Pelottaako vanhuus - tavoitteletko ikuista nuoruutta?

[ArtRider]

Selväähän on että kukaan meistä ei halua: menettää nuorekkuuttaan, kehittää ryppyjä, menettää fyysistä kuntoaan, kohdata sairauksia oireineen, joutua muiden huolen ja hoivan armoille, jne ...ja lopulta kuolla. Kaikki ne kuitenkin tulevat meille jokaiselle; ikääntyessämme.
Äärimmäiset toiminnot vanhenemisen estämiseksi aiheuttavat osalle meistä pahimmillaan jopa mielen sairastumista (gerascophobia). Vanhenemisen pelko ja kaikki erilaiset toiminnot sen estämiseksi johtavat osalla meistä moninaiseen sosiaalisen elämän vaikeutumiseen: aika menee itsensä tarkkailuun (pahimmillaan bodyreksiaan), perhe- ja työasiat kärsivät. Osalla ansiot kuluvat lähes tyystin ulkoisen olemuksen muokkaamiseen, erilaisella fyyysisellä rääkillä, dieetit, kauneuskirurgialla ja -kosmetiikalla, lääkkeillä tai niiden kaltaisilla tuotteilla joko reseptillä tai ns. "katukaupasta", erilaisilla laboratorioteknisillä tutkimuksilla, hakien muutosta elimistössä yhä uudelleen ja uudelleen.

Julkisuuden henkilöistä osa on myöntänyt pelkäävänsä vanhenemista ja tekevät sen eteen paljon jotta tätä väistämätöntä ei tapahtuisi. Otteita Voice/Viihde-uutisoinnista: Iltasanomissakin jokin aika sitten haastateltu Jutta Gustafsberg, joka treenaa itseään jatkuvasti, on kertonut että: "kuntokuurin takana olevan ikääntymisen pelko. - Olen ulkonäkökeskeinen ja vanheneminen karmii minua, Gustafsberg myöntää". / Voice/viihde
Maailmantähti Madonna treenaa fysiikkaansa kovaa ja päivittäin sekä noudattaa tiukkaa rasvatonta ruokavaliota. Takana tässäkin on ikuisen nuoruuden metsästys.
Helena Ahti-Hallberg on haastatteluissa kertonut pelkäävänsä vanhenemisessa mahdollista itsenäisyyden menettämistä. Rypyt ja ulkoinen rapistuminen eivät sen sijaan häntä kauhistuta. Ne kuuluvat elämään. Antamissaan haastatteluissa hän on kertonut että: "- Minulle pahin pelko on se, että joutuisin toisten ihmisten armoille."
Kehonrakentaja, kansanedustaja Kike Elomaalla ajatus vanhenemisesta on koko ajan taka-alalla. Häntä pelottaa, että hänestä tulee raihnainen. Elomaa on treenannut jo 35 vuotta ja hän kertoo pitävänsä liikunnan avulla olonsa nuorekkaana.
"- Taistelen treenaamisella vanhenemista vastaan. Siinä on kyse viitsimisestä ja siitä, että ottaa itseään niskasta kiinni."
Aira Samulin, 82, ajattelee, ettei ikääntymisessä ole mitään pahaa. Samulinista kenenkään ei pitäisi olla huolissaan tai stressata asiasta niin paljon. "- Ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse, Aira sanoo." /Voice/Viihde/julkkisnaisten loputon...

Televisiossan pyörii jatkuvalla syötöllä kauneuteen ja nuoruuden ihannointiin liittyviä ohjelmia: Lihavasta laihaksi, Huippumalli haussa, Fittnespäiväkirjaa, on plastiikkakirurgia -fiktiota; Muodon vuoksi, Kauneussalonkia ja Hurjia muodonmuutoksa, häädieettejä, pullukasta solakaksi sarjaa .... ja erilaisia stailausohjelmia: Sillä silmällä, jne...
Mutta kaikki nämä ohjelmat keskittyvät vain pintaan.
Jopa USA:n suosikkisarjan vetäjä Dr.Phil on hurahtanut ikuisen nuoruuden tavoitteluun ja omistaa CVAC -kapselin (Cyclic Variations in Adaptive Conditioning). Jonka avulla uskotaan pidennettävän ihmisen elininkää.
Lukuisat arvostetut tutkijat ympäri maailmaa vannovat liikunnan, unen ja ravitsemuksen nimeen. Paras ja halvin tapa nuortua ja pysyä nuorena on edelleenkin syödä terveellisesti, nukkua tarpeeksi ja harrastaa säännöllistä liikuntaa.
Itse vanhenemisen pelkoon on monella yhteiskunnallista, yhteisöllistä sekä yksilötason syytekijöitä. Tähän on yhtenä perussyynä varmasti se että Suomalaisessa yhteiskunnassa vanhuudelle annetaan heikohkosti arvostusta. Tätä väittämää tukevat monet selvitykset ja tutkimukset vanhuuden arvostamisesta maassamme.

