Pitäisikö eutanasia sallia?

Kannatan eutanasiaa mutta vain aivokuolleille ja terminaalivaiheen potilaille, joilla on kovat kivut. Elämä pelkästään elämän itsensä vuoksi ei ole minkään arvoista.

Just näin, ettei kukaan tekisi esim. masennuspäissään väärää ratkaisua.

Tää telkkarin Tohtori Kiminkinen sanoi, että jos jollain on terminaalivaiheen syöpä, niin antaa vaan mennä morfiinia, siinä vaiheessa ei ole mitään väliä siitä että morfiini on kova/kovin kipulääke ja aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, mutta jos ollaan menossa varjojen valtakuntaan, niin morfiinitippa käteen, ettei loppuuviikkoja/kuukausia/päiviä tarvitse kovista kivuista kärsiä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Aloittajan postauksesta sain käsityksen, että terveydenhuollon ammattilaisten tulisi nitistää liikuntakykyisiä, fyysisesti terveitä ja EI-täyspäisiä ihmisiä. Heillä on vaihtoehto päättää päivänsä itsemurhalla, mielestäni hoitohenkilökunnalta ei tule tällaista tehtävää vaatia.
Eutanasia on syystäkin erittäin monipiippuinen juttu, en varmasti kaikkia näkökulmia tähän postaukseen saa tungettua.

Lääketiede on kehittynyt niin pitkälle, että fyysiset kivut saadaan poistettua , jos ei muuten niin nukutuksen avustuksella. Toki tällainen elämänmuoto on kyseenalainen. Aktiivista eutanasiaa en hyväksy missään muodossa, ja tulevana terveydenhuollon ammattilaisena en pystyisi tieten tahtoen aiheuttamaan ihmisen kuolemaa, tai edes tehdä siitä päätöstä. Pitäisi siis kehittää lääkärin/sairaanhoitajan tutkintoon erillinen koulutusohjelma, jonka saavat “armomurhaajat” halutessaan käydä.

Jos eutanasia sallittaisiin, kriteerien tulisi olla erittäin selvät, ja olen varma että siitä huolimatta väärinkäytöksiä ilmenisi (vrt. Hollanti). Toki niitä ilmenee nykyäänkin, mutta rikosnimikkeenä on murha, ja eutanasia todennäköisesti vapauttaisi nämä “armo”murhaajat vastuustaan.

Uskon, että eutanasiaa haluavien motiivina eivät ole niinkään fyysiset, vaan psyykkiset kärsimykset. Yhteiskunnassamme ihmisen oletetaan olevan tuottava, nuori, terve, muista ihmisistä riippumaton. Vanhukset, sairaat, vakavasti vammaiset ihmiset ovat usein pohjakastia, joten heistä ei ole meille muuta kuin haittaa. Kun terve tuottava (fyysisesti+taloudellisesti) ihminen haluaa tappaa itsensä, ja tuo tämän ajatuksen julki, yhteiskuntamme pyrkii auttamaan ihmistä kaikin tavoin. Kun vaikeasti vammainen, sairas ihminen haluaa päättää päivänsä, ruvetaan uudistamaan lakipykäliä ja pohtimaan, olisiko parempi tappaa ihminen aktiivisesti vai passiivisesti.
 
Mutsi sanoi että vedä töpselit irti seinästä jos siihen tilanteeseen joudutaan tavalla tai toisella. Vittu siinä on kova paikka mulla edessä, niin kova ettei sitä nyt järjellä pysty ymmärtämään. Äiti kuitenkin lekuri niin tietää mistä puhuu, ja eihän siinä mitään järkeä olekkaan että ihmistä pidetään keinotekoisesti hengissä. Eräs lääkäri suomessa on tatuoinut rintaansa latinaksi 2 sanaa jotka tarkoittavat että ei saa elvyttää. Kai semmotteen itsekkin vois nakuttaa jos nähnyt satoja aivovammaisia vihanneksia. Ei kuole eikä voi parantaa. Makaa kroonikko osastolla vaipat ja katetri vahkessä, ölisee ja viuhtoo käsillään pakkoliikkeitä. Noin kävi mun enolla saman ikäisenä kun olen itse nyt. Elämä edessä ja terveet elämäntavat.Silti pumppu petti lenkillä ja liian pitkä happivajaus, noh täys vihannekseksi jäi. Just menny naimisiin, just valmistunut diplomi-insinööriksi,. 2 pientä tyttö lasta. Vitun vitun vittu! Ei voi parantaa, ei kuole pois.
 
