Paras syy lihomiseen ja kunnon rapistumiseen

[jarhu]

Tekosyyni ovat laiskuus, stressi, tietokone ja mukavuuden tavoittelu syömällä ja löhöämällä.

 

[protsku]

Tekosyitä tietysti kaikki mutta minä olen käyttänyt tällaista listaa:

1.En ole enää nuori, ei tarvii enää näyttää kenellekään olevansa kovassa kunnossa

2.Nilkka on kipeä

3.Kantapää on kipeä

4.Polvi on kipeä

5.Mä voin laihduttaa taas uudestaan koska tahansa koska mulla on niin paljon tietoa asiasta

6.Laihdutinhan mä vuonna Miekka&Kivikin ennätysvauhtia

7.Kun on sopivasti läski niin luut pysyy vahvempana kun kroppa kantaa sitä ylipainoa

8.Kun on sopivasti läski niin kynäniskat ei tule haastamaan riitaa

9.Kun on sopivasti läski niin ei tarvii niin kauheen tarkasti vahtia kaikkia syömisiä

Nyt tosin olen viime aikoina taas lisännyt reippaasti liikuntaa ja ymmärrän että tahto ei ole tie näissä asioissa. No pain no gain.

 

[kiewi]

Ajanpuute on mun mielestä aina tekosyy koska kolmella tunnin treenillä viikossa ja jollain lailla järkevällä ruokavaliolla pysyy hyvässä kuosissa. Stressi ja sitäkautta unenpuute on mulla toistuvasti syynä siihen ettei salille vain ole mitään järkeä mennä kun hengästyy jo verkkareita jalkaa vetäessä.

 

[Primitive82]

Toisaalta, kiire on suhteellinen asia ja jonkun mielestä se voitaisiin lukea tekosyyksi sillä aikaahan on aina kun sen vain oikein järjestelee. Motivaation puute onkin jo ihan eri juttu ja toisaalta, miksi sekään olisi 'tekosyy', sehän on ihan oikea. Jos ei nappaa niin ei nappaa

Siinä taidat kyllä olla oikeassa, että motivaation puute on oikeastaan ainoa todellinen syy näiden "tekosyiden" pohjalla. Voin tietenkin sanoa etten käy salilla, koska en jaksa/ minulla ei ole aikaa. Todellisuudessa minulla ei vain ole riittävästi motivaatiota. Esimerkiksi, sanooko äiti hukkuvalle lapselleen: "En ehdi nyt pelastaa sinua."?
Voin keksiä vaikka minkälaisia syitä treenaamisen välttämiseksi, mutta todellinen syy on aina motivaation puute, joka johtaa juuri asioiden priorisointiin.

Tiede-lehdessä oli joskus juttua, että tutkimuksissa oli havaittu lihasten (hauislihaksen) kasvavan ilman voimaharjoittelua. Ainoa "treeni" oli mielikuvaharjoitus.

Pumping up, kumpa vain saisi itsensä uneksimaan öisin raudan nostelusta :D

 

[S225T]

Paras - ja ainoa perusteltavissa oleva - syy ihmiselle joka joko valittaa ääneen huonoa kuntoaan tai läpinäkyvästi esittää "olevansa tyytyväinen kehoonsa juuri tällaisena" on sairaus tai vamma joka ESTÄÄ liikunnan ja/tai terveellisen ruokavalion noudattamisen, ei siis vaikeuta tai hillitse sitä, vaan ESTÄÄ sen.

Kuten jo todettu, kaikki muu on bs.

 

[protsku]

...sairaus tai vamma joka ESTÄÄ liikunnan ja/tai terveellisen ruokavalion noudattamisen, ei siis vaikeuta tai hillitse sitä, vaan ESTÄÄ sen.

Kuten jo todettu, kaikki muu on bs.

Tekee mieli kovasti kapinoida vastaan mutta näinhän se on. Jos katsoo viikossa kaksi leffaa vähemmän niin se on 3-4 tuntia enemmän aikaa liikuntaan. Jos jättää perjantaipullon ja sitä seuraavan lauantaikrapulan pois niin se on jopa 10-20 tuntia enemmän aikaa liikuntaan.

Mites on arvoisat kolmenkymmenen ikävuoden kerhoon päässeet pakkislaiset, laitetaanko VIP-osiolle "Syksyksi kuntoon" -Challenge missä jokainen trediin postaaja sitoutuu tiputtamaan painosta 10 prosenttia pois syyskuun viimeiseen päivään mennessä? Tämä siis meitä lihavia kolmekymppäreitä koskien.

 

[Net Virgin]

Tekee mieli kovasti kapinoida vastaan mutta näinhän se on. Jos katsoo viikossa kaksi leffaa vähemmän niin se on 3-4 tuntia enemmän aikaa liikuntaan. Jos jättää perjantaipullon ja sitä seuraavan lauantaikrapulan pois niin se on jopa 10-20 tuntia enemmän aikaa liikuntaan.

Mites on arvoisat kolmenkymmenen ikävuoden kerhoon päässeet pakkislaiset, laitetaanko VIP-osiolle "Syksyksi kuntoon" -Challenge missä jokainen trediin postaaja sitoutuu tiputtamaan painosta 10 prosenttia pois syyskuun viimeiseen päivään mennessä? Tämä siis meitä lihavia kolmekymppäreitä koskien.

En muista milloin olen edes katsonut mitään elokuvaa, jos ei lasketa sitä helevetin tähtien sotaa mikä viimeks ilmesty...

Eikä oo ollu varaa noihin krapula-aamuihinkaan..


Mutta täällä otetaan antamasi haaste vastaan ilomielin, eli pannaanko vippipuolelle kuvien kanssa kilot esiin ja katotaan syssymmällä edistymistä :kippis1:

 

[KuulaKiekkola]

Vastaan kysymykseen kääntäen: urheiluharrastuksen yleisyyttä selitetään sosiaalitieteissä yleisesti nykyihmisen jännityksen tarpeen tyydyttämisellä. Jos elämä on kovin helppoa eikä tarjoa luontevasti jännittäviä tilanteita ja elämyksiä niin ne pitää itse luoda, vaikkapa sitten urheilemalla. Tosin urheilun jännitys on turvallisissa puitteissa tapahtuvaa riskitöntä kaupallista jännitystä ( vertaa esim entisajan kunnon kylätappelut, joissa saattoi vaikka kuolla ).
Eli vastaus kysymykseen: ei ole tarvetta urheilla jos elämä on muuten riittävän jännittävää ja hauskaa.

 

[Örkki]

10 cm matkalta täysin sirpaleina ja sälöinä oleva reisiluu, joka on kylläkin jo kovasti luutumaan päin...

Eilen kyllä kävin rimpuilemassa salilla kyynärsauvojen kanssa, ihan vain mielenterveyden kannalta.

 

[Zener]

Mulla ainakin on iskenyt laiskuus ja motivaation puute. Tällä viikolla en ole kertaakaan jaksanut lähteä salille. Pyöräillä on kuitenki jaksanut pari kertaa.

Syynä motivaation puutteeseen lienee, että työkeikat ja flunssa on nyt tässä viimeisen 1,5 kuukauden aikana katkaisseet liikaa ohjelmaa.

Kertokaas joku kikka, miten saa motivoitua itsensä treeneihin, kun on joka toinen viikko toisella puolen Suomea ja joutuu siellä tekemään 10-12 tuntisia päiviä. Sitten kun pääsee kotiin, ja on normaali viikkko, niin salilla huomaa, että tulos on alaspäin.

Ainakin mulle on ongelma se, että ei säännöllisesti pysty käymään salilla, niin alkaa lipsua silloinkin, kun kykenisi.

 

[Angelica-82]

Syitä ja tekosyitä. Täydellinen henkinen lamaantuminen kyllä estää ajattelemasta muuta kun sitä elossaolon kamppailua,muut on sivuseikkoja. Fyysiset vammat, jotka estää liikkumisen (tosin sillonki voi syödä terveellisesti). Työ tms pakollinen, jos se vie kaiken ajan eli ei mitää 8h päivässä (untakin tarvitaan ja perusasioita hoitaa, ei aina liikunnalle kertakaikkiaan jää aikaa).
Hm, on kai myös olemassa lääkkeitä jotka edesauttaa sairasta lihomista. En usko että kaikki lihomiset on vain täysin itsestä kiinni (eikös ainakin mielialalääkkeillä ole näihin vaikustusta???).

Tekosyitä on sit lähes kaikki muu...Sairaan lihomisen voi ainakin suurin osa estää melkein missä tapauksessa tahansa.

Edit. Työkin on tekosyy, jos sitä ei voi vähemmän aikaa vieväksi vaihtaa Oma valinta työ vs terveys

 

[kopsis]

Mites on arvoisat kolmenkymmenen ikävuoden kerhoon päässeet pakkislaiset, laitetaanko VIP-osiolle "Syksyksi kuntoon" -Challenge missä jokainen trediin postaaja sitoutuu tiputtamaan painosta 10 prosenttia pois syyskuun viimeiseen päivään mennessä? Tämä siis meitä lihavia kolmekymppäreitä koskien.

Pitänee hankkiutua vipiksi...lähtöpaino oli mukavat 115kg, nyt aamupaino huitelee siinä 106kg:n tienoilla (kolmisen kuukautta reenaamista takana)

95kg on ensimmäinen varsinainen tavoitepaino, sitten "saan" tatuoinnin nahkaani VIHDOINKIN...pitää kummasti motivaatiota yllä kesän ajan, kun varaan ajan elokuun ekalle viikolle :whip:

Ja alkuperäiseen kysymykseen vastaus: kun pizzan makuista porkkanaa ei ole, niin siitähän tuo "elintaso" on tykänny Mutta paluuta siihen ei enää ole - olo on n.1000x parempi, kuin 3kk sitten !!!

 

[Hynkkä]

Mikä on mielestänne pätevin syy päästää itsensä läskiintymään ja kuntonsa rapistumaan.

No eiköhän se ole sairastuminen/loukkaantuminen. Kaikki voimavarat menee kuntoutukseen ja muihin siihen liittyviin asioihin, kuten mahdolliseen masennukseen. Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että kun mulla meni ristiside poikki polvesta muutama vuosi sitten, niin mulle pamahti parissa kuukaudessa 15kg painoa lisää. Treenasin taistelulajeja siihen aikaan ihan kilpailumielessä ja sitten yht'äkkiä meni kaikki vuosien kovat treenit vessanpöntöstä alas. Mieli oli aika maassa, mutta jaksoin silti kuntouttaa polvea, vaikka olihan se aika tuskaista. Silloin ei paljoa välittänyt, että minkälaisessa kunnossa muuten on. Tuntui aika toissijaiselta asialta. Sitten kun sain polven kuntoon, niin meni olkapää paskaksi ja sekin piti leikata. Viime kesänä vajaa vuosi sitten olin vasta fyysisesti ja henkisesti sellaisessa kunnossa, että pystyi alkaa tosissaan panostamaan treenailuun. Nyt motivaatio on korkealla, kun huomaa taas kovan työn tuottamat tulokset.

 

[kuitula]

Itselläni on tällä hetkellä paras syy tuo opiskelu. Jos ei saa tarpeeksi opintoviikkoja, menettää opintotuet ja HOASin asuntokin lähtee alta. Vielä oon käyny punttiksella säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tiukoille noi opintoviikot on jääny. Tämänhetkinen säälittävä opiskelutahti menee juurikin "minimiopintoviikoilla". Veikkaan, että syksyllä otan tietoisen tauon punttailusta ja keskityn ainakin ekan puolen vuoden ajan kouluun "täysillä". Josko saisi sen verran niitä kursseja suoritettua, että hyvällä omallatunnolla voisi treenata kevään. :(

 

[jiiii]

Kun on tarpeeksi älykäs/rikas/kaunis saa olla laiska ja läski... hehe]

:D

Kyllä kauneus ja läskiys ovat toisensa pois sulkevia asioita, mutta on toki ihmisiä, jotka ovat toistakin mieltä...

Mielestäni ainoat "luvalliset" syyt lihomiseen ovat raskaus, sairaus ja masennus, kunnon rapistumiseen taas kelpaa ajanpuutekin.

 

[reinhardt]

Tekee mieli kovasti kapinoida vastaan mutta näinhän se on. Jos katsoo viikossa kaksi leffaa vähemmän niin se on 3-4 tuntia enemmän aikaa liikuntaan. Jos jättää perjantaipullon ja sitä seuraavan lauantaikrapulan pois niin se on jopa 10-20 tuntia enemmän aikaa liikuntaan.

Jossain oli tehty tutkimus (en sen tarkemmin muista lähdettä tietenkään) että liikuntaan käytetty aika on pois telkkarin katsomisesta, ei mistään muusta. Saatan kyllä uskoa tuon hyvinkin. Tilastojen mukaan ihmiset Suomessa katsovat keskimäärin 3 h telkkaria päivä. Itse katson telkkaria ehkä tuon 3 h viikossa, joten niitäkin täytyy olla todella paljon, jotka katsovat yli tuon 3h (koska tuskin olen ainoa, joka ei telkkaria katso.)

Aiemmin olen ajatellut, että pienten lasten vanhemmille voisi "antaa anteeksi" liikkumattomuuden. Mutta sitten olen seurannut läheltä ystäviäni, joilla on lapsia, koira, siisti koti ja jotka silti liikkuvat, nukkuvat tarpeeksi ja käyvät töissä. Toisin sanoen, jopa pienten lasten vanhemmilla se aika taitaa olla usein pois juuri tuosta telkkarin katsomisesta. Siskoni valittaa, ettei ehdi kuntoilla -ja lösähtää joka ilta (leveälle) perseelleen sohvalla kello 21 syömään suklaata. Niilläkin on kuntopyörä, jota edes voisi sotkea telkkaria katsoessa ellei muuta jaksa tehdä, mutta se on varastossa koska sitä ei voi ottaa olkkaria rumentamaan. (Miksi se on edes ostettu, kysyn minä.)

Mutta tosiaan, sairaudet ja muut ruumiinvammat saattavat rajoittaa erittäin tehokkaasti liikkumista. Ja usein masentavatkin niin paljon, ettei jaksa syömisiään katsella. (nimimerkillä selkä paskana kolme kuukautta ja miten niin hiilarimössömättöä vedetty huonoon oloon. Ihme, etten ole lihonut.)

EDIT: raskaus ei ole mikään "luvallinen" syy lihomiseen. Mainitut tuntemani urheilulliset äidit ovat olleet vauvan synnyttyä melkeinpä kuivemassa kunnossa kuin ennen sitä. Ja kun katselen salilla kunto-ohjaajia, jotka ovat raskaana, eipä heilläkään näytä mitään ylimääräistä tulleen. Monet naiset vain pitävät raskautta oivallisena tekosyynä "syödä kahden edestä".

 

[Jasba]

Itselläni on tällä hetkellä paras syy tuo opiskelu. Jos ei saa tarpeeksi opintoviikkoja, menettää opintotuet ja HOASin asuntokin lähtee alta. Vielä oon käyny punttiksella säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tiukoille noi opintoviikot on jääny. Tämänhetkinen säälittävä opiskelutahti menee juurikin "minimiopintoviikoilla". Veikkaan, että syksyllä otan tietoisen tauon punttailusta ja keskityn ainakin ekan puolen vuoden ajan kouluun "täysillä". Josko saisi sen verran niitä kursseja suoritettua, että hyvällä omallatunnolla voisi treenata kevään. :(

Ei ole tarkoitus v**tuilla, mutta jos et saa minimiopintoviikkoja kasaan ilman että lopetat punttaamisen niin opiskelutaitosi on pahasti hukassa. Itse saan minimiopintoviikot kasaan työn ohessa, ja se sentään vie 8 tuntia/päivä. Samalla logiikalla täyspäiväisen opiskelun ohessa voisi puntata vaikka tuon 8 tuntia päivässä ja silti saada vaadittavat ovarit kasaan. Pointtina vaan se, että opiskelu ei voi olla se paras syy vaan taaskin yksi tekosyy jolla peitellään todellista ongelmaa...

 

[Angelica-82]

Ei ole tarkoitus v**tuilla, mutta jos et saa minimiopintoviikkoja kasaan ilman että lopetat punttaamisen niin opiskelutaitosi on pahasti hukassa. Itse saan minimiopintoviikot kasaan työn ohessa, ja se sentään vie 8 tuntia/päivä. Samalla logiikalla täyspäiväisen opiskelun ohessa voisi puntata vaikka tuon 8 tuntia päivässä ja silti saada vaadittavat ovarit kasaan. Pointtina vaan se, että opiskelu ei voi olla se paras syy vaan taaskin yksi tekosyy jolla peitellään todellista ongelmaa...

Samaa mieltä asiasta. Jos tyyppi ei käy opiskelujen ohessa töissä vaan panostaa pelkkään opiskeluun ja silti on minimiopintoviikot tiukalla niin jossain on vikaa. Tekosyy todella, tai sit ihan täysin väärä koulu :(

 

[savonsonni]

Harrastin nuorempana jääkiekkoa kymmenisen vuotta. Olen aina pitänyt omaa kuntopohjaani hyvänä. Armeijassa juoksin cooperin testeissä 3100m. tupakkapaikalta tupakkapaikalle. Kosovossa, kotiuttamis-cooperissa juoksin enää 2400m. Painoa on tullut noista armeija aikojen 80kg:sta nykyiseen 115kg:n verran. Tietysti lihasmassa on kasvannut huomattavasti, mutta aerobinen kuntoni on laskenut samalla kuin lehmänhäntä. Eilen kävin korkkaamassa rullaluistin kauden, luistelin n. 5 km. Jouduin pysähtymään ja huilaamaan ainakin 4 kertaa lenkin aikana.
Elämässä prioriteetit muuttuvat alati. Kunnioitan ihmisiä ja säälin samalla, jotka pakertavat viikosta toiseen pitäen liikunnan/urheilun ykkösenä ja kaiken muun tois-sijaisina asioina.
Itselläni on tavoitteena katsoa vähemän tv:tä, "sättäillä" ja urheilun saralla pyrkiä omiin tavoitteesiini. Muistakaa kuitenkin, urheilija ei tervettä päivää nää.
En tiedä onko tässä postauksessa järkeä, mutta vuodatinpa omia tunteitani.

Ps. Katsotaan vuoden päästä kapuanko lavalle...

 

[protsku]

Elämässä prioriteetit muuttuvat alati. Kunnioitan ihmisiä ja säälin samalla, jotka pakertavat viikosta toiseen pitäen liikunnan/urheilun ykkösenä ja kaiken muun tois-sijaisina asioina.

No voihan sitä pitää liikunnan vapaa-ajalla ykkösenä olematta silti mikään himourheilija. Ja tässä just tulee mainitsemasi prioriteetit kehiin: "Mä käyn ensin töitten jälkeen treenaamassa niin sitten voin hyvällä omatunnolla viettää aikaa perheen ja mahdollisesti jopa teeveen ääressä."