Pienten lasten ISIEN ketju!

[blacklbl]

Noniin, parin kuukauden tilannekatsaus, mitenkäs se arki on lähtenyt käyntiin? Oli niin paljon puheita ja asiantuntevia lausuntoja asiasta jos toisestakin että kiinnostaa vain tietää muutama asia, esim. että miten tämä "täysimetys" ja "kestovaipat" ovat pitäneet paikkansa perheessä? Onko tullut mihinkään muihin alustaviin suunnitelmiin muutoksia? Monesti niitä vain tuppaa tulemaan, ai mistäkö tiedän?

Kiitos kysymästä. Ihan mukavasti on arki lähtenyt käyntiin. Kiirettä pitää kahden lapsen kanssa. Meillä ainakin on pysytty samalla linjalla kuin ennenkin, eli kestovaipat ja tissit on kovassa käytössä.
Paljon puheita ja lausuntojahan tuli sieltä toisestakin suunnasta, tätä ketjuakin piti vissiin vähän siivoilla...
Suunnitelmiinhan saattaa aina tulla muutoksia, niihin muutoksiin pitäisi sitten tietysti yrittää sopeutua parhaansa mukaan.
No, mites teillä päin on arki sujunut?

 

[Timba79]

En osaa kyllä sanoa mistä tuo johtuu, mutta meidän poika teki tuota samaa. Eli heräsi keskellä ja 'pomppasi' istumaan/seisomaan ja kitisemään, mutta kun meni rauhoittelemaan kaveri nukkui muutamassa hetkessä taas kuin tukki. Nyt pojalla ikää 1v 3kk ja on lähiaikoin alkanut nukkua yönsä heräämättä tai joskus saattaa nousta istumaan ja kurkata nukkuukko iskä ja äiskä vielä ja sitten jatkaa itse uniaan (nukkuu siis vielä samassa huoneessa).

Pyöriminen on meikäläiselle ihan normaalia, kaveri ei pysy paikallaan edes nukkuessaan . Välillä kun käy yöllä kurkkaamassa, nukkuu poika sängyssään mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Yleensä nukkuu jossain kulmassa missä ei enää pääse kääntymään.

Meillä teki samanikäisenä tuota samaa, mutta se tapahtui aina 1-2 tuntia nukahtamisesta. Joskus joutui ihan sylissä pitämään hyvän tovin että rauhoittui. Nyt on kohta vuosi täynnä ja lähes poikkeuksetta nukahtaa käytännössä heti kun sänkyyn vie eikä paljon heräile ennenkuin on 11-12 tuntia nukkunut.

 

[Sinpusher]

Kuukauden ja kolmen päivän päästä olis laskettu aika käsillä. Tässä alkaa jo vähäsen jännittämään sekä itseäni että avoa. Siitä se lysti sitten alkaa. :D

 

[Percele]

Poika hyökkäs ulos toissa sunnuntaina reilun kuukauden etuajassa, vaimo ja muksu siitä asti sairaalassa. Alkaa jo nyppiä tää yksin kotona jäkintä:(

 

[Shagrath]

Tänään se sitten tapahtui. Yöllä 01.30 oli vaimolla ensimmäinen supistus, ja ne jatkuivat kiihtyvällä tahdilla yön aikana. Kello 05.30 supistusten väli 5 min, ja kun asutaan kerran TYKS:in lähellä niin mentiin tarkistamaan asia. Kello 07.00 Kohdunkaula oli 3cm auki ja tajusin että tänään se sitten syntyy!

Synnytys lähtikin sitten TODELLA nopeasti käyntiin. Kello 09.50 lääkäri tsekkasi että kohdunkaula on 5 cm auki, hän puhkaisi lapsivedet, ja siitä puoli tuntia ja ponnistukset alkoivat. Pieni poika syntyi klo 10.59, mitat 3650g ja 52 cm Synnytys alkoi todellakin niin nopeasti ettei edes puudutusta ehditty/kannattanut laittaa. Täytyy kyllä nostaa iso hattu naisille! On se synnyttäminen meinaan sen verran brutaalia puuhaa...Ilokaasun voimalla vaimo puski sisulla pienoisen maailmaan, ja täytyy kyllä sanoa että on sekava olo. Ei oikein vieläkään käsitä että oma poika se sieltä tuli maailmaan.

Lapsella kaikki muuten todella hyvin, mutta pientä jännitystä aiheuttaa oikea nilkka joka on ollut niin kovassa puristuksessa kohdussa että lekuri katsoo sitä huomenna että tarvitseeko laittaa joku lasta että nilkka suoristuu, vai hoitaako aika. Kaikesta huolimatta todella onnellinen olo!

 

[MC Aropupu]

En osaa kyllä sanoa mistä tuo johtuu, mutta meidän poika teki tuota samaa. Eli heräsi keskellä ja 'pomppasi' istumaan/seisomaan ja kitisemään, mutta kun meni rauhoittelemaan kaveri nukkui muutamassa hetkessä taas kuin tukki. Nyt pojalla ikää 1v 3kk ja on lähiaikoin alkanut nukkua yönsä heräämättä tai joskus saattaa nousta istumaan ja kurkata nukkuukko iskä ja äiskä vielä ja sitten jatkaa itse uniaan (nukkuu siis vielä samassa huoneessa).

Pyöriminen on meikäläiselle ihan normaalia, kaveri ei pysy paikallaan edes nukkuessaan . Välillä kun käy yöllä kurkkaamassa, nukkuu poika sängyssään mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Yleensä nukkuu jossain kulmassa missä ei enää pääse kääntymään.

Erittäin sama. 10 kk superjunnu heräilee lähes joka yö ainakin pari kertaa, välillä viisikin kertaa. Välillä alkaa vaan inisemään ja välillä kampeaa istumaan ja inisemään. Yleensä sitten rauhoittuu saman tien, kun vähän silittelee. Eipä tuolle oikein mitään voi, kai se siitä aikanaan loppuu.

Meillä junnu nukkuu välillä iskän ja äiskän välissä, kun jää siihen yöllä syötyään. Välillä tulee herättyä siihen kun kaveri makaa täysin poikittain sängyssä ja potkii unissaan iskää takaraivoon. :jahas: :haart:

 

[makez]

Pojan hoitajan kanssa tuosta heräilystä juuri juteltiin ja oli sitä mieltä että lapset saattavat varmistaa että eivät ole jääneet yksin nukkumaan, jos siis ovat tottuneet nukkumaan vanhempien kanssa samassa huoneessa.

Oliskos se nyt uusimmassa kaksplus-lehdessä jossa oli juttua lapsien nukkumisesta, niin siinä myös mainittiin jotain tuosta turvallisuuden tunteesta.

Meillä ainakin on havaittavissa jotain tuollaista. Yöllä poika saattaa herätä ja nousta istumaan, mutta nukahtaa uudelleen ihan itse kun huomaa äidin ja isän edelleen nukkuvan, mutta aamulla kun poika herää ja olemme vaimon kanssa jo ehtineet nousta niin poika pomppaa seisomaan ja alkaa haluamaan pois sängystä vaikka ilmiselvästi on vielä väsynyt.

Meillä junnu nukkuu välillä iskän ja äiskän välissä, kun jää siihen yöllä syötyään. Välillä tulee herättyä siihen kun kaveri makaa täysin poikittain sängyssä ja potkii unissaan iskää takaraivoon. :jahas: :haart:

Mikäs sen mukavampaa kuin herätä pienet varpaat suussa tai uniseen läpsäisyyn naamalle :haart:

 

[Narua]

Mikähän mahtaa olla kun tuo 7kk ikäinen ipana on alkanut öisin "heräilemään" ja kitisemään. Ei sillä nälkä ole, kunhan heräilee tai itkee muuten unissaan. Alkaa pyörimään ja potkimaan sängynlaitaa aina joskus 6h nukkumisen jälkeen 2-3 aikaan öisin. Rauhoittelemalla menee ohi, pelkkä odotus ei tunnu auttavan.

Normaalihommaa...

"Suunnilleen 6–9 kk:n iässä lapsi alkaa pelätä vieraita ihmisiä ja eroa omista läheisistä, puhutaan vierastamisvaiheesta. Lapsi ymmärtää, että äiti tai isä on hänestä erillinen yksilö, joka oikeasti voi kadota. Aiempi mummin kulta voi nyt itkeä katkerasti mummin sylissä ja haluta vanhemman syliin. Lapsi voi kaiken kaikkiaan muuttua itkuisemmaksi ja ärtyisämmäksi."

lähde edelliseen

Paljon on tässä(kin) ketjussa ollut käytännön asiaa tisseistä ja vaipoista ym, mutta kannattaa miettiä myös psykologisia asioita lapsen kehityksen kannalta.
Oma mielipiteeni on, että jokaisen vanhemman tulisi lukea edes yksi hyvä kirja kasvatuspsykologiasta. Suosittelen tunnetun lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen kirjaa "Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä". Jo pelkästään tässä teoksessa on tuhat hyvää neuvoa ja vastaus miljoonaan kysymykseen lapsen kehitysvaiheiden varrella. Hiukan heikkoa olla pelkästään jonkun nettipalstan varassa... IMIL. Helpottaa omaakin elämää, kun on kartalla lapsen lukuisista ja toisiaan seuraavista kehitysvaiheista ja siitä, mitä minkäkin ikäinen ymmärtää, mitä lapselta voi missäkin iässä vaatia ja miksi jotkut asiat menevät kuin menevät. Nuo kun vetää "mutulla" niin metsään voi karahtaa.
Mitään käyttöoppaitahan nuo kirjat eivät ole, mutta hyvää tietoa enivei.

Sinkkosen kirja

 

[Timba79]

Hyvä ystäväni Heikki722 tossa soitteli iloiset uutiset. Eli poika syntyi kahdelta viimeyönä. Iso jötikkä on, 54 cm ja jotain 4,6 kg. Heikki varmaan kertoo tarmempia mittoja, ei mun lahopää ton tarkemmin muista noita. Mutta onnea vielä näin netin välitykselläkin.

 

[Hynkkä]

Onnea Heikki722 !

Tänään käytiin yliaikaistarkastuksessa. Kohdun suu oli jo 4cm auki ja olisivat ottaneet osastolle samantien, jos ei olis ollut täynnä. Aamulla sit soitetaan sinne ja mennään synnyttämään. Lapsivesi puhkaistaan ja tehdään sit kaikki muut tarvittavat toimenpiteet. Jännä kyl aatella, että huomenna näkee poitsun ekaa kertaa. :o

 

[Törppö]

Hyvä ystäväni Heikki722 tossa soitteli iloiset uutiset. Eli poika syntyi kahdelta viimeyönä. Iso jötikkä on, 54 cm ja jotain 4,6 kg. Heikki varmaan kertoo tarmempia mittoja, ei mun lahopää ton tarkemmin muista noita. Mutta onnea vielä näin netin välitykselläkin.

Hmm.. 14.3. klo 9:59, 4595kg ja 54cm luki ainakin minulle tulleessa tekstiviestissä. Sinänsä hullu juttu, mutta eilen illalla jutusteltiin vielä salilla että kohta pitäis lähteä synnyttämään. Taisi vaan se kohta tulla vähän ennakoitua aiemmin. Eikä kuulemma silloin edes jännittänyt vielä. Pojaksi epäili Heikki itsekin kun oli niin huiman kokoinen massu emännällä.

Mutta eniveis aivan mahtavan hieno juttu joka suhteessa. Poju ottaa isänsä mitat jo heti alusta lähtien.

 

[sampo81]

Kerrankin oikein positiivinen ketju Paljon onnea vaan Heikki722:lle.

Toivottavasti pääsen joskus kirjoittelemaan tänne itsekin isänä, vaikka se tuleva äitikin on nyt vielä löytymättä :wall:

 

[Timba79]

Jep, mun moka tuo kellonaika. Tohon aikaan taisivat lähteä sairaalaa kohti. Eli kympiltä aamulla syntyi.

 

[zacce]

mitäs pakkis isät touhuilee lastensa kanssa kahdestaa?
itse ota pojat mukaan korjaa isän 69 vuoden foorttia tallille, hyvä kun malttavat syömään sieltä lähteä..
pojat on 3v ja 1,7v... tyttö on vasta 5kk niin se ei pääse vielä mukaan

 

[Hynkkä]

Eilen syntyi terve poika klo 19.11. 3315g ja 48cm :haart:

synnytys oli aika raju

 

[Huppe]

Onnea hynkälle, muista ettei lapsia käsitellä aivan yhtä rajuin ottein kuin niitä lecaharkkoja Bakersissa ;)

 

[kodinputkimies]

mikäs se välillä on ku tuntuu et kerkeskö täs tehä kaikkea mitä ei enää pysty kun perhettä tulee? et oliko liian aikaista jne... ei sillä ettenkö odottas kovasti ja muuta semmosta mut hädintuskin oon 23 vuotias! kaikki edellytykset perheelle on että sen puoleen lapsen on hyvä tulla! pientä epävarmuutta ja menetyksen pelko edes vähäisestä vapaudesta!

 

[Hynkkä]

Onnea hynkälle, muista ettei lapsia käsitellä aivan yhtä rajuin ottein kuin niitä lecaharkkoja Bakersissa ;)

Heh.. :D

On muuten jännä homma, että ennen ku piteli jonkun toisen pientä vauvaa sylissä jännitti aivan pirusti ja tuntui, että se menee rikki ja ei uskaltanu liikutella yhtään. Nyt sitten omaa poikaa uskalsi heti ottaa normaalisti syliin ja käydä pesemässä pyllyä ja vaihdella vaatteita. Tuntuu samantien ihan luontevalta käsitellä poitsua

 

[makez]

mikäs se välillä on ku tuntuu et kerkeskö täs tehä kaikkea mitä ei enää pysty kun perhettä tulee? et oliko liian aikaista jne... ei sillä ettenkö odottas kovasti ja muuta semmosta mut hädintuskin oon 23 vuotias! kaikki edellytykset perheelle on että sen puoleen lapsen on hyvä tulla! pientä epävarmuutta ja menetyksen pelko edes vähäisestä vapaudesta!

Kaipa tuo on aika normaalia, vaikka olis minkä ikäinen.

Kyllä sitä nykyään välillä tulee mieleen että enne tuli treenattua niin ja niin usein ja tehtyä sitä ja tätä, mutta aika äkkiä nuokin mietteet unohtuu, kun pojan kanssa touhuaa.

Mitä sitä nyt aina sinne hikiselle salille lähteä kun voi oman pojan kanssa leikkiä autoilla tai seurata kun tuo 1v 3kk ikäinen jätkä silmät ilosta kirkkaina ja suu naurussa opettelee potkimaan palloa tai pelaamaan jäkistä, ei ainakaan itseä harmita pätkääkään.
Joka kerta on yhtä hieno hetki, kun poika esim. ulkona ollessaan huomaa jotain ihan uutta ja silmät suurena osoittaa jotain ja sanoo "oooh" ja sitten katsoo isäänsä, että huomasitko isi ton.

 

[jambo]

mikäs se välillä on ku tuntuu et kerkeskö täs tehä kaikkea mitä ei enää pysty kun perhettä tulee? et oliko liian aikaista jne... ei sillä ettenkö odottas kovasti ja muuta semmosta mut hädintuskin oon 23 vuotias! kaikki edellytykset perheelle on että sen puoleen lapsen on hyvä tulla! pientä epävarmuutta ja menetyksen pelko edes vähäisestä vapaudesta!

Toi tunne taitaa olla aika normaalia. Meikä oli jo 31 kun lapset syntyi (3kpl) ja silti oli välillä nuo "vittu mä oon ansassa" fiilikset. Kyllä ne ohi menee. Ja yhden lapsen kanssa pystyy kaks aikuista tekemään ihan mitä vaan, usko pois. Muistat vaan sen että parisuhteessa kummatkin antaa toiselle sitä omaa aikaa. Harrastatte vuorotellen ja saat samalla viettää laatuaikaa skidin kanssa. Yhdessä pystyy ihan kivasti koko perheen voimin reissaamaan jne.

Kyllä ne reenitkin pystyy sopeuttamaan, täytyy vaan mennä perheen ehdoilla. Mulla esim. on tullut sellainen iso muutos että treenaan aamuisin ennen duuniin menoa. Muutama vuosi sitten toi ei olis tullut erittäin aamu-uniselle ihmiselle kyseeseen. Totuuden nimessä täytyy kyllä todeta että paljon harrastuksia on jäänyt poiskin. Kiipeily, laskettelu, maastopyöräily ja sukellus. osittain kiinni rahasta ja osittain siitä että ei vähäistä omaa aikaa viitsi laittaa niihin kun tehokaammin voi kuntoa ylläpitää salilla/juoksulenkillä.

Mut kyllä saldo kokonaisuudessaan on reilusti plussan puolella kun pääsee penskojen kanssa touhuamaan.