Polvilumpio TAAS pois paikoiltaan => Jalkatreeni?
- Keskustelun aloittaja Jartze
- Aloitettu
Dalmar sanoi:
Viittitkö valottaa, että monesti sulla oli mennyt lumpio sijoiltaan ennen ensimmäistä leikkausta ja menikö monesti uudelleen sijoiltaan ennen toista leikkausta? Onko sulla olleet aina löysät polvet vai onko molemmat lumpiot menneet paikoiltaan ensimmäisen kerran jonkin onnettomuuden tms. takia? Kuinka kauan leikkauksen jälkeen pystyit aloittamaan jalkatreenit salilla (vaikka ihan kevyetkin)? Kiinnostaa, kun itse menossa samaiseen oikean polven operaatioon (ehkä).
Jartze: Sinun tapauksessa kannattaa ehdottomasti käydä kysymässä jonkun hyväksitodetun urheilulääkärin mielipide asiasta. Vaikka se maksaakin sen 50-100€, niin ehkä olis jo aika
Kun kävin ns. "tavislääkärillä", niin se näytti mulle sellasta taulukkoa, missä on niiden hoitosuositukset tälle vammalle ja se oli lähes aina konservatiivinen, jos luunmurtumia ei havaittavissa. Eli siis kuntousta. Urheilulääkäri taas harkitsi leikkausta tutkimusten jälkeen urheilutaustastani -ja tulevista urheiluhaluistani johtuen, mutta jätti kuitenkin pallon ikävästi minulle hoitotavan valinnan suhteen. Kyllä ne erikoislääkärit ehken osaa hieman paremmin asettua siihen urheilijan näkökantaan ja suunnitella hoidon tulevia tavoitteita silmällä pitäen.
Btw. kun otat kelakortin yksityiselle mukaan, niin maksaessa ainakin Diacorilla se kelakorvaus voidaan suoraan vähentää siitä käynnin hinnasta. Ja jos viimeisen muljahduksen jälkeen polvesta on otettu röntgenit ja saat ne haltuusi, niin kannattaa ottaa mukaan ettei tartte maksaa sitä yksityistä röntgeniä.
Tänään tipahti luukusta vakuutusyhtiön lappu, jotta meine operation korvattaisiin. Nyt sitten pitäis päättää, jotta puukotetaanko vaiko ei. Vähän mietityttää, kun nyt n.3 viikkoo vammasta ja pystyn kävelemään kivutta ja ilman painoo pääsee kivuttomasti kyykkyyn niin, että polvikulma on sen 90 astetta. Helvetin Dalmar, kun kävit pelottelemassa noilla omilla leikkausmäärilläs :D
Noista vain tulee mieleen, että eihän se leikkauskaan aina tuo toivottua tulosta. Tosin jartzen tapauksessa ei kuntoutuskaan...
No nyt on mut leikelty otsikon mukaisen vaivan tiimoilta. Kipu on kohtalainen ja välillä jopa todella kova, vaikka kipukynnys on kohtuullisen korkea ja en ollut ensimmäistä kertaa puukotettavana. Kunnon lääkkeillä olon saa pariksi tuntia suhteellisen siedettäväksi.
Yli kuukausi meni varsinaisesta muljahduksesta, että saatiin leikattua, mutta löydösten perusteella ei ollut huono päätös. Kaksi sidettä kiristettiin ja toinen (sisäsivuside?) oli ilmeisesti irronnut toisesta kiinnittymispäästä (ehkä...olin vähän höyryissä kun lääkäri kertoi leikkauksesta) ja kerennyt arpeutua takaisin kiinni tjsp. Löysäksi oli kumminkin jäänyt. Tuli kuulemma tosi hyvä korjauksen jälkeen...
Tämä on vähän tälläinen vaiva, että jos leikkaukseen menoa pitkittää, niin ei enää helposti tule lähdettyä kun jalka kumminkin toimii normaaleissa päivärutiineissa. Itseänikin mietitytti hieman mennä puukotettavaksi, kun normi kävely luonnistui hyvin, mitään kipuja polvessa ei enää ollut ja salilla treenaamisenkin olisi voinut kohtapuoliin aloitella...Mutta näin jälkikäteen voi todeta vaikka lopputulosta ei vielä tiedäkään, että tyytyväinen olen ja leikkaus oli oikea päätös.
