Pienten lasten ISIEN ketju!

[Raid]

Kokeillaas ottaako tämä tuulta purjeisiinsa. Uusi biisini on masterointia vaille valmis ja nyt olisi aika tehdä video. Itselläni ei ole tässä mitään taka-ajatuksia, kaupallista tarkoitusta tms. Teen tätä vain rakkaudesta musiikkiin ja siksi koska tämä on niin kivaa.

Idea pääpiirteittäin:
Tarkoituksenani on tehdä musiikkivideo, joka on koottu osittain videomateriaalista ja osittain kuvista. Video löytyy aikanaan Youtubesta ym. ja laitan linkin toki tännekin. Olisiko jollakin tai mielellään useammallakin foorumilaisella kiinnostusta osallistua musiikkivideoon kuvien muodossa?

Laulun nimi on Juuret & siivet ja se on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä biisi. Tämä on tavallaan "ennakkoperintö" lapsilleni. Uskon, että jokainen täysjärkinen isä pystyy samaistumaan laulun sanoihin erittäin helposti. Laulun sanoissa pohditaan isän ja lapsien välisiä asioita. Sitä, miten isä yrittää kasvattaa lapsensa parhaansa mukaan ja antaa juuria, että on sitten niitä siipiä, kun on aika lentää pesästä. Tyylilaji on jotain suomirokin ja punkrokin väliltä, ehkäpä suomirock on tässä kipaleessa lähempänä totuutta.

Valokuvat saisivat olla tähän liittyviä, isän ja pojan (myös tytön käy) välisiä puuhailuja. Kalastusta, nikkarointia, juhlaa, luonnossa liikkumista, yhdessä oloa, iloa, surua jne. Tärkeintä olisi se, että kuvista välittyy tunnelma. Kuvat voivat olla uusia tai retroja. Sinä ja lapset, tai vaikkapa isästäsi ja sinusta, kun olitte pieniä. Kuvien lähettäjien anonyymisyyttä en voi taata, mutta mistäs kukaan tietää kuka on kuka ja väliäkö sillä, joillekin ehkä voi ollakin.

Kiinnostuitko? Onko hyvä idea? Kysy ihmeessä rohkeasti lisää. Jos kiinnostusta löytyy, voin postata biisin sanat sähköpostilla.

------------------------------------------------------------
Tuossa ilmoitukseni copy-pastetettuna valokuvafoorumilta. Pikkusen muokkailin sanamuotoja. En ole mikään perverssi, joka haluaa katella pikkupoikien kuvia, vaan tarkoituksenani on tehdä hyvä ja koskettava musiikkivideo. Olen erittäin perhekeskeinen ihminen ja olenkin omistanut koko elämäni perheelleni, lapsilleni. Jos porukat innostuu, niin teen tällaisen videon, jos taas ei niin sitten suunnitelmaa pitää muuttaa. Teen ratkaisun 15.2 mennessä, ihan sillä perusteella onko innokkaita lähtenyt mukaan. Oon saanut porukkaa jo jonkin verran mukaan, mutta lisää tarvitaan. Yksittäinen kuva näkyy videossa 1-5 sekuntia, riippuen vähän visuaalisesta rytmityksestä. Laitan sähköpostiosoitteeni myöhemmin, mikäli kiinnostuneita löytyy.


Ottakaa rokeasti yhteyttä ja kysykää lisää, jos jokin asia mietityttää.

 

[Andymon]

Voihan asia olla näinkin. Lisäksi tuossa isyyden tunnustamisessa on se hauska puoli, että vaikka jälkikäteen osoittautuisi DNA-testin perusteella, että lapsi on jonkun toisen alullepanema, niin virallisesta isyydestä ei pääse eroon, jos sen on kerran tunnustanut. Sama juttu taitaa olla avioliitossa syntyneiden lapsien suhteen, eli virallista isyyttä ei saa aviomieheltä pois paitsi sitten jotenkin uuden avioliiton & sisäisen adoption kautta. Sekä

Ja joo, meillä oli myös puolisolle lappu, jossa vakuutti, ettei ole maannut hedelmöittymisajankohtana kenenkään muun kanssa. Jotenkin ne sanamuodot oli siinä lapussa "virallisen kornit", että tuli niille tuolloin naureskeltua.

