Pseudo-empatia ärsyttää

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Simba
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
29.8.2003
Viestejä
705
Ehkä mä olen sitten ylikyyninen mutta rupesi ärsyttämään tämä "sytytä kynttilä" - ketjutekstari jonka varmaan suurin osa täälläkin sai. Miksi juuri tätä hätää nyt sitten pitää muistaa kynttilöin kun pakolaisleireillä saman ikäisiä lapsia kuolee satoja tänään, huomena, ja ylihuomenna. Sama juttu silloin WTC:n aikana, en sytyttänyt kynttilöitä silloinkaan.

On jotenkin huolestuttavaa jos länsimaisen ihmisen psyyke toimii niin että sille täytyy osoittaa konkreettisesti vaikka ketjutekstarilla koska empatiaa ja surua "tulisi" tuntea. En sitten tiedä kuka tämänkin tekstarin pani alulle ja päätti että tämä on nyt sitten sellainen hätä jota meidän tulee täällä suomen maassa kynttilöin kunnioittaa.

On joitakin ihmisiä, empiirisen ja täysin subjektiivisen arvion mukaan selvästi enemmän naisia kuin miehiä jotka kykenevät samaistumaan myös tuntemattoman ihmisen hätään. Silti väitän että suurin osa ihmisistä pystyy aidosti suremaan ainoastaan kohteesta johon on henkilökohtainen side jollakin tasolla.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Puhut asiaa. Kuitenkin olennainen kysymys on mielestäni, mikä saa todella ihmisen esimerkiksi sytyttämään kynttilän? Loputtomaan empatiaan en itsekkään jaksa uskoa. Yksi syy voisi olla ihmisen tarve käsitellä hämmentävää/traumaattista tietoa/kokemusta. Sana "traumaattinen" on turhan vahva, ehkä englanninkielinen "unsettling" kuvaa paremmin, mitä ajan takaa. Ihmisellä näyttää olevan tarve (härski yleistys) purkaa emotionaalinen stressi johonkin konkreettiseen. Yksi käy lenkillä, toinen kirjoittaa pakkikselle, joku saattaa sytyttää kynttilän ikkunalleen. Itseäni toistaen en tarkoita sitä, että kaikki kynttilän sytyttäjät ovat valtavassa tunnetilassa, (viiden pennin psykologiaa tulossa) heille on vain teksitiviestin muodossa tarjottu tapa tuntea olevansa osa suurta ihmisjoukkoa, jotka kukin kohdallaan ilmaisevat huolensa/jonkun muun tunteen liittyen vaikka Tsetseniaan. Siiraappista paatosta. Pahoittelen. Sitä se katabolia aiheuttaa.
 
Ehkä globaali empatia on niitä varten, jotka tuntevat huonoa omaatuntoa kaikkialla tapahtuvista pahoista asioista, mutta eivät kuitenkaan tee vittuakaan parantaakseen asioita. En oikeasti tiedä.
 
No mitäs nyt tällä kertaa pitää muistaa kynttilöin? En ole onneksi saanut vielä yhtään tällaista viestiä.
 
colemanni sanoi:
Pestään vaan kätemme kaikesta maailman pahasta polttamalla yksi kynttilä, helppoa ja kliinistä.

Niinpä, jos sytytetään kynttilä, niin ollaan tehty oma osuutemme.
 
Ja siinähän on jotain väärää, jos hieman tuntee myötätuntoa jotain asiaa kohtaan?

Minun puolestani jokainen saa polttaa vaikka juhannuskokkoja olohuoneessaan..
 
KelkanNaru sanoi:
Sytytän kynttilän ja totean "Herran haltuun".Olen todellakin tehnyt osani. :david:

minäkin sain viestin yhdeltä Suuri Humanisti -kaveriltani. Minusta tuollainen on suoranaista rienausta. Kun siellä on kuollut satoja lapsia ja niiden vanhemmat on olleet paniikissa päiväkausia -no, kun tilanne laukeaa, omahyväiset ah niin empaattiset ja humaanit länsimaiset sytyttelevät kynttilöitä, tavallaan omivat niiden ihmisten surun joita tilanne todella koskee ja saavat taas yhden uuden tunnekokemuksen lisää.

Mielestäni tuo kynttilöiden sytyttely on tekopyhää itsetehostusta. Jos eikä auta vähääkään ketään. Inhoan myös kaikkia hiljaisia hetkiä; minusta on suorastaan loukkaavaa, että hyvin syötetyt itsetyytyväiset ihmiset "osoittavat myötätuntoa" kun toisilla on oikeasti surua ja vaikeaa. Jos ei pysty tekemään mitään konkreettista (eikä edes halua tehdä) sopii jättää tuollaiset suurrelliset eleetkin.
 
Vai että pitäisi vielä kynttilöitä sytytellä, jonkun "huitsin nevadan" verilöylyn takia... Hohhoijaa...

Ilmeisesti joillain ihmisillä on pakottava tarve osoittaa omaa "hyvyyttään" murehtimalla jotain maailmalla tapahtunutta ikävää tapahtumaa (yleensä vielä julkisuudessa olevaa).
Tietysti kukin tavallaan, kunhan kukaan ei ala tapojaan minulle tyrkyttämään. Silloin saattaa jälleen sanainen arkku aueta....
 
Vaimo sai jonkun kiertoviestin jossa voivoteltiin Ossetian tapahtumia.

:curs:

[salaliittoteoria] Varmaan operaattorit laittaa menemään nuo viestit, Suomi on täynnä pölhöjä jotka lähettää kiertoviestin eteenpäin 7 kaverilleen ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei tule huonoa onnea rakkaudessa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. [/salaliittoteoria]

Mulla ei toisaalta edes ole niin montaa kaveria. ;)
 
-edit-
Jaha, olin liian hidas. fish ehti vetää salaliittoteorian nanosekunttia ennen :jahas:

Niin, eikai kukaan viitsi moista rienausta aloittaa kuin rahasta :curs:
 
Mitä pahaa loppujen lopuksi on sytyttää kynttilä silloin tällöin? Keskustelussa on verrattu, että mitä sytyttää noiden lasten takia, maailmassa kuolee muitakin lapsia, enemmän, koko ajan.

Okei, tämä menee samaan logiikkaan kuin äitini harjoittama kun olin lapsi: Syö lautases tyhjäksi, ajattele niitä Afrikan lapsia joilla ei ole ruokaa. Okei, jos syön lautasen tyhjäksi, eikö se Afrikan lapsi sitten enää ole nälkäinen? Jos halveksun kynttilän sytyttämisideaa, teenkö siinä palveluksen niille muille, enemmän kärsiville lapsille?

Itselläni on äitini maalaama ikoni, ja kyllä mä koen itselleni tärkeäksi sytyttää tuohuksen sen eteen silloin tällöin. Syystä jos toisesta. Omista iloista, suruista, ystävän tueksi kun jännitän onnistuuko tärkeä terveyteen liittyvä operaatio jne. Miksen sitten tuon tapauksen takia. Voi voi, liitän määrittelyihini "hupsu tuulihattu" myös sanan tekopyhä.

Mä taidan lopettaa myös tuon tilkkutäkin neulomisen. Teen pikkuhiljaa tilkkutäkkiä, jonka toimintan suomalaiselle äitien perustamalle hyväntekeväisyysjärjestölle. Toimittavat tilkkutäkkejä esim. köyhien maiden lastenkoteihin, joissa lapset nukkuvat lattialla vailla patjoja, peittoja, mitään. Onhan se nyt naurettavaa nykertää jotain hemmetin täkkiä, vaikka sen lähettäis niin miljoonalla lapsella ainakin jää puuttumaan täkki. Enhän mä kaikille voi tehdä sellaista. Enhän mä joka ikiselle kärsivälle lapselle voi sytyttää kynttilää. En mä voi tehdä kaikkea, osallistua kaikkeen tai surra kaikkea.

Mutta joskus sitä suree, ja kokee, että vaikka se kynttilä ei tee mitään konkreettista, se on kumminkin jotain.

Naiivi olen, se unohtui noista määrittelyistäni. Myönnän, että sytytin kynttilöitä eilen, viestin saatuani. Ajattelin samalla tuon koulutapauksen lisäksi niitä tsetseenilapsia, jotka myös kärsivät. Ja kaikkia muitakin, tekee pahaa ajatellakin miten paljon tuskaa maailmassa on. Joskus sellaiseen suruun meinaa pakahtua jos paljon ajattelee, ehkä se kynttilä sitten on joku osoitus jollekin suurelle maailmankaikkeudelle, että hitto, miks tää on tätä!!!

Niin ja vielä... Ystäväni on töissä Manhattanilla. Hän oli viimeisiä päiviä töissä ennen äitiysloman alkua kun tapahtui WTC:n isku. Hänen miehensä on myös töissä, lähempänä räjähdyspaikkaa kuin hän. Kännykät eivät toimineet hyvin, autoa ei voinut hakea työpaikan pysäköintihallista, ja he juoksivat toistensa työpaikkoja kohti etsien onko toinen kunnossa. Löysivät, ja lähtivät muutaman tutun kanssa kävelemään auki olevan sillan kautta pois. Näkivät siinä sillalla WTC:n ensimmäisen sortumisen. Hän sanoi, ettei sitä kamaluutta siinä edes tajunnut, ystäviä töissä siellä, moni kuoli. Kun Suomessa kiersi tuo kynttilä-tekstiviesti silloin, kerroin hänelle. Hänestä se oli kaunis ele, hän kertoi siitä perheelleen ja ystävilleen, moni liikuttui kun näinkin kaukainen kansa ajatteli näin, osallistui edes ajatuksillaan. Tosi naiivia ja typerää, mutta maailmassa on sellaisiakin ihmisiä. Naiiveja ja typeriä. Liikuttuvia.

Maailmaa ei voi muuttaa kynttilöillä, mutta voi ainakin osoittaa jotain turhautumisen tuskaa niillä. Tai lähettää jotain voimaa ajatuksillaan. Tai jotain.
 
en itsekkään näe mitään pahaa siinä että vaikkapa sytytetään kynttilä tai lähetetään viesti.. varsinkaan kun tässä ei kukaan yritä rikastua eikä muutakaan epärehellistä. Joku voi sanoa että sillä pesee kätensä koko jutusta, mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö mennä paikanpäälle auttamaan niitä lapsia? se olisi varmasti hyvä mutta ei käytännössä kuitenkaan kovin toimvia ratkaisu. Ja jos ei voi mennä paikanpäälle auttamaan niin kaikki muuko sitten on tekopyhää pelleiläy? Ei siinä mitään menetä jos kokee vähän myötätuntoa.
 
Ja siinähän on jotain väärää, jos hieman tuntee myötätuntoa jotain asiaa kohtaan?

Ei siinä olekaan. En vain henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi sitä myötätuntoa pitää todistella muille.
 
Mitenhän mä todistelen muille myötätuntoa sytyttämällä kynttilän omassa kodissani? Niin no, lapsille ja miehelle, ehkä, kamala jos mun lapsista tulee jotain empaattisia pellejä eikä tervehenkisiä kyynikkoja...

Joskus sitäpaitsi ihminen (tai yliempaattinen pelle) tuntee sellaista tunteiden pakahtumista, että on pakko sitten vaikka sytyttää kynttilä tai itkeä tai sanoa, että mä en jaksa tajuta tällaista. Ei sillä mitään empatiamestarin ja suuren maailmanystävän titteliä hae. Ajatukset vaan joskus läikkyy yli. On tehtävä jotain. Sytytettävä se kynttilä, vaikka hui, joku voi nähdä. Ei kai tuollaista toimintaa ajattele (ainakaan kaikki) itsekorostuksena ja huomion hakuna?
 
