pohdiskelua tyttöjen itsetunnosta...

[kilppuli]

enpä tiiä mikä tälle ois hyvä otsikko ollu, mut viime aikoina pakkista lukiessa on tullu lähes huono olo kun huomaa miten epä varmoja me jotkut neidit ollaan...

tää teksti ei tosissaan oo osoitettu kellekkään, eikä tarkota että mun mielestä täällä ei sais kysyä ja kertoa omista jutuistaan, nimenomaan ei..

mutta asiaan,jotenki huolestuttaa miten useet varsinki nuoret on ottaneet nää syömis ja liikkumisjutut vähän liian suurelle tärkeys asteelle elämässään, onhan ne tärkeitä asioita, mut jos ne pyörii päässä 24/7 ja alkaa rajottaa elämää,ni sillon on syytä huolestua..
Miks ei ole uskallusta syödä enempää,vaik on nälkä tai muuta?mitä on pahinta mitä voi käydä?miks on joskus nii hankala pitää lepopäiviä?
miksei koskaan voi ihan extempore vaikka kauppa reissulla ostaa pientäkarkki askia jos sitä mieli oikeesti tekee?ei kai jokaisen herkun "ikään kun kielletyn" nauttiminen pitää olla tarkoin suunniteltua?

kaikenmailman järjestelmillä, liikunnoilla ja ruokasuunnitelmilla monet vaan hakee elämäänsä jotakin järjestystä,ja se on varmasti ihan hyvä juttu niille, jotka sit oikeasti tekee sen fiksusti,tarpeeks sitä safkaa ja lepoa, eikä pipo liian kireellä.

me ollaan kuitenkin mun uskomusten mukaan täällä vaan kerran, joten eletään ja uskotaan itteemme, rakastetaan itteemme ja toisia.
tavotteena hyvä olo ja mieli -> ei hyvä vartalo tee ketään loppupeleissä onnelliseksi.

elämässä on muitakin asioita,jos tuntuu että itellä ei oo mitään muuta, ni rohkeesti vaan kokeillaan mikä ja mitkä asiat tuntuu itestä oikeesti hyvälle.
Ota vaikka paperia ja maalaa muisto lapsuudestas, ihan mitä vaan,taivas on rajana!
äsken oli paljon asioita mieles,mut nyt tuli ehkä puolet kirjotettuu :D varhais dementiaa...

mut tosiaan tälläsiä pohdintoja, jatkakaa aiheesta...

 

[Tähtityttö]

Juu, kyllä tuntuu, että jotkut ottaa nää hommat ihan liian tosissaan (enkä puhu nyt kilpailijoista, heille se suotakoon tietyssä määrin). Itse olen syönyt aina paljon, koska olen aina liikkunutkin paljon ja kilpaillut nuorempana. Joskus tahtoo tuo mopo karata kyllä liikkumisen suhteen käsistä, ei siksi, että olisi pakonomainen tarve vaan treenata (kun on läski tms) vaan siksi, että liikkuminen vaan on niin kivaa! Sitä kun on aina tehnyt, on jotenkin tottunut siihen, että kaikki agressiot ym voi purkaa liikkumiseen ja urheiluun. Endorfiinihumala, siinäpä vasta vaarallinen tila!!!

Tiivistettynä selkokielelle: Olen vasta viime vuosina oppinut kuuntelemaan kroppaani (joskin se on vieläkin vaikeaa): Jos oikeasti väsyttää tai joku paikka on rikki / flunssa tulossa ymym. niin TREENIT JÄÄ VÄLISTÄ! Kuollaan sitä joskus kuitenkin, miksi pitäisi tappaa itsensä treenillä?

Muistakaahan, että myös päätä pitää kuunnella: Siinä vaiheessa, kun elämä pyörii treenin ja/tai syömisen ympärillä edes 20/7, ollaan jo todella ylitetty raja.

 

[Rae-]

enpä tiiä mikä tälle ois hyvä otsikko ollu, mut viime aikoina pakkista lukiessa on tullu lähes huono olo kun huomaa miten epä varmoja me jotkut neidit ollaan...

mutta asiaan,jotenki huolestuttaa miten useet varsinki nuoret on ottaneet nää syömis ja liikkumisjutut vähän liian suurelle tärkeys asteelle elämässään, onhan ne tärkeitä asioita, mut jos ne pyörii päässä 24/7 ja alkaa rajottaa elämää,ni sillon on syytä huolestua..
Miks ei ole uskallusta syödä enempää,vaik on nälkä tai muuta?mitä on pahinta mitä voi käydä?miks on joskus nii hankala pitää lepopäiviä?

me ollaan kuitenkin mun uskomusten mukaan täällä vaan kerran, joten eletään ja uskotaan itteemme, rakastetaan itteemme ja toisia.
tavotteena hyvä olo ja mieli -> ei hyvä vartalo tee ketään loppupeleissä onnelliseksi.

elämässä on muitakin asioita,jos tuntuu että itellä ei oo mitään muuta, ni rohkeesti vaan kokeillaan mikä ja mitkä asiat tuntuu itestä oikeesti hyvälle.

mut tosiaan tälläsiä pohdintoja, jatkakaa aiheesta...

minä olen myös miettiny paljon näitä juttuja.. olisimpa vaan tajunnut ajoissa pitää pipoa löysemmällä.. valitettavasti silloin kun tuntuu, että jaksaa ja pystyy lähes mihin tahansa ei ymmärrä (eikä halua) pitää tarpeeksi lepoa treeneistä ja syömisten tarkkailusta.. itsellä ainakin kolahti kesän alussa aika lujasti ja kantapään kauttahan se on näköjään kaikki koettava..

itsetunnolla on tässä asiassa suuri merkitys, sillä kun onnistuu noudattamaan esim. tarkkoja treeni- ja ruokasuunnitelmia , niin tottakai itsetuntokin kasvaa, mutta huomaamatta siitä voi tullakin pakkomielle, joka ei koskaan johda mihinkään hyvään.. loppuun palaminen jä sen tajuaminen, ettei olekkaan mikään "yli-ihminen" tiputtaa pahimmassa tapauksessa kasvaneen itsetunnon ihan nolliin ja seuraukset on mitä on..

Todellakin mimmit muistakaa levätä, älkääkä rajoittako elämäänne liikaa (esim. syömis-jutuissa).. :haart: kuten kilppuli kirjoitteli, ei "hyvä" vartalo (mikä sekin on?) tee ketään onnelliseksi..

 

[Anne P]

Joillekkin onni on sitä, että haetaan ärrältä kolme kismettiä ja sullotaan suuhun. Joillekkin se on sitä, että tehdään pirusti töitä saavuuttaakseen jotain mitä haluaa. Jokainen eläköön oman elämänsä niinku lystää, vaikka sitten 24 tuntia vuorokaudessa miettimällä liikunta ja ravintojuttuja tai mässyttelemällä ja heiluttelemalla jalkoja. Joillekkin hyvä vartalo on se, mikä tekee onnelliseksi. Joillekkin hyvä kunto ja hyvä mieli kulkevat käsi kädessä.

Munkin uskomusten mukaan me ollaan täällä vaan kerran. Joten eläkää niinkuin itsestä tuntuu, elkääkä ainakaan kuunnelko ketään elämän filosofeja, tai ainakaan niitä, jotka yrittävät sellaista leikkiä. Jos on jokin tavoite, niin totta helvetissä sitä elämää "rajoitetaan"(jos se nyt itsestä edes rajoittamiselta tuntuu) niin paljon kuin tarvii. Itse ainakin arvostan HELVETIN paljon enemmän niitä, jotka kulkevat määrätietoisina kohti tavoitteitaan kuin niitä, jotka uhraavat jotain isompaa vain siksi, että fazerin paistopisteen piirakat himottaa.

Mulle liikunta ja ravintojutut on ihan perkeleen tärkeitä, etenkin nykyään. En syö koskaan mitään ns herkkuja, enkä tule syömäänkään. Ja tällä ei ole mitään tekemistä itsetunnon tai epävarmuuden kanssa: tiedän todella varmasti mitä olen, mitä tunnen ja mitä tahdon. Mutta teen mä elämässäni toki muutakin. Ja oon aivan helvetin onnellinen:haart:

Tosi on, että jokaisella pitää olla sellanen henkireikä. Ja uskoisin, että melkein kaikilla onkin. Monilla vaan kirjottaminen täällä palstalla liittyy monesti niihin vaikeisiin hetkiin, ja ne jääkin ihmisten mieleen. Ja eipä me tiedetä, mitä muuta ihmiset elämässään tekevätkään.Eli todellakin niitä sairaalloisia tapauksia, jossa todellakin elämä on jo ihan pois raiteiltaan, on aika harvassa.. Muistuttaisin kuitenkin, ettei sen henkireiän tarvitse olla juuri hyvä ruoka. Usein rinnastetaan se rentoutuminen tarkoista jutuista juuri ruokaan ja herkkupäiviin. Laulakaa, naikaa ja tanssikaa:thumbs:

Kenenkään elämäntyyli ei kuulu mulle, muttei myöskään mun kuulu muille. Jokainen viettäköön elämänsä niinkuin itse on onnellinen. Oli se sitten ihan mitä tahansa :thumbs:

 

[Gillyanne]

Hyviä pointteja kaikkien kirjoituksissa :thumbs:

Itsetunto on semmoinen juttu, jota ei oikein voi ulkokuoren kohentamisella parantaa. Siis OIKEASTI parantaa, se lähtee kyllä henkilön sisältä käsin. Aika moni meistä varmasti tuntee kauniita, upeakroppaisia naisia (ja miksei miehiäkin!), joiden itsetunto matelee kuitenkin pohjamudissa... Eli itse näen asian niin, että "kun olosi on hyvä, näytätkin hyvältä" eikä suinkaan kääntäen.

Siitä olen Annien kanssa ihan samaa mieltä, että jokainen valitkoon sen elämäntapansa itse. Mutta toisaalta peräänkuulutan myös ympäristön ja tuttavapiirin vastuuta siinä vaiheessa, kun jollakulla alkaa mennä liian lujaa, tai vastaavasti negatiivisuus valtaa liikaa alaa. Ne kiukunpurkaukset yms., tapahtuivat ne sitten netissä tai IRL, kun voivat olla myös hätähuutoja.

 

[lellutin]

Omassa lähipiirissäni on tyttöjä joilla on ehkä maailman huonoin itsetunto.heille esimerkiksi coca colan tilaaminen baari tiskiltä voi olla liian vaikeaa.Heidän mielestään 48 kiloinen on aivan liian lihava, täytyisi kuulemma laihtua että joku poika huomaa..(Ite en tuota ajattelua ymmärrä sitten lainkaan)Olen yrittänyt puhua heille asiasta, mutta turhaan..Tytöt ovat koulukiusattuja, joten se on varmasti kouluajoilta jättänyt heihin arpensa, mutta silti..Mä olen keinoni käyttänyt, nyt vaan täytyy toivoa että he itse ymmärtäisivät asian ja saisivat jostain rohkaisua.=)
Ja kun ei enää edes olla nuoria ja teinejä, vaan aikuisia naisia..Lähempänä 50 kun nollaa..

 

[EBBA]

Annien kirjoitus oli alusta loppuun täyttä asiaa En edes jaksa muistaa montako kertaa olen saanut kuulla "ei niin paljon treenavilta" että : Hanki elämä!...ja heidän mielestä ilmeisesti se viikonloppuisin baarissa ravaaminen,krapulassa makaaminen ja roskaruuan syöminen on sitten sitä todellista onnea ja elämistä :jahas: ?...EI minulle...minullakin kulkee hyvä kunto ja hyvä mieli käsikädessä...Tuntuu että monet kanssa ihmiset käsittävät säännöllisen treenamisen ja terveellisesti syömisen jonkin näköisenä itsensä kiduttamisena ja he luulevat että kärsin valtavasti syödessäni ihanan aamu-kaurapuuroni (mitä rakastan yli kaiken) enkä "saa" syödä vaaleaa pullaleipää kera pekonin vatsa turvoksissa :urjo: ...Jokainen taplaa tavallaan ja jokaiselle meistä eri asiat ovat tärkeitä elämässä....en nyt muista kuka kirjoitti tän lausahduksen aikaisemmin : Ihminen on onnellisimmillaan silloin kun saa touhuta mitä haluaa

