Voi helvetti tätä koliikkia. Muksu huutaa niin kuin jalkaa sahattaisiin, Äiti itkee myötätunnosta ja itse en tiedä, että miten päin pitäisi olla. Mikään ei auta, kosketus tekee pojasta kipeää, syliinotto tuntuu vain pahentavan huutoa, potkii ja kouristelee, työntää itseään pois kun on sylissä. Itkee keuhkonsa tyhjäksi ja alkaa sinertää.
Ihan yhtä helvettiä tämä kun ei voi auttaa. Ääntä maailmaan mahtuu, se meteli ei haittaa, on vaan kamalaa kun ei voi tehdä mitään helpottaakseen lapsen kipuja. Vyöhyketerapiat, lämpimät kylvyt, tipat ja kikat on kokeiltu, mikään ei auta, vielä on kokeilematta äidin maidottomuus (ei edes nakkeja, niissä on maitoproteiinia), tauko imetyksestä (pelkkää korviketta) sekä mallasuute. Saas nähdä, toivottavasti jokin tepsii.
Ne vanhemmat, jotka ette ole tätä joutuneet kokemaan...olkaa kiitollisia ja onnellisia, olette välttyneet helvetiltä.
Sitten joskus kun tämä helpottaa, ei lapsen normaalit sairastamiset ja loukkaantumiset varmaan hetkauta yhtään, tämän pahempaa voi olla vain se jos lapsi lakkaa hengittämästä.
Pitää vaan malttaa mielensä ja ajatella, että tilanteelle EI VOI mitään ja normaaleja lapsia näistä huutajistakin tulee. Joka kymmenes lapsi suomessa saa tämän vaivan, useimmiten se loppuu 3 kk:n iässä, joillakin kestää jopa 1,5 vuotta.
Joten optimisteja kun ollaan niin 6 vkoa olisi vielä jäljellä tuohon 3 kk:n ikään.
Muilla vastaavia kokemuksia?
. No terve tyttöhän sieltä tulikin, esikoinen kohta 3v ja pikkusisko 3kk.
