Paras syy lihomiseen ja kunnon rapistumiseen

[kuitula]

Ei ole tarkoitus v**tuilla, mutta jos et saa minimiopintoviikkoja kasaan ilman että lopetat punttaamisen niin opiskelutaitosi on pahasti hukassa. Itse saan minimiopintoviikot kasaan työn ohessa, ja se sentään vie 8 tuntia/päivä. Samalla logiikalla täyspäiväisen opiskelun ohessa voisi puntata vaikka tuon 8 tuntia päivässä ja silti saada vaadittavat ovarit kasaan. Pointtina vaan se, että opiskelu ei voi olla se paras syy vaan taaskin yksi tekosyy jolla peitellään todellista ongelmaa...

Olet oikeassa, olen erittäin huono opiskelemaan. Jätin kuitenkin mainitsematta, että punttailun lisäksi käyn usein viikonloppuisin töissä, sekä pelailen koripalloa kolme kertaa viikossa. En oikein osaa selittää, miksen jaksa. Viime syksynä meni ekat 2 kuukautta hyvin, sitten taisin olla melkein viikon flunssassa ja koko homma meni plörinäksi. Urheiluun pääsee tuollaisen katkon jälkeen suhteellisen helposti mukaan, mutta opiskelussa tuottaa perkeleesti ongelmia.

Joillakin kursseilla - erityisesti matematiikan - viikon poissaolo tarkoittaa käytännössä sitä, etten enää selviydy seuraavan viikon laskuharjoituksista, joka syö motivaatiota. Ehkä se on juuri tuo tauon jälkeinen aika, joka täytyisi omistaa pelkästään opiskelulle.

Olen ehkä hieman offtopic-alueella, koska olen jättämässä ainoastaan punttailua pois, enkä aio lihota ja rapistua. Kuitenkin palatakseni tähän priorisointiaiheeseen, jätän melkein mielelläni punttiksen pois. Tähän harrastukseen kuluva aika on kuitenkin vitusti enemmän kuin pelkästään 1,5h pari kertaa viikossa. Harjoitusten sovittaminen fiksusti häiritsemättä pahemmin koripallon treenausta, syöminen ja sen suunnittelu, harjoitusohjelman ajan tasalla pitäminen, kehityksen seuranta, jne. ;) Elämässäni on aika paljon muitakin asioita kuin nämä edellä mainitut. Kaverit, perhe, yleensäkin sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen (ja uusien luominen! ) on erittäin suurella sijalla. Yleensäkin tämä motivaation lasku punttailussa johtuu ehkä siitä, että kehoni on alkanut muistuttaa jotain ehkä normaalia lihaksikkaampaa, ainakin ympärillä olevat ihmiset ovat näin antaneet ymmärtää.

Tulipa avauduttua... Kuitenkin, en mää perkele tiedä jätänkö punttailua vai en. Pitää katella tuossa syksyllä, josko olisi jo tarpeeksi iso.

 

[Kuki]

Täällä joku mainitsi nuo pienten lasten vanhemmat ja heidän treenaamisensa.

Kahden alle 3v lapsen äitinä (ja yksi 11v myös) sanoisin, että kyllä välillä tuppaa vuorokaudesta loppumaan tunnit. Kun aamulla herää 05:00, kirmaa töihin ja palaa sieltä lastentarhan kautta koukaten 17:00 pintaan ja ruokkii perheensä ja alkaa laittamaan lapsukaisia yöunille, niin kyllä siinä treeniasiat on aika kaukana mielestä ja olo melko ryytynyt. Varsinkin kun illan aikana pitäisi salille ehtiä sekä itse että mieskin.
Eli eipä tuo ihme ole, jos moni suosiolla painaa päänsä tyynyyn ysin aikaan, varsinkin kun yölläkin saa liikahdella sängyn ja lastenhuoneen väliä muutamaan otteeseen. Itse olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja salille mennään, vaikka sitten vasta 21.00 pintaan illalla. Vaan kylläpä naamari onkin välillä kuin pandakarhulla, mustat silmänaluset ja ajatus harhailee.

 

[reinhardt]

Täällä joku mainitsi nuo pienten lasten vanhemmat ja heidän treenaamisensa.

Minun ei kai pitäisi sanoa mitään, kun itsellä ei lapsia ole. Mutta pakko käyttää esimerkkinä erästä tuttuani, jolla oli parhaassa vaiheessa kaksostytöt, koira, työpaikka ja lisäksi hän opiskeli työn ohessa (paikassa, minne oli 50 km matkaa). Ja harrasti silti liikuntaa. (tai tilanne on sama edelleen, mutta tytöt ovat jo niin isoja, etteivät hirveästi vahtimista tarvitse.)

Tai toinen ystäväni, jolla oli pieni tyttö, koira ja 70 km työmatka per siivu, eikä hänelläkään liikunnan harrastaminen jäänyt pois. (nyt heille on tullut perheenlisäystä ja näköjään äitiyslomalla kahden lapsen kanssakin voi liikkua, mikä monille on tainnut jäädä epäselväksi.)

Nämä molemmat esimerkit ovat lisäksi niitä sietämättömiä ihmisiä, joiden kotona on aina siistiä.

Usein ihmiset myös ajattelevat, että ei ole aikaa liikkua, koska heistä tuntuu, että sitten pitäisi lähteä jonnekin jumppaan tai salille. Mutta onhan sekin liikuntaa, että tekee lenkin kotiovelta kotiovelle, tai vaikka jumppaa telkkaria katsoessa -ei ehkä lihaskasvun tms kannalta optimaalista, mutta varmasti sata kertaa parempi vaihtoehto kun istua sohvalla perseellään. Sen väsymyksenkin kannalta.

Yksi asia, mitä olen aina ihmetellyt on se, että väsymystään valittavat äidit eivät mene samaan aikaan nukkumaan lasten kanssa. On pakko valvoa ja katsoa telkkaa tms -yleensä se kotitöiden tekeminen on tuossa vaiheessa niin viitteellisen oloista, että olisi parempi mennä nukkumaan ja tehdä ne, kun on virkeämpi.

Mutta kuten sanottu, itselläni ei lapsia ole joten voin kain kertoa siitä, mitä olen muiden elämästä nähnyt. Mistäs sen tietää, millainen 100 kg suohirviö minusta tulee lasten myötä.

 

[iivili]

Mikä on mielestänne pätevin syy päästää itsensä läskiintymään ja kuntonsa rapistumaan. Yleisin selitys lienee stressi ja ajanpuute.

Ainoa ns. oikea syy on joku mystinen ja harvinainen aineenvaihdunnan sairaus, joka lihottaa, eli aniharvalla on kunnollista syytä lihomiselle. Stressi, ajanpuute jne. ovat tekosyitä ja sekä itelleen että muille valehtelua eli .

 

[Alicia]

Juu, olen itse joskus miettinyt, että tuleekohan mulle aivan järkyttävästi raskauskiloja kun on muutenkin "taipumusta" lihomiseen. Sellainen ihminen joka ei ole koskaan lihonut ei voi kyllä minun mielestäni jaella toisille tuomioita lihomisesta. Syitä lihomiseen on niin monia, ja yleensä vielä useita yhtä aikaa. Samoin raskauden aikana "tekosyy" syödä kahden edestä voi olla kyllä muutakin kuin vain se että tahallaan haluaisi mättää ruokaa koko ajan. (Kahden edestä ei todellakaan tarvitse syödä sillä sikiön aiheuttama energiankulutuksen lisäys on vain n. 300 kcal/vrk joka on todella vähän).

Joillakin ihmisillä hormonitoiminta muuttuu niin, että tulee kauheita mielitekoja. Ei siis vain syödä "luvan kanssa kahden edestä" vaan todella ruokahalu kasvaa yli normaalin. Yksi kaverini lihoi yli 30 kiloa raskaana ollessaan. Kilot eivät lähteneet pois ja parin vuoden päästä uusi raskaus -> taas lisää kiloja reilusti. Hänellä naama kukki ja hormonitoiminta sekaisin. Taaskaan ei kilot tippuneet synnytyksen jälkeen (joka onkin jaksanut ympäristöä ihmetyttää moneen kertaan...). Liikuntaa hän harrastaa lähes jokaisena viikonpäivänä, sulkapalloa, kuntosalia, rullaluistelua. Lepopäivänä yleensä sauvakävelyä (liikunnat tiedän tarkkaan, koska usein liikun hänen kanssaan ja minä olen se joka muuten liikkuu vähemmän). Lääkärisetä on tutkinut hänet ja on selvinnyt että hormonitoiminta on YHÄ sekaisin 4 vuotta viimeisimmän raskauden jälkeen ja tämä häiriö aiheuttaa lisääntynyttä ruokahalua. Tämä on varmaan poikkeuksellinen esimerkki, mutta se ei painonsa kanssa taistelevaa kaveriani lohduta yhtään.

Toinen kaveri taas lihoi "vain" 25 kiloa, ei näyttänyt lihavalta raskaana ollessaankaan. Vatsa oli nätti ja pyöreä. Raskaana ollessa ei mitään erikoisempia mielitekoja eikä pahoinvointeja. Synnytyksen jälkeen kilot lähti sukkelaan vaikka tämä neitokainen syö karkkia päivittäin ja kahvipullaa joka kahvilla. Ei harrasta muuta liikuntaa kuin satunnainen kaupassa käynti lastenrattaiden kanssa, kauppa alle kilometrin päässä kotoa.

 

[reinhardt]

Jankkaan nyt tästä lähinnä aikani kuluksi: mielestäni tuo sekopäisten hormonien tuoma ruokahalun ja mielitekojen lisääntyminen kuuluu samaan kategoriaan kuin vastaava mitä jotkut saavat hormoniehkäisystä. MUTTA se että tekee mieli tai on olevinaan nälkä ei mitenkään suoraan aiheuta sitä, että ruokaa menee suuhun. Ellei elimistö kerro, milloin syö kulutuksen mukaan, sitä voi pitää ruokapäiväkirjaa(eri asia on sitten, löytyykö pienten lasten äideiltä motivaatiota).

Tarkoitus ei siis ole moittia raskauden aikana lihoneita tai liikkumattomia pienten lasten äitejä; haluan vain muistuttaa, että ei se ole mikään luonnonlaki, että raskaus lihottaa ja lasten äitinä ei voi urheilla.

Totta on tietysti sekin, että ihmisillä on erilaisia energiatasoja; toiset ovat niin aikaansaapia ja energisiä ja toiset sitten taas eivät. Itse esimerkiksi en varmasti jaksaisi sitä, mitä hirvittävän monet tekevät, eli opiskelua ja työntekoa samaan aikaan (tänä keväänä olen käynyt töissä ja yhdellä vaativahkolla kurssilla samaan aikaan ja olen meinannut saada burn outin jo siitä.)

Iivilille stressistä: minulle itse asiassa lääkäri sanoi (kun selkäni, niskani ja hartiani olivat todella pahasti jumissa stressaamisen takia), että erityisen stressaavassa elämäntilanteessa on parempi vaikka mennä kävelylle, eikä mielellään salille. Ts. jos on tällainen selällä stressaaja, kun lihakset ovat aina jumissa työpäivän päätteeksi, punttitreenillä vain pahentaa tilannetta. Luonnollisestikaan en ole neuvoa noudattanut, joten selkä on kutakuinkin koko ajan kipeänä. Tosin tässäkin ihmiset ovat yksilöitä, useimmitenhan punttaamisen pitäisi olla hyväksi selkähartiavaivoissa.

 

[Net Virgin]

Stressi, ajanpuute jne. ovat tekosyitä ja sekä itelleen että muille valehtelua eli .

Aika jänniä katsantakantoja asian suhteen...

Olisipa hauska nähdä kaikki ne, jotka asian näin näkevät tekemässä samat tuntimäärät yms. ja vielä viisikin vuotta tällaista rytmiä jatkaneena on edelleenkin kiinnostunut monista asioista...

Tietysti jos asuu yksin, kerrostalossa jne, niin kyllähän sitä voisi venyä jotenkin vielä lisää, mutta kun ei ole kun 24 tuntia vuorokaudesta käytettävissä. Joo.. joku voipi tietysti sanoa, että onhan niit lomia yms... Jotenkin vaan tuntuu nekini päivät vaan huenevan johonkin ohjelmointiin yms. tekemiseen aj toisaalta eipä ole vielä lomaa ollut, että ei ois töihin menoja ollut siltikin...

No lopuksi vielä... Onneksi loppu häämöttää tässä melko raskaassa "putkessa" ja voi normalisoida tekemisiään ja olemisiaan. Tulee vaan jotenkin mieleeni se keskustelu siitä, että kun toisilla on enemmän kuin toisilla... Silloin jo totesin, että jokainen tekee itse tulevaisuutensa jne.

Jahas.. jos tekasis vielä pari tuntia töitä, että voi sitten jatkaa vaikkapa ihanan päättötyön tekemistä... ;)

 

[Gillyanne]

... Synnytyksen jälkeen kilot lähti sukkelaan vaikka tämä neitokainen syö karkkia päivittäin ja kahvipullaa joka kahvilla. Ei harrasta muuta liikuntaa kuin satunnainen kaupassa käynti lastenrattaiden kanssa, kauppa alle kilometrin päässä kotoa.

Olkoon vaan vaikka kuinka hoikka nuori äiti, mutta IMO voisi kyllä pikkuisen miettiä, millaista esimerkkiä lapsilleen antaa syömisen suhteen. Ja normaalipainoisuus/hoikkuus ei muuten aina suinkaan korreloi terveyden kanssa, hoikallakin ihmisellä saattaa olla todella huonot veren rasva-arvot yms. (ja huonokuntoiset hampaat!), jos ruokavalio on huono.

Net Virgin: Ajanpuutteella voi oikeuttaa liikunnan vähentämisen, mutta lihomista sillä(kään) ei voi oikeuttaa. Lihominen kun on aina kiinni siitä, että energiaa syödään enemmän kuin kulutetaan. Jos ei ole aikaa liikkua, niin sitten pitää syödäkin vähemmän. Piste.

 

[Net Virgin]

Net Virgin: Ajanpuutteella voi oikeuttaa liikunnan vähentämisen, mutta lihomista sillä(kään) ei voi oikeuttaa. Lihominen kun on aina kiinni siitä, että energiaa syödään enemmän kuin kulutetaan. Jos ei ole aikaa liikkua = kuluttaa vähemmän, niin sitten pitää syödäkin vähemmän. Piste.

:D juuri näin.. Mutta kun tahtoo tarkottaa sitä, että nälkää näkemällä pitäs tehä duunia..

Tuo on valitettavasti niin totta kuin vain voipi olla, eli liikaa syömällä ihmiset lihoo, ei töitä tekemällä.

Mutta kun on tarpeeksi leipiintynyt, niin jonkin asteinen väliinpitämättömyys asioita kohtaa on melkeinpä väistämätöntä. ;)

 

[setae]

Tekee mieli kovasti kapinoida vastaan mutta näinhän se on. Jos katsoo viikossa kaksi leffaa vähemmän niin se on 3-4 tuntia enemmän aikaa liikuntaan.

Näin kyllä on, piruvie, nimittäin ei meinaa leffoille riittää aikaa millään. Viimeeksi ehtinyt mokoman rainan katsomaan jouluna..

 

[protsku]

Ja normaalipainoisuus/hoikkuus ei muuten aina suinkaan korreloi terveyden kanssa, hoikallakin ihmisellä saattaa olla todella huonot veren rasva-arvot yms.

Juu, tiedän monia hoikkia ihmisiä jotka eivät jaksaisi tehdä 2 tunnin metsälenkkiä vauhdissani. Että ei se lihavuus/laihuus vielä korreloi suoraan sen kanssa onko fyysisesti huonossa kunnossa. Itse olen mm. suosinut ruokavaliossa ns. hyviä rasvoja ja tämän ansiosta kolesterolimittauksissa on ollut aina hyvät arvot.

Mielummin lievästi ylipainoa ja siihen liikuntaharrastukset päälle kuin alipainoinen ei-liikuntaa harrastava posket lommolla tupakkaa polttava laiheliini.

 

[Aapina]

Minun ei kai pitäisi sanoa mitään, kun itsellä ei lapsia ole. Mutta pakko käyttää esimerkkinä erästä tuttuani, jolla oli parhaassa vaiheessa kaksostytöt, koira, työpaikka ja lisäksi hän opiskeli työn ohessa (paikassa, minne oli 50 km matkaa). Ja harrasti silti liikuntaa. (tai tilanne on sama edelleen, mutta tytöt ovat jo niin isoja, etteivät hirveästi vahtimista tarvitse.)

Tai toinen ystäväni, jolla oli pieni tyttö, koira ja 70 km työmatka per siivu, eikä hänelläkään liikunnan harrastaminen jäänyt pois. (nyt heille on tullut perheenlisäystä ja näköjään äitiyslomalla kahden lapsen kanssakin voi liikkua, mikä monille on tainnut jäädä epäselväksi.)

Nämä molemmat esimerkit ovat lisäksi niitä sietämättömiä ihmisiä, joiden kotona on aina siistiä.

Jep, maanisuus saattaa olla jopa hyvästäkin, vie vaan ennenaikaiseen hautaan lopulta

 

[apophis]

Laiskuus ja 'ajan puute' meinaa vaania aina silloin tällöin... Mulla on jäänyt jostain syystä keskiviikon jalkatreenit jo parin kuukauden ajan pois... Uskottelen itselleni, että alan rullaluistella ja pyöräillä kesällä ja jalkoja ei tarvitsisi muka treenata. No, eipä ole vielä tullut harrastettua kumpaakaan lajia ja jalkaosasto kuihtuu kohta kokonaan pois.

 

[Laiffah]

Priorisointikysymys. Kellään ei ole niin kiireinen elämä etteikö ehtisi urheilla jos oikeasti näin haluaisi tehdä. Kyse on vaan valinnoista, siitä mitä vaihtoehtoja elämään kuuluu ja mihin tärkeysjärjestykseen ne laittaa. Ei kukaan tässä maassa pakota perustamaan perhettä, pykäämään kersoja, hankkimaan kasaa akateemisia tutkintoja tai tekemään töitä 24/7. Tietysti näiden asioiden painoarvot muuttuvat iän myötä.

Itselleni urheilu on yksi tärkeimmistä elämän sisällöistä tällä hetkellä, joten mitään tekosyitä lihomiseen ja kunnon rapistumiseen ei ole vielä toistaiseksi tarvinnut keksiä. Opiskelu ja toimeentulon turvaaminen ovat tietysti tärkeitä, mutta ne eivät ole missään mielessä toisiaan tai urheilua poissulkevia asioita, päinvastoin: koen ne toisiaan tasapainottavina elementteinä hyvässä ja onnellisessa elämässä. Kaikkea kohtuudella mutta oman maun mukaan.

Toisaalta onko urheilun oltava oletusarvoisesti listan kärjessä, tai listalla ylipäätään? Terveyden kannalta kyllä, monien ihmisten mielestä kuitenkaan ei. Kyllä jokainen itsenäisesti ajatteleva aikuinen ihminen tietää mitä tulisi tehdä jotta kunto paranisi ja paino putoaisi, mutta motivaatiota kun ei vaan ole tarpeeksi. Jos lihavalla olisi oikeasti elämän tärkeimpänä asiana painon pudottaminen pelkän siitä puhumisen sijaan, niin varmasti se paino myös putoaisi (poislukien jo mainittu aineenvaihdunnallinen sairaus jolle vaan ei voi mitään, tiedän erään tällaisen tapauksen). Jokainen tehkööt omat valintansa maksimoimalla oman onnellisuutensa, yhteiskunnallisten velvoitteiden ja sääntöjen putteissa luonnollisesti.

 

[mage]

Ajanpuute on mun mielestä aina tekosyy koska kolmella tunnin treenillä viikossa ja jollain lailla järkevällä ruokavaliolla pysyy hyvässä kuosissa. Stressi ja sitäkautta unenpuute on mulla toistuvasti syynä siihen ettei salille vain ole mitään järkeä mennä kun hengästyy jo verkkareita jalkaa vetäessä.

Ajanpuute ei ole tekosyy kun on kolme pientä lasta ja yrittäjä. Kannattaa aina muistaa että lapsiperheissä on usein kaksi aikuista ja he jakavat sen vapaa-ajan. Eli toinen ei voi vain käydä töissä ja menna sen jälkeen jumppaamaan.

Kiireinen stressaava työ aiheuttaa päälle ruokavaliovinoutuman. Ns välimeren dieetti: lounaspasta, iltapitsa, yösardiini (purkista). Se saattaa yhdistyä vielä johonkin virkistävään länsimaiseen teknokemian tuotteeseen jota kutsutaan välipalaksi (suklaapatukka ym ym). Ruokailutottumuksia tietenkin voi fiksata ilman extra ajankäyttöä mutta hirveän vaikeaa se on kun on kiire ja muuta mielessä.