Miten sinä suhtaudut vanhenemiseen?
Onko ikuisen nuorekkuuden tavoittelu mielestäsi kaiken vaivannäkösi arvoista?

 

[Pewi]

Vanheneminen luonnollisesti OK. En ymmärrä nykyajan muotia leikellä itseään, näyttääkseen nuoremmalle kroppa täynnä silikonia ja botoxia.

Esim. Rojua Rojua -ohjelmasta Pauliina Laitinen-Laiho (s.1970) näyttää hemmetin hyvälle ilman leikkelyitä. Jos pitää itsestään huolta elämällä terveellisesti, niin ei tarvitse muuta.

 

[Mopsy80]

Taitaa olla enemmän naisten juttu stressata ikääntymistä? Mistäköhän mahtaa johtua?
Mutta joo, kyllä stressaan, etenkin nyt kun en ole yli vuoteen voinut nukkua tarpeeksi ja se näkyy naamasta. Onneksi iso osa vaivannäöstä palkitsee jatkuvasti parempana olona kuin se jos ei näkisi vaivaa. Itse asiassa oloni olisi hirveä, ellen näkisi vaivaa, koska olen jo niin vanha ja raihnainen:D

 

[Homo habilis]

Haluaisin uteliaisuuttani elää 100-vuotiaaksi tai yli. Mutta en pelkää vanhemista, terveelliset elämäntavat ovat itselleni kuitenkin kaiken a ja o.

 

[Marinaadi]

Vanhuus kuumottaa lähinnä siksi, jos sairastunkin vakavasti ja vietän viimeiset vuodet elostani sängyn pohjalla paskat housussa. Kuoleman otan vastaan iloiten, loppuu tämä kusinen maallinen taakka

 

[Deleted member 43228]

Itse odotan ihan jopa innolla vanhuutta. Nyt kun nuorena sählää, niin saa moisia muistells kaiholla vanhana. Ei pelota rypyt ja muut. Kunhan elän elintavoilta järkevästi, niin tiedän tehneeni parhaani.

 

[narunpätkä]

Eipä vanhenemisessa ketuta muu kuin ettei sitä edes itse tajua :D Itsellä ainakin ihan samanlainen olo nyt 40v kuin 20v ikäisenä tai itseasiassa silloin oli selkävaivaa yms. mutta nykyään ei vaivaa oikein mikään.
Kaikista pahintahan on muuten jos joku leikkii olevansa kakskymppinen nelikymppisenä.

 

[Mike]

Olis mielenkiintoista elää mahdollisimman pitkään ja nähdä mihin tekniikka vielä menee. Onko joskus lentäviä autoja ja päästäänkö tässä levittäytymään vieraalle planeetalle. Vanheneminen semmoisenaan nyt vituttaa tottakai ylipäätänsä. Alussa oli hirvee kiire 18 vuotiaaksi, sen jälkeen on sitten synttärit lähinnä kyrsinyt.

 

[MTM1977]

Jokainen vanhenee.
Ei kai sitä muuta voi tehdä kuin yrittää pitää itsensä fyysisesti ja henkisestä mahdollisimman hyvässä kunnossa. Katsoo sitten mihin se riittää :D

 

[proileri]

Onneksi punttailu pitää kropan melko hyvin kondiksessa - jos ei muuten niin kevyttä testokorvausta sitten. Aika iso osa vanhuuden ongelmista kyllä menee liikkumattomuuden piikkiin. Passiivisuus johtaa kondiksen heikkenemiseen ja siitä seuraa lisää kremppoja jotka passivoivat entisestään, jne. Arvelisin että oma aktiivisuus merkkaa paljon, ja nähdäkseni sillä on iso merkitys että nykyään ihmiset tekevät kuntoillessaan nousujohteista treeniä tavotteiden perässä. Tavoitepohjainen treeni tulee varmasti pitämään yleiskunnon paljon parempana myös iäkkäämmillä.

