MHK: Voiko "oppia" piirtämään vielä näin vanhemmalla iällä? Lapsena olin aina se surkea piirtäjä (itseasiassa asia oli hauska, koska jo silloin nauratti mun tekeleiden surkeus) ja kateeksi kävi kaveria, joka osasi piirtää panssarivaunut ja ninjat.
Olisi kiva oppia piirtämään muullakin tyylillä kuin iänikuisella "tikku-ukko"-tyylillä
Toisaalta liiasta piirtämisestä ei mua ainakaan voi syyttää, siinä toinen vika hahmottelun lisäksi?
Tähän varmaan olisi jollain jto:lla teoriapohjaa vastata mutta heitämpä nyt jotain omasta vinkkelistä näin realistisen tyylisuunnan kannalta. Yritän olla simppeli vaikka tästä nyt voisi tehdä kirjankin eri aspekteista.
Vastaan nyt siis sulkien pois kaikki tuollaiset kuvitusjutut joissa yhdistyy jollain tasolla käsitteet ja symbolit jotka nekin toki määrittelee kuvan luonnetta. Eli piirros jonkinsortin 3D-maailmasta on tavoitteena, ts. realismi. Tässä en nyt siis puhu kuvitusjutuista, joissa on esim. ääriviivat.
Tässä tulee vaiheistus sävyalan määrittelemiseen, koska se on kuitenkin tärkein aspekti. Muut aspektit realistisessa lyikkisjutuissa on tekstuurit sekä terävöitys/tarkkuus mutta ne on enemmän sitten tehostuksia.
Vaihe I Näkeminen referenssistä. Tavoitteena sulkea pois käsitetasolla nähtävät asiat ja yksinkertaistamiset jotka ovat muodostuneet pään sisään ja keskittyä "draw-what-you-see" metodiin. Tämän vaiheen sisäistämisen onnistuneena lopputuotoksena voisi olla uskottava kopio valokuvasta, joka on analysoitu niin että se on saatu siirrettyä paperille 1:1 harmaasävyjen tonaaliuden suhteen. Tällaisia piirtäjiä on kuvitusskenessä 95% karkeasti katsottuna. Periaatteessa ei vaadi yhtään mitään muuta kuin analysoivan sävysilmän.
Vaihe II Näkeminen ilman fyysistä referenssiä. Tavoitteena nähdä esine 3D-virtuaalitodellisuudessa ja asettaa esine tilaan jossa sen olemus vastaa ympäröivää valoitusta ja muoata sitä niin että se toimii siinä uskottavasti. Vastaa käytännössä asian renderöimistä 3D-maailmassa samoin kuin tietokone sen tekee. Uskoakseni 3D-opiskelleet ihmiset voisivat tässä saada oikopolun tekemiseen kun tietävät valojen asettelusta yms. Myös illustraattorit, yms. hahmojen kanssa pelaavat osaavat arvioida valon suunnat ja heijastukset. Tähän vaiheeseen pääsemiseksi helpottaa jos on kopioinut juttuja riittävästi (vaihe 1) ja tietää sitä kautta miten sävyala rakentuu tietyn muotoisissa jutuissa esim. reunoillepäin mentäessä. Kuvan rakentuessa loppu onkin säätämistä, ehkä osin yrityksen ja erehdyksen kautta.
Vaihe III. Näkeminen koko lopputuotos etukäteen kaikista mahdollisista referensseistä. Tässä vaiheessa koko lopputuotos on jo valmis ennenkuin kynä koskettaa paperia. Jokainen kohta on periaatteessa ennalta analysoitu. Jokaiselle pisteelle paperilla voidaan antaa jokin tummuusarvo silmät kiinni. Lopputekeminen on vain näkymän kopiointia, jos muutoksia tulee niin ne johtuu vain muutoksista ideatasolla, tai valaistusolosuhteiden muutoksesta vs. alkuperäinen idea.
Vaihe I antaa oikopolun objektin nopeaan renderöintiin ja uskottavaan piirrokseen. Vaihe II antaa lähtökohdat valokuvareferenssin kriittiselle tulkinnalle ja mahdollisuuden "parempi kuin foto" lopputuotokseen. Vaihe III antaa käyttöön koko 3D-tilan, jossa voi tehdä mitä tahansa mille tahansa objektille. Kuvan ei tarvi olla edes periaatteessa fotorealistinen, koska se voi sisältää absoluuttisesti virheellistä tietoa, mutta koska se ilmentää sävyalaa, tekstuuria ja tarkkuutta uskottavasti kuvitteellisessa valotuksessa sen ei edes tarvi olla absoluuttisesti oikein jotta lopputulos vaikuttaisi valokuvalta.
Eli jos nyt ihan nO0b olet niin kokeile vaihetta 1, eli tsekkaile referenssistä missä on musta, missä valkoinen, ja heitä väliin harmaasävyt niinkuin parhaaksi näet. Näin pitkälle piti lukea että sait käytöön vinkin
