Pitäisikö lapsi kasvattaa uskonnollisesti vai ei?

[proileri]

Olen viime aikoina pohtinut yhteiskuntamme tapakristillisyyttä, ja alkanut miettimään että teemmekö oikein kun lapsi automaattisesti liitetään kirkkoon (oli se sitten evankelis-luterilainen tai vaikkapa islamilainen) kasteen kautta syntymänsä hetkellä, vai teemmekö me tässä asiassa yhteiskuntana kenties moraalisesti väärin?

Jos ajatellaan että mitä lapsen liittäminen kirkkoon tarkoittaa, niin koska lapsi on kirkon jäsen niin hän saa myös kristinuskoon perustuvan kasvatuksen. Päiväkodeilla ja kouluillahan on lakiin kirjattu velvollisuus "kasvattaa lapsi uskontontonsa mukaisesti", ja käytännössä tämä siis tarkoittaa pyhien kirjojen oppien opettelua virsien ja tarinoiden muodossa jo pienestä pitäen, mm. kristilliseltä kannalta sitä että Jeesus on hänen kuolleista noussut herransa ja niin edespäin. Tätä harrastetaan aina täysi-ikäiseksi asti, läpi yläasteen ja lukion koulujen uskonnontunneilla, juhlatilaisuuksissa jne. Tämä on aika iso valinta vanhemman osalta, jos ajatellaan että se tehdään lapselta kysymättä.

Ehkä tuntuisi oikeammalta, että lapsi saisi mahdollisimman objektiivisen näkökulman uskontoihin vaikkapa elämänkatsomustiedon kautta, kuin että häntä opetettaisiin uskonnon sisältä. Olisiko parempi kenties kysyä lapselta itseltään, haluaako hän liittyä jonkin kirkon jäseneksi, eli käytännössä odottaa teini-ikäiseksi ja antaa nuoren tehdä omat valintansa?

Itse en varmaan haluaisi että oma lapseni saisi mihinkään uskontokuntaan liittyvän kasvatuksen, oli se sitten buddhalaisuus, juutalaisuus, islam tai kristillisyys. Tuntuu oudolta, että haluaisin kenenkään kertovan hädin tuskin puhumaan oppineelle lapselle että Jeesus Kristus on hänenkin syntinsä lunastanut. Monesti kyllä perustellaan uskontoa tärkeänä moraalin tai hyveen opettajana, mutta mielestäni lapselle on jopa tärkeämpää että hän oppii ajattelemaan moraalista käyttäytymistä ihmisistä ja yhteiskunnasta käsin, eikä koska "jumala kieltää tai käskee". Vanhemmalla on tietty iso rooli siinä, miten lastaan näihin asioihin koulii, mutta voi olla että kokisin epäonnistuneeni kasvattajana jos lapsi vastaisi mihinkään kysymykseen että "koska jumala on sen päättänyt". Myöskin tieteellisen maailmankuvan omaavana, tuntuisi oudolta että lapsi saa mistään asiasta sen käsityksen, että jokin jumalolento on sen aiheuttanut.

Mitäs mieltä te pakkislaiset olette, tulisiko lapsi kasvattaa uskonnollisesti vai ei?

 

[Neuvostoliitto]

Meillä ei kasvateta lasta raamattu kädessä ja ihan hyvin on mennyt. Ollut muutakin tekemistä lapsen kanssa kun funtsia jotain jeesusjuttuja..

 

[Taha]

Kasvata lapsi kunnioittamiseen ja kriittisyyteen. Ne on aseet kaiken maailman hihhuleita vastaan pitkälti aikuisuuteen.

 

[Purtsi]

Suosittelen itse, että lapsi kuuluisi kirkkoon. Vaikka lapsi ei tajuakkaan noita asioita syvällisemmin, jää tarinoista ja opetuksista mieleen juuri se moraali. Mikä on oikein ja mikä väärin. Itse kerhossa ja leireillä pyrin aina noissa keskusteluissa juuri korostamaan tuota asiaa. Sille, miten itse kukakin uskoo yläkerran Herraan, on minun mielestä aika vähän tekemistä mitä ulkopuolelta sanotaan. Normaalilla maalaisjärjellä noi touhut menee, ainakin niissä kahdessa kirkossa, missä itse olen ollut mukana.

