Paniikkikohtaukset treenatessa

[ror]

Moikka,

toivoisin, että joku osaa selittää mitä tapahtuu (lähinnä solutasolla): mulla on tainnut ruveta tulemaan paniikkikohtauksia kovan puristuksen jälkeen. Itse yhdistän asian jotenkin solujen hapen (tai muun) puutteeseen.

Eli tuutatessa kovaa menemään muun lihaskuormituksen lisäksi coressa tuntuu lähinnä puristusta ja puhallan ihan kunnolla, mutta tila ei tunnu keuhkoissa hapen puutteelta sinällään (eli ei tunnu siltä, etten saisi henkeä riittävästi), mutta suorituksen jälkeen alan haukkomaan henkeä ja meinaan flipata - siihen tulee siis jonkinmoinen emotionaalinen aspekti mukaan. Arvelen kuitenkin, että asia palautuu fysiologiaan, ja luulen, ettei solut pääse toimimaan treenin kannalta kunnolla, mutta missä mielessä, mitä tapahtuu (eli millä keinoin pääsisin tätä manipuloimaan)?

Tykkään treenailla ihan kovaa ja pääsääntöisesti päivittäin, mutta käytännön elämään liittyvistä seikoista johtuen ei tietysti aina pääse menemään niin kovaa kuin tykkäisin, eli tehottomampiakin päivä tulee. Kuvaamani tapaus luultavasti (tällä hetkellä) liittyy siis coren alueella tapahtuvaan kehitykseen (ja sen puutteisiin), vaikka liike varsinaisesti kohdistuu enimmäkseen yläselkään ja käsivarsiin, ja on todella sykettä nostava. Panikointia tapahtuu esim. myös kyykätessä, jolloin ahtaus tuntuu enemmän jaloissa, pakaroissa ja lantion alueella, ja tuntuu, ettei lihakset pääse toimimaan normaalisti - tämäkin puhalluttaa ihan huolella.

Arvelen, että saan suosituksia levätä enemmän, mutta olisin kiinnostunut tietämään, mitä solutasolla tapahtuu - vastatkaa toki aiheen vierestäkin, jos kysymykseni tuntuu kohdistuvan vääräälle.

Okei, olis tosi kiva jos joku osaisi kertoa. Kivaa päivää kaikille.

 

[Deleted member 40111]

Paniikkikohtaukset voi liittyä hermostolliseen ylirasitustilaan. Stressihermosto ylikierroksilla. Keventeletkö säännöllisesti ja riittävästi? Tosin tuossa vaiheessa voi puhua jo ylikunnosta. Toki sinulla tuo voi olla myös joku mentaalipuolen häiriö kovan rasituksen alla.

 

[jsjarvn]

Paniikkikohtaushan johtuu voimakkaasta autonomisen hermoston aktivaatiosta, joten kyllä mä olisin @_MrSiima :n kelkassa tässä. Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä viitisentoista vuotta ja kyllä noita oireita tuppaa tulemaan enemmän mm. silloin, kun on treenailtu liian vähillä kevennyksillä ja pedaali pohjassa pitkään. Toki muun elämän stressikin suoraan panikointifrekvenssissä ja sen voimakkuudessa näkyy, mutta jos sulla ei muuten tota ilmene niin kannattaa hellätä treenejä viikoks-kahdeksi ja katella mitä tapahtuu.

 

[ror]

Siistii - kiitti tosi paljon teille! Kuulisin tosi mielellään lisää jos jaksatte/joku jaksaa naputtaa - vaikka pääsen tästä googlellakin jatkamaan.

Kiitti vielä.

Paniikkikohtaukset voi liittyä hermostolliseen ylirasitustilaan. Stressihermosto ylikierroksilla. Keventeletkö säännöllisesti ja riittävästi? Tosin tuossa vaiheessa voi puhua jo ylikunnosta. Toki sinulla tuo voi olla myös joku mentaalipuolen häiriö kovan rasituksen alla.

Ai vielä:
:o Mikä voisi esim. olla mentaalipuolen häiriö kovan rasituksen alla? Never heard. *intresting*

Kiitti paljon MrSiima!

 

[jsjarvn]

Ai vielä:
:o Mikä voisi esim. olla mentaalipuolen häiriö kovan rasituksen alla? Never heard. *intresting*

Kiitti paljon MrSiima!

No se tyypillinen fight or flight-reaktio, mitä paniikkikohtaus on. Mulla esim. kofeiini laukasee noita tosi herkästi, niin en mä pidä kaukaahaettuna että joillekin toi voi tulla kovan fyysisen rasituksen seurauksena.

 

[Deleted member 40111]

Ai vielä:
:o Mikä voisi esim. olla mentaalipuolen häiriö kovan rasituksen alla? Never heard. *intresting*

Kiitti paljon MrSiima!

No epätodennäköistä, mutta meinaan vaan sitä, että kun kerran saat sen paniikkikohtauksen tietyssä tilanteessa, niin sitten voi herkistyä sille jatkossa. Eli tavallaan jää takaraivoon kummittelemaan ja panikoi/aistii tuntemuksia herkemmin. Mutta psykologi kun en ole niin en spekuloi enempää.

Todennäköisin on tosiaan hermostollinen ylirasittuminen. Viikko tai kaksi totaalilepoa urheilusta ja muutkin stressitekijät minimiin. Unta ja ruokaa hyvin, jos mahdollista. Toki huonounisuus/unettomuus ja ruokahalun heikkeneminen on myös joillakin yksilöillä yleistä, silloin kun kroppa käy rajusti ylikierroksilla.

 

[LimeLemon]

Paniikkikohtauksia on turha yrittää viedä solutason toimintaan sentäs, jos tavoite on häksätä sen mekanismeja... yllä on hyviä mahollisia selityksiä, mutta voi olla niinkin että hengästymisen/rasittumisen tunne itsessään triggeröi paniikin. Eli psykologista kehon signaalien väärintulkintaa. Ja olet saattanut ehdollistua tulkitsemaan vastaavan tilan hätänä, jonain, mitä pitää paeta, kerta toisensa jälkeen, esimerkiksi. Paniikkikohtauksista voisi olla kokonaisuuden kartoittamisen kannalta hyödyllistä jutella vähän muuallakin kuin pakkiksella. Täällä on tältä pohjalta mahdotonta tietää.

 

[Zerro]

Paniikkikohtauksista en juuri mitään tiedän, mutta sen verran uskallan spekuloida, että mitään erityisen merkittävää hapenpuutetta et noissa harjoituksissa saa solutasolla – tai muutenkaan – tuotettua (paitsi jos joillain BFR-metodeilla treenaat).

 

[ror]

Paniikkikohtauksista en juuri mitään tiedän, mutta sen verran uskallan spekuloida, että mitään erityisen merkittävää hapenpuutetta et noissa harjoituksissa saa solutasolla – tai muutenkaan – tuotettua (paitsi jos joillain BFR-metodeilla treenaat).

Itse asiassa se tulee juuri tuollaisissa BRF-harjoitteissa - en ole vaan tiennyt sitä (eli että mitä ne on/sellaisia on olemassa). Kiitti tosi paljon sullekin, tämä on kaikki hyödyllistä ja valaisevaa.

Paniikkikohtauksia on turha yrittää viedä solutason toimintaan sentäs, jos tavoite on häksätä sen mekanismeja... yllä on hyviä mahollisia selityksiä, mutta voi olla niinkin että hengästymisen/rasittumisen tunne itsessään triggeröi paniikin. Eli psykologista kehon signaalien väärintulkintaa. Ja olet saattanut ehdollistua tulkitsemaan vastaavan tilan hätänä, jonain, mitä pitää paeta, kerta toisensa jälkeen, esimerkiksi. Paniikkikohtauksista voisi olla kokonaisuuden kartoittamisen kannalta hyödyllistä jutella vähän muuallakin kuin pakkiksella. Täällä on tältä pohjalta mahdotonta tietää.

Moi, en uskoisi, että hengästyminen/rasittuminen triggeröi paniikkikohtauksia, koska kova treenaus ei ole mulle mikään uusi juttu. Luulen, että tuo hermostollinen ylirasitus selittää tilani hyvin, ja on tässä ilmeisesti osansa noilla BRF-harjoitteilla ja sitä kautta (lihas)solutason mekanismeilla (tosin kyllähän tuosta hermosolujenkin toiminnasta olisi kiva ja hyvä ymmärtää enemmän, erit. tässä yhteydessä). Ilmeisesti nämä BRF-harjoitteet nyt ylikuormittavat hermostoa sopimattomalla tavalla (muihin ajankohtaisiin olosuhteisiin yhdistettynä) - ne ei tunnukaan mitenkään ihanalta tällä hetkellä.

Juupa juu, nyt ehkäpä tiedän, mitä tällä hetkellä välttää, ja sitten pitäisikin keksiä tarkoituksensa ajavaa treeniä.

Okei, ihanaa päivää kaikille ja kiitit kovasti.

 

[Solid10]

Eli psykologista kehon signaalien väärintulkintaa. Ja olet saattanut ehdollistua tulkitsemaan vastaavan tilan hätänä, jonain, mitä pitää paeta, kerta toisensa jälkeen, esimerkiksi.

Voisin tähän lisätä omia kokemuksia. Mä sain joskus junnuna paniikkikohtauksia, kun tiskasin käsin. Se oli siis kombo kuumaa vesihöyryä (pidin veden koko ajan juoksemassa), puristava vyö ja epäluonnollisen matala tiskiallas, eli olin etukenossa. Kuulostaa idioottimaiselta, mutta tuo asento oli sen verran tukala, että hengitys oli vaikeaa, ja sain sitten manifestoitua kohtauksen ihan sillä. Myöhemmin älysin sitten yhdistää tuon keskivartalon puristuksen, esim. liian tiukalla olevan vyön nimenomaan siihen paniikkihäiriön triggerointiin. Tuolloin noita tuli muutenkin tosi usein, esim. liian kuumassa suihkussa rupesi henkeä ahdistamaan ja sitten taas mentiin 0-100 alle sekunnissa. Näistä myös sitten tuli tuo LimeLemonin mainitsema ehdollistuminen, eli suihkussa käyminenkin alkoi jännittää, kun sinne oli kerran pyörtynyt.

Nykyään noi on hallussa enkä oikein edes muista koska olisin viimeksi panikoinut, mutta lähtisin siitä vyötärön seudusta etsimään apua. Myös närästys (ei välttämättä edes polta kurkunpäätä aina) tukkii henkitorvea, ja voipi sitten laukaista noita oireiluja. Ja hapot saattavat varsinkin kovassa jalkatreenissä hyvinkin pumppailla ylös.

 

[Sikabulkkari]

Mulla oli kausi jolloin sain näitä ahdistuskohtauksia todella usein, ja tuntui siltä että taju meinaa lähteä. Hommasin niihin aikoihin verenpainemittarin ja verensokerimittarin, jotta pääsisi vähän "pintaa syvemmälle", mutta kaikki oli kunnossa niiden puolelta. Kohtaukset oli paniikkikohtauksia / hyperventilaatioita ja ne lähti aivan itsestään ajan kanssa pois. Eli kun oli muutenkin stressiä arkielämässä ja sitten sitä stressiä koitti purkaa salin puolella helvetillisellä treenaamisella, niin kynttilää poltettiin molemmista päistä.

 

[SDFG]

Itsellä oli myös yhteen aikaan samanlaista oiretta, kun treenasin kovaa ja käytin PWO:ta. Jätin PWO:n käytön, jolloin väheni. Sitten pidin kk tauon treenistä ja aloittelin kevyemmin ja aloin pitämään kevyitä viikkoja, niin ei ole palanneet.

 

[Trokari]

Itsellä myös PWO:t ja kofeiini yksistäänkin laukaisee pieniä paniikkikohtauksen oireita, mutta kunnollisen kohtauksen olen kokenut vain kerran. Oli silloin stressiä hyvin paljon ja kesken kyykkysarjan tuntui, ettei saa henkeä ja tulee sydänkohtaus. Pistin tangon räkkiin ja hyperventiloin varmaan 10 minuuttia ollen ihan varma siitä, että kuolen. Tämän tapahtuman jälkeen aloin tutkia aihetta ja nykyään kun huomaan, että oireita alkaa tulla (juuri salilla treenatessa), niin alan säätelemään omaa hengitystä pallean avulla, jolloin helpottaa. Muutoin ei ole mitään ahdistusta tai paniikkia julkisilla paikoilla, mutta pari kertaa vuodessa salin puolella noihin olen törmännyt.

 

[mikasa90]

En tiiä mikä aiheuttaa mutta paras keino helpottaa oloa on tehdä yhtään mitään asialle ja antaa paniikkikohtauksen vaan tulla. Se kroppa ''pesee'' sen adrenaliinin noin 10min veks.

Se on ihan paskapuhetta että kohtauksen voi estää hengitystempuilla jne, biologiset reaktiot on voimakkaammat. Kun se p.kohtaus on tulossa niin viimenen asia mitä kannaatta tehä on yrittää kontrolloida sitä.

Liikunta (Aeroobinen 60-75% max syke 2-5x vkossa 20-45min) saattaa olla jopa tehokkaampi hoitomuoto paniikkioireisiin kun osa lääkkeistä.

 

[Trokari]

En tiiä mikä aiheuttaa mutta paras keino helpottaa oloa on tehdä yhtään mitään asialle ja antaa paniikkikohtauksen vaan tulla. Se kroppa ''pesee'' sen adrenaliinin noin 10min veks.

Se on ihan paskapuhetta että kohtauksen voi estää hengitystempuilla jne, biologiset reaktiot on voimakkaammat. Kun se p.kohtaus on tulossa niin viimenen asia mitä kannaatta tehä on yrittää kontrolloida sitä.

Liikunta (Aeroobinen 60-75% max syke 2-5x vkossa 20-45min) saattaa olla jopa tehokkaampi hoitomuoto paniikkioireisiin kun osa lääkkeistä.

Kyllä se on ihan todettu, että palleahengityksellä voidaan kontrolloida hyperventilointia, joka näissä kohtauksissa ainakin itselläni on ollut se merkittävin tekijä.

 

[mikasa90]

Kyllä se on ihan todettu, että palleahengityksellä voidaan kontrolloida hyperventilointia, joka näissä kohtauksissa ainakin itselläni on ollut se merkittävin tekijä.

Ei paniikkikohtausta itsessään. Hyperventilaatiosta en tiedä tarpeeks. Voit olla oikeessa.

 

[jsjarvn]

En tiiä mikä aiheuttaa mutta paras keino helpottaa oloa on tehdä yhtään mitään asialle ja antaa paniikkikohtauksen vaan tulla. Se kroppa ''pesee'' sen adrenaliinin noin 10min veks.

Se on ihan paskapuhetta että kohtauksen voi estää hengitystempuilla jne, biologiset reaktiot on voimakkaammat. Kun se p.kohtaus on tulossa niin viimenen asia mitä kannaatta tehä on yrittää kontrolloida sitä.

Oon kyllä ihan täysin eri mieltä.

Mulla on ollut erittäin vaikea-asteinen paniikkihäiriö joka on lieventynyt vaikea-asteiseksi. Pahimmillaan kohtauksia tuli 10 päivässä, eikä niitä lusittu kymmeneen minsaan kertaakaan.

Toisekseen, jos alttiutta noille kohtauksille on, on hemmetin hyödyllistä opetella ottamaan siitä tilanteesta kontrolli ja ohjata kehoaan rauhoittumaan, mm. vaikka palleahengityksellä.

Toki yleisesti vaikeudet pitää tunnistaa ja hyväksyä, mutta kyllä mä mieluummin rauhoitan itseni ahdistuneena hengittelemällä ja kuuntelemalla vaikka sopivaa musiikkia sen sijaan, että heittäydyn sen painajaisen vietäviin. Sinne korkeimmalle kohtauksen huipulle ryminällä käymisen jälkeen olo toki ennen pitkää tasaantuu, mutta ainakin mulle jää epävarma ja kaikesta irrallinen olo pahimmillaan pariksi päiväksi. Se olo ei sit taas auta elämän jatkamista normaalisti, mikä kuitenkin on tosi tärkeää paniikkioireiden kanssa painiessa.

Edit: Toki joskus tulee sellanen kohtaus, mistä niskalenkkiä ei vaan saa. Siinä tilanteessa on parasta nostaa kädet pystyyn ja antaa mennä, mutta kyllä ennaltaehkäisyllä on erittäin tärkeä rooli.