Polven eturistiside poikki

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Mulla on joskus yläasteikäisenä pasahtanut polvi ratsastusonnettomuudessa, ja jonkun aikaa myöhemmin "viimeistelin" eturistisiteeni niin ikään hevosten kanssa koheltaessa. Polvea leikeltiinkin pariin otteeseen, toisella leikkauskerralla tuli kuntoon. Leikannut lääkäri oli urheiluvammoihin erikoistunut ortopedi ja sanoi että oli ihan hilkulla että sen yleensä pystyi enää korjaamaan. Maksoihan se pirusti, mutta tuli sitten niin hyvään kuntoon että pystyn olemaan jaloillani koko päivän, voin kuvitella miten muhevat kulumat siellä olisi nyt kymmenenkin vuotta tuon toisen leikkauksen jälkeen...

Oireet oli juuri samanlaisia kuin aloittaja kuvaa: yliojennuksen tunnetta, vähän sellainen että "tuki" puuttuu, äkillisissä liikkeissä muljahti ikävästi niin että keräsi nestettä ja oli kipeä viikonkin sen jälkeen kun sattui. Muistan että välillä olisin muljauttanut niin pahasti sen että piti kepit hakea hetkeksi. Juosta en voinut askeltakaan muutamaan vuoteen, ei mitään pallopelejä tai nopeita pyrähdyksiä mihinkään suuntaan.

Kipuja siinä ei erityisesti ollut, mullakin oli kyllä hyvät jalkalihakset tukemassa kun olen kakarasta saakka ollut aina jaloillani aamusta iltaan. Leikkauksen jälkeen kuitenkin pystyin taas juoksemaan, lenkkeilin useita kertoja viikossa tunnin juoksulenkkejä, kyllä se polvi aina otti vähän nestettä itseensä, mutta ei varsinaisesti kipuillut. Nykyään en rasita sitä enää juoksemalla, mutta esim. vaellukset hankalassa maastossa se kestää ihan hyvin. Pallopelit ja muut äkilliset olen pitänyt kyllä ihan poissuljettuna, koska edelleen on vähän epävakaa jos en ehdi varautua johonkin äkilliseen (sivu)liikkeeseen. Kestää kevyet kyykyt ja prässin, vaellukset ja kävelylenkit, pyöräilyn ja työpäivät jaloillaan. Se riittää, ja on oikeastaan enemmän kuin uskalsin toivoa :) Kosmeettinen haitta on 10cm arpi polvessa, mutta sehän vaan lisää kesämekkokeleillä katu-uskottavuutta ;D
 
Outlet Pre-Workout, 400 g -40%
ACL napsahti 16.11.2011 auto-onnettomuudessa poikki jossa myös nivelkierukka repesi paskaksi joka esti polven menemistä suoraksi, paikkakunnan lääkärissä tuli käytyä 6 kertaa ennenkuin pääsin eteenpäin leikkauspöydälle 1.6.2012 ja ei tunnu oikeen siltä että olisi entisellään.. muunmuassa kyykkyä ei kykene tekemeään kunnolla, lääkärit sanoo että ei kannata korjata ACL:llää kun kuntoutus on pitkä ja mutkikas..
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
1½ vuotta sitten meni acl vasemmasta polvesta ja nyt kuukausi takaperin tehtiin acl leikkaus (yksityisellä). Viikon verran käppäilly ilman keppejä ja kyllä se tästä alkaa taas notkistuun. Itellä vaivas tuo eturistisiteen puuttuminen työ ja vapaa-ajalla sen verta paljon, että parempi oli laittaa kuntoon. Ja pitkäthän näissä tuntuu olevan leikkausjonot julkisella puolen että jos tuntuu et haittaa elämää niin kannattaa kyl käydä poriseen tohtorin kans :D.
 
Ja muistakaahan ACL:n satuttaneet ja tietysti muutkin reenata erityisesti takareisiä huolellisesti. Ne on ne lihakset, jotka tärkeimpänä estävät tätä eturistisiteen "venymistä", eli sääriluun liikettä eteenpäin suhteessa reisiluuhun.