Oon ihan sata varma että toi sun esittämä kysymys, on monien tuhansien vanhempien mielessä. Ja henkilökohtaisesti toivoisin että vanhemmat kyselis enemmän mitä srk:n kerhoissa ja leireille tehdään, ja millä tavalla uskonto liitetään siihen.
Tuntuu että monien kuva srk:n varhaisnuorisotyöstä on TODELLA kummallinen, ja että siellä on meno kun jossain Nokialla... :jaahas:
Ainakin niissä kerhoissa mitä tiedän, ja itse vedän, ainut ero (vaikka jalkapallotreeneihin) on lyhyt alkuhartaus ja lopussa tehtävä ns. sisaruspiiri. Plus tietty että pyritään keskustelemaan siitä mikä on oikein ja mikä väärin lasten omien kokemusten/kolttosten kautta.

 

[Kuki]

Mun mielestä esimerkiksi koulun antama uskonnonopetus on ihan jees, siiinähän se menee kuin muutkin aineet. Ja kyllähän siellä kerrotaan muistakin uskonnoista, ainakin näin muistelisin omilta kouluajoilta. Itse en ole erityisemmin uskonnollinen, ihan normi uskonnonopetuksen koulussa saanut ja kotona taisi uskonto olla mukana ainoastaan juuri noissa rippijuhlissa, kastetilaisuuksissa tms.

Meillä lapsia on käytetty pari kertaa normi joulu- ja pääsiäiskirkossa, ollaan myös käyty mielenkiinnosta ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Jos lapset vanhempina haluavat tietoa jostain muusta uskonnosta, niin sen heille suon, itse päättävät uskovatko johonkin vai eivät. Aika vähän tuo uskonto meillä ainakin jokapäiväisessä elämässä näkyy.

 

[_RedHawk_]

mun mielestä kouluista pitäs poistaa uskonto aineena täysin koska se on valheellista ja tilalle kunnolla evoluutio-teoriaa oh jehh

 

[Kaapeli]

Jos ajatellaan että mitä lapsen liittäminen kirkkoon tarkoittaa, niin koska lapsi on kirkon jäsen niin hän saa myös kristinuskoon perustuvan kasvatuksen. Päiväkodeilla ja kouluillahan on lakiin kirjattu velvollisuus "kasvattaa lapsi uskontontonsa mukaisesti", ja käytännössä tämä siis tarkoittaa pyhien kirjojen oppien opettelua virsien ja tarinoiden muodossa jo pienestä pitäen, mm. kristilliseltä kannalta sitä että Jeesus on hänen kuolleista noussut herransa ja niin edespäin. Tätä harrastetaan aina täysi-ikäiseksi asti, läpi yläasteen ja lukion koulujen uskonnontunneilla, juhlatilaisuuksissa jne. Tämä on aika iso valinta vanhemman osalta, jos ajatellaan että se tehdään lapselta kysymättä.

Ei meillä ainakaan päiväkodissa ja koulussa ollut 80-luvullakaan mitään tunnustuksellista uskontokasvatusta tai rukoilemista. Koulun uskonnonopetus oli yleissivistävää teoriaa ja historiaa kristinuskosta sekä muista uskonnoista, eikä siihen liittynyt palvomista tai uskon tuputtamista.

Ainoa tunnustuksellinen tapahtuma taisi olla koulun järjestämät pari reissua kirkkoon jonkun päättäjäisjuhlan muodossa ja kerran kuussa piti pappi päivänavauksen keskusradiossa. Tosin en muista olivatko nekään pakollisia. Nykyään eivät ainakaan ole.

Minun mielestäni vanhempien tulisi kuitenkin saada päättää lapsensa kasvatuksesta. Myös kastamisesta, uskonnollisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta yleisen oppivelvollisuuden puitteissa.

 

[Terminator2]

Suosittelen itse, että lapsi kuuluisi kirkkoon. Vaikka lapsi ei tajuakkaan noita asioita syvällisemmin, jää tarinoista ja opetuksista mieleen juuri se moraali. Mikä on oikein ja mikä väärin.

Olen myös sitä mieltä, että kirkkoon voi kuulua, mutta vain sen takia, että en kannata koskaan ääriliikkeitä ja mielipiteitä. Mutta se on paskapuhetta, että lapsi oppii moraalia uskonnontunnilla, kun hajonnut opettaja kertoo Jeesuksesta ja hänen uskomattomista tarinoistaan.

Moraali ja käsitys oikeasta ja väärästä lähtee kotoa käsin ja jos vanhemmat ovat kykenemättömiä sitä antamaan, niin höpöhöpö leirit ja uskonnon paasaaminen ei sitä tule antamaan eikä muuttamaan. Ei ne itä-helsingin nuoret ole yhtään sen kunnollisempia vaikka ovatkin rippileirillä ja uskonnontunneilla, kun himassa riidellään ja ryypätään.

"Normaali" perheessä taas useasti käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta iskostuu lasten päähän huomaamatta, kun vanhemmat näyttävät omilla toimillaan esimerkkiä.

Vastauksena tredin kysymykseen; ei pitäisi. Jeesuksesta ja uskonnosta voidaan puhua fiktiona ja tarinana, mutta mitään hengellistä en halua liittää tarinoihin. Yhtä hengellistä se on, kuin nukkumattiin uskominen.

Vaikka en itse kuulu kirkkoon (olen puhdas veropakolainen), niin meidän lapset on kastettu, enkä pidä sitä yhtään huonona asiana. Tosin en varmasti olisi vastustellut, jos vaimo olisi ollut sitä mieltä, ettei kasteta.

Seurakunta kuitenkin järjestää kerhotoimintaa yms. lapsille, eikä nuo ole mitään jeesustelua ollut.

Eli ei meilläkään raamattau kädessä lapsia kasvateta, mutta ei ne myöskään siitä hajoa, jos koulussa on yhtenä aiheena uskonto. Kyllähän ne oppii ikääntyessään ajattelemaan itse asioita. Tuskin kenestäkään tulee uskovaista koulun uskontotuntien takia?

Kuulun kirkkoon ja haluan jatkaa ikivanhoja perinteitä, kuten kirkossa vihkiminen ja kasterituaali. En näe sitä niinkään uskon asiana, vaan perinteenä. En liitä kirkollisiin rutiineihin mitään negaatiota, ainoastaan siihen miten uskonto vaikuttaa ihmisten ajattelutapaan. (Joulukirkossa käynyt ehkä kolme kertaa elämäni aikana.)

 

[Timba79]

Vaikka en itse kuulu kirkkoon (olen puhdas veropakolainen), niin meidän lapset on kastettu, enkä pidä sitä yhtään huonona asiana. Tosin en varmasti olisi vastustellut, jos vaimo olisi ollut sitä mieltä, ettei kasteta.

Seurakunta kuitenkin järjestää kerhotoimintaa yms. lapsille, eikä nuo ole mitään jeesustelua ollut.

Eli ei meilläkään raamattau kädessä lapsia kasvateta, mutta ei ne myöskään siitä hajoa, jos koulussa on yhtenä aiheena uskonto. Kyllähän ne oppii ikääntyessään ajattelemaan itse asioita. Tuskin kenestäkään tulee uskovaista koulun uskontotuntien takia?

 

[Purtsi]

Mutta se on paskapuhetta, että lapsi oppii moraalia uskonnontunnilla, kun hajonnut opettaja kertoo Jeesuksesta ja hänen uskomattomista tarinoistaan.

Moraali ja käsitys oikeasta ja väärästä lähtee kotoa käsin ja jos vanhemmat ovat kykenemättömiä sitä antamaan, niin höpöhöpö leirit ja uskonnon paasaaminen ei sitä tule antamaan eikä muuttamaan.

Kyllä, olen ihan samaa mieltä. Itsekkin pidän koulun uskonnontunteja historian tunteina, mutta se on vain IMO.

On totta, että kotoa koko homma lähtee, mutta kerhoissa ja leireillä voi lapsi hiukan paremman käsityksen moraalista kuin kotona. Ei yksin, vaan yhdessä.

 

[Terminator2]

Kyllä, olen ihan samaa mieltä. Itsekkin pidän koulun uskonnontunteja historian tunteina, mutta se on vain IMO.

On totta, että kotoa koko homma lähtee, mutta kerhoissa ja leireillä voi lapsi hiukan paremman käsityksen moraalista kuin kotona. Ei yksin, vaan yhdessä.

Myönnän, että omasta "yksinäinen susi" asenteesta harvoin on hyötyä nyky-yhteiskunnassa. Minä vihasin kaikkia noita piirejä ja yhteisiä tapahtumia, jossa jouduin ehkä olemaan samassa huoneessa ihmisten kanssa joista en pitänyt/eivät pitäneet minusta. Se on älyttömintä mitä on, että yritetään väkisin vääntää "ystävyyttä" ja yhteisoloa. Jotenkin olen aina tiedostanut että kaikki moraalipaska on minun alapuolellani, sillä tiesin jo penskana mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Huvittuneena lähinnä seurasin, kun aikuinen opettaja kertoo tosisaan että "älkää sitten käyttäkö huumeita!".

Kyllä, niinhän se yhteiskunta aina toivoo ja yrittää naama pokerilla selittää, että ole sosiaalinen, ole tiimipelaaja. Tosiasia on, että jo ihan pikku penskanakin jotkut eivät tule toimeen keskenään ja mielummin ovat omien harrastustensa ja juttujensa parissa, kuin leikkivät kerhoa.

Mutta väitelläkseni itseäni vastaan, myönnän että vastarannan kiiskin asenteesta on aina ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ehkä laitan lapseni täysin mukisematta jokaiselle leirille. Kysyn kuitenkin ensin lapselta, haluaako hän todella mennä sinne, vai onko mielummin kotona.

Ps, itse olin kyllä leireillä, mutta harrastusten puolesta, en koskaan minkään kommuunipaskan takia.

 

[Lihamestari]

Kyllä sen mukulan luulisi kasvavan ihan kohtuu viisaaksi aikuiseksi vaikka uskontotunneilla yms kävisikin. Kaiken a ja o on kuitenkin se vanhempien puolelta tapahtuva kasvatus. Itsepähän sitä valvotaan ettei kersat kasva kieroon. Jos rupiaa jotain hälyttävää ilmenemään, niin uskonasioissa tai missä tahansa muussakin, niin silloin puututaan asiaan. Ei niitä kakaroita muutamalla uskontotunnilla aivopestä. Melko vitsejä ja lepposta ajanvietettähän noi taitaa olla nykyisessä koululaitoksessa. Kerkiää tekemään vaikka matematiikan läksyt jos ei kuunnella jaksa.

Ja loppujenlopuksi suurin opsa suomalaisista taitaa olla jonkun sortin tapakristittyjä. Ja meneepähän noi veroeurot myös kaikennäköiseen muuhun toimintaan kuin virsikirjojen hankintaan. Edellä jo mainittiin esim kerhot. Ja tekeepä kirkko myös hyväntekeväisyyttäkin.... ...mutta jokaisen oma asiahan tuo on.

 

[Purtsi]

Myönnän, että omasta "yksinäinen susi" asenteesta harvoin on hyötyä nyky-yhteiskunnassa. Minä vihasin kaikkia noita piirejä ja yhteisiä tapahtumia, jossa jouduin ehkä olemaan samassa huoneessa ihmisten kanssa joista en pitänyt/eivät pitäneet minusta.

Viitannet mun viimeiseen lauseeseen "ei yksin, vaan yhdessä". Tarkoitin tällä perhettä, koulua ja srk:ta yhdessä.

Mutta totta, kaikille nuo yhteiset jutut ei sovi, ja niin saa ollakkin. Itsekkin vierastan tosi paljon tota tuputtamista. Liittyipä se mihin tahansa.

 

[Maso]

Päiväkodeilla ja kouluillahan on lakiin kirjattu velvollisuus "kasvattaa lapsi uskontontonsa mukaisesti", ja käytännössä tämä siis tarkoittaa pyhien kirjojen oppien opettelua virsien ja tarinoiden muodossa jo pienestä pitäen, mm. kristilliseltä kannalta sitä että Jeesus on hänen kuolleista noussut herransa ja niin edespäin.

Kai tämä nyt on ihan huuhaata, vai onko minulla ihan väärä olettamus asiasta?

Suosittelen itse, että lapsi kuuluisi kirkkoon. Vaikka lapsi ei tajuakkaan noita asioita syvällisemmin, jää tarinoista ja opetuksista mieleen juuri se moraali. Mikä on oikein ja mikä väärin.

Kuinkahan moni ihan oikeasti tietää millaisia tarinoita raamatussa kerrotaan, varsinkin vanhan testamentin puolella. Joskus oikein ihmetyttää mistä uskonnolisuuteen liitettävä moraalikäsitys syntyy.

 

[samppa82]

Jos sattuisi vahingossa lapsen saamaan, niin en papin häntä antaisi pyhällä vedellä läpsytellä. Väärin lasta ja kaikkea kohtaan, että satuolento saa tuollaista aikaan. Huhhuh... Tuntuu käsittämättömältä, että vielä nykymaailmassa yleensäkään lapsia kastetaan ja uskonnot on voimissaan. Jos kaipaan "hengenravintoa" syön pitsaa ja meen nukkumaan

 

[Purtsi]

Kuinkahan moni ihan oikeasti tietää millaisia tarinoita raamatussa kerrotaan, varsinkin vanhan testamentin puolella. Joskus oikein ihmetyttää mistä uskonnolisuuteen liitettävä moraalikäsitys syntyy.

Määritteleekö se jonkun paremmuuden, että tietää toista enemmän vanhan testamentin asioista? Mun mielestä ei. Mä tiedän muutaman itselle tärkeän jutun sieltä, ja kymmenellä käskyllä pääsee mun mielestä jo tosi pitkälle, IMO.

 

[proileri]

Kai tämä nyt on ihan huuhaata, vai onko minulla ihan väärä olettamus asiasta?

Tähän aiheeseen törmäsin aikoinaan kun ihmettelin että millaista tämä lapsen nykyaikainen kasvatus mahtaa olla. www.uskonnonvapaus.fi tietää tämmöisiä:

Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973/36, 2 a § - - Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta.

Sivustolla oli myös yksi kävijän kirjoittama kokemus aiheesta. Tämä siis vanhemmalta joka nimenomaan on pyrkinyt vaikuttamaan siten ettei lapsiaan kasvateta uskontoon:

Vanhin tytär ehti käydä kahdessa suomenkielisessä päiväkodissa pääkaupunkiseudulla. Jouduin jonkin verran puolustamaan hänen oikeuttaan päivähoitoon ilman uskontokasvatusta mutta asia tuntui hoituvan enimmäkseen ilmoituksena. Uskonto ei hänen mielestäni korostunut mitenkään ja ei-kristilliseen vakaumukseen osattiin tuolloin 1990-luvulla suhtautua melko luontevasti ja myös asiaan kuuluvan vakavasti sekä kunnioittavasti.

Nuoremmat lapset, kaksoset, olivat päiväkodissa vuosituhannen taitteessa. Heidän ruotsinkielisessä päiväkodissaan valitettavasti asiat eivät ole sujuneet yhtä vaivattomasti. Uskonnollista ohjelmaa oli päiväkodin juhlissa enemmän kuin suomenkielisellä puolella ja sitä pidettiin itsestäänselvyytenä. Itse en ole koskaan pitänyt ns. "nipottamisesta", joten en puuttunut asiaan. Joitakin Jeesus-juttuja, joista nämä pikkulapset eivät tietenkään mitään tajunneet, ilmaantui lastemme puheisiin, vanhemmilta ei missään vaiheessa kysytty kantaa ko. asioihin. Kirkkovierailuja oli myös keväisin ja ennen joulua ilman, että asiasta olisi mitään kyselty, ilmoitettiin vain. Yleensä valitsin tavakseni viedä ko. päivinä lapset vasta iltapäiväksi hoitoon.

 

[Maso]

Määritteleekö se jonkun paremmuuden, että tietää toista enemmän vanhan testamentin asioista? Mun mielestä ei.

Sanoinko jossain kohtaa niin? Esitin vain kysymyksen, että mistä uskonnollinen moraalikäsitys tulee, jos ei uskonnollisista kirjoituksista.

Mä tiedän muutaman itselle tärkeän jutun sieltä, ja kymmenellä käskyllä pääsee mun mielestä jo tosi pitkälle, IMO.

Sitten varmaan tiedät, että kymmenen käskyä on tehty koskemaan alunperin vain juutalaisia, ei kristittyjä. Esimerkiksi "älä tapa" voidaan lukea "älä tapa oikein uskovia (juutalaisia)", pakanoilla (muilla) ei ole niin merkitystä. Tämä(kään) ei istu keskiverto nykykansalaisen moraaliin.

 

[IronMind]

Mitäs mieltä te pakkislaiset olette, tulisiko lapsi kasvattaa uskonnollisesti vai ei?

Ei missään tapauksessa. Parempi vaan kun vaietaan kuoliaaksi koko mielikuvitusleikit. Tuossa kristillisyyden feidauksessa yhteiskunnasta näkisin juurikin lasten kasvatuksella olevan vahva rooli. Pari sukupolvea kun jättää kasteen, jeesusmuovailuvahapäiväkerhot ja rippileirit väliin niin toivottavasti saadaan luterilainen kirkko ulostettua samaan marginaaliin muiden uskontokuntien kanssa.

Ajanhukkana lapselle tuo peruskoulun uskonnonopetus on myös melkoinen. Historian tunnilla voisi opiskella kaikkien uskontokuntien historian typistetyssä muodossa yhtä hyvin.

 

[Kaapeli]

Ajanhukkana lapselle tuo peruskoulun uskonnonopetus on myös melkoinen. Historian tunnilla voisi opiskella kaikkien uskontokuntien historian typistetyssä muodossa yhtä hyvin.

Uskonnolle on vaihtoehtona elämänkatsomustiedon opetus, jos vanhemmat niin haluavat.
Vai onko sekin ajanhukkaa?