...kaikki 45v. täyttäneet lapsettomat henkilöt saisivat avustetun kivuttoman kuoleman halutessaan.

Kysyisin ensin, että pitäisikö masennuksen hoito sallia?

Jatkokysymyksenä kysyisin että miten terveen nelikymppisen tappaminen liittyy eutanasiaan?
(Mielestäni tämän ketjun aloitus rienaa koko "eutanasia"-käsitettä).

Ja minun mielestäni junttius ja typeryys pitäisi kieltää täysi-ikäisiltä kansalaisilta.
 
Eräs lääkäri suomessa on tatuoinut rintaansa latinaksi 2 sanaa jotka tarkoittavat että ei saa elvyttää.

Mahtaa harmittaa, jos sydänkohtaus tulee eikä muut elvytä. Aika moni kuitenkin selviää noista ihan ok. Tai no eihän se harmita, kun henki lähtee. Ja saipahan vähän huomiota, sillä sitä varten tuollaiset tatuoinnit kai loppujen lopuksi hankitaan?
 
"The best argument against democracy is a five-minute conversation with the average voter.
-Winston Churchill

Tällä viittaan senkaltaisiiin tapauksiin jossa äänestäjä kuvittelee, että on jotenkin realistista käydä "yhteiskunnallista" keskustelua esim. terveiden ihmisten tappamisesta terveydenhuollon toimesta. Tällainen nyt vaan osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä, että miten nykymaailma ja yhteiskunta toimii. Samoin näissä kommenteissa jätetään järjestelmällisesti huomioimatta kaikki psyykkisten sairauksien kehittyneet hoitomuodot. Toki on ymmärrettävää, että tämän foorumin kirjoittajien joukossa on monia joita keskiaikainen Conan-landia viehättää romanttisella ideaalitasolla.
 
Katsoin juuri aihetta käsittelevän, koskettavan elokuvan nimeltä Meri sisälläni.
http://www.imdb.com/title/tt0369702/

"Meri sisälläni (esp. Mar adentro) on espanjalainen vuonna 2004 ensi-iltansa saanut Alejandro Amenábarin ohjaama elokuva. Se perustuu tositarinaan galicialaisesta merimiehestä Ramón Sampedrosta (Javier Bardem), joka vammautuu uimahyppyonnettomuudessa ja taistelee 28 vuotta eutanasian puolesta ja oikeudesta lopettaa oma elämänsä."
Kannattaa katsoa!



Kyllä eutanasia tulisi mielestäni sallia, ainakin neliraajahalvaantuneille. Neliraajahalvaantuneella ei ole edes mahdollisuutta riistää itse omaa henkeään, jonka jokainen normaali ihminen voi ihan itse tehdä.
Kyllä jokaisella pitäisi olla oikeus omaan elämäänsä ja myös mahdollisuus sen päättämisestä.
 
Kyllä eutanasia tulisi mielestäni sallia, ainakin neliraajahalvaantuneille.

Hieno yleistäminen siitä, että neliraajahalvautuneet+hengityskoneen varassa elävät ihmiset makaavat sängyssä 24/7 itsemurha-ajatukset päässä pyörien.
 
Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Tällä hetkellä olen sitä mieltä että tietyissä tilanteissa eutanasia tulisi sallia. Esimerkiksi nuo edellä mainitut aivokuolleet ja terminaalivaiheen suurissa tuskissa elävät potilaat. Aiheeseen liittyy kyllä valtava määrä erilaisia näkökulmia ja niitä tulisi aktiivisesti pohtia.

Jos eutanasia sallittaisiin, kriteerien tulisi olla erittäin selvät, ja olen varma että siitä huolimatta väärinkäytöksiä ilmenisi (vrt. Hollanti). Toki niitä ilmenee nykyäänkin, mutta rikosnimikkeenä on murha, ja eutanasia todennäköisesti vapauttaisi nämä “armo”murhaajat vastuustaan.

