Itse jännään omaa tuomiota ja lopullista tietoa siitä mitä nyt on paskana vai onko mitään...
01.01.2008 kaaduin himassa pienen painin ansiosta, tuntui heti että nyt kävi jotain ja pahasti ja kova pamaus kuului jalasta. Tukijalan varassa kaaduin selälleni/kyljelleni ja jalka vääntyi luonnottomaan asentoon. Maassa maatessani vedin jalan nopeasti suoraksi ja painoin kättä polven päälle, ekana luulin että sääriluu murtui [napsahdus oli kova ja tuska sanoinkuvaamatonta], mutta jotenkin ilmeisesti vain polvilumpio muljahti paikoiltaan raivaten sitten eturistisidettä ja sisempää sivusidettä pois tieltään. Jalka ei pitänyt pätkääkään alla ja konttasin/raahauduin sitten sänkyyn miehen avustamana kivusta lähes shokkitilassa täristen. Oli kuulemma naama aika valkoisena ja tuskanhiki otsalla enkä suostunut yöllä lähtemään sairaalaankaan koska mulla ei ollut meikkiä ja tukka oli likainen [jep jep, naisen täytyy olla kondiksessa, pahimmillaankin parhaimmillaan, huoh...]
Kipulääkkeiden voimilla sitten pari tuntia unta palloon ja ensiapuun/kirurgian poliklinikalle päiväksi. Siellä sitten tutkittiin ja hutkittiin ja tultiin siihen tulokseen että parin viikon päästä kontrolliin ja silloin tehdään kliininen tutkimus kun pahin turvotus laskenut. Lekurin mielestä eturistisiteet otti damagea ja sisempi sivuside olisi kärsinyt eniten mutta oli sitä mieltä ettei syytä hätäillä. Röntgenet otettiin heti ja suuri huojennus oli kyllä se että mitään ei ollut murtunut, samantien olisi ollut leikkaus edessä.
Polviortoosista oli puhetta mutta pienen pohdinnan jälkeen mulle varattiin aika lukkokipsaukseen [valettaisi muottiin kipsi jonka saisin aina auki]. Varattiin aika jotta turvotus laskisi ja 7pv jälkeen mennessäni kipsattavaksi muutettiinkin suunnitelmaa. Viisi päivää olin lähes vuodepotilaana tuskien takia, liikkuminen oli todella vaikeaa ja vessanpöntöllekin pääseminen mieletön suoritus, jalkaa ei voinut liikuttaa oikeastaan laisinkaan. Sitten kuitenkin 5pv jälkeen uskalsin hieman varata jalalle joten alkoikin sujumaan. Siitä sitten kirurgi totesi että kävelen paremmin ilman lukkokipsiä kuin sen kanssa, parissa päivässä oli mieletön harppaus tapahtunut paranemisessa. Näin sitten päätettiin että katsellaan rauhassa ja sain kuntoutusohjeet. 15vrk tuli sairaslomaa ja 1kk käskettiin kävellä kepeillä, tosin kannustettiin sisätiloissa kävelemään ilman jos vaan suinkin mahdollista. Niinhän sitä sitten teinkin.
Kuntouttelin polvea kotosalla ja hieman häiritsi se että tuntui kuin jalka ei menisi polvilukkoon eli yliojennukseen asti, jotenkin vain tönkötti suorana. Palasin parin viikon jälkeen työelämään ja kepitkin jätin pois reilu kahden viikon jälkeen joten siltä osin meni ihan ok. Olimme sopineet aiemmin että varaan uuden ajan jos jotain tulee ja niinpä sitten soitinkin kirralle että en saa ojennusharjoituksista huolimatta jalkaa yhtä suoraksi kuin tervettä, ja onnuin jonkin verran kävellessä. Kipu sivusiteen kohdalta oli kadonnut ja polven pettäminen/huojuminen ja muu vastaava muljahtelu ja jäykkyys oli poissa, mutta tilalla oli polvilumpion alalaidan keskellä, sääriluun yhtymäkohdassa esiintyvä kipu. Aamulla herätessä jalkaa särki siitä, koukkuun meni loistavasti mutta yliojennus jäi vajaaksi, rappuja ylöspäin ponnistaessa reisilihas tuntui todella heikolta ja hieman pettävän oloiselta, ja alaspäin tullessakin oli hieman töksähtelevää ja ontuvaa tunnetta. Alunperin tasaisella kävely oli ontuvaa kuin kamelin kävely, mutta muuttui siitä lähes normaaliksi.
Kontrolliin kun pääsin niin selvisi että kyllä mun jalka ojentuu ihan normaalisti, paljastuipa vaan että mulla on yliliikkuvat nivelet jotka aiheuttaa sen että sivuttaisjoustoa on normaalia enemmän ja taaksekin saan kunnon kaarelle polvilukon yliojennuksessa [ja selkesi samalla miksi on olkapäiden kanssa välillä ongelmia, löysät paskat prkl nekin], eroa kun oli siihen jalkaan mikä oli terve niin oletin että yhtä reippaasti pitäisi toisenkin mennä, no eipä pidä vaan terve jalka ojentumisen suhteen. Kipupisteeni vaikutti kuulemma sitten Patella ruptuuralta ja fiksu kirurgi kun oli niin pistettiin lähete magneettikuviin, saadaanpa loppu jossittelulle. Sanoi että siellä sitten selviää paraneeko jalka ajan kanssa itsekseen vai onko siellä jotain sellaista mikä vaatii korjaamisen tähystyksellä, joka tapauksessa ennuste pitäisi olla hyvä.
Kävin viime viikolla magneettikuvauksessa [hirveä laite] ja nyt sitten odottelen lausuntoa. Elämme jännittäviä aikoja... Jotainhan siellä on viturallaan varmasti, itsekin kotitohtorina tulkitsen että patellahan se siinä rytäkässä kärsi. Siteet kenties venähtivät mutta niitä en näe niinkään ongelmana kuin tuota patellavaivaa. Täytyy kyllä sanoa että paska säkä ollut nyt pari vuotta jalkojen kanssa. Ensin tulee plantaarifaskiitti ja luupiikit ja kun sekään ei riitä niin pitäähän sitä luukalvon jänne revetä jalasta, ja ei mene kuin reilu vuosi hyvin niin jukolauta mulla on eturistisiteet, sivusiteet, patellat ja polvilumpiot solmussa :lol2: Nyt jo naurattaa asiaa mutta ei ollut hauskaa 3kk sitten todellakaan...