En voi mitään sille, että minusta tuo kynttilöiden sytyttelyjuttu vain latisti koko tapahtuman viihteeksi. (ja on ihan eri asia sytyttää kynttilä syystä jostain äidin maalaaman ikonin eteen kuin tehdä se julkisesti -kynttilä ikkunassa- siksi,_että_puoli_maailmaa_muka_tekee_niin_kun_tekstarissa_käsketään).

Useimmat kynttilän sytyttäneistä eivät luultavasti edes anna rahaa pelastusarmeijan joulupataan tai käy verenluovutuksessa, joten hitonko väliä sillä on empatian osoituksella oli? Samasta asiasta on kyse ihmisten halutessa mennä kirjoittamaan nimensä johonkin julkiseen suruadressiin; ihminen vain haluaa tuntea olevansa tärkeä. Todellista empatiaa voi kukin tuntea tykönänsä.
 
N.O.Kummonen sanoi:
Ei siinä olekaan. En vain henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi sitä myötätuntoa pitää todistella muille.

Kuinka moni on sinulle tullut kertomaan siitä, että on miettinyt / surrut tapahtumia? Kuinka moni on sanonut sinulle sytyttäneensä kynttilän, jonkin tapahtuman muistopäivänä?

Jatkokysymys: Kuinka moni on oikeasti todistellut teille jotain sillä, että ovat muistaneet?

ps. Itsekkin tuprutttelen kynttilöitä esimerkiksi viimeisimmän menettäneeni koiran tuhkauurnan ja valokuvan vieressä kirjahyllyssä.

Vaan eipä oo kukaan kaveri siitä mitään sanonut? Ehkä omaan ainoastaan empatiataitoisia kavereita.
 
reinhardt sanoi:
En voi mitään sille, että minusta tuo kynttilöiden sytyttelyjuttu vain latisti koko tapahtuman viihteeksi. (ja on ihan eri asia sytyttää kynttilä syystä jostain äidin maalaaman ikonin eteen kuin tehdä se julkisesti -kynttilä ikkunassa- siksi,_että_puoli_maailmaa_muka_tekee_niin_kun_tekstarissa_käsketään).

Useimmat kynttilän sytyttäneistä eivät luultavasti edes anna rahaa pelastusarmeijan joulupataan tai käy verenluovutuksessa, joten hitonko väliä sillä on empatian osoituksella oli? Samasta asiasta on kyse ihmisten halutessa mennä kirjoittamaan nimensä johonkin julkiseen suruadressiin; ihminen vain haluaa tuntea olevansa tärkeä. Todellista empatiaa voi kukin tuntea tykönänsä.

Lopetetaanpa sitten adventtikynttilöiden ja itsenäisyyshässäköiden tupruttelu samalla... Vittuako siitä itsenäisyydestä ja sen vuoksi kuolleista.. naapurit voi pian nähdä kun polttelen kynttilöitä kuolleiden isänmaanpuolustajien muistoksi...
 
Estel: Onko sinulla oikeus rypeä toisten surussa? Joskus minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä on järkyttynyt ja suree tuollaisia asioita vain saadakseen huomiota. En tarkoita, että sinä olisit sellainen, mutta väitän, että melkoisen moni kynttilän sytyttäjä olisi.

Epäilemättä olen kieroutunut, mutta vihaan sitä, kun minulle esitetään surunvalitteluja ja todetaan, että tiedän miltä susta tuntuu. Ja ollaan ah niin empaattisia. Jos empatiaa ei pysty osoittamaan teoilla, en halua tyhjiä sanoja tai tekojakaan. Enpä usko, että jotakuta lapsensa menettänyttä vähääkään lohduttaa, että Suomessa sytytellään kynttilöitä. Luultaasti tuntuu lähinnä siltä, että asiasta tehdään nimenomaan viihdettä. Kuten kaikesta nykymaailmassa. Ihmisten pitäisi antaa surra omat surunsa rauhassa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom