deano sanoi:
Mutta jokatapauksessa, kertoohan tuo jo jotakin näitten "lusijaressukkoitten" järjenjuoksusta... toisen tuomio olis loppunut tänä vuonna ja toisen ensi vuonna. Sitten mennään tirpomaan pamppua kirveellä vaikka varmaan ei kovin kauas karkuun pääse!
Voi p*e tuommosta impulsiivisuutta ja sen hallitsemattomuutta... Mutta minkäs teet, kuolemantuomiotkaan ei liene se oikea ratkaisu? Kyllä Totti Karpela puhui asiaa kun arveli että erilaisille turvallisuusriskin vangeille eri laitoksia. Vissiin on "kunnollisiakin" vankeja jotka oikeasti haluaa kuntoutua ja aloittaa siviilissä kunnon elämän, toinen juttu on sitten onnistuuko se..
Itse olen tässä harkinnut vankeinhoitajan ammattia.. aionpa harkita edelleenkin.
Asenteesi on hyvä ja kaivattu vankeinhoidossa. On erilaisia ihmisiä, eivätkä kaikki ole läpeensä pahoja ja paatuneita. Onnea uranvalinnalle, ja pysy valitsemallasi tiellä
Tuohon lihavoituun kohtaan kommentti: Vankeinhoitolaitoksen tutkimuksen mukaan vain 30% vangeista palaa vankilaan ensimmäisen tuomioinsa jälkeen. 70% ei siis palaa vaan asettuu elämään kunniallista elämää. Itse tunnen monia tällaisia. Eli kyllä niitä on.
Ja ne tyypit ovat useimmiten myös niitä, jotka kärsivät vankilassa eniten, koska ovat siellä jonkin yksittäisen hairahduksen takia, eivät rikollisen elämäntavan tai väkivaltaisen luonteen vuoksi. Joutuvat kuitenkin elämään kaikenlaisten "hullujen" armoilla, peläten jatkuvasti että milloin tulee rassia keuhkoon. Toki kaikki ovat siellä omasta syystään, joitakin onnettomia poikkeuksia lukuunottamatta.
Sama koskee mielestäni nuoria. Heidän ei pitäisi olla yhdessä paatuneiden, katumattomien ja rikollisen elämäntavan jo valinneiden kanssa (lue: moninkertaiset uusijat). Sellainen parikymppinenkin on vielä sen verran elämänsä alkutaipaleella, että imee helposti ajatuksia ja asenteita ympäriltään ja omaksuu toimintatapoja, jotka vaikeuttavat paluuta normaaliin elämään. Nythän tuo erotelu koskee vain ns. nuorisovankeja. Mielestäni sen pitäisi koskea myös kaikkia ensikertalaisia.
Siksi kannatan vankien tarkkaa lajittelua, niin vartijoiden kuin toisten vankienkin turvallisuuden vuoksi. Erottelua vaarallisuuden mukaan, ja myös siten että ensikertalaiset ja uusijat ovat erillään. Tämä ehkäisee myös vankilakulttuurin periytymistä vanhoilta uusille. Siinä kun ei pääosin ole juuri mitään oppimisen arvoista, eikä sen omaksuminen edistä "paranemista", päinvastoin. Ja myös siksi, että niille, joiden voi olettaa olevansa tosissaan sovittamassa tekojaan ja tekemässä parannusta (eli ensikertalaiset) voisivat tehdä sen ilman ylimääräistä painetta ja pelkoa. Vankila on nimittäin ensikertalaiselle jokseenkin kamala paikka. Ne jotka ovat sen pysyväksi kodikseen valinneet, kestänevät myös väkivallan pelon.
Tämä on taas tätä meikäläisen humaania "paapomista" ;)