Sitä apua salilla kannattaa ja pitää reilusti kysyä jos siihen on tarvetta ja meinaa sitä saada. Monilla maksimiraudat tuppaa jäämään ties mihin asentoon, kun puhti ei riitä ja varmistajaa ei ole.
Turha paniikki pois jos ei sitä minimi kolmen tunnin ruokailuväliä pysty pitämään yllä. Se lihas ei ole niin tarkka siitä. Tai jos yksi rahka jää syömättä eikä saa 300 gramman päiväproteiiniannosta täyteen.
Joskus kannattaa ihan päänkin kannalta ottaa rennosti muutenkin ruokailuiden suhteen. Se jättimäinen itsekuri ei ehkä ole hyväksi 24h.
Jos tuntuu ettei treenistä saa sinä päivänä irti kaikkea, niin kannattaa levätä suosiolla. Olettaen, että treenataan edes jokseenkin kunnolla ja asenteella. Ihminen ei ole kone.
Mies vie rautaa eikä rauta miestä. Miksei naistakin. Jos niitä painoja ei pysty hallitsemaan, niin suosiolla niin pienet että hallitsee. Ego ei voi kärsiä niin paljoa siitä jos muutaman levyn ottaa pois. Hellää tekee kun mitä nuorempia harjoittelijoita, niin sitä suurempia rautoja koitetaan nostaa väkisin tekniikan pettäessä ja ilman kontrollia.
Liikkeitä tehdessä kannattaa tietää miten ne suoritetaan oikeaoppisesti. Jos näin ei ole niin kannattaa ottaa selvää.
Se tietty nöyryys kannattaa pitää kaikkia kohtaan salilla yllä. Varsinkin jos kuulee neuvoja kokeneilta konkareilta, niin todennäköisesti he tietävät mistä puhuvat. Näitäkin on joille esim. hyvällätahdolla koitetaan koko salin voimin selittää, että älä herranjumala vedä maastavetoa noin tai sulla paukkuu välilevyt seinille vielä joskus. Tästä kun ei oteta edes opiksi vaan jatketaan samaan tahtiin itsepäisesti.
Kipeänä ja krapulassa ei treeniä koskaan! Omalla hengellä ei kannata leikkiä vaikka se joskus hauskaa onkin.
http://www.bodylehti.fi/uimg/pdf/20055/30-33_teeoikein_b5.pdf
Syö tasaisin väliajoin. HCBB:ssä suositeltiin kolmen tunnin välein ettei proteiinisynteesi katkea. Aamulla suuhun muutakin kuin kuppi kahvia!
Näin maalaisjärjellä ajatellen väittäisin että ei se kyllä katkea mihinkään jos se sen yli kolmen tunnin venyy. Turha paniikki pois.