Siis, mun mielest on hyvä juosta ja kehittää kuntoa mutta se ei auta jos vastustaja on painavampia ja ennenkaikkea VAHVEMPI! Tässä tilanteessa se kuntonyrkkeilijä väsyy, koska ei jaksa ottaa vastaan koko ajan päälle käyvää massamonsteria.
Joo ei. Kyllähän sitä kuntoa nyt treenataan nimenomaan siksi, että siellä kehässä jaksettaisiin. Jos korvaat kuntotreeniä voimatreenillä, niin tulos ei suinkaan ole se, että vastustajat väsyvät kanssasi, vaan se että itse väsyt ensimmäisenä.
Katsos kun se potkunyrkkeily ei ole ihan sitä, että kävellän vastakkain, aletaan mätkiä ja katsotaan, kumpi putoaa ensiksi. Ne iskut on tarkoitus pääosin väistää ja toissijasesti blokata. Kaikkein paras on tietenkin liikkua sellaiseen asemaan, että toinen ei voi lyödä ollenkaan. Osumia on tyypillisesti semmoinen 10-20 prosenttia kaikista iskuista ja potkuista.
Siksi jos vastakkain on hyväkuntoinen ja heikko ottelija huonokuntoista ja vahvaa vastassa, pitäisi sen vahvan saada nimenomaan erien alussa aikaan niin paljon damagea, että toinen ei kykene loppuerän aikana kuromaan eroa kiinni. Erän loppua kohden kun vaaka kääntyy sen parempikuntoisen eduksi. Tietysti jos nyt on niin ylivoimainen, että lyö toisen saman tien levyksi, kunnolla ei ole väliä, mutta sekin tapahtuu paljon helpommin taidolla kuin voimalla. Ja tällaiset matsit ovat erittäin harvinaisia - suurin osa amatöörimatseista kestää täyden ajan.
Voimaharjoittelun ja lenkkeilyn suhdetta kuvaa ehkä parhaiten tämä: Ilman erillistä voimaharjoittelua voi tulla maailmanmestariksi, vaikka se onkin helpompaa hyvin suunnitellun ja lajinomaisen voimaharjoittelun avustuksella. Ilman lenkkeilyä - tai vastaavaa aerobista treeniä - taas ei pärjätä kunnolla edes salikisoissa.
Ja huomaa, että sen voimaharjoittelun pitää nimenomaan olla lajinomaista. Tähän tarvitaan valmentajaa, joka tietää, mitä laji vaatii ja kyseinen ottelija milloinkin tarvitsee. Omin päin punttien kanssa häslätessä saa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Näin kävi minullekin.
Massanhankinnassa on pystyottelussa järkeä lähinnä silloin, jos on jokin erityinen syy vaihtaa sarjaa. Syitä voivat olla lähinnä se, että ottelijan luontainen paino vaatii liiallista painonpudotusta alempaan luokkaan, mutta ylemmän luokan ottelijat ovat kuitenkin selvästi isompia. Tai sitten se, että "omassa" sarjassa on joku maailmanluokan guru, joka vie edustuspaikan ja SM-tittelin joka kerta. Tällöin muutaman kilon lihasmassan lisäys voi olla paikallaan. Tietenkään sitä ei tällöinkään ruveta hankkimaan kisakaudella.
Kannattaa huomata, että painilajeissa voimanhankinnalla on sitten ihan eri luokan rooli.
Olisiko se niin ettei ole yhtä ainoaa oikeaa kaavaa oppia potkunyrkkeilyexpertiksi?!?
Koulukuntia on monia. Mihinkään koulukuntaan ei kuitenkaan kuulu se, että voimaa harjoitellaan niin paljon, että lenkkeilyä pitää jättää vähemmäksi. Tai tietty voi kuulua, mutta potkunyrkkeilyekspertiksi niilä opeilla ei taatusti tule.