Lopputuloksen näkee sitten puolen vuoden päästä ja siitä eteenpäin. Lääkärin mukaan polvesta tulee täysin tukeva ja kovaa rasitusta kestävä. Saapas nähdä...
Yli kuukausi meni varsinaisesta muljahduksesta, että saatiin leikattua, mutta löydösten perusteella ei ollut huono päätös. Kaksi sidettä kiristettiin ja toinen (sisäsivuside?) oli ilmeisesti irronnut toisesta kiinnittymispäästä (ehkä...olin vähän höyryissä kun lääkäri kertoi leikkauksesta) ja kerennyt arpeutua takaisin kiinni tjsp. Löysäksi oli kumminkin jäänyt. Tuli kuulemma tosi hyvä korjauksen jälkeen...
Tämä on vähän tälläinen vaiva, että jos leikkaukseen menoa pitkittää, niin ei enää helposti tule lähdettyä kun jalka kumminkin toimii normaaleissa päivärutiineissa. Itseänikin mietitytti hieman mennä puukotettavaksi, kun normi kävely luonnistui hyvin, mitään kipuja polvessa ei enää ollut ja salilla treenaamisenkin olisi voinut kohtapuoliin aloitella...Mutta näin jälkikäteen voi todeta vaikka lopputulosta ei vielä tiedäkään, että tyytyväinen olen ja leikkaus oli oikea päätös.
Lopputuloksen näkee sitten puolen vuoden päästä ja siitä eteenpäin. Lääkärin mukaan polvesta tulee täysin tukeva ja kovaa rasitusta kestävä. Saapas nähdä...
- Liittynyt
- 23.12.2004
- Viestejä
- 7
Itse pelailin huvikseni jääkiekkoa ja kun en sitä osaa niin tottakai siellä kierittiin jäällä ja laidoilla. Polvi tärähti ihan saata***** ja lääkärille käveltiin jalka suorana ja kipu ihan järjetön. Lääkäri vaan totesi että vähän lujempaa kun olisin mennyt niin polvilumpio olis haljennu. Kuukausi meni parantuessa ja jalkatreenit ovat taas iha arkipäivää, vaikka polvilumpiossa on ikäviä säröjä ja painaumia mitä toisessa ei ole
Laitetaas vielä tähän tän hetken tuntemukset, niin saa joku infoo koko prosessista, jos vastaavaa joutuu kokemaan.
Eli polvi siis leikattiin em. vamman (polvilumpio sijoiltaan) takia joulukuun loppupuolella.
Leikkauksen jälkeen ensimmäiset pari päivää meni todella kivuliaissa tunnelmissa, vaikka olenkin ns. "kärsivää mallia", eli en helposti lääkkeisiin turvaudu, niin mahdotonta olisi elämä siinä tilanteessa ilman niitä ollut. Panacod 550mg naamaan ja kivut poissa alta 15min...Ihme aine, onneksi jäi varastoon muutama
Parin ensimmäisen päivän jälkeen en oikeastaan enää lääkkeitä tarvinnut.
Kepeillä kävelin alta pari viikkoa ja ne saikin jättää heti pois, kun kävely ilman niitä onnistui. Jalkaan tuli polvituki mallia "Large" ja ensimmäiset 3 viikkoa se oli säädöissä max. 60 astetta. Yhteensä tukea piti käyttää n. 7 viikkoa, joka oli jälkikäteen ajetellen helvetillistä. Tämä tuki nimittäin ei ollenkaan helpottanut kävelyä talvisella maalla ja pystyssä pysyminen ilman keppejä oli todella vaikeaa. Yhdet turvat tottakai vetäsin ja arvatkaa sattuuko kaatua 4 viikkoa leikkauksen jälkeen polvituen kanssa. Noh, lihaskiinnikkeitä vähän repeili ja saikkua pari päivää. Polvi oli tämän jälkeen turpeessa 3 viikkoa (turvotus oli ennen lippoja jo laskenut). Onneksi itse leikkauskohta säilyi vammoitta. Polvituen käytön lopettamisen jälkeen kävely ja normaali elämä ylipäänsä helpottui huomattavasti...
Kuntoutus aloitettiin heti pari päivää leikkaamisen jälkeen. Alkuun se oli pelkästään jalan liikuttelua koukkuun ja ns. staattisia harjoituksia. Helmikuun alkupuolella fysioterapia astui kuvaan. Siellä hierottiin reittä auki (lihakset aivan helvetillisen jumissa) ja jumpattiin. Kuminauhalla harjoittelu tuli tässä vaiheessa treeneihin mukaan. Jalka ei vielä suoristunut täysin helmikuun alkupuolella, nyt jo siis suoristuu.
Nyt sain pari viikkoa takaperin luvan aloittaa jalkojen treenamisen salilla. Osakyykkyä, prässiä, reisiojennuksia yms. Alussa pidempiä toistoja pienillä painoilla ja siitä pikkuhiljaa nostamaan. Tämä tuotti suurta mielihyvää...Kiertymistä polvi ei siis vieläkään kestä.
Polvessa edelleen "tuntemuksia" eli kireältä tuntuu ja hieman epämukavalta samalla, mutta kivuton se tällä hetkellä on. Iso arpi sisäsivusiteen kohdalla luonnollisesti möllöttää. Parin kuukauden päästä pitäisi kuntoutuksen olla siinä vaiheessa, että lihasta on jo vähän tullut takaisin ja pääsee pikkuhiljaa lenkkeilemään ja ehkä jopa boksailemaankin eli kesällä pitäisi jalan olla taas "pelikunnossa".
Summa summarum:
Vittumaisen pitkältä tuntuva aika, mikä tähän koko härdelliin menee. Varsinkin ensimmäinen kuukausi oli elämisen ja olemisen kannalta aika hankalaa, jalka erittäin arka ja muutenkin liikkuminen hankalaa. Välillä meinasi usko todella loppua. Onneksi hetkittäiset "isot" edistymiset kuntoutuksessa nostavat taas mielialaa ja saa taas voimia ja motivaatioita kuntoutukseen.
Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että polvesta tulee vielä ns. peli, eli entisten harrastusten pariin pitäisi pystyä palaamaan.
Noh, tämä toimikoon infona jos jollekulle sama vamma sattuu tulemaan ja joutuu pähkäilemään eri vaihtoehtojen kanssa. Nyt on sit stoorit kuntoutuksesta ja leikkauksesta.
Ps. Tais olla muuten Koivulla tämä sama vamma, Koivua ei muistaakseni leikattu.
Eli polvi siis leikattiin em. vamman (polvilumpio sijoiltaan) takia joulukuun loppupuolella.
Leikkauksen jälkeen ensimmäiset pari päivää meni todella kivuliaissa tunnelmissa, vaikka olenkin ns. "kärsivää mallia", eli en helposti lääkkeisiin turvaudu, niin mahdotonta olisi elämä siinä tilanteessa ilman niitä ollut. Panacod 550mg naamaan ja kivut poissa alta 15min...Ihme aine, onneksi jäi varastoon muutama
Parin ensimmäisen päivän jälkeen en oikeastaan enää lääkkeitä tarvinnut.Kepeillä kävelin alta pari viikkoa ja ne saikin jättää heti pois, kun kävely ilman niitä onnistui. Jalkaan tuli polvituki mallia "Large" ja ensimmäiset 3 viikkoa se oli säädöissä max. 60 astetta. Yhteensä tukea piti käyttää n. 7 viikkoa, joka oli jälkikäteen ajetellen helvetillistä. Tämä tuki nimittäin ei ollenkaan helpottanut kävelyä talvisella maalla ja pystyssä pysyminen ilman keppejä oli todella vaikeaa. Yhdet turvat tottakai vetäsin ja arvatkaa sattuuko kaatua 4 viikkoa leikkauksen jälkeen polvituen kanssa. Noh, lihaskiinnikkeitä vähän repeili ja saikkua pari päivää. Polvi oli tämän jälkeen turpeessa 3 viikkoa (turvotus oli ennen lippoja jo laskenut). Onneksi itse leikkauskohta säilyi vammoitta. Polvituen käytön lopettamisen jälkeen kävely ja normaali elämä ylipäänsä helpottui huomattavasti...
Kuntoutus aloitettiin heti pari päivää leikkaamisen jälkeen. Alkuun se oli pelkästään jalan liikuttelua koukkuun ja ns. staattisia harjoituksia. Helmikuun alkupuolella fysioterapia astui kuvaan. Siellä hierottiin reittä auki (lihakset aivan helvetillisen jumissa) ja jumpattiin. Kuminauhalla harjoittelu tuli tässä vaiheessa treeneihin mukaan. Jalka ei vielä suoristunut täysin helmikuun alkupuolella, nyt jo siis suoristuu.
Nyt sain pari viikkoa takaperin luvan aloittaa jalkojen treenamisen salilla. Osakyykkyä, prässiä, reisiojennuksia yms. Alussa pidempiä toistoja pienillä painoilla ja siitä pikkuhiljaa nostamaan. Tämä tuotti suurta mielihyvää...Kiertymistä polvi ei siis vieläkään kestä.
Polvessa edelleen "tuntemuksia" eli kireältä tuntuu ja hieman epämukavalta samalla, mutta kivuton se tällä hetkellä on. Iso arpi sisäsivusiteen kohdalla luonnollisesti möllöttää. Parin kuukauden päästä pitäisi kuntoutuksen olla siinä vaiheessa, että lihasta on jo vähän tullut takaisin ja pääsee pikkuhiljaa lenkkeilemään ja ehkä jopa boksailemaankin eli kesällä pitäisi jalan olla taas "pelikunnossa".
Summa summarum:
Vittumaisen pitkältä tuntuva aika, mikä tähän koko härdelliin menee. Varsinkin ensimmäinen kuukausi oli elämisen ja olemisen kannalta aika hankalaa, jalka erittäin arka ja muutenkin liikkuminen hankalaa. Välillä meinasi usko todella loppua. Onneksi hetkittäiset "isot" edistymiset kuntoutuksessa nostavat taas mielialaa ja saa taas voimia ja motivaatioita kuntoutukseen.
Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että polvesta tulee vielä ns. peli, eli entisten harrastusten pariin pitäisi pystyä palaamaan.
Noh, tämä toimikoon infona jos jollekulle sama vamma sattuu tulemaan ja joutuu pähkäilemään eri vaihtoehtojen kanssa. Nyt on sit stoorit kuntoutuksesta ja leikkauksesta.
Ps. Tais olla muuten Koivulla tämä sama vamma, Koivua ei muistaakseni leikattu.
- Liittynyt
- 11.5.2007
- Viestejä
- 1
sdhdfh
multki on menny polvilumpio pois paikoiltaa 2 kertaa, ja mulle se jäi ihan päähän, et kyllä se salibandy mulla jäi siihe. otti kyllä päähän, kun itsekin menin tayssiin ensiapuun ja siellä vaan vähän siliteltiin polvea ja sanottiin että kyllä se siitä paranee, vaan eipä käynyt näin. kyllä kannattaa hakea yksityiselle lääkärille, ilman polvet eivät tule koskaan kuntoon. ja kyllä lompakosta aina sen verran rahaa riittää, että saa polvensa kuntoon, ettei joudu koko loppuelämäänsä varomaan.
kannattaa siis hankkia patellatuki, joka vähentää p.lumpioon tulevaa painetta, ei tavallista tukea, niinkun minä tein :wall:
multki on menny polvilumpio pois paikoiltaa 2 kertaa, ja mulle se jäi ihan päähän, et kyllä se salibandy mulla jäi siihe. otti kyllä päähän, kun itsekin menin tayssiin ensiapuun ja siellä vaan vähän siliteltiin polvea ja sanottiin että kyllä se siitä paranee, vaan eipä käynyt näin. kyllä kannattaa hakea yksityiselle lääkärille, ilman polvet eivät tule koskaan kuntoon. ja kyllä lompakosta aina sen verran rahaa riittää, että saa polvensa kuntoon, ettei joudu koko loppuelämäänsä varomaan.
kannattaa siis hankkia patellatuki, joka vähentää p.lumpioon tulevaa painetta, ei tavallista tukea, niinkun minä tein :wall:
- Liittynyt
- 9.6.2006
- Viestejä
- 10
pain
itellä sama homma.. joskus 3 vuotta sitten ekan kerran luiskahti lentopallossa.. pois paikoiltaan ja takas.. sattu niin maan perkeleesti että oisin itkeny ellen olisi yhtä kova jätkä kuin david
no mut asiasta kolmanteen, sen ekan kerran jälkeen se ilmeisesti löysty aika nätisti koska se alkoin tietyn aikavälein mennä samalla tavalla pois paikoiltaan monessa eri urheilussa.. tämä rajoitti aika paljon enkä voinu tosissaa oikein mitään sellaista uheilulajia harrastaa jossa olisi tullu sivuttais liikettä! juoksun se kesti kyllä ja salitreeniä mutta esim. jalkalloa ja hiihtoa ynm ei. Jalkapalossa polvi luiskahti sijoiltaan kun potkasia palloa.. ai että mie rakastan sitä tunnetta.. ihan kuin orgasmi mutta huomattavasti ihanampaa :D eli edelleenkin rakastan tätä tunnetta koska olen yhtä kova kuin david mutta tämä alko haitata elämistä jonkin verran ja esim. armeijasta sain tämän vuoksi lykkäystä. Puoli vuotta sitten se kuitenkin leikattiin (kiristysleikkaus ) ja se homma toimi. nyt on polvi kuosissa ja kaikki ennen vaikeutta aiheuttaneet lajit ovat tulleet takas.. thank god. mutta salitreeniä ei tämä löysyys sillon haitannu. no mut eipä tästä sen enempää.. mutta sen voin sanoa että sauvoilla kävely 6 viikkoo on urheilulliselle kaverille yhtä helvetti vaikka david oonkin :D::D
itellä sama homma.. joskus 3 vuotta sitten ekan kerran luiskahti lentopallossa.. pois paikoiltaan ja takas.. sattu niin maan perkeleesti että oisin itkeny ellen olisi yhtä kova jätkä kuin david
no mut asiasta kolmanteen, sen ekan kerran jälkeen se ilmeisesti löysty aika nätisti koska se alkoin tietyn aikavälein mennä samalla tavalla pois paikoiltaan monessa eri urheilussa.. tämä rajoitti aika paljon enkä voinu tosissaa oikein mitään sellaista uheilulajia harrastaa jossa olisi tullu sivuttais liikettä! juoksun se kesti kyllä ja salitreeniä mutta esim. jalkalloa ja hiihtoa ynm ei. Jalkapalossa polvi luiskahti sijoiltaan kun potkasia palloa.. ai että mie rakastan sitä tunnetta.. ihan kuin orgasmi mutta huomattavasti ihanampaa :D eli edelleenkin rakastan tätä tunnetta koska olen yhtä kova kuin david mutta tämä alko haitata elämistä jonkin verran ja esim. armeijasta sain tämän vuoksi lykkäystä. Puoli vuotta sitten se kuitenkin leikattiin (kiristysleikkaus ) ja se homma toimi. nyt on polvi kuosissa ja kaikki ennen vaikeutta aiheuttaneet lajit ovat tulleet takas.. thank god. mutta salitreeniä ei tämä löysyys sillon haitannu. no mut eipä tästä sen enempää.. mutta sen voin sanoa että sauvoilla kävely 6 viikkoo on urheilulliselle kaverille yhtä helvetti vaikka david oonkin :D::D- Liittynyt
- 25.1.2007
- Viestejä
- 273
Oho, joku nostanut meikäläisen tredin ylös(nick vaihtunut). Voi että oli tuolloin vielä motivaatiota aivan eri tavalla kuin nyt...
Noh, kerrottakoon siis oma kohtaloni:
Tosiaankin noina aikoina polveni muljahti vielä kolmannen ja neljännenkin kerran paikaltaan viikon välein lätkässä. Viimeisin tapahtui siten jäällä, että oikeastaan kenenkään häiritsemättä, tipahdin 'tasapolvin' polvet yhdessä jään pintaan, jolloin se muljahti. Siinä vaiheessa tajusin itsekin että nyt rupee muljahteleen vähän liiankin helposti :D
'Sunnuntaipotailun' ollessa pääharrastukseni tavallaan, lopetin sit sen kyseisen harrastelätkäkauden, ja pidin viikon kaksi täysin vapaata jalkatreeneistä.