 

[Pinja]

enpä tiiä mikä tälle ois hyvä otsikko ollu, mut viime aikoina pakkista lukiessa on tullu lähes huono olo kun huomaa miten epä varmoja me jotkut neidit ollaan...

tää teksti ei tosissaan oo osoitettu kellekkään, eikä tarkota että mun mielestä täällä ei sais kysyä ja kertoa omista jutuistaan, nimenomaan ei..

mutta asiaan,jotenki huolestuttaa miten useet varsinki nuoret on ottaneet nää syömis ja liikkumisjutut vähän liian suurelle tärkeys asteelle elämässään, onhan ne tärkeitä asioita, mut jos ne pyörii päässä 24/7 ja alkaa rajottaa elämää,ni sillon on syytä huolestua..
Miks ei ole uskallusta syödä enempää,vaik on nälkä tai muuta?mitä on pahinta mitä voi käydä?miks on joskus nii hankala pitää lepopäiviä?
miksei koskaan voi ihan extempore vaikka kauppa reissulla ostaa pientäkarkki askia jos sitä mieli oikeesti tekee?ei kai jokaisen herkun "ikään kun kielletyn" nauttiminen pitää olla tarkoin suunniteltua?

kaikenmailman järjestelmillä, liikunnoilla ja ruokasuunnitelmilla monet vaan hakee elämäänsä jotakin järjestystä,ja se on varmasti ihan hyvä juttu niille, jotka sit oikeasti tekee sen fiksusti,tarpeeks sitä safkaa ja lepoa, eikä pipo liian kireellä.

me ollaan kuitenkin mun uskomusten mukaan täällä vaan kerran, joten eletään ja uskotaan itteemme, rakastetaan itteemme ja toisia.
tavotteena hyvä olo ja mieli -> ei hyvä vartalo tee ketään loppupeleissä onnelliseksi.

elämässä on muitakin asioita,jos tuntuu että itellä ei oo mitään muuta, ni rohkeesti vaan kokeillaan mikä ja mitkä asiat tuntuu itestä oikeesti hyvälle.
Ota vaikka paperia ja maalaa muisto lapsuudestas, ihan mitä vaan,taivas on rajana!
äsken oli paljon asioita mieles,mut nyt tuli ehkä puolet kirjotettuu :D varhais dementiaa...

mut tosiaan tälläsiä pohdintoja, jatkakaa aiheesta...

Asiallinen kirjoitus!:thumbs:

 

[Lumi]

Itse ainakin arvostan HELVETIN paljon enemmän niitä, jotka kulkevat määrätietoisina kohti tavoitteitaan kuin niitä, jotka uhraavat jotain isompaa vain siksi, että fazerin paistopisteen piirakat himottaa.

Hmm. Ihan hyvä kirjoitus, mutta tämä pisti silmään. Ei tietysti pätkääkään kuulu mulle ketä joku arvostaa ja ketä ei, mutta entäpä jos Fazerin paistopisteen piirakat [mitä ne muuten on? karjalanpiirakoita?] ei edellytä minkään "suuremman" uhraamista, tai jos se piirakka on oikeastaan melko vähäpätöinen asia jonka eteen ei joudu uhraamaan paria kolikkoa enempää. Muiden ihmisten tavoitteet voi olla täysin toisaalla kun Fazerin paistopisteellä, ja he voivat pyrkiä niitä kohti erittäin määrätietoisesti, vaikka sitä arvostettaisiinkin helvetin paljon vähemmän.

