Ihan totta että jos se perusasenne on sellainen, että vituttaa kaikki, niin kyllä niitä vitutuksen syitä löytyy muualtakin. Ja todennäköisesti vielä enemmän kun ei äidinkielellään saa hoidettua asioita ja joka maassa on omat kuvionsa mm. byrokratian suhteen.
Mulla on paljon kavereita, jotka ovat spekulatiivisella tasolla puhuneet ulkomaille lähdöstä, mutta toistaiseksi sille tasolle ovat aikeet myös jääneet. Ehkä suurimpina syinä:
- Puuttuu riskinottokyky/-halu. Jos, jos ja jos.
- Nykyistä parempaa työpaikkaa ei olekaan niin helppo löytää
- Suomessa on helppo olla ja elää, ei uskalleta käydä katsomassa, jos muualla ei olekaan
- Palkkatöissä rahallinen korvaus ei kuitenkaan suurimmalle osalle kartuta omakotitalon verran säästöjä paikassa x lyhyellä aikajänteellä. Mieluummin maksellaan sitä kämppää sitten 20 vuotta kuin 10.
- Sosiaalinen verkosto romahtaa ainakin aluksi
- Puoliso ei missään nimessä halua
Omasta mielestäni syitä, miksi kannattaisi lähteä, jos vähänkin tuntuu:
- Vanhempana kaduttaa, kun ei koskaan kokeillut vaikka halua oli. Silloin voi olla jo liian myöhäistä.
- Jos firman sisällä saat lähetyksen lokaatioon x määräaikaisesti, riskit on minimaaliset. Aina pääsee takaisin ja vaikka kuinka vituttaisi, vuoden tai kaksi jaksaa kun tietää että tää on pian ohi.
- Aina oppii jotain uutta kun uskaltautuu pois mukavuusalueeltaan
- Raha ja työpaikkojen sekä -tehtävien monipuolisuus
Minua pitää ulkomailla yksinkertaisesti duunien haastavuus, palkkaus ja miellyttävämpi maantieteellinen sijainti. Yksinkertaisesti mielihyvästä joutuisi tinkimään noiden kaikkien osalta jopa huomattavasti, jos takaisin muuttaisi. Perhe ja kaverit suurimpana motivaattorina takaisin. Jonain päivänä muutankin. Ensin pitää vain olla tarpeeksi pääomaa Suomessa asumiseen. Tällä hetkellä pohdin seuraavaa siirtoa puolisoni kanssa.
