyä siellä liitokset, niin tekee niin kipeää, että siihen pysähtyy kyllä kaikki liikkuminen. Joskus ihan tavallisesti kävellessä tuli tuota, sitten piti vaan bongata esim. marketissa lähin penkki johon sitten pääsi istumaan toviksi. Onneksi ei ollut tuota paljon. Nyt olen jossain liikkeissä esim. bodybalancessa huomannut, että kroppaa venyttäessa ja vanuttaessa sitä liitoskipua ilmenee. Vihlaisee silleen. Loppua kohtihan sitä tulee. Toisille enemmän, toisille vähemmän, mulla siedettävästi.

Toinen, mikä mulla vaivaa on mun nilkka. Se on aikanaan murtunut pahasti, oli koko jalka nilkasta alaspäin pois pakoiltaan, molemmat kehräsluut murtui sirpaleisesti. Nilkassa oli reilun vuoden päivät enemmän rautaa kuin K-raudan kuvastossa... Nyt sitten joka raskaudessa se on loppua kohden alkanut vaivaamaan, turvonnut selkeästi (vaikka toinen nilkka ei turpoaisi) ja tullut kipeäksi. Mua lähetettiin neuvolasta äitipolillekin, kun luultiin, että on veritulppa sen toispuoleisen turvotuksen takia. Mutta kai siellä jotain pientä häikkää vielä on, vaikka korjattiin, ja nyt raskausaikana sitten se pimahtelee.

Sen kyllä huomaa, että eri lailla jaksaa. Jaksaa kyllä liikkua, mutta tahtia pitää vähän laskea. Mikä ei ole ihme, verta enemmän pumpattavana, just tuo kropan muuttunut olemus, kaikki sellainen vähän hidastaa tahtia. Mut liikkuminen on tosi tärkeää, jaksaa paremmin. Tämä kolmas raskaus on ollut mun aktiivisin, salilla olen käynyt pahoinvoinnin loppumisen jälkeen säännöllisesti ym. Yksi aiemmissa raskauksissa vaivannut, selkäongelmat, ovat pysyneet poissa hienosti. Välillä kipuilee eritoten ristiselkä, mahan kasvu ja nuo löystymisjutut painaa selkää jotenkin enemmän notkolle, väsyy ja kipeytyy herkästi. Mutta kun on nyt pitänyt yllä sitä selän kuntoakin, niin vaivat ovat olleet vähäisemmät.

Vatsalihaksista olen kuullut, että voivat erkaantua, siis voi tulla siihen vatsalihasten väliin sellainen aukko kun ne tavallaan repeävät erilleen. Itse en osaa tuohon mitään sanoa, kun nuo tiukat vatsalihakset eivät ole olleet mun riesana. ;) Varmaan mahan kasvaessa saattaa vaikuttaa, tiukat vatsalihakset saattavat pistää vastaan kun kohtu yrittää ottaa tilaa. Toisaalta luin jostain, eli epämääräisesti jotain muistikuvatietoa, en muista mistä, että hyväkuntoiset vatsalihakset helpottaisivat synnytystä. Siis sellaiset sopivan timmit. Ponnistusvaihe on helpompi. Mene ja tiedä, kerron sitten heinä-elokuussa onko näin. :D Nimittäin elämäni kunnossa mä olen tämän raskauden alussa ollut ja taidan olla yhä, vaikka valas alan ollakin. Vasta kuopuksen syntymän jälkeen reilu vuosi sitten mä innostuin liikunnasta oltuani 30v sohvaperuna. Tai no, edellisissä raskauksissa pyöräilin, kävelin ja silleen muttei mitään sellaista säännöllistä ja harrastuksellista.

 

[Mimuli]

Vatsalihaksista olen kuullut, että voivat erkaantua, siis voi tulla siihen vatsalihasten väliin sellainen aukko kun ne tavallaan repeävät erilleen.

Mä olen kuullut niin että vatsalihakset erkaantuvat toisistaan joka tapauksessa, kuinka paljon, se varmaan riippuu mahan koosta. Mutta mulla ainakin synnytyksen jälkeen tuntui navan alapuolella "kolo" vatsalihasten välissä ja nyt on mennyt umpeen (kesti n.6kk). Vatsalihaksia ei siksi suositella treenattavaksi ennen kuin se kolo on mennyt umpeen koska muuten ne voivat vissiin jäädä erilleen ja mahasta tulee "pömppö" jota ei sitten saa pois muuten kuin kirurgisesti. Varmaan samasta syystä suositellaan välttämään vatsalihasten tekemistä raskausaikana. Repeämisestä olen kuullut kanssa jotain, mutta kun itselläni ei ole vaaraa liian tiukoista lihaksista niin on sitten mennyt tarkempi tieto ohi. Mutta luulisin että jos on ennen raskautta jo hyvässä kunnossa niin ehkä raskausaikana voi niiden suhteen ottaa rennommin varmuuden vuoksi, kyllähän se sitten saa palautettua kuntoon kun sen aika taas on.

