Pari vuotta sitten keväällä tein penkkiä 2 päivän välein jokusen viikon, ja toukokuussa nostin uuden ennätyksen. Totuuden nimessä on sanottava, että kaikki treenit eivät olleet pelkkää penkkitreeniä. Jalkatreenit eivät jääneet yhtään vähemmälle. Jalkapäivänä tein kevyttä (palauttavaa) penkkiä,vain yhden liikkeen verran.
Ma tein pyramiditreenin penkillä, tuonne 95% asti. Päälle ojentajia+ ehkä joitakin olkapääliikkeitä.
Ke tein raskaan penkkitreenin, n. 8 toiston sarjoja niin isoilla painoilla kuin sielu sieti.
Pe oli jalkapäivä. Pohkeille sarjoja tehdessäni huomasin penkin suorastaan kutsuvan. Keskiviikon jäljiltä rintalihaksia poltteli vielä, mutta lastasin kevyehköt painot, nostin jalat ylös kuin sotilaspenkissä ja tein pitkiä 20 toiston sarjoja keskittyen rintalihaksiin. Tämä pohjesarjojen välillä.
Yllätys yllätys: lauantaina eivät rintalihat olleet yhtään kireät!:D Seuraavan kerran tosin tein penkkiä vasta maanantaina, mutta kun tein, rauta tuntui het'paikalla keveemmältä. Kokemuksen rohkaisemana otin tuon jaon käyttöön muillakin lihaksilla, ja tulosta tuli. Ravinto- ja kreatiinipuolella en tehnyt mitään muutoksia, niin että kaikki parannus oli ohjelman ansiota.
Tiedoksi niille, jotka ehkä ihmettelevät, eivätkö sitten esim. selkä tai käsivarret kärsineet "puutetta", että keskityn vain perusliikkeisiin. Ei näpertelyjä tai hurjan paljon sarjojakaan per lihasryhmä. Toiminut on.