ajatellaanpas yksinkertaisen loogisesti evoluution kautta...
ihminen ei ole vielä lämpöisine taloineen jne. kehittynyt ollenkaan niin pitkälle, että lihasten rakentaminen olisi primääri funktio suhteessa rasvan keruuseen ympärilleen.
eli se ylimääräinen energia muuttuu rasvaksi sen takia, että Örgh tuntisi olonsa lämpöiseksi talvella luolassaan. tapanahan oli syödä mahd. paljon varastoon ja se varasto kannettiin mukana. ei ollut lattialämmitystä silloin ei.
jos sitten taas harjoitellaan ja aiheutetaan kovaa stressiä (esim. puntti) keholle, se keho luulee, että nyt on oikein pahakin tappelu menossa. henki menee kai. loppujen lopuksi keho ei tiedä, nostaako se rautaa vai tappeleeko sapelihammastiikerin kanssa. no, onneksi se kroppa on fiksu ja kehittää itseään, että seuraavalla kerralla se perhanan sapelikissi saa kyytiä. tähän rakennustyöhön se käyttää osan ylimääräisestä energiasta.
kaikki tämä vaan ikäänkuin pulppusi minusta tänään
tahtoo sanoa siis, ettei puhdasta lihasmassaa pysty rakentamaan ilman jonkinasteista rasvakertymää. tarkalla dieetillä ja vaikka Daven mainitsemalla pikkuriikkisellä kalorien lisäämisellä saatetaan päästä lähelle optimaalisia lihasten lisäämisiä...
...mutta kun se kroppa pirulainen tottuu siihenkin... pian se huomaa, ettei juuri hätää ole ja tasaantuu. yksi apu tähän on vaihdella enemmän tai vähemmän syklisesti ruokailuaan. esim. lisätään hieman päivittäistä kalorimäärää muutaman päivän ajan ja sitten yhtäkkiä pidetäänkin muutama selkeästi tiukempi päivä. sitten taas yhtäkkinen paluu suurempiin kalorimääriin jne... jos kerran treenin tulee olla vaihtelevaa lihasten ja voiman kasvun takia, tulisi kalorimäärienkin vaihdella.
pitkällä aikavälillä tietenkin tavoite sanelee keskiarvon per päivä: massakaudella pikkuisen enemmän kuin tarvii ja dieetillä vähemmän. voi esimerkiksi laskea yhteiskalorimäärän per viikko ja lisätä/laskea sitä tavoitteen mukaan, mutta vaihdella eri päivien kalorimääriä.
tähän kropan huijaamiseen perustuu eräs nykyään melko suosittu systeemi syödä liikaa kaks vkoa ja liian vähän seuraavat kaksi.