Jos terveyshyötyjä hakee, niin kannattaa puntin lisäksi tehdä kohtuudella aerobista. Kroppa tykkää hyvää kun pari-kolme kertaa viikossa vähän antaa aerobista stressiä, se nimittäin potkii vähän kaikkia mekanismeja toimimaan pikkuisen reippaammin ja sairastumistodennäköisyys isojen ongelmien suhteen laskee - jopa semmoisten kuten dementian, syövän jne. osalta. Olin itsekin vähän järkyttynyt, mutta oikeasti näyttäisivät ne 'terveelliset elämäntavat' olevan semmoisia joista kroppa kiittää pitkässä juoksussa.

Onhan se melko HC miettiä, mutta kyllä Pakkiksellekin tulee ennemmin tai myöhemmin ilmestymään threadi "100-vuotiaana treenaus" :D Viime vuosinahan on tehty myös ensimmäisiä virallisia ennätyksiä mm. yleisurheilun M100-sarjoihin.

 

[kodari76]

Keskustelussa pitää erottaa toisistaan kaksi eri asiaa: pelko vanhenemisesta ja pelko kuolemasta ja sairaudesta. Normaalisti ihmisiä tuskin pelottaa vanhuus jos vain pysyy terveenä. Toki tilanne voi olla eri, jos ei ole lapsia tai läheisiä. Tällöin toki huoli yksinäisyydestä ja syrjään jäämisestä voi olla suurikin. Ehkä siksi ulkonäkö on tällöin tärkeä, että olisi edes jotain mistä pitää kiinni? Terveet elämäntavat taas liittyvät mielestäni enemmän kuolemanpelkoon. Tuskin monikaan ehdoin tahdoin haluaa sepelvaltimotautia tai keuhkosyöpää. Tosin moni ei tee mitään näitä estääkseenkään.

Itsellä tilanne muuttui sellaiseksi, että todennäköisyys päästä eläkkeelle asti on huomattavasti normaalia pienempi. Silti se ei hirveästi murehduta, jos vain loppuun asti pysyy ok kunnossa ja elää merkityksellistä elämää. Toiset makaavat paikallaan yksin 30 vuotta ja odottavat vanhuutta ja kuolemaa. Mitä järkeä?

 

[Seagram]

Stressaa siinä mielessä että ikää tulee 38 ja tuntee etten mitään ole saanut aikaiseksi.
Olen sentään elänyt, sitä ei voi valittaa, ei tarvi valehdella kiikkustuolissa(jos sinne asti päästään).

 

[Ampuhaukka]

Olisihan se kivaa, jos voisi elellä tämän ikäisenä / kuntoisena lopun ikäänsä. Lienee kuitenkin niin, että tuossa 60v jälkeen sitä alkaa fyysisesti, vaikkei henkisesti, olemaan jo vähän vanhus. Siihen vielä 60v päälle, niin 120 vuotiaana olet ollut elämäsi viimeisest 80 vuotta vanha raato. Jee! Tosi odottamisen arvoista. Niinkauan kuin kroppa kuitenkin vanhenee, sitä mukaa jaksaminen niin fyysisesti ja henkisesti, en tiedä onko mahdollisimman pitkä elinikä sitten niin tavoiteltava asia. Mieluummin lähtee suorin jaloin 60 vuotiaana hyvissä ruumiin ja mielen voimissa, kuin esim. syömällä pussillisen lääkkeitä päivässä ja olemalla dementoitunut riesa läheisille ja kaikille viimeiset vuosikymmenet sen jälkeen.

Sinänsä kuolema ei pelota. Jokaisella se on edessä, ja näin iän karttuessa onhan sitäkin tullut mietittyä. Tunnen monia itseäni nuorempina lähteneitä. Mysteerihän se on lähtöön asti, mutta eihän sitä tiedä, vaikka olisi lopulta kiva kokemus. Loppuviimein jos pitää itseään maailman tärkeimpänä asiana, niin oman kuoleman käsittely tuntuu olevan ihmisille vaikeampaa, kuin niille, jotka hyväksyvät sen, että ovat vain 1 n. 6 miljardista ihmisestä (ja eläinkunta päälle).

Kolmas juttu mikä usein mietityttää, on, että vaikka maailmassa on äärettömästi kaikkea mielenkiintoista, ja uutta kivaa kaikkea löytyy, tiede kehittyy, maailma muuttuu, niin jaksaako tätä *skaa sitten katsella kauhean pitkään. Välistä jo sellainen olo, että onhan tämä jo nähty.

Sairastumiset, invalidisoitumiset, yms. kyllä silleen huolettavat, että mieluummin ei. Olisi aika vaikea keksiä elämälle sisältöä, jos on fyysisesti ja/tai henkisesti niin raunio, että kauppareissua ja TV:tä kummempaa olisi hankala tehdä. Elämän pysyminen elämisen arvoisena on näin ollen aika suurella prioriteetilla huolenaiheissa, ja sen mukaan sitä kai pitäisi elää. Toki hauskaa täytyy pitää, eikä nipottaa joka ristuksen asiassa tämän varjolla. Pelko on liian helposti muutenkin elämää rajoittava tekijä monella osa-alueella.

 

[Ramonz]

eipä se vanheneminen, vaan ne väärät valinnat nuorempana. Joista luonnollisesti kärsii sitten tuonnempana, eli vanhana.

 

[Seagram]

Joo ei kai sitä kukaan halua letkuissa roikkua , sitten kun ei pysy lusikka enää omassa kädessä on mielestäni valmis siirtymään ajasta ikuisuuteen.
Tarkoitan kirjainmellisesti tuota lusikka juttua.

eipä se vanheneminen, vaan ne väärät valinnat nuorempana. Joista luonnollisesti kärsii sitten tuonnempana, eli vanhana.

Mulle on käynyt vähän näin, pitää vain ajatella että tulihan sikailtua. Turha niitä on enää vatvoa, ne on niin monta kertaa käyty läpi yksin, vertaistukiryhmissä ja ammatti-ihmisten kanssa.

 

[Homo habilis]

Kaikkien pakko lähteä jossain vaiheessa, mutta kyllä sitä näin nuorenakin tulee pysähdettyä miettimään iän puolesta on vielä paljon kokematta, mutta voiko kaikkea sittenkään kokea ilman että vanhana miettii että olisi pitänyt sittenkin tehdä näin ja näin...

 

[JOSE-82]

En haikaile ikuista nuoruutta, mutten kyllä voi sietää sitäkään, kun kuntokäyrä lähtee laskemaan ja keho rapistuu. Toivon, etten elä kovin vanhaksi.

 

[kodari76]

No jos terveenä pysyy, niin se rapistuminen alkaa kunnolla oikeastaan vastan joskus 70-80 vuoden iässä. Jos taas huippu-urheilijan kunto on tavoitteena, niin sen kanssa varmaan mieli vaihtuu kun tulee 40 mittariin ja enemmän. Harvapa sitä siinä vaiheessa toteaa olevansa tarpeeksi vanha ja ampuu itsensä. Paitsi ehkä Hunter S. Thompson

 

[JOSE-82]

Enpä mä itteäni meinaa tappaakaan=) Mut jos nelikymppisenä vaikka meteoriitti putoaa päähäni, olen silloin aivan valmis lähtemään.

 

[kodari76]

Enpä mä itteäni meinaa tappaakaan=) Mut jos nelikymppisenä vaikka meteoriitti putoaa päähäni, olen silloin aivan valmis lähtemään.

No 7-vuotta aikaa lähtöön sitten ;) Mutta jos muksuja on niin tuossa vaiheessa ne ovat normaalisti ehkä tarhassa/ala-koulussa. Kyllä siinä mieli muuttuu. Tai muuttuu muutenkin, kun tulee tosipaikka ja henki on oikeasti lähdössä...

Itse jo yhden slaagin saaneena voisin sanoa, ettei se välttämättä ole huonoin tapa lähteä. Toki siinä on täpinöissään ja kontrolli on mennyt, mutta muuten on aika sekaisin, ei tajua paljoa ja koko homma on suhteellisen nopsaan ohi. Ambulanssiin jos pääsee, niin tropitkin alkavat olemaan sitä luokkaa ettei paljoa tunnu mikään. Kaikkein paras olisi vaikka massiivinen sydämen failure, jossa kuolee oikeastaan jo ennen kuin osuu lattiaan. Ei olisi kenelläkään siivottavaakaan, kun kroppa on kuitenkin kunnossa eikä kukaan muu loukkaantunut toisin kuin onnettomuuksissa.

Hirveintä taas olisi joku lääkärin antama syöpätuomio. Siinä sitten odottelet puoliksi kunnossa kunnes joku päivä ei pysty edes itsaria tekemään vaikka haluaisi. Ja siihen päälle mahdollisesti kuukausien odottelut sairaalassa, hirveät toimenpiteet missä imetään nesteitä ym. ja lopuksi semitajuton vihannestila missä korkeintaan välillä herätään ripulointiin.