Paras hetki oli se kun armeijassa oli ryhmätaitokilpailussa yhtenä rastina sotilaspenkki. Siinä sit tein koko kisan parhaan tuloksen ja se oli hienoa ku koko ryhmä kannusti ja sain kunnon taputukset ja aplodit suorituksen jälkeen.
Eiköhän se itsellä ainakin yleensä ole paras hetki kun salilta pääsee lähtemään himaan hyvän ja onnistuneen treenin jälkeen. Salilla voi itsessään olla myös hyviä hetkiä esim. jos on saanut jossain liikkeessä tehtyä oman ennätyksen tjsp.
Oon ihan fiiliksissä varsinkin bodypump ja bodycombat tunneilla! Siis sen treenin aikana se hyvänolontunne on vain jotain niin mahtavaa ja sitten kun paljon ihmisiä ympärillä ja tekee kaiken ihan täysillä, niin se on se miksi mä jaksan aina raahautua niille tunneille ja salille ylipäätänsä=)
Tosin kyllä treenin jälkeen on mahtava lähteä kotiinkin, kun tuntee et on tosiaan tehny jotain. Mahtava fiilis.
Nyt on ollut saikun takia kaksi viikkoa taukoa reeneistä. Se mitä eniten kaipaan, on kunnon jalkatreni. Suunnitelmissa onkin taas laittaa oikein kunnolla maitohapoille, kunhan tervehdyn kunnolla. Eli rekonstruktiota siitä parhaasta mahdollisesta: kyykätä kunnes ei enää pääse kävelemään rappusia ylös suihkuihin :D
paras fiilis oli joskus kun aloitin treenailemaan joskus noin puoli vuotta sitten ja sain hikiseen nostettua tuon 70kg penkistä kaverin ehkä pienellä avustuksella, noh nyt kun sitten joskus pari kuukautta päätin sitten kokeilla maksimeja niin heitin sen 70kg tankoon ja se meni että heilahti. Tämän jälkeen pikkuhiljaa rautaa tankoon lisää ja lopulta siinä olikin 92,5 kiloa ja nousi kuin nousikin, tämän jälkeen oli voittaja fiilis ja sai treenailla loppu treenin naama irveessä :D Nyt ennen joulua tuo 100 rikki niin saa samalla hyvän joululahjan :DD
Ps. eka posti kun sain vidoin ja viimein kyhättyä tänne nickin on tullut lueskeltua siis todeeella paljon tätä foorumia ja suurin onnoittajani on ollut itse Mike kiitoksia sinulle
Kyllä se on vaan, kun salilta tullessa kotimatkalla poikkeaa tohon uintilätäkölle ja painelee pari asteiseen veteen ja lähes hengitys lamaantuen pistelee sen 20-30 metriä meneen. Ja sitä fiilistä ja mielihyvän tunnetta kun tulee pois. Tuntee kuinka veri lähtee kropassa kunnolla liikkeelle. Eikä mitään kiirettä mihinkään.
Yhdyn tähän, yksin uskaltaa psyykata ihtensä kunnolla gorillamaisin elkein huippusuorituksiin. ja lopuksi komeat tuuletukset ilman sivusta seuraavia ilmeitä :dance2:
Pienellä paikkakunnalla ei uskalla ees hikoilla salilla. Kun se viereisessä jalkojenlähentäjäkoneessa pumpannut mummo on kierrättänyt juttua hikoilevasta, ja liian isoilla painoilla riehuvasta hirviöstä muutaman viikon, nii tulee poliisitkin jo kotitarkastukselle naapurin mummelin nimettömän steroidivihjeen takia.
Nyt parina viimesenä rintapäivänä ei oo kaveri päässyt salille samaan aikaan, joten oon joutunu pyytämään koviin sarjoihin tuntematonta varmistajaa. Molemmilla kerroilla täysin tuntematon kaveri (eri henkilöt siis) vain tuttuja siinä mielessä, että samalla salilla käydään. Hyvin suostuvat varmistamaan, mutta mikä tuo kunnon asennetta tekemiseen ja hyvää mieltä on se, että kun kovaa sarjaa tekee täysillä, niin nämä varmistajat kannustavat siinä vieressä täysiä. Todella nousee treenifiilikset ja lopputreenitkin sujunu hyvin
Paras on tietenki se, kun on kovat ~1,5 treenit tehny tehokkaasti duunia ja sitte onki päivän ohjelma suoritettu ja pääsee lähtemään. Sillon on helsswetin hyvä fiilis, ku tietää että on tehny jotai tärkeetä.
Paras hetki on salilta kotiin päästyä, kun ei enää tunnu että päivällinen tulee vatsasta ylös. Tulee semmonen hyvä tunne että on tullu tehtyä kunnon reeni.