Jalkatreenien taas alettua, tajusin, ettei polveni sano yhtään mitään kovissakaan kyykky-, prässi-, SJMV-, tai ojennus-sarjoissa, joten jatkoin tätä mukavan päämäärätöntä harrastusta myös jalkojen osalta;)
Ja nyt sitten. ~2,5 vuotta takana viimeisistä muljahduksista. Kuntosalilla on käyty koko ajan armeija mukaan laskettuna (en muuten hakenut mitään B-papereita, ja hyvä niin), ja ~5kk sitten lähdin taas pelaamaan harrastelätkääkin. Ja POLVI TUNTUU HYVÄLTÄ! Joskus, ja siis vain JOSKUS, siellä tuntuu jotain kummaa pientä hetkellistä 'särkyä' olevan, esim töissä jos joutuu kauan olemaan polvillaan/kyykyssä, niin noustessa ylös siellä polvessa jotai tuntuu... Toissa talvena liukkaalla kelillä saatoin huomata polven olevan vähän 'löysällä' jos vähän meinasin potkaista tyhjää...viime talvena sama ei toistunut
Eli loppujen lopuksi : Olen tyytyväinen valintaani. Leikkauksissa on omat riskinsä aina, eikä 'täydellistä paranemista' ole em.loukkaantumisesta olemassa, tai näin ainakin asiantuntevat lekurit sanoivat... Lätkäharrastus jatkuu varmasti, nyt taas käyntiin lähdettyään.
Eli kovaa treeniä on takana, ja myös edessäpäin!
Kovia treenejä myös pakkislaisille!:whip: :whip:
Noh, kerrottakoon siis oma kohtaloni:
Tosiaankin noina aikoina polveni muljahti vielä kolmannen ja neljännenkin kerran paikaltaan viikon välein lätkässä. Viimeisin tapahtui siten jäällä, että oikeastaan kenenkään häiritsemättä, tipahdin 'tasapolvin' polvet yhdessä jään pintaan, jolloin se muljahti. Siinä vaiheessa tajusin itsekin että nyt rupee muljahteleen vähän liiankin helposti :D
'Sunnuntaipotailun' ollessa pääharrastukseni tavallaan, lopetin sit sen kyseisen harrastelätkäkauden, ja pidin viikon kaksi täysin vapaata jalkatreeneistä.
Jalkatreenien taas alettua, tajusin, ettei polveni sano yhtään mitään kovissakaan kyykky-, prässi-, SJMV-, tai ojennus-sarjoissa, joten jatkoin tätä mukavan päämäärätöntä harrastusta myös jalkojen osalta;)
Ja nyt sitten. ~2,5 vuotta takana viimeisistä muljahduksista. Kuntosalilla on käyty koko ajan armeija mukaan laskettuna (en muuten hakenut mitään B-papereita, ja hyvä niin), ja ~5kk sitten lähdin taas pelaamaan harrastelätkääkin. Ja POLVI TUNTUU HYVÄLTÄ! Joskus, ja siis vain JOSKUS, siellä tuntuu jotain kummaa pientä hetkellistä 'särkyä' olevan, esim töissä jos joutuu kauan olemaan polvillaan/kyykyssä, niin noustessa ylös siellä polvessa jotai tuntuu... Toissa talvena liukkaalla kelillä saatoin huomata polven olevan vähän 'löysällä' jos vähän meinasin potkaista tyhjää...viime talvena sama ei toistunut
Eli loppujen lopuksi : Olen tyytyväinen valintaani. Leikkauksissa on omat riskinsä aina, eikä 'täydellistä paranemista' ole em.loukkaantumisesta olemassa, tai näin ainakin asiantuntevat lekurit sanoivat... Lätkäharrastus jatkuu varmasti, nyt taas käyntiin lähdettyään.
Eli kovaa treeniä on takana, ja myös edessäpäin!
Kovia treenejä myös pakkislaisille!:whip: :whip:
- Liittynyt
- 2.7.2006
- Viestejä
- 16
Itellä on menny oikea lumpio 3-4 kertaa sijoiltaan ja vasen kerran. Kaikki lätkätreeneissä tai pelissä, suht vaarattomissa tilanteissa. Nyt pari kautta pelattu ilman muljahduksia ja jalkoja oon pystyny treenaamaan ihan hyvin. Lääkärillä ei tuntunu olevan muita neuvoja kuin reisilihasten vahvistaminen. Nivelsiteiden kiristysleikkausta ei ehdottanu, enkä välttämättä haluais lähteä siihen.