Mä arvostan HELVETISTI ihmisiä, joille muiden ihmisten tortut ja piirakat on aika lailla samantekeviä, kun puhutaan ihmisten arvostamisesta. Arvostan myös ihmisiä, jotka määrätietoisesti pyrkivät tavoitteisiinsa, mutta kykenevät ymmärtämään että ne ovat HEIDÄN helvetin tärkeitä tavoittetaan, ja että muiden helvetin tärkeät tavoitteet voivat olla toisaalla. Arvostan myös esim. ketjun avaajaa, joka ymmärtääkseni on sitä mieltä, että huonon itsetunnon kärsiminen jonkun helvetin tärkeän tavoitteen vuoksi on suurempi paha kun joku helvetin karkkiaski. Arvostan myös ihmisiä jotka ovat valmiita näkemään helvetisti vaivaa kuntonsa ja terveytensä eteen, ja pystyvät pitämään homman järjellisissä rajoissa.

Helvetti. :D

 

[Q.Bijou]

En edes jaksa muistaa montako kertaa olen saanut kuulla "ei niin paljon treenavilta" että : Hanki elämä!...ja heidän mielestä ilmeisesti se viikonloppuisin baarissa ravaaminen,krapulassa makaaminen ja roskaruuan syöminen on sitten sitä todellista onnea ja elämistä :jahas:

Tätä minäkin olen saanut kuunnella ja ihmetellä vuosikausia.. Mun kiero luonteeni odottaa sitä hetkeä kun nämä elämänsä löytäneet alkavat vuosien saatossa sairastella, rupsahtaa ja muuten vaan elämän runtelemana raahustaa, et mä pääsen kuittaamaan: Hanki elämä! :evil:

 

[Anne P]

Hmm. Ihan hyvä kirjoitus, mutta tämä pisti silmään. Ei tietysti pätkääkään kuulu mulle ketä joku arvostaa ja ketä ei, mutta entäpä jos Fazerin paistopisteen piirakat [mitä ne muuten on? karjalanpiirakoita?] ei edellytä minkään "suuremman" uhraamista, tai jos se piirakka on oikeastaan melko vähäpätöinen asia jonka eteen ei joudu uhraamaan paria kolikkoa enempää. Muiden ihmisten tavoitteet voi olla täysin toisaalla kun Fazerin paistopisteellä, ja he voivat pyrkiä niitä kohti erittäin määrätietoisesti, vaikka sitä arvostettaisiinkin helvetin paljon vähemmän.

Mä arvostan HELVETISTI ihmisiä, joille muiden ihmisten tortut ja piirakat on aika lailla samantekeviä, kun puhutaan ihmisten arvostamisesta. Arvostan myös ihmisiä, jotka määrätietoisesti pyrkivät tavoitteisiinsa, mutta kykenevät ymmärtämään että ne ovat HEIDÄN helvetin tärkeitä tavoittetaan, ja että muiden helvetin tärkeät tavoitteet voivat olla toisaalla. Arvostan myös esim. ketjun avaajaa, joka ymmärtääkseni on sitä mieltä, että huonon itsetunnon kärsiminen jonkun helvetin tärkeän tavoitteen vuoksi on suurempi paha kun joku helvetin karkkiaski. Arvostan myös ihmisiä jotka ovat valmiita näkemään helvetisti vaivaa kuntonsa ja terveytensä eteen, ja pystyvät pitämään homman järjellisissä rajoissa.

Helvetti. :D

Voi nyt helvetin helvetti. Se helvetin piirakka oli vaan yks helvetin esimerkki siitä, mitä helvettiä mäkin tarkoitin. Mutta ainahan pitää olla joku, joka tahallaan ymmärtää koko pointin ihan väärin. Kuten postissani kirjoitin, mulle ei kuulu toisten tekemiset elämässä (eivät myöskään ne helvetin piirakat).. Eikä mun kunnioitus ja arvostus ihmisessä riipu piirakoista.. Mulle tuli vaan kuva noista postauksista, niinku suuressa omistautumisessa hommalle elämäntapana olisi jotain vikaa... Siksi kirjoitin takaisin, että enemmän minä arvostan sitä ääripäätä, joka käyttää kaiken aikansa moisen miettimiseen kuin se taas toinen ääripää.(juu homma ei ole kiinni piirakasta, se oli vaan kielikuva..tähtäsi lähinnä sellaiseen välinpitämättömään elämäntapaan, jossa mennään mielihalujen mukaan omaamatta mitään tavoitteita elämässään)

Kuten tekstissäni toin ilmi, ihan sama mitä elämässään tekee, söi piirakoita tai bodasi, niin tärkeintä että on onnellinen.

Niinhän se on, joillekki elämässä on muita tärkeämpiä asioita kuin urheilu ja ruoka. Joillekkin taas ne on tärkeämmässä asemassa. Vittuako arvostelee toisten elämäntapaa, jos ei sitten halua, että jotain sanotaan takaisin ...

Tämä koko tredi menee ihan höpöksi. Mielipidejuttujahan kaikki tällaiset on, kuten monesti jo sanottu, jokainen elää tavallaan: toiset laskee kaikki kcallat ja minuutit, toiset tekee kompromisseja(jollon lopputuloskin on kompromissi;) ) ja jotkut taas tekevät ihan jotain muuta. Eipä niissä ole kenelläkään mitään arvostelemista, miten toinen haluaa elämänsä käyttää.. joten eipä tässä mitään väittelyä tarvisi..

 

[lillu]

Mä arvostan HELVETISTI ihmisiä, joille muiden ihmisten tortut ja piirakat on aika lailla samantekeviä, kun puhutaan ihmisten arvostamisesta. Arvostan myös ihmisiä, jotka määrätietoisesti pyrkivät tavoitteisiinsa, mutta kykenevät ymmärtämään että ne ovat HEIDÄN helvetin tärkeitä tavoittetaan, ja että muiden helvetin tärkeät tavoitteet voivat olla toisaalla.

:thumbs: Tosi hyvin sanottu, Lumi!

Kun puhutaan ihmisten arvostamisesta, on taustalla mun mielestä tärkeimpiä asioita kun joku ruoka tai urheilu..

 

[Lumi]

Mulle tuli vaan kuva noista postauksista, niinku suuressa omistautumisessa hommalle elämäntapana olisi jotain vikaa...

No niinhän siinä onkin, jos seurauksena on huono itsetunto ja armotonta itsensä ruoskimista henkisesti. Mikä tahansa elämäntapa on persiistä jos se lähinnä aiheuttaa masennusta ja alemmuudentuntoa. Siitä kai tässä (otsikoinnin perusteella) oli kysymys. Tietty jos tuo kyseinen elämäntapa tuo elämään lisäarvoa, egopönkkiä ja positiivisia jutskia niin silloinhan se on tosi jees ja ihan must jopa.

Toiset pohtii miten jotkut viitsii rääkätä itseään ja elää ilman herkkuja. Toiset pohtii miten jotkut viitsii maata sohvalla ja ämpätä niitä piirakoita. Molemmat suree miksei toiset voi ymmärtää mun elämäntapaa. Molempia ärsyttää jos toinen tulee kertomaan miten näitä asioita oikein pitäisi tehdä.

 

[EBBA]

:thumbs: Tosi hyvin sanottu, Lumi!

Kun puhutaan ihmisten arvostamisesta, on taustalla mun mielestä tärkeimpiä asioita kun joku ruoka tai urheilu..

Totta, mutta tuskin Annie ihan noin asiaa tarkoitti...joskus ihmiset vaan haluaa ymmärtää kirjoitukset väärin :jahas: Luultavasti pointti koko hommassa on et elä ja anna toistenki elää?
Mun äijä on ihan eri maailmassa sen suhteen miten "elämää eletään onnellisesti" ja se on mulle ok! senku syö 2 kertaa päiväs leijonan annoksen ruokaa ja elää "mun mielestä" epäsäännöllistä elämää...kuka tai mikä minä olisin sitä arvostelemaan...ja kumpikin ollaan onnellisia (pakko kyl myöntää et ensimmäiset vuodet yritin ns.käännytys työtä :D ..ilman tulosta :D )

 

[Anne P]

Huoh ..Juu ja mäkun kirjoitin, että tärkeintä että ihminen on onnellinen, miten sen ikinä sitten tekeekin. Jotkut tekee sen omistautumalla tähän hommaan ihan täysillä...

 

[Lumi]

Totta, mutta tuskin Annie ihan noin asiaa tarkoitti...joskus ihmiset vaan haluaa ymmärtää kirjoitukset väärin :jahas: Luultavasti pointti koko hommassa on et elä ja anna toistenki elää?

No se varmaan oli se pointti, ja luultavasti sen takia olin sitä mieltä, että kirjoitus oli hyvä, kuten sanoin. MUTTA tuo ainoa lainaamani kohta pisti silmään, otettuna huomioon että se oli kirjoitettu vastauksena avaukseen, jossa kyseenalaistettiin sitä, ettei voida ostaa yhtä karkkiaskia ilman järjettömiä tunnontuskia vaikka tekee mieli. Jos vastauksessa ilmoitetaan että kiusausta vastustavat henkilöt ovat HELVETIN paljon arvostettavampia, saattaa se tässä asiayhteydessä silmään tökkästä vaikka ei olisi tarkoituskaan? Kuten Annie sanoi, nämä on niitä kuuluisia mielipiteitä ja makuasioita, kerroinpa nyt sitten omani jonon jatkoksi.

Voin vakuuttaa että ymmärrän jo tahtomattani niin paljon asioita päin helvettiä :haart:, etten varmasti koe enää tarvetta tehdä sitä tahallisesti. Mun pointti on että älä elä niinkun toiset elää, sikäli mikäli et niin halua. Kukin taaplaa tyylillään, kaikki me olemme yksilöitä, pata kattilaa soimaa ja parempi pyy pivossa.

 

[HeatN]

Kuten tekstissäni toin ilmi, ihan sama mitä elämässään tekee, söi piirakoita tai bodasi, niin tärkeintä että on onnellinen.

Tämä kannatta huomioida, ONNELLISUUS. Jokainen on yksilö ja saavuttaa sen oamlla tavallaan, kuten Annie totesi. Ja usein hyvä itsetunto liittyy onnellisuuteen ja edesauttaa sen saamista.

Joskus olenkin sanonut kun on kysytty, mitä haluan saavuttaa elämässä (vastaukseksi varmaankin oletettiin jotain arvostettua työpaikkaa, opiskelupaikkaa, perhettä tms.) Onnellisuuden. Sen haluan saavuttaa, en muuta. Ja toki siihen liittyy suluissa mainittuja asioita mutta myös paljon muuta

 

[Riitu]

En edes jaksa muistaa montako kertaa olen saanut kuulla "ei niin paljon treenavilta" että : Hanki elämä!...ja heidän mielestä ilmeisesti se viikonloppuisin baarissa ravaaminen,krapulassa makaaminen ja roskaruuan syöminen on sitten sitä todellista onnea ja elämistä :jahas: ?

Apua, ei kai homma tosiaan ole noin mustavalkoista? Minä kuulun noihin ei-niin-paljon-treenaaviin, mutta ei se silti tarkoita sitä, että juoksisin kaikki viikonloput baarissa. Itse asiassa en edes käytä juurikaan alkoholia tai syö roskaruokaa.

Ymmärrän kyllä täysin, että jos on tavoitteita treenin tai minkä tahansa muun asian suhteen, homma otetaan tosissaan. Itse harrastin nuorempana kilpaurheilua ja olin näin jälkikäteen ajateltuna melko fanaattinen treenin ja ruokailun suhteen. Nykyään treenaan sen verran kuin hyvältä tuntuu ja syön, mitä mieli tekee, ja kas kummaa, todellisuudessa syön paljon terveellisemmin kuin nuorempana, ja itsetuntoni on aivan älyttömän paljon parempi. Kun tavoitteeni ovat nykyään aivan muualla kuin urheilussa, en jaksa enää neuroottisena tuijottaa liki olematonta vatsamakkaraani. Tämä ei silti tarkoita sitä, että en arvostaisi muiden tavoitteita urheilun ja kenties ulkonäönkin suhteen. Olen myös yrittänyt lopettaa ihmisten tuomitsemisen sen perusteella, että he elävät mielestäni epäterveellisesti, mutta se on jo vaikeampaa, kun kuitenkin loppujen lopuksi me terveet veronmaksajat joudumme kustantamaan heidän sairastelunsa.