Osaisitko kertoa enemmän noista Hollannin väärinkäyttötapauksista?

Hieno yleistäminen siitä, että neliraajahalvautuneet+hengityskoneen varassa elävät ihmiset makaavat sängyssä 24/7 itsemurha-ajatukset päässä pyörien.

Eipä sitä toisaalta voida tehdä myöskään mitään päinvastaista yleistystä siitä, että kaikki tuollaiset tapaukset ottavat "tilanteensa" innosta puhkuen uutena mahdollisuutena onnelliseen elämään.
 
Mahtaa harmittaa, jos sydänkohtaus tulee eikä muut elvytä. Aika moni kuitenkin selviää noista ihan ok. Tai no eihän se harmita, kun henki lähtee. Ja saipahan vähän huomiota, sillä sitä varten tuollaiset tatuoinnit kai loppujen lopuksi hankitaan?

Siinäpä se onkin kun tuskin harmittaa. Tuskin hetken mielijohteesta tuota päätöstä tehnyt.
 
Minusta on moraalisesti arveluttavaa pitää henkisesti tai fyysisesti kärsivää ihmistä hengissä, vastoin tämän tahtoa ja ilman todellista paranemismahdollisuutta.
Jos tämä toteutetaan vielä laitoksessa, laitteilla joihin ihminen on kytketty, niin tulee mielleyhtymä vanhoihin kidutukammioihin.
Se että ihmiselämä on joillekkin pyhää ei ole riittävä peruste sille, että ihmisten tulisi kärsiä enemmän kuin esimerkiksi lopetettavien hevosten.
 
Mä itse pitäisin eutanasian ja itsemurhan toteuttamisen täysin erillä toisistaan. Eutanasian perimmäisenä tarkoituksena mielestäni nimenomaan on sallia ihmiselle armelias kuolema, kun ihmisen fyysinen terveys on saavuttanut sellaisen pisteen ettei paluuta normaaliin, täysinäiseen ja kivuttomaan elämään enää ole. Näen työssäni enemmän kuin usein potilaita, joita tehohoidamme hirvittävän pitkään ilman vastetta ja usein jo ennalta näkee kuinka eräät ovat tullessa jo toinen jalka haudassa. Varsinkin alkholistit ovat usein tehneet elämän työnsä niin huolella, että ovat pilanneet suurimman osan sisäelimistään. Myös juuri syöpäsairaudet tai muut vakavat (esim. sydän) sairaudet odotetusti lyhentävät sitä elinikää ja heikentävät elämänlaatua. Kaikkien meidän on kuoltava joskus, toisten ennemmin ja toisten myöhemmin. Kaikkia ei vaan voida pelastaa. Teho-osastoillakin (kuten meillä) kuolee valtavasti porukkaa hoidosta huolimatta, joten joskus on vain osattava lopettaa ajoissa. Potilaille tosiaan tehdään tapauskohtaisesti DNR-päätöksiä, joka tarkoittaa sitä ettei potilasta elvytetä, intuboida ja myös muut hengitystä tukevat hoidot voidaan rajata pääasiallisen hoidon ulkopuolelle. Tämä tehdään sen vuoksi, että tiedetään lähes 100 varmasti, ettei potilas näistä em. hyötyisi enää mtn.

Näen jatkuvasti kuinka potilaat kärsivät omasta tilastaan, kun mitään ei terveyden eteen enää ole tehtävissä. Suuri ongelma kuolevien potilaiden hoidossa onkin omaiset, jotka haluavat hoitoja ylläpidettävän vaikka kaikkea on jo kokeiltu eikä mikään enää auta. Minä kyllä itse henkilökohtaisesti puollan eutanasiaa, silloin kun sitä toteutetaan niin moraalisesti kuin eettisestikin oikein perustein. Jos on inhimillisempi tapa päättää ihmisen kärsimys kuin se, että potilaalla on esim. monielinvaurio, ja munuaisten tiltatessa potilas vain paisuu ja lopulta tukehtuu keuhkokudoksiin tunkeutuviin nesteisiinsä, niin ennemmin antaisin hänen nukkua pois - ilman kärsimystä. Totta kai annamme kipulääkkeitä saattovaiheessa, mutta mielestäni kuoleman ja kärsimyksen pitkittäminen on vain todella raakaa. Usein parasta onkin, että potilaat menevät tajuttomaksi, eivätkä silloin välttämättä tunne niin suurta kipua. Itse en koskaan haluaisin kokea mtn vastaavaa.