Ei se kyllä mukava tunne ole, kun lumpio käy pois paikoiltaan. Ja se jalan jäykkyys sen jälkeen, jumalauta!
Ei se kyllä mukava tunne ole, kun lumpio käy pois paikoiltaan. Ja se jalan jäykkyys sen jälkeen, jumalauta!
- Liittynyt
- 24.3.2007
- Viestejä
- 3
Tähän on kyllä pakko kertoa oma juttuni..
Itellä meni oikea polvi vuonna 2002 futista pelatessa, tuolloin jalka joutui yliojennukseen ja tämä löystytti siteitä sen verran että 12 kertaa kyseisen tapaturman jälkeen polvilumpio käynyt paikaltaan ja mennyt heti takaisin. Joka kerralla käytiin lääkärillä näyttämässä, jopa " erikoisortopedillä" , mutta eipä hänkään tahtonut tajuta mikä siinä oli vikana. Vuonna 2006 sitten viimeisimmän muljahduksen jälkeen mentiin Helsingin Lastenklinikalle käymään ja ironista kyllä, Lääkärisetä Helenius löysi ensimmäisellä vilkaisulla röngtenistä syyn tähän muljahteluun. --> leikkaukseen ja puoli vuotta liikuntakieltoa, on sen jälkeen kestänyt aivan loistavasti.
Tasan puolen vuoden päästä, kun takaisin sählyn pariin pääsin, niin eikös sitten vasen polvi tehnyt saman jutun kuin oikea.. Seuraavana päivänä sitten takaisin Lasten ja nuorten klinikalle ja saman tien päätös uudesta leikkauksesta. Lopulta maaliskuussa vasempaan polveen tehtiin samanlainen operaatio kuin oikeaan, nyt päässyt jo omin jaloin liikkumaan
Jalkalihasten harjoittaminen on näin leikkauksen jälkeen todella pitkään pelkkää jumppaa ilman painoja, etenkin jalan ojennuksen laitteessa voi unohtaa vielä kokonaan, kun 2kk leikkauksesta aikaa.
Suosittelen sen patellaa ( polvilumpiota ) tukevan tuen ostamista jo ensimmäisen paikaltaan luiskahtamisen jälkeen. Itse kyllä ostin aikanaan, mutta tyhmä kun olin en tullut sitä aina pitäneeksi, olisi silläkin polvia säästetty.
Itellä meni oikea polvi vuonna 2002 futista pelatessa, tuolloin jalka joutui yliojennukseen ja tämä löystytti siteitä sen verran että 12 kertaa kyseisen tapaturman jälkeen polvilumpio käynyt paikaltaan ja mennyt heti takaisin. Joka kerralla käytiin lääkärillä näyttämässä, jopa " erikoisortopedillä" , mutta eipä hänkään tahtonut tajuta mikä siinä oli vikana. Vuonna 2006 sitten viimeisimmän muljahduksen jälkeen mentiin Helsingin Lastenklinikalle käymään ja ironista kyllä, Lääkärisetä Helenius löysi ensimmäisellä vilkaisulla röngtenistä syyn tähän muljahteluun. --> leikkaukseen ja puoli vuotta liikuntakieltoa, on sen jälkeen kestänyt aivan loistavasti.
Tasan puolen vuoden päästä, kun takaisin sählyn pariin pääsin, niin eikös sitten vasen polvi tehnyt saman jutun kuin oikea.. Seuraavana päivänä sitten takaisin Lasten ja nuorten klinikalle ja saman tien päätös uudesta leikkauksesta. Lopulta maaliskuussa vasempaan polveen tehtiin samanlainen operaatio kuin oikeaan, nyt päässyt jo omin jaloin liikkumaan
Jalkalihasten harjoittaminen on näin leikkauksen jälkeen todella pitkään pelkkää jumppaa ilman painoja, etenkin jalan ojennuksen laitteessa voi unohtaa vielä kokonaan, kun 2kk leikkauksesta aikaa.
Suosittelen sen patellaa ( polvilumpiota ) tukevan tuen ostamista jo ensimmäisen paikaltaan luiskahtamisen jälkeen. Itse kyllä ostin aikanaan, mutta tyhmä kun olin en tullut sitä aina pitäneeksi, olisi silläkin polvia säästetty.