Ihminen on onnellisimmillaan silloin kun saa touhuta mitä haluaa

Hyvä pointti!

 

[kilppuli]

ohoh,keskustelu lähteny käyntiin :D törkeen hyviä mielipiteitä kaikilla!
yks kysymys mikä on kanssa itellä päässä pyöriny, että mikä on "normaali" ja "hyväksyttävä" tapa muka sitten elää..? ite oon siihen päätynyt että toiselle toinen mikä hänestä itsetään tuntuu hyvältä on oikein , toiselle taas sit päin vastaset asiat esimerkiks...

ite koin yhessä vaiheessa tyyliin huonoo omaa tuntoa siitä ku rellestäminen ja baari reissut 3xviikossa övereineen ja snägäreineen ei innostanu! voi helvetti!
jos mut tekee tyytyväisemmäks hyvä reeni ja sauna siihen päälle, ni mitä vittua kellään on siihen puututtavaa? samaten, en mäkään tuomitse niitä joiden ilot lähtee siitä höllemmin ottamisesta...
eli tosiaan tapoja on monia, kukin löytäköön omaansa..pointtina kuitenkin se mikä huolestutti että jos esim. kysyy pakkiksella että "onko ok että syön vielä yhden omenan tän nykysen 1600kcal päälle" nii onhan se piru vie aika surullista että sellaseen tuntuu lupaa tarvivan.söis saatana sen omenan ja kattois mitä kävis, kukaan ei siihen ainakaa kuole!
aika karkea esimerkki,eikä täällä onneks tommosta nyt oo edes, mut rohkeutta kokeilla asioita jos oma keho sitä tuntuu kaipaavan! ja ilman muuta niistä tuntemuksistaan on hyvä tilittää ja kysyä, toisiamme varten me tääl ollaan <3

ite kuitenkin liputan lippuja sen puolesta että kaikkea sopiovassa suhteessa: liikkumista,safjaa,lepoa,seksiä,virkistystä,työtä,hyppelyä,löhöilyä, monipuolista elämää

 

[neiti]

No niinhän siinä onkin, jos seurauksena on huono itsetunto ja armotonta itsensä ruoskimista henkisesti. Mikä tahansa elämäntapa on persiistä jos se lähinnä aiheuttaa masennusta ja alemmuudentuntoa. Siitä kai tässä (otsikoinnin perusteella) oli kysymys. Tietty jos tuo kyseinen elämäntapa tuo elämään lisäarvoa, egopönkkiä ja positiivisia jutskia niin silloinhan se on tosi jees ja ihan must jopa.

Toiset pohtii miten jotkut viitsii rääkätä itseään ja elää ilman herkkuja. Toiset pohtii miten jotkut viitsii maata sohvalla ja ämpätä niitä piirakoita. Molemmat suree miksei toiset voi ymmärtää mun elämäntapaa. Molempia ärsyttää jos toinen tulee kertomaan miten näitä asioita oikein pitäisi tehdä.

Tässä postissa oli paljon hyvää asiaa. Elämäntapa, joka aiheuttaa ahdistusta, masentuneisuutta, liiallista fanaattisuutta ja alemmuudentuntoa ei ole hyväksi kenellekkään, olkoon se elämäntapa mikä tahansa(urheilun ja ruoan täyteinen/vaihtoehtoisesti esimerkiksi viinanhuuruinen). Olen muutenkin aika lailla sitä mieltä, että fitness elämäntapana vaatii ihmiseltä hyvää itsetuntoa, jotta vältytään siltä suistumiselta sinne väärille poluille. Tähän elämäntapaan liittyy niin paljon vaativia asioita, itsensä jatkuvaa tarkkailua ja omien rajojen kokeilua, että ilman vahvaa itsetuntoa, voi helposti ajautua itsensä ruoskintaan ja siitähän ei hyvää seuraa. Kauneus on kuitenkin katoavaista ja sille ei omaa elämäänsä kannata rakentaa saati sitten "hyvän"vartalon varaan.:piis: