- Liittynyt
- 9.10.2005
- Viestejä
- 112
Hei kaikki upeat punttimimmit!
Oon tässä ollut jo toista kuukautta taka-alalla lukien pakkotoistoa ja nyt vihdoin rekkauduin sisälle, ihan vipiksi asti.
Oon jo jonkin aikaa kerännyt rohkeutta kirjoittaa tänne. Tästä tulee pitkä kirje ja pyydän jo etukäteen anteeksi. Älkää lukeko ihmeessä jos ei kiinnosta mut toivoisin teiltä kärsivällisyyttä. Mulla ei oo oikein ketään keneltä kysyä näitä juttuja jotka on askarruttanut mieltänyt ja pyydän jo ennestään anteeksi jos kysyn ihan tyhmiä ja itsestäänselviä asioita. Mut haluisin ihan älyttömästi saada apua tähän mun tilanteeseen.
Pakkotoisto ei oo ainut paikka josta oon lukenut erinäisiä terveyteen liittyviä faktoja, oon kolunut ihan älyttömästi erinäisiä foorumeita ja saitteja, englanniksi ja suomeksi läpi. Nyt kuitenkin tuntuu et oon lukenut niin paljon et on fiilis et oon hävittänyt sen punaisen langan ihan kokonaan. Koska mulla ei oo ollut ketään kenen kanssa oikein _keskustella_ näistä asioita niin tuntuu vähän et oma perspektiivi omaan kehoon on ollut vähän hukassa. Kerron tässä ”lyhyesti” mun taipaleesta. Joka alko 2003.
Ennen 2003 vuoden loppua mun elämä oli suht normaalii. En elänyt kauheen terveellisesti, mut olin tyytyväinen kehooni ja mulla oli elämässä pitkä ”onnellinen suvanto” vaihe menossa (lue: monta vuotta sellaista). En oo ikinä ollut laiha, mut en kauheen läskikään. Oli suht tasapainoine olo kaikesta ja olin huomannut et olin tottunut mun kehoon sellaisen pyöreenä kun se oli. Tiesin kuitenkin et viruin ”sietokykyni” ylärajoissa, sillä huomasin aina että jos lihoin 5kiloa liikaa siitä mihin olin tottunut, automaattisesti aina vähensin syömisiäni ja katselin vähän tarkemmin että pääsin takaisin siihen mukavaan pyöreen turvalliseen muotoon missä olin ollut jo pitkään. En oo ikinä ennen ollut kauheen neuro laihduttamisen ja muun moisen suhteen. On ollut niin paljon muutakin tekemistä elämässä;)
2003 vuoden lopussa mulla todettiin kilpirauhasen ylitoiminta. Tää oli kirjaimmellisesti sitä et 2003 kesän vietin lontoossa puolvuotta ja viimeisen kuukauden siellä oloa viruin himassa kuumeessa mulla oli 3 viikkoa järjestön ripuli ja pyörtyilin vähän väliä. Englannissa ne ei oikein suotunut hoitamaan mua kauheesti, tuputti mulle vaan jotain yber antibiootteja joiden piti ”tappaa kaikki bakteeri” ja sit olisin terve. Saavuin takaisin kotisuomeen ja mut passitettiin teholle heti lentokentältä. Diagnoosi oli oli monta kuukautta jatkunut kilpirauhashormoonin ylitoiminta josta sitten aiheutui toi ripuli ja kuumeilu. Nyt kun jälkeenpäin muistelen niin kyl se kesä menikin aika usvassa. Sydän hakkas kuin pienel eläimel, hikoilin kuin seula, kunto ei kestänyt mitään ja rinnus tuli täyteen ihan ihme näppyilöitä. Ruokahalu oli ihan järjetön ja silti laihduin.
2004 vuoden alussa sitten paino lähti heittelee ihan järjettömästi. Suurimmaksi osaksi just siksi että sitä oikeeta lääkitysannostusta koitettiin löytää ja multa tapettiin se kilpirauhanen lopulta kokonaa radioaktiivisen jodin kaa. Sen jälkeen oon syönyt (ja tulen loppuelämäni syömään) sitä kilpirauhashormoonia ihan lääkemuodossa.
Tää oli myös sitä aikaa kun mä ensimmäisen kerran rupesin oikeesti havahtuu mun kehoon. Mitä se on, mitä se tarvii, miksi se oireilee niin ja näin. Heräsin siihen et mun elämäntavat ei ollut kauheen hyvät ja musta löytyis potentiaalia vaikka mihin jos vaan tsemppaisin ja ottaisin selvää.
Ihan ensimmäiseksi tietenkin (ennenkuin tiesin paremmin) liityin PainonVartijoihin. Sain niiden kitukuuripisteiden kanssa laskettua painoani siihen tasolle jossa se oli aina ollut. Sain poistettua sen ylimääräisen joka oli tullut sinä aikana kun sitä oikeeta annostusta etsittiin. Kevät 2004 meni siis painonvartijoidessa mutta:
Kesä 2004 meni kuitenkin helvetin väsyneenä. En tehnyt mitään. Ja lopetin Paikkarit. Elämässä tapahtu henk koht puolella niin paljon yhtäkkiä et menin vanhempien luokse levolle. Olin koko kesän vaan maalla ja makasin sohvalla tehden yhtään mitään, syöden yhtään mitään. Ei ollut energiaa MIHINKÄÄN, eikä ihmekkään, kun tosiaan en syönyt paljon paskaakaan. Tuntuu et keho oli pahalla säästöliekillä silloin.
Sain onneksi sentäs jotain pientä aikaiseksi joka myöhemmin osottautui parhaaksi asiaksi tähän mennessä. Rupesin nimittäin näihin aikoihin lukee ihan älyttömästi terveysfoorumeita joista sitten eksyin tietenkin ensimmäiseksi Kutrin sivuille, sieltä pakkotoistoon, Mistress Kristan sivuille, t-nationiin, kehonettiin ja vaikka minne! Rupesin pikkuhiljaan havahtumaan johonkin ihan toiseen mailmaan joka kiinnosti mua ihan älyttömästi. Viimeisen sysäyksen sain kun kolusin koko kutrin sivuston ja foorumit läpi ja päätin että 2004 LOPPUvuoden koitan parannella omia ruokatottumuksia ihan itsekseni vain tunnustelemalla ja aloittamalla liikkumaan vähän enemmän ja sitten 1.1.2005 aloittaisin ”kutrailemaan” kunnolla. Tekisin kokonaisen elämänremontin ja en välittäis vaik siihen meni monta vuotta mut et silloin aloittaisin sen.
2005 alko. Ja mulla alko kaikki toooosi hyvin. Käytin kutrin luomia exceltaulukoita, lisäilin ja parantelin niiden toimivuuttavähän lisää, otin mittoja enemmän mittanauhalla ja peilillä kuin vaalla, rupesin liikkumaan enemmän, tein helvetin tarkkoja laskelmia mun ruoista niiden kaloreista jne. Söin about 1700kcal päiväannosta ja pidin excel taulukoiden avulla tarkasti huolta siitä et saisin mun kaikki portskut,hiilarit, kuidut ja hyvät rasvat kondikseen. Kohotin mun liikuntaa ihan älyttömästi, pikkuhiljaa. Ja olo oli ihan uudestsyntynyt.
4 kuukautta jälkeenpäin (Huhtikuu 2005) en ollut laihtunut grammaakaan, päinvastoin oli tullut 3 kiloo lisää painoo ja ei ollut lähtenyt senttejä ollenkaan. Oikeestaan musta tuntu et mun sentit heitteli sinne tänne ja sen 4 kuukauden jälkeen tulin siihen tulokseen et vaikka ne välillä oli pienemmän ja välillä isommat kyse oli vaan mun epätasaisista mitoista ja että loppujenlopuksi ne oli pysynyt samana. Vaatteet kiristi huomattavasti enemmän kuin ennen.
Samoin huhti-toukokuun aikoihin rupesin tulee vähän neuroottiseksi. En tajunnut ollenkaan mistä oli kyse. :wall: Olin tehnyt kaiken niin tarkkaan ja olin muuttanut mun elämäntapoja niin kuusta aurinkoon et en tajunnut enää mitään. Vitutti lukee foorumeista muijista jotka 3viikon ”laihduttamisen” jälkeen tulee valittamaan et ei oo putonut kuin yksi kilo painoo ja nyt syön täällä morkkispitsaa plaa plaa. Teki mieli itse huuta et vittu koita itse tehdä kaikki oikein 4kk ja saada 3kiloo lisää ja sit sano et vituttaako:D
Aloin olee aikamoisessa jatkuvassa vitutuksessa ja tajusin et en mä oikeesti tällaista haluu elämältäni. Tajusin kans et mun ”laihduttaminen” oli ihan kokonaan lähtenyt raitelta. Mun ihan alkuperäinen motivaati ooli halu tulla terveeksi ja se oli muuttunut pikkuhiljaa siihen että tarkkailin jatkuvasti mun mittoja ja peiliä ja vaakaa ja BLAAH. Menin jopa niin pitkälle että nostin itse omaa kilpirauhaslääkitystä omatoimisesti ylöspäin. Söin lääkärinmääräyksestä yhden tabun joka päivä jonka nostin 1 ¼ tabuun joka päivä. Itseasiassa se auttoi sillä tavalla et mun järjettömän kuiva iho parani huomattavasti a olin vaan pirteempi entisestään. Kun normaali kuukautiskierto on ihmisillä 28 päivää mun oli (j on edelleen) about 45päivää. Mun päässä sen piti kertoo jotain siitä et mun metaboliikka oli lomalla ja en siksi voinut vaan yksinkertaisesti laihtua. Mut sit tein virheen ja nostin sitä vielä enemmän muina päivinä 1 ¼ ja joka kolmas päivä 1 ½ tabua. Sit alko paniikkikohtaukset kun pumppu rupes lyömään ihan liikaa. Okei, menkkojen kierto laski noin 10 päivällä mut olo oli kuin traktorin alle jääneellä.
Päätin pitää kesäloman. Ja laskin lääkitykseni takaisin normaaliin.
Viime kesän siis vaan otin lunkisti. Söin suht terveellisesti mut en välittänyt jos välillä söin vähän liikaa jäätelöö jne. Liikuin ihan kohtalaisesti mut lellin itseäni huomattavasti enemmän. En vaan jaksanut ajatella mitään noita juttuja vähän aikaan. Sydänkin lakkas hakkaamasta a paniikkikohtaukset loppu kun rupesin saamaan vähän järkee päähän takas ja fyysiset oireet katos.
Kun kesä meni ohi, päätin et yritän uudelleen mut nyt käyn tsekkaa lääkärillä mitä sillä on sanottavaa näistä jutuista.
Sain ajan terveysoppiin/ruokatms spesialisoituneelle terveydenhoitajalle. Juttelin sen kanssa 1 tunnin ja kerroin KAIKKI mun ajatuksen ja teoriat ja näytin mun pilkuntarkat merkinnät ja kalorijutut ja KAIKKI. Lopuksi se vaan sano et sillä ei oo hajuukaan miksi en oo laihtunut. Et hänen mielestä tuntui kuin et mun keho ei kuunnellut mua ollenkaan. Et 1700kcal/päiväs plus hyvät suhteet ruassa ja lisätty liikunta olis pitänyt toimii. Se sano vaan et sen on pakko johtuu kilpirauhasesta ja et voithan sä koittaa 1500ckal päiväs vielä.
Olin sekä helpottunut et vittuuntunut kun lähdin sieltä lääkärist. Helpottunut siksi et joku kerrankin oli edes kattonut mun tuloksii ja koittanut auttaa ja että joku oli varmistanut mun epäilykset siitä että se johtuis mun kilpirauhasesta. Ja vittuuntunut siksi että ei mulle annettu oikein mitään neuvoja siitä mitä mä voisin tehdä asialle. :itku: Mä olisin halunnut jotain konkreettisia neuvoja siitä et mitä mä voin kokeilla ja testata. Mä oon niin tunnontarkka ja motivoitunut näissä asioissa et olin valmis vaika hyppii päälläni eirassa, apina kainalossa jos se olis auttanut asiaa. Olisin halunnut vain et joku vähän tarkkailee ja keskustelee mun kaa niistä asioita. Huoh.
Noh, koitin 1500ckal kuukauden ja sit loptin kun tuloksia ei tullut ollenkaan.
Nyt mitä mä oon tehnyt viimeiset pultoistakuukautta on ollut vain et syön mutu tuntumalta siinä 1500-1800ckal paikkeilla ja keskityn enemmän liikkumiseen ja siihen et voin hyvin.
Olo on ollut tosi hyvä. Mulla on ollut pää paljon paremmassa kunnossa kuin silloin huuhtikuunlopulla. Oon pikkuhiljaa tullut sujut sen kansa että vaikka mä en ikinä tulis laihtuu niin mä en ikinä aio lopettaa tätä urheilua ja palata entiseen. Mulla on niin älyttömän energinen ja ihana olo nyt. Ja se on kanssa motivoinut että vaikka vaatteet kiristää edelleen ihan liikaa niin mä oon ruvennut kirjaimellisesti TUNTEMAAN uusia lihaksia sen vanhan läskin alla.
Oon ajatellut jotenkin maalaisjärjellä et seuraava pläni on se, että syön terveellisesti suht korkeilla kaloreilla ja jatkan punttaamista ja liikuntaa, et jossain välissä sen mun metaboliikan on pakko herätä. Ja et jos saan kerättyä tarpeeksi lihahsta niin sekin tulee edesauttamaan asiaa huomattavasti.
Paljon editystä on tapahtunut. Alussa kun rupesin lenkkeilee jaksoin just ja just kävellä about 20min ja sit halusin kotiin ja olin ihan paskana. Nyt pystyn ihn yvin vetää 1h30min sauvakälylekkejä ja olla energinen sen jälkeenkin. Kun alussa rupesin kyykkää vapaalla jaksoin just ja just kyykkää oman painoni 3x12 ylös lattiasta ja nyt menee melkein 30kg hyvin. Ja kun ennen tein jalanheittovatsoja niin tein niitä just ja just 5tsibaletta jalat koukussa ja teki mieli kuolla kun nyt menee ihan reilua 25-30 satseja monta kertaa peräkkäin. Samoin mun hauis näkyy jo ja heh pomppaa esille kun koukistaa. Kävelen paljon ryhdikkäämmin nykyään kuin ennen ja kauppareissut menee kuin balettia tanssis;)
Kääk, tuli ihan kauheen pitkä tarina, toivottavasti kukaan ei suutu tai menetä hermojaan. :piis: Haluisin vaan kysyy et minkälainen fiilis teillä on tästä koko rulijanssista? Onko kenelläkään muulla ollut kokemuksia kilpirauhasen kanssa taistelemisesta? Olisiko teistä kukaan halukas käymään läpi tai katsomaan mun ruoka/treenipäiväkirjoja tän vuoden alusta ja antaa vähän imputtia mulle asioista? Niissä on sen verran jotain suht henk koht tekstejä fiiliksistä jne etten haluu ihan julkiseksi niitä laittaa. Mut voisin mailata esim. Miltä tää mun nykyinen linja kuulostaa? Ihan oklta? Vai mitä muuttaisit? Vinkkejä miten jatkaisin eteenpäin ja ehkä vähän tsempata? Mun strategiset mitat on 172,5 ja 88kg tai voi olla jo 90kg puolella. En oo käynyt vaalla huhtikuun jälkeen.. Mun harras toive olis joskus painaa edes se 75>kg. Se tuntuis varmaan ihan hyvältä. En oo ikinä ihaillut tosi tikkulaihoja naisia vaan sellaisia terveen lihaksikkaita. Haluun ehdottomasti kasvattaa lihasta kanssa ja oon täältä saanut paljon vinkkejä moisesta. Tällä hetkellä käyn läpi Mistress kristan aloittelijoittelle ehdottamaa kaksijakoista treenii. Teen kaiken kotona koska ei oo varaa käydä punttisalilla. Ja oonkin duunaillut aika luovia ratkaisuja sen suhteen et saan treenattuu kotona;) Nykyiset treenit menee
Ma aamulenkki + illalla punttia Yläkroppa
Ti Astanga Jooga
Ke Uimahallissa tai reipas sauvakävelyillalla mut aerobista jotain 1h 1,5h
To Astanga Jooga
Pe Lepo (ja yleinen ”karkki”/”rokuli” päivä)
La Lepo (ja illalla ehkä pieni happihyppely)
Su aamulenkki + illala punttia alakroppa
Mulla kestää palautuminen ihan älyttömän kauan jostain syystä. Olisko siitä et syön liian vähän? Nyt oon duunannut myös niin et juon tollaisia Twinlabin French Vanillan makuisia ateriankorvikkeita (pusseja) aina puntin jälkeen kun sieltä terveyskaupasta se myyjä sano et ne menis myös palautusjuomasta.
Siinäpä siis mun vuodatus.
Poistun ujosti nyt takavasemmalle...
Oon tässä ollut jo toista kuukautta taka-alalla lukien pakkotoistoa ja nyt vihdoin rekkauduin sisälle, ihan vipiksi asti.
Oon jo jonkin aikaa kerännyt rohkeutta kirjoittaa tänne. Tästä tulee pitkä kirje ja pyydän jo etukäteen anteeksi. Älkää lukeko ihmeessä jos ei kiinnosta mut toivoisin teiltä kärsivällisyyttä. Mulla ei oo oikein ketään keneltä kysyä näitä juttuja jotka on askarruttanut mieltänyt ja pyydän jo ennestään anteeksi jos kysyn ihan tyhmiä ja itsestäänselviä asioita. Mut haluisin ihan älyttömästi saada apua tähän mun tilanteeseen.
Pakkotoisto ei oo ainut paikka josta oon lukenut erinäisiä terveyteen liittyviä faktoja, oon kolunut ihan älyttömästi erinäisiä foorumeita ja saitteja, englanniksi ja suomeksi läpi. Nyt kuitenkin tuntuu et oon lukenut niin paljon et on fiilis et oon hävittänyt sen punaisen langan ihan kokonaan. Koska mulla ei oo ollut ketään kenen kanssa oikein _keskustella_ näistä asioita niin tuntuu vähän et oma perspektiivi omaan kehoon on ollut vähän hukassa. Kerron tässä ”lyhyesti” mun taipaleesta. Joka alko 2003.
Ennen 2003 vuoden loppua mun elämä oli suht normaalii. En elänyt kauheen terveellisesti, mut olin tyytyväinen kehooni ja mulla oli elämässä pitkä ”onnellinen suvanto” vaihe menossa (lue: monta vuotta sellaista). En oo ikinä ollut laiha, mut en kauheen läskikään. Oli suht tasapainoine olo kaikesta ja olin huomannut et olin tottunut mun kehoon sellaisen pyöreenä kun se oli. Tiesin kuitenkin et viruin ”sietokykyni” ylärajoissa, sillä huomasin aina että jos lihoin 5kiloa liikaa siitä mihin olin tottunut, automaattisesti aina vähensin syömisiäni ja katselin vähän tarkemmin että pääsin takaisin siihen mukavaan pyöreen turvalliseen muotoon missä olin ollut jo pitkään. En oo ikinä ennen ollut kauheen neuro laihduttamisen ja muun moisen suhteen. On ollut niin paljon muutakin tekemistä elämässä;)
2003 vuoden lopussa mulla todettiin kilpirauhasen ylitoiminta. Tää oli kirjaimmellisesti sitä et 2003 kesän vietin lontoossa puolvuotta ja viimeisen kuukauden siellä oloa viruin himassa kuumeessa mulla oli 3 viikkoa järjestön ripuli ja pyörtyilin vähän väliä. Englannissa ne ei oikein suotunut hoitamaan mua kauheesti, tuputti mulle vaan jotain yber antibiootteja joiden piti ”tappaa kaikki bakteeri” ja sit olisin terve. Saavuin takaisin kotisuomeen ja mut passitettiin teholle heti lentokentältä. Diagnoosi oli oli monta kuukautta jatkunut kilpirauhashormoonin ylitoiminta josta sitten aiheutui toi ripuli ja kuumeilu. Nyt kun jälkeenpäin muistelen niin kyl se kesä menikin aika usvassa. Sydän hakkas kuin pienel eläimel, hikoilin kuin seula, kunto ei kestänyt mitään ja rinnus tuli täyteen ihan ihme näppyilöitä. Ruokahalu oli ihan järjetön ja silti laihduin.
2004 vuoden alussa sitten paino lähti heittelee ihan järjettömästi. Suurimmaksi osaksi just siksi että sitä oikeeta lääkitysannostusta koitettiin löytää ja multa tapettiin se kilpirauhanen lopulta kokonaa radioaktiivisen jodin kaa. Sen jälkeen oon syönyt (ja tulen loppuelämäni syömään) sitä kilpirauhashormoonia ihan lääkemuodossa.
Tää oli myös sitä aikaa kun mä ensimmäisen kerran rupesin oikeesti havahtuu mun kehoon. Mitä se on, mitä se tarvii, miksi se oireilee niin ja näin. Heräsin siihen et mun elämäntavat ei ollut kauheen hyvät ja musta löytyis potentiaalia vaikka mihin jos vaan tsemppaisin ja ottaisin selvää.
Ihan ensimmäiseksi tietenkin (ennenkuin tiesin paremmin) liityin PainonVartijoihin. Sain niiden kitukuuripisteiden kanssa laskettua painoani siihen tasolle jossa se oli aina ollut. Sain poistettua sen ylimääräisen joka oli tullut sinä aikana kun sitä oikeeta annostusta etsittiin. Kevät 2004 meni siis painonvartijoidessa mutta:
Kesä 2004 meni kuitenkin helvetin väsyneenä. En tehnyt mitään. Ja lopetin Paikkarit. Elämässä tapahtu henk koht puolella niin paljon yhtäkkiä et menin vanhempien luokse levolle. Olin koko kesän vaan maalla ja makasin sohvalla tehden yhtään mitään, syöden yhtään mitään. Ei ollut energiaa MIHINKÄÄN, eikä ihmekkään, kun tosiaan en syönyt paljon paskaakaan. Tuntuu et keho oli pahalla säästöliekillä silloin.
Sain onneksi sentäs jotain pientä aikaiseksi joka myöhemmin osottautui parhaaksi asiaksi tähän mennessä. Rupesin nimittäin näihin aikoihin lukee ihan älyttömästi terveysfoorumeita joista sitten eksyin tietenkin ensimmäiseksi Kutrin sivuille, sieltä pakkotoistoon, Mistress Kristan sivuille, t-nationiin, kehonettiin ja vaikka minne! Rupesin pikkuhiljaan havahtumaan johonkin ihan toiseen mailmaan joka kiinnosti mua ihan älyttömästi. Viimeisen sysäyksen sain kun kolusin koko kutrin sivuston ja foorumit läpi ja päätin että 2004 LOPPUvuoden koitan parannella omia ruokatottumuksia ihan itsekseni vain tunnustelemalla ja aloittamalla liikkumaan vähän enemmän ja sitten 1.1.2005 aloittaisin ”kutrailemaan” kunnolla. Tekisin kokonaisen elämänremontin ja en välittäis vaik siihen meni monta vuotta mut et silloin aloittaisin sen.
2005 alko. Ja mulla alko kaikki toooosi hyvin. Käytin kutrin luomia exceltaulukoita, lisäilin ja parantelin niiden toimivuuttavähän lisää, otin mittoja enemmän mittanauhalla ja peilillä kuin vaalla, rupesin liikkumaan enemmän, tein helvetin tarkkoja laskelmia mun ruoista niiden kaloreista jne. Söin about 1700kcal päiväannosta ja pidin excel taulukoiden avulla tarkasti huolta siitä et saisin mun kaikki portskut,hiilarit, kuidut ja hyvät rasvat kondikseen. Kohotin mun liikuntaa ihan älyttömästi, pikkuhiljaa. Ja olo oli ihan uudestsyntynyt.
4 kuukautta jälkeenpäin (Huhtikuu 2005) en ollut laihtunut grammaakaan, päinvastoin oli tullut 3 kiloo lisää painoo ja ei ollut lähtenyt senttejä ollenkaan. Oikeestaan musta tuntu et mun sentit heitteli sinne tänne ja sen 4 kuukauden jälkeen tulin siihen tulokseen et vaikka ne välillä oli pienemmän ja välillä isommat kyse oli vaan mun epätasaisista mitoista ja että loppujenlopuksi ne oli pysynyt samana. Vaatteet kiristi huomattavasti enemmän kuin ennen.
Samoin huhti-toukokuun aikoihin rupesin tulee vähän neuroottiseksi. En tajunnut ollenkaan mistä oli kyse. :wall: Olin tehnyt kaiken niin tarkkaan ja olin muuttanut mun elämäntapoja niin kuusta aurinkoon et en tajunnut enää mitään. Vitutti lukee foorumeista muijista jotka 3viikon ”laihduttamisen” jälkeen tulee valittamaan et ei oo putonut kuin yksi kilo painoo ja nyt syön täällä morkkispitsaa plaa plaa. Teki mieli itse huuta et vittu koita itse tehdä kaikki oikein 4kk ja saada 3kiloo lisää ja sit sano et vituttaako:D
Aloin olee aikamoisessa jatkuvassa vitutuksessa ja tajusin et en mä oikeesti tällaista haluu elämältäni. Tajusin kans et mun ”laihduttaminen” oli ihan kokonaan lähtenyt raitelta. Mun ihan alkuperäinen motivaati ooli halu tulla terveeksi ja se oli muuttunut pikkuhiljaa siihen että tarkkailin jatkuvasti mun mittoja ja peiliä ja vaakaa ja BLAAH. Menin jopa niin pitkälle että nostin itse omaa kilpirauhaslääkitystä omatoimisesti ylöspäin. Söin lääkärinmääräyksestä yhden tabun joka päivä jonka nostin 1 ¼ tabuun joka päivä. Itseasiassa se auttoi sillä tavalla et mun järjettömän kuiva iho parani huomattavasti a olin vaan pirteempi entisestään. Kun normaali kuukautiskierto on ihmisillä 28 päivää mun oli (j on edelleen) about 45päivää. Mun päässä sen piti kertoo jotain siitä et mun metaboliikka oli lomalla ja en siksi voinut vaan yksinkertaisesti laihtua. Mut sit tein virheen ja nostin sitä vielä enemmän muina päivinä 1 ¼ ja joka kolmas päivä 1 ½ tabua. Sit alko paniikkikohtaukset kun pumppu rupes lyömään ihan liikaa. Okei, menkkojen kierto laski noin 10 päivällä mut olo oli kuin traktorin alle jääneellä.
Päätin pitää kesäloman. Ja laskin lääkitykseni takaisin normaaliin.
Viime kesän siis vaan otin lunkisti. Söin suht terveellisesti mut en välittänyt jos välillä söin vähän liikaa jäätelöö jne. Liikuin ihan kohtalaisesti mut lellin itseäni huomattavasti enemmän. En vaan jaksanut ajatella mitään noita juttuja vähän aikaan. Sydänkin lakkas hakkaamasta a paniikkikohtaukset loppu kun rupesin saamaan vähän järkee päähän takas ja fyysiset oireet katos.
Kun kesä meni ohi, päätin et yritän uudelleen mut nyt käyn tsekkaa lääkärillä mitä sillä on sanottavaa näistä jutuista.
Sain ajan terveysoppiin/ruokatms spesialisoituneelle terveydenhoitajalle. Juttelin sen kanssa 1 tunnin ja kerroin KAIKKI mun ajatuksen ja teoriat ja näytin mun pilkuntarkat merkinnät ja kalorijutut ja KAIKKI. Lopuksi se vaan sano et sillä ei oo hajuukaan miksi en oo laihtunut. Et hänen mielestä tuntui kuin et mun keho ei kuunnellut mua ollenkaan. Et 1700kcal/päiväs plus hyvät suhteet ruassa ja lisätty liikunta olis pitänyt toimii. Se sano vaan et sen on pakko johtuu kilpirauhasesta ja et voithan sä koittaa 1500ckal päiväs vielä.
Olin sekä helpottunut et vittuuntunut kun lähdin sieltä lääkärist. Helpottunut siksi et joku kerrankin oli edes kattonut mun tuloksii ja koittanut auttaa ja että joku oli varmistanut mun epäilykset siitä että se johtuis mun kilpirauhasesta. Ja vittuuntunut siksi että ei mulle annettu oikein mitään neuvoja siitä mitä mä voisin tehdä asialle. :itku: Mä olisin halunnut jotain konkreettisia neuvoja siitä et mitä mä voin kokeilla ja testata. Mä oon niin tunnontarkka ja motivoitunut näissä asioissa et olin valmis vaika hyppii päälläni eirassa, apina kainalossa jos se olis auttanut asiaa. Olisin halunnut vain et joku vähän tarkkailee ja keskustelee mun kaa niistä asioita. Huoh.
Noh, koitin 1500ckal kuukauden ja sit loptin kun tuloksia ei tullut ollenkaan.
Nyt mitä mä oon tehnyt viimeiset pultoistakuukautta on ollut vain et syön mutu tuntumalta siinä 1500-1800ckal paikkeilla ja keskityn enemmän liikkumiseen ja siihen et voin hyvin.
Olo on ollut tosi hyvä. Mulla on ollut pää paljon paremmassa kunnossa kuin silloin huuhtikuunlopulla. Oon pikkuhiljaa tullut sujut sen kansa että vaikka mä en ikinä tulis laihtuu niin mä en ikinä aio lopettaa tätä urheilua ja palata entiseen. Mulla on niin älyttömän energinen ja ihana olo nyt. Ja se on kanssa motivoinut että vaikka vaatteet kiristää edelleen ihan liikaa niin mä oon ruvennut kirjaimellisesti TUNTEMAAN uusia lihaksia sen vanhan läskin alla.
Oon ajatellut jotenkin maalaisjärjellä et seuraava pläni on se, että syön terveellisesti suht korkeilla kaloreilla ja jatkan punttaamista ja liikuntaa, et jossain välissä sen mun metaboliikan on pakko herätä. Ja et jos saan kerättyä tarpeeksi lihahsta niin sekin tulee edesauttamaan asiaa huomattavasti. Paljon editystä on tapahtunut. Alussa kun rupesin lenkkeilee jaksoin just ja just kävellä about 20min ja sit halusin kotiin ja olin ihan paskana. Nyt pystyn ihn yvin vetää 1h30min sauvakälylekkejä ja olla energinen sen jälkeenkin. Kun alussa rupesin kyykkää vapaalla jaksoin just ja just kyykkää oman painoni 3x12 ylös lattiasta ja nyt menee melkein 30kg hyvin. Ja kun ennen tein jalanheittovatsoja niin tein niitä just ja just 5tsibaletta jalat koukussa ja teki mieli kuolla kun nyt menee ihan reilua 25-30 satseja monta kertaa peräkkäin. Samoin mun hauis näkyy jo ja heh pomppaa esille kun koukistaa. Kävelen paljon ryhdikkäämmin nykyään kuin ennen ja kauppareissut menee kuin balettia tanssis;)
Kääk, tuli ihan kauheen pitkä tarina, toivottavasti kukaan ei suutu tai menetä hermojaan. :piis: Haluisin vaan kysyy et minkälainen fiilis teillä on tästä koko rulijanssista? Onko kenelläkään muulla ollut kokemuksia kilpirauhasen kanssa taistelemisesta? Olisiko teistä kukaan halukas käymään läpi tai katsomaan mun ruoka/treenipäiväkirjoja tän vuoden alusta ja antaa vähän imputtia mulle asioista? Niissä on sen verran jotain suht henk koht tekstejä fiiliksistä jne etten haluu ihan julkiseksi niitä laittaa. Mut voisin mailata esim. Miltä tää mun nykyinen linja kuulostaa? Ihan oklta? Vai mitä muuttaisit? Vinkkejä miten jatkaisin eteenpäin ja ehkä vähän tsempata? Mun strategiset mitat on 172,5 ja 88kg tai voi olla jo 90kg puolella. En oo käynyt vaalla huhtikuun jälkeen.. Mun harras toive olis joskus painaa edes se 75>kg. Se tuntuis varmaan ihan hyvältä. En oo ikinä ihaillut tosi tikkulaihoja naisia vaan sellaisia terveen lihaksikkaita. Haluun ehdottomasti kasvattaa lihasta kanssa ja oon täältä saanut paljon vinkkejä moisesta. Tällä hetkellä käyn läpi Mistress kristan aloittelijoittelle ehdottamaa kaksijakoista treenii. Teen kaiken kotona koska ei oo varaa käydä punttisalilla. Ja oonkin duunaillut aika luovia ratkaisuja sen suhteen et saan treenattuu kotona;) Nykyiset treenit menee
Ma aamulenkki + illalla punttia Yläkroppa
Ti Astanga Jooga
Ke Uimahallissa tai reipas sauvakävelyillalla mut aerobista jotain 1h 1,5h
To Astanga Jooga
Pe Lepo (ja yleinen ”karkki”/”rokuli” päivä)
La Lepo (ja illalla ehkä pieni happihyppely)
Su aamulenkki + illala punttia alakroppa
Mulla kestää palautuminen ihan älyttömän kauan jostain syystä. Olisko siitä et syön liian vähän? Nyt oon duunannut myös niin et juon tollaisia Twinlabin French Vanillan makuisia ateriankorvikkeita (pusseja) aina puntin jälkeen kun sieltä terveyskaupasta se myyjä sano et ne menis myös palautusjuomasta.
Siinäpä siis mun vuodatus.
Poistun ujosti nyt takavasemmalle...


