- Liittynyt
- 27.9.2006
- Viestejä
- 54
Aloittelijalla peruskestävyys kehittyy ihan varmasti jo sillä, että tekee viikossa yhden tunnin ja kaksi puolen tunnin lenkkiä. Toki pitempiäkin saa tehdä ja niillä kunto kehittyy nopeammin, kunhan pitää huolen siitä, että ei mene ylirasituksen puolelle.
Yli tunnin lenkit on tarpeen lähinnä silloin, jos haluaa valmistautua johonkin yli tunnin kestävään liikuntasuoritukseen (esim. hiihtotapahtuma tai (puoli)maraton). Tällöin on kysymys lähinnä siitä, että elimistö opetetaan käyttämään rasvoja energianlähteenä sen jälkeen, kun hiilihydraattivarastot ovat loppuneet. Tietääkseni tätä ominaisuutta ei yleensä tarkoiteta silloin, kun puhutaan peruskestävyydestä.
Kovemmalla vauhdilla tehdyistä puolen tunnin lenkeistä on se ilo, että ne kehittävät tehokkaasti elimistön hapenottokykyä. Tämä näkyy mm. siinä, että pystyy juoksemaan kovempaa vauhtia myös matalilla sykkeillä. Kovavauhtisia lenkkejä ei pidä kuitenkaan tehdä liian usein, koska niistä palautuminen kestää selvästi kauemmin verrattuna matalatehoisiin lenkkeihin (jolloin pystyy harjoittelemaan selvästi harvemmin) ja toisaalta myös ylirasituksen ja rasitusvammojen riski kasvaa niitä tehdessä. Sopiva nopeiden lenkkien määrä riippuu täysin siitä, mikä on tämänhetkinen kuntosi, mutta yleensä suurimman osan harjoittelusta pitäisi olla pk-tasolla.
Jos ylipainoa on selvästi (en tiedä tilannettasi, mutta puhut rasvanpoltosta), kannattaa juoksun määrää lisätä hyvin hitaasti, jotta välttyy rasitusvammoilta. Kovavauhtisemmat juoksulenkit kannattaa ottaa käyttöön vasta, kun paino on selvästi pudonnut. Siihen asti voi kyllä harjoitella kovempaa esim. kerran viikossa jollakin niveliä vähemmän rasittavalla tavalla, esimerkiksi pyöräilemällä.
3-4 tunnin lenkit eivät ole mitenkään välttämättömiä, jos ei nimenomaan tähtää johonkin näin pitkäkestoiseen liikuntatapahtumaan. Painon pudotuksessa ne ovat erinomainen apu - kun aika on pitkä, energiaa kuluu tosi paljon, vaikka harjoituksen teho on hyvin matala. Varsinaisia lenkkejä on ainakin minusta tylsä tehdä näin pitkinä, mutta aina silloin tällöin voi lähteä esim. pitemmälle metsäretkelle tai pyöräretkelle tai sitten talvella hiihtoretkelle.
Harjoitusten pituudesta voisin sanoa vielä sen, että esimerkiksi Harri Hännisen maratonohjelmissa (kirjassa Tavoitteena maraton) on yleensä vain yksi tunnin tai sitä pitempi harjoitus viikossa. Kaikki muut viikon harjoitukset ovat tuntia lyhyempiä. Yli 1,5 tunnin harjoituksia on koko maratoniin valmistaumisen aikana vain muutama ja yli 3 tunnin juoksuharjoituksia Hänninen ei suosittele lainkaan maratonille valmistautuessa.
Yli tunnin lenkit on tarpeen lähinnä silloin, jos haluaa valmistautua johonkin yli tunnin kestävään liikuntasuoritukseen (esim. hiihtotapahtuma tai (puoli)maraton). Tällöin on kysymys lähinnä siitä, että elimistö opetetaan käyttämään rasvoja energianlähteenä sen jälkeen, kun hiilihydraattivarastot ovat loppuneet. Tietääkseni tätä ominaisuutta ei yleensä tarkoiteta silloin, kun puhutaan peruskestävyydestä.
Kovemmalla vauhdilla tehdyistä puolen tunnin lenkeistä on se ilo, että ne kehittävät tehokkaasti elimistön hapenottokykyä. Tämä näkyy mm. siinä, että pystyy juoksemaan kovempaa vauhtia myös matalilla sykkeillä. Kovavauhtisia lenkkejä ei pidä kuitenkaan tehdä liian usein, koska niistä palautuminen kestää selvästi kauemmin verrattuna matalatehoisiin lenkkeihin (jolloin pystyy harjoittelemaan selvästi harvemmin) ja toisaalta myös ylirasituksen ja rasitusvammojen riski kasvaa niitä tehdessä. Sopiva nopeiden lenkkien määrä riippuu täysin siitä, mikä on tämänhetkinen kuntosi, mutta yleensä suurimman osan harjoittelusta pitäisi olla pk-tasolla.
Jos ylipainoa on selvästi (en tiedä tilannettasi, mutta puhut rasvanpoltosta), kannattaa juoksun määrää lisätä hyvin hitaasti, jotta välttyy rasitusvammoilta. Kovavauhtisemmat juoksulenkit kannattaa ottaa käyttöön vasta, kun paino on selvästi pudonnut. Siihen asti voi kyllä harjoitella kovempaa esim. kerran viikossa jollakin niveliä vähemmän rasittavalla tavalla, esimerkiksi pyöräilemällä.
3-4 tunnin lenkit eivät ole mitenkään välttämättömiä, jos ei nimenomaan tähtää johonkin näin pitkäkestoiseen liikuntatapahtumaan. Painon pudotuksessa ne ovat erinomainen apu - kun aika on pitkä, energiaa kuluu tosi paljon, vaikka harjoituksen teho on hyvin matala. Varsinaisia lenkkejä on ainakin minusta tylsä tehdä näin pitkinä, mutta aina silloin tällöin voi lähteä esim. pitemmälle metsäretkelle tai pyöräretkelle tai sitten talvella hiihtoretkelle.
Harjoitusten pituudesta voisin sanoa vielä sen, että esimerkiksi Harri Hännisen maratonohjelmissa (kirjassa Tavoitteena maraton) on yleensä vain yksi tunnin tai sitä pitempi harjoitus viikossa. Kaikki muut viikon harjoitukset ovat tuntia lyhyempiä. Yli 1,5 tunnin harjoituksia on koko maratoniin valmistaumisen aikana vain muutama ja yli 3 tunnin juoksuharjoituksia Hänninen ei suosittele lainkaan maratonille valmistautuessa.