 

[Jääleidi]

Olo alkaa tuntua siltä, että on raskaana. Väsyttää ainakin niin, että treenit on jääny väliin ja painoa on jo nyt tullut 2 kg (niinpä: koko ajan tekee mieli syödä ja silti ihan poikki, eikä jaksa treenata...) Huh huh, jos sama tahti jatkuu, niin olen aika valas loppupuolella.... Asia joka tällä hetkellä huolettaa on se kun luin jostain että äidin stressi ja muu huonot fiilikset vaikuttaa sikiöön, voi tulla kaikkii ongelmia... No, meillä on kotona tosi kauheeta tällä hetkellä. 14 -vee tytärpuoli ei ole puhunut minulle puoleen vuoteen (paitsi valehdellut) ja just toissapäivänä kun yritin halata, niin tyttö alkoi hakata raivon vallassa minua nyrkeillä rintaan, onneks ei mahaan. Eli on tosi rankkaa ja ahdistavaa. Vali vali. Mutta siltä tää nyt tuntuu :(

 

[Estel]

Asia joka tällä hetkellä huolettaa on se kun luin jostain että äidin stressi ja muu huonot fiilikset vaikuttaa sikiöön, voi tulla kaikkii ongelmia...

Kuulostaa rankalta, Jääleidi! :( Mutta älä liikaa huolehdi tuosta stressin vaikutuksesta, itse en usko siihen kyllä... Äidin oloa se hankaloittaa, ja jaksamista, ehkä sen myötä tietty vaikuttaa vauvaan jos äiti alkaa huolehtimaan itsestään huonosti, ei syö kunnolla tai muuta. Mutta itse stressi, jos se vaikuttaisi niin kyllä meidän neiti olisi ihan kilahtanut tapaus ja mun raskaus ollut täynnä ongelmia. Meinaan mies, nyttemin ex-mies, kumppani 11 vuoden ajan ja tuore aviomies silloin, ilmoitti raskausviikolla 16+ lähtevänsä. Muuttaisi tästä yllätysilmoituksesta kaksi päivää myöhemmin toisen naisen luo, jonka kanssa hänellä oli ollut 3kk ajan suhde. Sanoi vielä, että parempi kun kasvatat lapsen itse, hänestä ei siihen ole. Ja häipyi.

Ei sillä, hyvin kaikki kääntyi, paremmin kuin mitä alunperin oli jne. Mutta se pari kuukautta siitäpäin oli aikamoista h**vettiä, olin ihan sekaisin. Joten jos stressi tosiaan vaikuttaisi sikiöön ja tekisi raskaudesta ongelmallisen, mulla olisi ollut kaikki pielessä eikä olisi syntynyt tuota reipasta ja mahdottoman tervettä ja toimeliasta, nyt 4-vuotiasta neitiä.

Se siinä on sitten hankalaa stressissä, että se tosiaan saattaa vaikuttaa äidin toimintaan noin muuten. Eli pitää vaan yrittää tsempata, muistaa syödä säännöllisesti ja hyvin, vaikka kuinka tuntuisi, että muut asiat mielessä, hoitaa itseään, huolehtia liikunnasta, kaikkea sellaista.

Voimia sulle ja tsemppiä tilanteeseen!

 

[Jääleidi]

Kiitos Estel! Heti helpotti lukea, ettei se muillakaan niin täydellistä ole aina odostusaikana ollut.... Ehkä tää taas tästä iloksi muuttuu: eilen sujui treenikin hyvin! Varsinkin kun penkistä nousee mukavasti, niin se on HENKISESTI jotenkin tosi siistiä! :kippis1:

 

[fightmary]

Miten on naiset proteiinijauheiden kanssa? Oletteko käyttäneet raskausaikana tai onko lääkäri antanut teille ohjeita niiden käyttämiseen/kieltänyt niitä?

Itse olen käyttänyt UFS ion92 maustamatonta protskua.

 

[silkki]

Mä päätin etten käytä mitään lisiä..