Tämä siis eutanasian puoltamisesta. Mitään tekemistä sillä ei minusta ole itsemurha aikomusten kanssa. Sellaiset ihmiset saisivat joko onnistua yrityksessään tai sitten hakeutua hoitoon mielenterveytensä kera. Ja jos tuntuu pahalta ajatus siitä, että joku tekee päätöksen siitä elämän päättymisestä kuolevan puolesta, niin sitten voitaisiin kehitellä sellainen hoitotahto, jossa voidaan vaatia sitä "armon piikkiä". Tämä tietenkin edellyttää eutanasian laillistamisen.
 
Hieno yleistäminen siitä, että neliraajahalvautuneet+hengityskoneen varassa elävät ihmiset makaavat sängyssä 24/7 itsemurha-ajatukset päässä pyörien.

Siis henkilöstä riippuen toki, mä puhuin lähinnä niistä ketkä haluaisi tehdä itsemurhan mutteivät pysty. Mutta jos kyseinen ihminen on neliraajahalvaantunut ja toivoisi itse eutanasian tehtävän hänelle, onko susta oikein että sitä ei tehdä muttei kys. henkilö voi sitä tehdä itsekään?

Niinkuin kyseisessä leffassa jonka linkitin, henkilö ollut halvaantuneena yli 20 vuotta eikö paluuta normaaliin elämään tai toisinsanoen elämään enään ole ja hän haluaisi yksinkertaisesti vain kuolla, kun jatkaa makaamista sängyssä seuraavat 30 vuotta.
 
Pitäisi sallia myös aktiivinen eutanasia. Siihen pitäisi tulla edellytyksenä huolella laadittu hoitotestamentti, muuten ei tehtäisi. Eli ihmisen pitäisi täysissä voimissaan ollessaan hyvissä ajoin miettiä ja määritellä kaikki mahd. tilanteet, joissa eutanasia pitää toteuttaa itselleen. Vaikka näin tekee, ei tietenkään ole varmaa, että osaa ajatella kaikkea, mitä voi tapahtua, mutta olisipahan vähän eteen päin ajateltu asiaa ja ehkäpä suurin osa tilanteista otettu huomioon.
 
Pitäisi sallia niissä tapauksissa kun potilas ei voi enää parantua vammasta/sairaudesta. Jos miettii omalle kohdalle niin en mä ainakaan haluu viettää mun 10 viimestä vuotta sairaalassa sellai et just ja just pystyn hengittämään ja jotenkin kommunikoimaan ihmisten kaa, vaan haluun lopettaa sen elämän sit kun sitä ei ole enää omin avuin mahdollista jatkaa. Esim. just noille neliraajahalvaantunuille eutanasian salliminen ois varmasti iso helpotus. Jokainen voi miettii miltä tuntus maata 30 vuotta sängyssä tekemättä mitään ja vaan ajatella päivät pitkät miten haluis jo kuolla.

Toki varsinkin aktiivisen eutanasian sallimisessa tulis varmasti esille niitä negatiivisiä puoliakin. Esim. kuka voi määrätä aivokuolleen potilaan elämästä? Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Mutta jos on kerennyt ennen sitä aivokuolemaa pyytämään, että eutanasia tulee tehdä kun ei voi enää parantua niin silloin se tietenkin on ok. Jos taas joku toinen päättää potilaan elämästä niin se voi joissain tapauksissa olla moraalisesti väärin, esim. jos eutansian syynä on saada potilaan omaisuus.
 
Tottakai myös aktiivinen eutanasia tulee sallia minun mielestäni.

Kriteereinä voitaisiin pitää jotain kuolemaan johtavaa sairautta tai sellaista pysyvää terveydentilaa, joka ei mahdollista enää oikein minkäänlaista kunnollista elämää (esimerkiksi täysi halvaantuminen). Eutanasiaa anovalle useamman psykiatrin tutkimus ja puoltavat lausunnot, että päätös on tehty järjissään ja vapaaehtoisesti.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom