Lukaisinpa tässä huvikseni tämän 2006 ilmestyneen kirjan, jossa 30 vuotta yläasteella opettajana toiminut Raisiolainen Aino Kontula kertoo kokemuksiaan vuosilta 1998 - 2001 päiväkirja muodossa.
Tän kirjan kun lukee, niin alkaa varmasti ihmetellä, että miten kummassa suomi pärjää niin hyvin OECD:n Pisa-tutkimuksissa ja millaistakohan se meno mahtaa olla muissa maissa jos suomalaiset pärjäävät parhaiten. Kirja ei anna kovinkaan mairittelevaa kuvaa oppilaista ja lähestyy suurilta osin inhorealismia. Kun itse muistelee yläasteaikoja, niin tulee lähinnä mieleen, että ei kai me sentään tuollaisia oltu ja kirveelle tulisi käyttöä, jos itse olisin opettajana.
Pienenä lisähuomautuksena voin mainita, että olen kirjassa mainitun koulun kasvatteja, Kontula ei tosin ollut mulla opettajana mutta kyllä tässä on naurussa pitelemistä, kun tunnistan kirjan opettajista suurimman osan ja oppilaistakin pari, joten kirjan teksti on faktaa - ei fiktiota.
Suosittelen kaikille, jotka tahtovat muistella omaa yläasteikäänsä tai jos opettajan ammatti kiinnostaa.
Tän kirjan kun lukee, niin alkaa varmasti ihmetellä, että miten kummassa suomi pärjää niin hyvin OECD:n Pisa-tutkimuksissa ja millaistakohan se meno mahtaa olla muissa maissa jos suomalaiset pärjäävät parhaiten. Kirja ei anna kovinkaan mairittelevaa kuvaa oppilaista ja lähestyy suurilta osin inhorealismia. Kun itse muistelee yläasteaikoja, niin tulee lähinnä mieleen, että ei kai me sentään tuollaisia oltu ja kirveelle tulisi käyttöä, jos itse olisin opettajana.
Pienenä lisähuomautuksena voin mainita, että olen kirjassa mainitun koulun kasvatteja, Kontula ei tosin ollut mulla opettajana mutta kyllä tässä on naurussa pitelemistä, kun tunnistan kirjan opettajista suurimman osan ja oppilaistakin pari, joten kirjan teksti on faktaa - ei fiktiota.
Suosittelen kaikille, jotka tahtovat muistella omaa yläasteikäänsä tai jos opettajan ammatti kiinnostaa.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen: