- Liittynyt
- 5.2.2010
- Viestejä
- 635
Tänäkin aamuna ajelin työmatkallani erään suuren suomalaisen kaupungin läpi ja näin peräti kaksi sakotustapahtumaa, yksi kaupungin molemmilla puolilla ja voisin lyödä vaikka pääni pantiksi, että kyse ei ole ollut täysin päättömästä, useita henkiä vaarantaneesta kaahaamisesta työmatkaliikenteessä. Tehtäköön vielä selväksi, että itsekään en ole törmännyt asennevammaisiin poliiseihin, mutta olen maksanut ylinopeussakkoja yhteensä joitakin tuhansia euroja ja koska ajan aivan jatkuvasti ainakin jonkinlaista ylinopeutta ja tuloja on kohtuullisesti, suurin vaara liikenteessä itselleni on poliisi.
Ja miksi sitten pitää ajaa ylinopeutta? Siksi, että mielestäni terveen ihmisen huomiokyvyllä varustettuna hyvällä autolla esteettömien näkymien vallitessa vaikka sitten 85 km/h nopeus kaupungin 60 km/h rajoitetulla sisäänmenotiellä ei ole millään tavalla vaaraksi kenellekään, koskaan, piste. Ja silti poliisin sattuessa kohdalle sopivasti maksan siitä itseni kipeäksi.
Melkoista VAARAA ne poliisit aiheuttaakin. Enkä voi sanoa kohteliaisuutena, että olet sitkeä: saat sakkoja, kun ajat ylinopeutta, mutta silti ei järki sano että kannattaisi ajella rajoitusten mukaan... hymm.
Eikä poliisit ole teiden nopeusrajoituksia määritelleet. Mutta heidän laissa säädettyihin tehtäviin kuuluu mm. nopeuksien valvominen. Jos joku ajelee 60km/h alueella 85, niin eiköhän se ole asiallinen puuttumiskynnys. Ja luuletko tosiaan, että poliisi pystyy tekemään arvion (ylinopeutta) ohiajavan auton kuljettajasta, että tuo on terve ihminen ja sillä hyvä huomiokyky, joten antaa sen mennä?
Ja vaikka SINÄ olisitkin niin loistavan mahtava kuljettaja, että hallitset autosi missä tilanteessa ja nopeudessa tahansa, niin aina kaikki ei riipu sinusta. Sivutieltä voi kääntyä eteesi se puolisokea ja -kuuro papparainen, joka ei ole edes nähnyt sinun lähestyvän. Ja hups, ajat papan perseeseen/kylkeen. Tällaisissa tilanteissa jo 25km/h ero nopeudessa voi olla erittäin ratkaisevaa.
No, meni nyt vähän ohi aiheen, mutta rasittaa vaan ihmiset, jotka valittavat aina poliisin toimannasta, vaikka täysin omasta syystään ko. tilanteihin joutuvat.