Ihan hyvä heitto, mutta faktoiltaan paskapuhetta. Sekä tunnustettu että avioliiton kautta syntyvä isyys on kumottavissa käräjäoikeudessa, mikäli ilmenee että jonkun muun jälkilasvua tässä elätellään..

 

[-MZA-]

Ihan hyvä heitto, mutta faktoiltaan paskapuhetta. Sekä tunnustettu että avioliiton kautta syntyvä isyys on kumottavissa käräjäoikeudessa, mikäli ilmenee että jonkun muun jälkilasvua tässä elätellään..

Seison korjattuna. Ilmeisesti tuohon on sitten tullut muutos DNA-testien yleistymisen ja halpenemisen myötä. Tosin, ainakin Helsingin kaupungin sivuilla edelleen ohjeistetaan, että "Jos isyys on epävarma, voidaan isyydestä varmistua DNA-tutkimuksella. Lastenvalvojalta saa lähetteet ilmaisiin tutkimuksiin, kun lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella, eikä isyyttä vielä ole tunnustettu. Tunnustamisen jälkeen veritutkimus ja isyyden kumoaminen on hankalaa ja kallista, joskus jopa mahdotonta." Lisäksi, "aviomiehellä ei ole oikeutta nostaa isyyden kumoamista koskevaa kannetta, jos hän aviopuolisonsa syrjähypystä tietoisena on selittänyt lapsen omakseen."

 

[dammann]

Noniin, nyt on saatu kokeilla miltä tuntuu elämä isänä. Esikoinen syntyi aika tarkalleen kuusi kuukautta sitten, ja aika vilskettä ollut sen jälkeen. Nukkuu koko ajan vajaat 50% siitä mitä neuvolan mukaan pitäisi nukkua, joten ihmetyttää miten tuo pieni mies selviää noin vähällä unella.

Melkoinen muutos tässä on tullut elämään.

 

[Raid]

Laulun nimi on Juuret & siivet ja se on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä biisi. Tämä on tavallaan "ennakkoperintö" lapsilleni. Uskon, että jokainen täysjärkinen isä pystyy samaistumaan laulun sanoihin erittäin helposti. Laulun sanoissa pohditaan isän ja lapsien välisiä asioita. Sitä, miten isä yrittää kasvattaa lapsensa parhaansa mukaan ja antaa juuria, että on sitten niitä siipiä, kun on aika lentää pesästä.

Vihdoin ja viimein laulumme on valmis. Tuosta herkkää rokkia ja suuria tunteita lauantai-illalle.

 

[mrNICEGUY]

Maanantaina synty vihdoin ja viimein poika 3250g ja 50cm <3 huippu kundi

Jouduin odottamaan synnytyshuoneessa kun pikkukundi syntyi sektiolla, niin oli vähän avuton ja orpo olo hetken kun kätilö herätti ja antoi kaverin käsiin. Varmaan tunnin mä sitä tuijottelin ja mietin että mitäs nyt sitten. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin omaksu roolinsa ja hyvin sitä pikkukaverin kanssa tulee juttuun. Aika vähän se tosin puhuu, öisin tuntuisi olevan enemmänkin "juttutuulella"..

 

[vilho_kanuuna]

Onnittelut mrNICEGUYlle!

Sitten kyssäri:

Kaksi poikaa ja ovat ainakin välillä niin kuin yö ja päivä. Nuorempi (eskarissa) on paljon fyysisempi ja innostunut jalkapallosta jne. Pärjääkin ihan hyvin siinä touhussa. Itse olen pelannut futaa ja pystynkin vähän tukemaan ja opastamaan (rakentavasti ).

Toinen poika innostui lukemaan joku kuukausi sitten (kolmannella luokalla). Alkupaloiksi meni perinteisiä lastenkirjoja pari kappaletta. Tämän jälkeen Tolkienin tuotanto sekä Potterit. Nyt menee muita fantasiakirjoja aika tiuhaan tahtiin. Välillä tuntuu siltä että poika on nopeampi lukemaan kuin isänsä ja äitinsä. Pienemmät välit ja esim. automatkat sitten akkareita. Voiko lapsen lukuharrastusta jotenkin tukea muuten kuin hommaamalla kirjoja ja antamalla lukurauha? Olen vähän pihalla tämän asian kanssa kun saman ikäisenä en lukenut kuin akkaria tiistaisin koulun jälkeen paskalla. Silloinkin katsoin vain kuvat. En ole koskaan ollut "lukumiehiä". Haluaisin osoittaa muutenkin kuin kertomalla että hänen lukuharrastuksensa minun mielestä ihan yhtä hyvä juttu kuin esim. jalkapallokin. Nyt asia ei välttämättä välity kun asiasta keskustelu ei suju yhtä luontevasti kuin jalkapallosta pikkuveljen kanssa puhuminen.

Vähän hankalasti kerrottu mutta toivottvasti ymmärrätte mitä haen.

 

[Procrastination]

Haluaisin osoittaa muutenkin kuin kertomalla että hänen lukuharrastuksensa minun mielestä ihan yhtä hyvä juttu kuin esim. jalkapallokin. Nyt asia ei välttämättä välity kun asiasta keskustelu ei suju yhtä luontevasti kuin jalkapallosta pikkuveljen kanssa puhuminen.

Asenne on tärkein ja sehän tuntuu olevan kunnossa, eli se että ei tule mitään fiilistä että jalkapallo bueno, lukeminen joutavaa. Omat kokemukseni paljon jo nuoresta lukeneena on, että välttämättä mitään erityistä tukea ei tarvita jos hyvään kirjastoon on pääsy. Sinne kundi kyllä hakeutuu ja luettavansa löytää. Toki kiinnostuksen kohteena olevista genreistä voi koittaa tehdä vähän selvitystä ja ehdottaa / ostaa lahjaksi jotain minkä ajattelee sopivan. Vaikkei ne ihan kohdilleen osuisikaan niin osoittavat että arvostat ja olet kiinnostunut.

Sitten esim. scifiä / fantasiaa löytyy potenssiin x enemmän englanniksi, joten sinne päin voi kannustaa kun kielen alkeet alkavat olla hanskassa. Itse siirryin joskus parikymppisenä lukemaan lähes kaiken englanniksi. Olisi ollut kielen oppimisen kannalta ja muutenkin hyödyllistä jo aiemminkin, mutta tarjontaa ei vain ollut siihen aikaan. Nykyään jos englanniksi lukee niin kindle + e-kirjat takaa sen että tarjonta on käytännössä rajaton.

 

[Tartsan]

Meilläkin on aivan tolkuton 8-vuotias "lukuhiiri" - aina nenä kiinni kirjassa kun tilaisuus tulee. Ja ne kirjamäärät, huh. Olen huomannut, että kenties vielä lukemista enemmän se pitää kirjojen tapahtumista puhumisesta. Etenkin jos on itsellekin tuttu kirja, niin on todella kiehtovaa kuulla mitä tuonikäinen voi saada kirjan tapahtumista irti. Ylivoimaisesti parasta tuossa lukemisessa on kuitenkin kun kirjassa tulee vastaan liian jännä kohta, niin sitä ei kuulemma uskalla lukea missään muualla kuin isin kainalossa. Jos isi ei satu olemaan kotona, niin kirja laitetaan siksi aikaa piiloon

 

[vilho_kanuuna]

Meilläkin on aivan tolkuton 8-vuotias "lukuhiiri" - aina nenä kiinni kirjassa kun tilaisuus tulee. Ja ne kirjamäärät, huh. Olen huomannut, että kenties vielä lukemista enemmän se pitää kirjojen tapahtumista puhumisesta. Etenkin jos on itsellekin tuttu kirja, niin on todella kiehtovaa kuulla mitä tuonikäinen voi saada kirjan tapahtumista irti. Ylivoimaisesti parasta tuossa lukemisessa on kuitenkin kun kirjassa tulee vastaan liian jännä kohta, niin sitä ei kuulemma uskalla lukea missään muualla kuin isin kainalossa. Jos isi ei satu olemaan kotona, niin kirja laitetaan siksi aikaa piiloon

Meidän kaveri ei halua keskustella kirjan tapahtumista. Kokee sen jotenkin kiusalliseksi, eikä hajuakaan miksi. Tuota jännittävyysasiaa olen itsekin miettinyt. Loppupään Potterit ja varsink Sormusten herrat on kuitenkin käsitääkseni enemmän nuorten kuin 9 vuotiaitten lukemista, mutta ymmärtääkseni kirjoissa on se hyvä puoli (esim. tietokoneisiin ja elokuviin verrattuna) että kirjassa tilanne kuvitellaan lukijan "ehdoilla", eikä tämän takia pitäisi olla ahdistava kokemus.

 

[Tartsan]

Vähän kiusallista se aluksi meilläkin oli. Siitä se kuitenkin lähti, kun aloin puhumaan kirjojen tapahtumista tahallani väärin ja aloin keksimään henkilöitä joita kirjoissa ei ollut. Eihän se voinut mitenkään vastustaa kiusausta olla oikaisematta väärässä olevaa isiä. Sormusten herrat ja potterit on meilläkin luettuna eikä niistä mitään traumoja ole jäänyt, mutta jos nyt edes pari vuotta odottelisi vielä, ennenkuin antaa täysin vapaasti valita kirjansa.

 

[vilho_kanuuna]

Vähän kiusallista se aluksi meilläkin oli. Siitä se kuitenkin lähti, kun aloin puhumaan kirjojen tapahtumista tahallani väärin ja aloin keksimään henkilöitä joita kirjoissa ei ollut. Eihän se voinut mitenkään vastustaa kiusausta olla oikaisematta väärässä olevaa isiä. Sormusten herrat ja potterit on meilläkin luettuna eikä niistä mitään traumoja ole jäänyt, mutta jos nyt edes pari vuotta odottelisi vielä, ennenkuin antaa täysin vapaasti valita kirjansa.

Tuota voisi kokeilla. Kiitos vinkistä.

 

[jambo]

Meidän kaveri ei halua keskustella kirjan tapahtumista. Kokee sen jotenkin kiusalliseksi, eikä hajuakaan miksi. Tuota jännittävyysasiaa olen itsekin miettinyt. Loppupään Potterit ja varsink Sormusten herrat on kuitenkin käsitääkseni enemmän nuorten kuin 9 vuotiaitten lukemista, mutta ymmärtääkseni kirjoissa on se hyvä puoli (esim. tietokoneisiin ja elokuviin verrattuna) että kirjassa tilanne kuvitellaan lukijan "ehdoilla", eikä tämän takia pitäisi olla ahdistava kokemus.

Meillä nyt 10 vuotias tyttö alkoi kanssa jos 8-9 vuotiaana lukemaan selkeästi vanhemmille suunnattuja kirjoja. Emme ole pitäneet pahana. Meillä me kumpikin vanhemmista ollaan kovia lukijoita ja aika hyvin tiedetään mitä luettava aihe käsittelee. Itse antaisin huoletta lukea Pottereita ym.

Me ollaan tuettu intoa lasten kohdalla siten että viikoittain kuskataan porukka kirjastoon, ostetaan lahjaksi kirjoja ja opetetaan arvostamaan kirjallisuuttaa. Ihan siitä lähtien miten kirjoja käsitellään, ei ruokapöytään, säilytä oikein jne.

Edit: Meillä alkaa tuon lukijan kanssa kylläkin olemaan sellainen ongelma että ei meinaa lähteä suosiolla mukaan yhteisiin liikunnallisiin aktiviteetteihin. Mieluummin lukisi jatkuvasti.

 

[Timba79]

Meillä kanssa tuo vanhempi poika ihan kohtuu innokas lukija, vielä ei ole innostunut noin pitkälle kun tässä yllä, mutta kuitenkin lukenut nuo kaikki lukudiplomit jne täyteen mitä koulussa on ollut. Ja opetti eskarissa olevan veljensäkin lukemaan tässä talven aikana. Lukee jo kohtuu sujuvastikin, että kohtahan se on meiläkin mahdollisuus ihan koko perheen voimin hakea kirjastosta lukemista ja pitää vaikka pari kolme kertaa viikossa ihan lukutunti (tai kaksi) sen sijaan että tuijottaa töllöstä jotain paskasarjaa. Ei varmasti pitkässä juoksussa yhtään huono vaihtoehto.

itse jo ootan että tuo vanhempi syksyllä menee kouluun ja alkaa Englannin opinnot, sais siinä samalla itsekin sitten opeteltua nuo kielioppijutut mitkä ei silloin omaan kouluaikaan napostellut sitten yhtään.

 

[IVa]

Meilläkin on poika nyt 7v kova lukemaan, ei oppinut mitenkään erityisen aikaisin. Mutta siinä isomman perässä tyttö oppi jo viisivuotiaana lukemaan sujuvasti, ja menee vasta syksyllä eskariin.

Tänä aamuna käytiin taas ultrassa, pojan paukarihan sieltä on tulossa, eli ei ole akkavalta meidän huushollissa

 

[vilho_kanuuna]

Meilläkin on poika nyt 7v kova lukemaan, ei oppinut mitenkään erityisen aikaisin. Mutta siinä isomman perässä tyttö oppi jo viisivuotiaana lukemaan sujuvasti, ja menee vasta syksyllä eskariin.

Tänä aamuna käytiin taas ultrassa, pojan paukarihan sieltä on tulossa, eli ei ole akkavalta meidän huushollissa

Ilmeisesti myöhemmin opittu lukutaito ei kauheasti haittaa asiaa. Meilläkään poika ei osannut lukea kouluun mennessään. Itse asiassa oppi lukemana vasta 1. luokan keväällä. Taisi olla yksi niistä harvoista jotka eivät osannet lukea kouluun tullessaan.

 

[Käikäle]

Meillä tyttö on ekalla ja ei osaa vieläkään lukea. Tavut tulee kyllä mutta vaati melko paljon työtä ja tavut tulee monesti väärin päin. Lukihäiriötä epäillään mutta katotaan nyt. Luokalla on myös pari muuta joille lukeminen tuottaa vaikeuksia.

 

[IVa]

Ilmeisesti myöhemmin opittu lukutaito ei kauheasti haittaa asiaa. Meilläkään poika ei osannut lukea kouluun mennessään. Itse asiassa oppi lukemana vasta 1. luokan keväällä. Taisi olla yksi niistä harvoista jotka eivät osannet lukea kouluun tullessaan.

Ei varmana haittaakkaan. Luulisi että isompi työ on opettaa pois väärin opituista asioista jos oppii itsenäisesti ennen koulun alkua jotain väärin, ainakin nuo tuplakonsonantit on teettänyt meillä työtä varsinkin kirjoittaessa. Vaimo ei osaa niitä vielä kolmekymppisenäkään...

 

[vilho_kanuuna]

Ei varmana haittaakkaan. Luulisi että isompi työ on opettaa pois väärin opituista asioista jos oppii itsenäisesti ennen koulun alkua jotain väärin, ainakin nuo tuplakonsonantit on teettänyt meillä työtä varsinkin kirjoittaessa. Vaimo ei osaa niitä vielä kolmekymppisenäkään...

Jotain tämän suuntaista. Pojan 1. luokan opettaja laittoi jossain tiedotteessaan mielenkiintoisen viestin asiasta (oli toki muutakin siinä viestissä, mutta tämä jäi mieleen). Viestissä nimittäin oli että ne jotka eivät olleet osanneet lukea ennen kouluun tuloa, olivat menneet niiden "ohi" jotka olivat osanneet lukea ennen kouluun tuloa. Opettajan mielestä lukeminen oli kuitenkin vain mekaanista. Lukemisen rytmi oli myöskin yleensä väärä. Tiedä sitten halusiko viestillään kertoa että osaamisesta voisi jopa olla haittaa. Tai sitten vaan ajatteli että vanhemmat jotka opettavat lastaan lukemaan syövät hänen leipäänsä

nyt korjaan. viesti taisikin tulla vasta 2. luokan syksyllä.

 

[SteveBerman]

Oikein kun kääntelee niin nythän löytyi jotain hyvääkin meidän mukelon sairaudesta. Ei pahemmin tarvitse jonotella terveyskeskuksissa, eikä tarvitse arpoa osaamattoman lääkärin kanssa erinäisiä kokeita. Aina pääsee suoraan minne on tarvis ja lääkärit ottavat asiat samantien vakavasti, ehkäpä jopa mielenkiinnosta. Mutta kuitenkin valitsisisn tuon normaalin tien kuin tämän meidän nykyisen polun, joka kyllä sitten omalla tavalla rassaa aikalailla.

...kaiken muun lisäksi iski sitten psoriasis. :(
No onpa ainakin yksi selkeä diagnoosi mihin tarttua kiinni ja saa täsmähoitoa, eikä jotain sinnepäin kokeiluja.