Kaikilla ei välttämättä koskaan. :( Ystävät, tutut ja ventovieraat ovat sitä mieltä, että minulla on tosi hyvä itsetunto ja -luottamus. Asia pitää osittain paikkaansa. Joskus teininä, taisi olla yläasteen kynnyksellä, mietin samaa kuin sinä. "Fiksu" varhaisteini-minä päätti, että minulla
on hyvä itsetunto. Suosittelen lämpimästi samaa! Aluksi tietysti kyse on keinotekoisesti luodusta itsetunnosta, mutta kun pikkuhiljaa oppii huomaamaan, että muut ihmiset uskovat siihen mitä olen "uskotellut" itselleni, alkaa vaistomaisesti käyttäytyä ja ajattelemaan sen mukaan. Ihmisen alitajunnan voima on suunnaton.
Uskon että tämä metodini toimisi, koska oikeastihan sinulla ei ole huono itseluottamus, kun kerran pärjäät noinkin suuren joukon ihmisten kanssa (tietyissä kuvioissa)! Olet uskotellut itsellesi, että muut porukat ovat erilaisia ja siksi toimit toisin - tai kuvittelet toimivasi toisin. Tsemppiä! :thumbs:
Kiitos dear a!!! :haart:
[IOlet uskotellut itsellesi, että muut porukat ovat erilaisia ja siksi toimit toisin - tai kuvittelet toimivasi toisin. ][/I] Tuo pitää niin paikkaansa! Ajattelen aivan liikaa! Ja kummasti kaikki negatiiviset ajatukset onkin totta mutta positiiviset ei.. toivon todella että tuo uskottelu-tekniikka auttaa! :D Lukaisin aamulla helmi-saittia ja sieltä löytyi asiaa koskeva juttu. Tässäpä osia siitä..
Mitäs, jos ottaisit vaikkapa uuden näkökulman itseesi ja elämääsi. Päättäisit yksinkertaisesti vain hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet ja samantein hyväksyä maailman juuri sellaisena kuin se on. Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta asialta, mutta sen lopullinen oivaltaminen vaatii työtä ja harjoitusta. Tosin se kyllä maksaa vaivan.
Hyväksymällä itsesi, muut ja maailman juuri sellaisena kuin se on, vapautat energiaasi elämästä nauttimiseen. Voit avata silmäsi nille asioille, jotka elämässäsi on upeasti ja keskittyä niihin asoihin, joista todella nautit.
Niin kauan, kun et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet, olet kuin ikuisella pakomatkalla. Sinun ei ole hyvä olla missään. Sen lisäksi saatat alitajuisesti pitää kiinni roolista, jostain ”paremmasta” minästä, johon itsekin haluat uskoa ja jotain myöskin huomaamattasi, mutta mielelläsi esität muille.
Sosiaalisissa tilanteissa pyrit käyttäytymään tietyn roolin mukaan, jonka avulla haluat tulla hyväksytyksi. Todellisuudessa haet muilta sitä hvyäksyntää, jota et itse oivalla itsellesi antaa.
Se, että et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet, on jatkuvaa taistelua itseään vastaan. Se kuluttaa energiaa ja vie huomion olennaisista asioista elämässäsi.
Itsensä hyväksyminen on taito, jota kannattaa harjoitella. Sitä kannattaa harjoitella päivittäin. Lohduttavaa on se, että sen kyllä oppii. Se on asenne sisällämme meitä itseämme kohtaan.
Itsensä hyväksyminen avaa myös ovet itsensä rakastamiselle. On hyvin vaikea rakastaa ihmistä, jota ei hyväksy. Sama koskee myös itseäsi.
Kun lopulta opit rakastamaan itseäsi, oivallat oman arvokkuutesi tässä maailmankaikkeudessa. Mielenkiintoista on myös se, että kun sinä muutat asennettasi itseäsi kohtaan, maailma ympärilläsi muuttuu. Näet nimittäin maailman uusin silmin.
Itsensä hyväksyminen on kyky kohdata itsensä aidosti ja rehellisesti. Se on tie kestävään mielenrauhaan, hyvinvointiin ja elämäniloon. Se on arvokas oivallus elämässäsi, kun tajuat että täydellisyyden tavoittelu on harhaa. Elämän täydellisyys syntyy siitä, että elät tässä hetkessä ja hyväksyt kaiken juuri sellaisena kuin se on.
Teksti: Helmi