Itselläkin tuo meni tänä kesänä rikki ja nyt leikkauksesta 2.5kk. Kevyehkön punttireenin alotin pari vkoa sitten pääliikkeinä etukyykky, prässi ja jumppapallolla hamstringi-reeni. Lämmittelynä koordinaatioliikkeitä, yhden jalan puolikyykkyä jne.

Vielä on pieni extensiorajotus, joten ei aivan suoraksi mene. Toivottavasti kesän lopulla ollaan jo futiskunnossa.
 
Itsekin sain parisen viikkoa sitten diagnoosin poikki pamahtaneesta eturistisiteestä. Samalla sivulöydöksenä reisiluun päässä luuruhjetta. Nyt vaan vakuutusyhtiön päätöstä maksusitoumusta odotellen, että leikkaukseen pääsee. Painimaan sillä sm-kisat jostain syystä pystyin, mutta jatkuva muljahtelu pisti uudelleen lääkäriin ja sitä kautta magneettikuviin.
Pitkä toipumisaika huolestuttaa; menee kevät ambulanssiharjotteluiden yms aikataulujen kanssa uudelleen. Nyt vaan toivon että uudesta polvesta on harrastuksia jatkamaan.. Pelko siitä, että tuleeko polvesta yhtään sen parempi on kyllä jonkinmoinen. Mutta ei tällä nykyiselläkään pysty mitään tekemään, joten pakko se on leikkauspöydälle mennä.
 
Lip-service sanoi:
Itsekin sain parisen viikkoa sitten diagnoosin poikki pamahtaneesta eturistisiteestä. Samalla sivulöydöksenä reisiluun päässä luuruhjetta. Nyt vaan vakuutusyhtiön päätöstä maksusitoumusta odotellen, että leikkaukseen pääsee. Painimaan sillä sm-kisat jostain syystä pystyin, mutta jatkuva muljahtelu pisti uudelleen lääkäriin ja sitä kautta magneettikuviin.
Pitkä toipumisaika huolestuttaa; menee kevät ambulanssiharjotteluiden yms aikataulujen kanssa uudelleen. Nyt vaan toivon että uudesta polvesta on harrastuksia jatkamaan.. Pelko siitä, että tuleeko polvesta yhtään sen parempi on kyllä jonkinmoinen. Mutta ei tällä nykyiselläkään pysty mitään tekemään, joten pakko se on leikkauspöydälle mennä.
Click to expand...

Itsellä meni muutamia vuosia sitten eturistiside poikki tai oikeastaan vähän enemmänkin koska urheilin vuoden rikkinäisellä ristisiteellä ennenkuin tajusin mennä spesialistille, joka näki tilanteen heti. Tieto helpotti kyllä kun sai selvyyden tilanteeseen mutta masensi myös. Muutama kuukautta leikkausen jälkeen leikatusta jalasta oli lähtenyt likipitäen kaikki lihakset ja epäilinkin tuleeko siitä kunnollista enää ollenkaan. Säännöllisen ja kovan kuntoutuksen jälkeen vuosi leikkauksesta jalka oli vahvempi kuin toinen eikä leikattupolveni oireile tai rajoita millään tavalla. Polvitukeakaan en koskaan ole käyttänyt.

Kannattaa se kuntoutus tehdä kunnolla ja kärsivällisesti eikä aloittaa liian pikaisesti liian kovaa treeniä.
 
Itse reenasin vaikka polvessa ei ollut ainottakaan sidettä, ja siis aikusten oikeesti, ei ole vitsi. Ja nykyään toki leikattu ja siteet uusittu, tosin epäonnistuneesti mutta kuitenkin. Sääri myöskin halvaantunut, hyvin pystyy kyykkäämäänkin kunhan oppii rajotuksensa. :) vähemmän rajottaa ku luulee...
 
Lippusiima sanoi:
Kiinnostaisi tietää, mikä on Teräskallon polven tilanne tällä hetkellä?
Click to expand...

Hieman kesti vastaus.

Eli oman polven tilanne on sellainen, että eturistisiteen katkeamisesta on kulunut yli 1,5 vuotta ja se on edelleen poikki. Tulin siihen tulokseen, etten sitä leikkauta kun uudelleen ortopedin juttusilla kävin. Polvi vaivaa oikeastaan päivittäin, mutta vaiva on lähinnä "naksumista ja paukkumista" sekä ajoittaista kankeuden tuntua. Välillä polveen tekee kipeää, mutta kipu on ollut vähäistä. Polvi ei ole kummemmin rajoittanut treenejä. Maastavetoa olen tehnyt +200 kilon painoilla sekä kyykkyä +150 kilon painoilla. Kaikki muutkin liikkeet onnistuvat normaalisti esim. prässi, reiden ojennukset ja taivutukset jne. Kyykyssä on joskus aiheuttanut pientä kipua, mutta hyvällä etu -ja takareiden lihashuollolla on pystynyt asiaan vaikuttamaan. Polvi ei ole yliojentunut kertaakaan lokakuun 2011 jälkeen. Olen ottanut nyt tavaksi n 2-6 tuntia treenin jälkeen venytellä reidet ja pakarat auki sekä rullailla niitä omatoimisesti viemäriputken pätkällä. Sama tietysti myös muille lihaksille.

Katsotaan nyt miten tilanne etenee, mutta jos homma pysyy edes tällaisena, niin ei kiirettä millekään operaatioille ole. Kyllähän polvea tulee hieman varottua liikkeissä jossa rasitus polveen on suuri, mutta näin arkielämässä ei hirveämmin polvea tarvitse varoa. Juoksu saattaa joskus aiheuttaa kipua polveen, mutta kevyt hölkkäily menee kivuttomasti. Mitään kontaktilajeja en harrasta.

Seurataan tilannetta.

PS. Ortopedikin sanoi, että leikkaus ei pienentäisi kulumariskiä ja polvea ei välttämättä kannata leikata ellei se vaivaa pahasti arkielämässä. (Tämähän oli täälläkin jo mainittu muutamaan otteeseen.) Itse en ole kokenut tätä ainakaan VIELÄ pahaksi vaivaksi, koska on monta muutakin paikkaa joiden kanssa on pieniä ongelmia.
 
Oman vammahistoriani perusteella mä kyllä suosittelisin ehdottomasti ACL:n korjauttamista, vaikka ei tällä hetkellä vaivaisi. Mun tarina on tiivistettynä tässä: syksyllä 2005 kaaduin pyörällä ja iskin polveni katuun, heti kaatumisen jälkeen kova kipu ja varaaminen ei onnistunut muutamaan viikkoon, kävin polven kanssa tuolloin pariin kertaan Koskiklinikalla, jossa otettiin röntgen ja tehtiin kliiniset testit ja diagnosoitiin niiden perusteella pelkkä venähdys, joka parantuisi ajan myötä. Meni noin puolisen vuotta, että polven liikeradat olivat täysin ennallaan ja toimi kunnolla muutenkin.

Polvi ei oikeastaan vaivannut juurikaan ennen syksyä 2008, jolloin laskeuduin liukasta nurmirinnettä alas ja liukastuin, polvi rusahti ilkeästi ja taas könkkäämistä muutama viikko. Polvi ei alkanut toipumaan ja parin kuukauden päästä kävin YTHS:llä yleislääkärillä ja fysioterapeutilla sitä valittamassa ja sieltä tuli samaa shittiä: "Ei siinä ole vialla mitään sellaista, minkä voisi korjata".

Seuraavan parin vuoden aikana polvi vaivasi aika ajoin ja petti alta harvoin, mutta silloin sitäkin pahemmin. Keväällä 2012 tapahtui 3 kk sisään kolme pahaa pettämistä, joista viimeinen (hyppäsin hevosen selästä alas vauhdilla ja rusahti ja petti alta erittäin kivuliaasti) oli sitten se kohtalokas, polvessa oli jatkuvaa särkyä, eikä kestänyt enää normaalia käyttöä. Kesäkuussa työterveyslääkärille --> 3. kerran röntgenkuvaus (aivan turha näissä sidevaurioissa) --> kunnalliselle ortopedijonoon. Ortopedille oli 3 kk jono ja en säryissäni jaksanut enää odottaa, joten maksoin itse magneettikuvauksen, jossa selvisi ACL-repeämä, sisemmän kierukan repeämä ja ulomman kierukan degeneratiivinen repeämä. Tämän jälkeen pääsin ortopedille aika nopeasti ja kliinisen tutkimuksen + magneettikuvan perusteella hän totesi, että polvi on niin tukeva, ettei ACL voi olla kokonaan poikki, ei kannata korjata.

Kierukan takia kuitenkin mentiin tähystykseen, jossa sitten todettiin, että ACL on kuitenkin kokonaan poikki! Syyskuussa 2012 siis kiinnitettiin kierukka, joka ei sitten kuitenkaan ottanut kiinni ja aiheutti todella kovaa vihlontaa koukistuksessa, joten joulukuussa sovittiin leikanneen ortopedin kanssa uusintaleikkauksesta ja tällä kertaa vaadin myös ACL:n korjaamista. 22.1.2013 olin sitten taas leikkauksessa, jossa sain uuden ACL:n ja kierukan takasarvi silvottiin pois, nyt reilu pari viikkoa kuntoutusta takana. Leikkauksessa todettiin myös rustovaurio, johon tehtiin pari mikrofraktuuraa ja tämän takia kepittelyaika valitettavasti pompsahti taas niin, että ensimmäiset 4 viikkoa hipaisuvaraus ja sitten 2 viikkoa puolivaraus, 6 viikon kohdalla kepit pois. Tällä hetkellä polvi tuntuu ihan hyvältä olosuhteisiin nähden, joskin jäykistyy helposti, jos ei jumppaa säännöllisesti, mutta tietysti on vielä aikaista sanoa mitään kuntoutumisesta, kun ei pääse edes jalalle varaamaan.

Mutta tosiaan tarinan opetus on se, että tällä hetkellä oireeton polvi voi eturistisiteen puuttuessa heikentyä/löystyä ajan kuluessa ja sitten jos pettämisiä tapahtuu, voi polvessa mennä rikki paljon muutakin (mulla esimerkiksi tuo sisäkierukan repeämä on hyvin todennäköisesti syntynyt myöhemmin). Itseni harmittaa aivan h****tisti, että vammani aikoinaan diagnosoitiin väärin ja sitä ei korjattu, ja sen takia polveen on tullut lisää vammoja, ja toinen polvi ja lonkatkin ovat ruvenneet kremppaamaan, kun liikkuminen on pitkään ollut epätasapainoista.
 
Elba83: Minun korvaan kuulostaa kertomasi, että v. 2005 ei ole käynyt polveen oikeasti pahasti. 2008 saattanut ACL mennä, tai sitten ei. Osittain? Aivan mahdoton spekuloida. Ja seuraavaksi ollaankin jo vuodessa 2012. Oman tietoni mukaan ACL:n katkeaminen ei juurikaan altista kierrukkaongelmille.

Jokainen on yksilö ja ei kai missään sanotakaan, että ACL kirurgia olisi täysin turhaa, mutta jos ottaa kaikki ACL-leikatut ja leikkaamattomat (ei huippu-urheilijat), niin selvää eroa ei muutaman vuoden seurannassa ole toimintakyvyssä. Samalla tavalla kun jonkun hoito on purrut hyvin, on jonkun toisen toimintakyky mennyt jopa huonommaksi leikkauksen jälkeen.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
ACL on revennyt tuolloin 2005 ainakin osittain (ehkä 2008 sitten kokonaan, aika pienestä liukastumisliikkeestä tuolloin nimittäin lipsahti ja rusahti), polvi sai sen verran kovan iskun asfalttiin ja tapaturman jälkeiset oireet viittaavat hyvin vahvasti siihen. ACL-vamma myös määriteltiin jo magneettikuvien perusteella "vanhaksi vammaksi". Itse olin jo tuolloin sitä mieltä, että jotain siellä meni pahemmin rikki, mutta tietämättömänä luotin virheellisen diagnoosin tehneeseen lääkäriin. No, jatkossa tiedän mennä suoraan ortopedin juttusille, ei missään nimessä yleislääkärille, jotka näistä vammoista eivät mitään oikeasti tiedä.

Olen käynyt nyt puolen vuoden sisällä 3 eri ortopedillä ja jokainen on ollut sitä mieltä, sisemmän kierukan vamma on todennäköisesti syntynyt juuri polven pettäessä alta, vaikutti vielä kuulemma "tuoreelta" vammalta eli arvatenkin silloin viime keväänä syntynyt. Että kyllä se ACL:n puuttuminen vaan voi aiheuttaa polveen kierukkavammoja ja muita vammoja, jos sattuu pahasti pettämään alta. Ja kannattaa ottaa huomioon se, että vaikka nyt olisi lihaskunto niin hyvä, että pettämisoireita ei ole ollenkaan, voi se ikääntyessä heikentyä ja tilanne muuttuu. Oma polveni oli kuulemma poikkeuksellisen tukevan tuntuinen kliinisessä tutkimuksessa ja siksi ensimmäinen ortopedi ei uskonut, että ACL olisi kokonaan poikki (ilmeisesti magneetistakaan ei selvää kuvaa saanut). Halusin kuitenkin ehdottomasti korjauttaa sen, koska nuo harvatkin pettämistilanteet olivat melko pahoja ja polvi turposi aina kovasti niiden jälkeen, ja aiheutti myös sellaisen pelon, että rupesin vaistomaisesti varomaan polvea erilaisissa tilanteissa. Tuskin kyllä koskaan tuosta pelosta täysin pääsen, kun aika monta vuotta sen kanssa elänyt.

Mutta totta on toki sekin, että polven toimintakyky on joillain mennyt jopa huonommaksi leikkauksen jälkeen. Sehän taitaa kyllä olla kaikissa leikkauksissa riskinä. Kukin toki tekee polvelleen, minkä parhaaksi näkee, mutta itse korjauttaisin aivan ehdottomasti ACL:n varsinkin, jos harrastaa jotain rankempaa lajia. Oma lajini ei edes sillä tavalla polville rankka ole, mutta pelko polven pettämisestä alkoi haittaamaan ihan arkielämää sen verran paljon, että itselleni näin leikkauksen oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi. Nähtäväksi jää, mikä on lopputulos, motivaatio kuntoutuksessa on ainakin tällä hetkellä huipussaan :) Jos näiden kaikkien vuosien jälkeen saisi vihdoin toimivan ja luotettavan polven.

Niin ja tuo kertomukseni oli tosiaan tiivistetty versio vammahistoriastani, tuohon 7 vuoteen mahtuu kaikenlaista koettelemusta jalan kanssa, mutta romaania en viitsi tänne alkaa kirjoittamaan ;)
 
Tapio Kallion artikkelissa Duodecimissä (2010;126(3):289-95) myös kerrotaan seuraavaa: "Eturistisiteen repeämä on usein käytännössä täydellinen ja vähentää polvinivelen tukevuutta. Useimmat kokevat tämän muljahteluna, joka johtuu säären liiallisesta liukumisesta eteen ja kiertymisestä reiteen nähden. Tällainen epävakaus ja polven pettäminen häiritsevät erityisesti polvea rankasti kuormittavissa urheilumuodoissa (mm. pallopeleissä) ja toistuessaan voivat vaurioittaa polven muita rakenteita, kuten kierukoita ja rustoja sekä löystyttää nivelkapselia."
 
Se nyt on vaan fakta, että röntgenkuvauksessa kyllä näkyvät luiset rakenteet ja rustojen pahemmat kulumat, mutta kierukoiden ja nivelsiteiden vaurioita niistä harvemmin pystyy näkemään. Omasta polvestani esimerkiksi otettiin röntgen kolme kertaa ja näissä kuvissa ei tosiaankaan näkynyt mitään noista vammoista, mitä sitten magneettikuvassa ja tähystyksessä havaittiin (ACL poikki, molemmissa kierukoissa repeämät, rustovaurio...). Mulla tosin ei se magneettikaan aivan "autuaaksi tekevä" ollut, kun tähystyksessä löytyi vähän lisääkin vammoja.
 
Ei akuutin vaiheen röntgenkuvilla pyritäkään diagnosoimaan pehmytkudosvammoja vaan murtumia, jotka vaatii nopeammin hoitoa kuin kierrukkavammat yms.
 
Sehän nyt on aivan selvä juttu ja ainahan se rötgen ensin otetaan niiden murtumien poissulkemiseksi. Varsinkin, kun magneettiin ei usein aivan samantien pääse. Mutta itse lähinnä ihmettelen sitä, että hyvinkin monilla (yleis)lääkäreillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että se pelkkä röntgentutkimus riittää polven vammojen diagnosointiin ja näinhän ei tosiaankaan ole. Tässä kun olen ympäri nettiä pyörinyt näiden polviasioiden puitteissa jo pitemmän aikaa, niin aika paljon tuntuu olevan näitä mun kaltaisia tapauksia, siis tapaturman sattuessa ei ole tehty riittäviä tutkimuksia ja vammojen laatu on selvinnyt vasta paljon myöhemmin.
 
Vaikea uskoa, että yleislääkärit noin ajattelisi. Suurin osa polvivammoista kuitenkin on hyvin lieviä ja paranee itsestään ja siksi se seuranta on osa diagnosointia.

Seurannan jälkeen toki useita viikkoja kestänyt polven kipu ja/tai pettämisen tunne on syy lähettää kirurgian poliklinikalle.
 
Mulla on ollut ehkä vähän huonoa tuuriakin noiden lääkäreiden suhteen, mutta onneksi viime kesänä viimein sattui kohdalle sellainen työterveyslääkäri, joka ihan epäröimättä pisti lähetteen eteenpäin ortopedille ja asia lähti viimein etenemään toivotulla tavalla (vaikka magneetissa lopulta kävinkin omalla kustannuksellani ja tyytyväinen olen, että kävin). Jatkossa tiedän kyllä heti mennä suoraan asiantuntevalle erikoislääkärille, tosin aivan parastahan olisi, ettei tarvitsisi näissä ongelmissa enää lääkärillä asioida. Toisessakin polvessa kyllä tuntuu olevan vähän lukittumisoiretta ja särkyä nivelraon tienoilla, mutta sen tilanteen katson uudestaan, kun saan tuon ACL-polven kuntoon. Huomenna ensimmäinen fysioterapiakäynti, saapa nähdä millainen tilannekatsaus sieltä tulee, omasta mielestäni polvi on tällä hetkellä suht ok, suoristuu täysin ja koukistuukin yli 90 astetta. Pitkä tiehän tässä toki on vielä edessä...
 
Omasta leikkauksesta nyt kohta kuusi viikkoa takana. Kuntoutuminen ollut nopeampaa ja kivuttomampaa tähän mennessä mihin etukäteen olin varautunut. Lisäksi lääkäri ja fysioterapeutti molemmat ovat todenneet, että polveni taipuu tässä vaiheessa epänormaalin hyvin (kantapään saan käytännössä jo takapuoleen kiinni) ja salillakin voinut aloittaa jo pienten käsipainojen kanssa kyykkyjen tekemisen ym. Nyt kun muistaisi vaan maltin...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom