Paluu salille

[Sumppari]

Tuosta yhdestä toisesta postista näin itseni, ja heräsi ajatus kerätä muutama kohtalontoveri, ja tsemppaus vinkki paluuseen salille.

Itsellä on se tilanne, että ennätyskuntoni saavutin 3 vuoden treenillä. 5 vuoden kohdalla sain itseni tsempattua uudestaan ehkä aavistuksen parempaan kuntoon. Tästä eteenpäin tuli vammoja ja erittäin ikävä isohko sairastuminen joka pilasi aivan kaiken.
n. vuosi sitten ryhdyin taas käymään salilla, kesä meni miten meni, syksyllä 6-7 viikkoa sairastelua joihin parit antibioottikuurit.

Lopputulos: Painan samanverran kuin salille ekaa kertaa mennessäni 8 vuotta sitten. Voimatasot yhtä huonot. Ekaa kertaa eläissään !vituttaa! treenata. Tuntuu, mitä järkeä, ikuisuuden treenannut, viimeiseen kolmeen vuoteen on ollut pelkkää alamäkeä, ja kohta pääsee alkupisteen allekkin. terveys ja vammat tuhoaa kuitenkin kaiken mitä saa aikaan.

Millä olette nousseet tuosta suosta?

Sen olen kuitenkin päättänyt, että niin paska treenaaja en ole että ensimmäisen kolmen vuoden treenillä olisin saavuttanut kaiken mitä saavutettavissani on. Pakko päästä entisistä tuloksista ohi tai muuten olen täysi Eli vaikka vituttaa treenata niin enemmän ottaa päähän se, että tätä huonommaksi en suostu muuttumaan, muuten menetän "kaiken" mitä arvostan.

Mikä auttaa, salin vaihto, joku uusi asennoituminen, täysin erilaiset sarjat, mikä?

T: yli 10 kilon lihasvajeessa

 

[sporteme]

Itse lopetin lusmuilun 3 vuotta sitten siihen, että päätin käydä kolme kertaa viikossa salilla. Sunnuntaina päätän/mietin seuraavan viikon päivät ja ohjelman ja siitä PIDETÄÄN KIINNI vaikka mikä olisi.

Jos viikolta jää harjoituskerta väliin esim. työkiireiden vuoksi, niin sitten seuraavalla viikolla yksi ylimääräinen.

Eikä tekosyitä!!1! Ne on kaikista pahimmat esteet mennä salille. Ja muista: vaikka kuinka väsyttää ennen niin jälkeenpäin olo on mitä mainioin

:thumbs:

 

[HCW]

Vaikea auttaa,mutta suosittelisisn kääntymään jonkun kokeneen karjun puoleen,niillä luulis olevan vinkkiä ongelmaan.

Eiköhän tulosta tule kun katot syömiset ja treenit kuntoon sekä lepäilet tarpeeksi.

 

[165161651]

Pistät soimaan Robert Tepperin biisin: No easy way out, Rocky 4 soundtrackistä. :D
Ja rupeat visioimaan itsesi ylittämässä aikaisemmat tulokset. Asenne peliin, lihasmuisti sinulla pelaa kuitenkin.
:Eye of the tiger:
nim. 9 kertaa operoitu.

 

[ironchef]

Mulla on takana viitisen vuotta säntillisempää treeniä ja aina välillä on tullu taukoja sairastelun tai henkilökohtaisten vastoinkäymiseten seurauksena. Ehkä vaikeimpia juttuja treenin aloittamisessa/jatkamisessa on juuri tuo motivaation löytäminen kun huomaa että tulokset joita sai hankittua, ja sitämyötä itsetuntokin ovat alentuneet treenitauon aikana. Suurin merkitys aloitus kynnyksen ylittämisessä on ollut kavereilla jotka on repineet mua salille kun en itse sinne olis jaksanut lähteä. Kun muutama viikko on mennyt ja on joten kuten kiinni taas rutiinissa huomaa kuinka mukaava tää taas on ja lihasmuisti palauttaa tuloksia aika nopeesti sinne entisille tasoille. Jokaisen vaan on löydettävä se oma motivaattori joka ajaa treenaan, silloin kun on hankalaa ja elämä potkii, oli se sitten tyttöystävä, kaverit, joku idoli, elokuvat, oma terveys, kesä ja uimaranta tai mikä tahansa...
Tsemiä vaan treeniin...

 

[Arvo Paperi]

Originally posted by Sumppari

Millä olette nousseet tuosta suosta?

Mikä auttaa, salin vaihto, joku uusi asennoituminen, täysin erilaiset sarjat, mikä?

N. vuosi sitten painoin yli kymmenen kiloa vähemmän kuin nyt (lihasta, täysin natuna iankaikkisesti, jos se jotain kiinnostaa). Yllättäen kuntonyrkkeilyssä tehdyt punnerrukset ym. toivat jopa melkein viisi kiloa vanhaa lihaa takaisin yläkehoon (ja joku vielä väittää, että lihasmuistia ei ole...). Keväällä alkoi jotenkin poltella tämä punttihomma oikein kunnolla. Jostakin vain tuli sellainen hirveä halu kehittyä ja olla kovempi kuin koskaan. Luin Pakkista ja kehittelin jonkinlaisen MD-tyyppisen ohjelman. Sillä pääsin sitten kesän aikana kovempaan kuntoon kuin koskaan. Edellinen huippukunto oli joskus 10 vuotta sitten.

Oikeastaan kaikki meni uusiksi: ruokavalio, treeni, asennoituminen. Motivaatio oli hirvittävä. Ei tekosyitä. Ruumiillisesta työstä ja kuumasta kesästä huolimatta kävin treenaamassa, olin päättänyt kehittyä ja kehityin.

Ehkä se motivaatio on kaiken avain. Tahto kehittyä, ja usko siihen, että se voi tapahtua. Sitten pistetään kaikki peliin, ostetaan keittiövaaka, hankitaan tietoa, uskalletaan kokeilla radikaaleja juttuja.

Täällä on jonkinlainen mielipiteeni motivaatiosta.

 

[JJP]

Kolme vuotta egotreeniä voima- ja bodytreenien välimaastosta eli riehumalla ja repimällä isoilla painoilla... lopetin koko lajin, harrastin Krav Magaa, lopetin, aloitin potkunyrkkeilyn ja viihdyin. Paino tippui potkunyrkkeilyssä 78 kiloon. Lopetin potkunyrkkeilyn, jätin itsetunto-ongelmat kotiin ja menin salille pumppailemaan sitä lihastuntumaa 20 toiston sarjoilla ja kevyillä painoilla. Nyt on vanhat voimatasot sarjapainoissa saavutettu (penkki 5x100, veto 5x160 jne) ja painoa 87kg. Tulokset paranevat koko ajan ja pitkillä sarjoilla haettu lihastuntuma & maltti maksaa itsensä takaisin kun selkäpäivänä ei treenata hauiksia ja hauispäivänä selkää niinkuin näkee monen sankarin tekevän, vaan treeni menee sinne mihin pitääkin ja liha kasvaa.

Syödään niin paljon että paino nousee koko ajan, läskin saa sitten myöhemmin dieetattua pois mutta kireässä kunnossa kasvamisesta puhuvat yleensä tyypit, jotka ovat näyttäneet viimeiset 10 vuotta samalta... IMHO. Pakkohan se on syödäkin kun treenissä mennään usein niin hämärän rajamaille että ilman energiaa kroppa antaa periksi viikossa. Kevyitä viikkoja joka kolmas tai (kroppaa kuunnellen) vähintään joka neljäs, naturaali kehonrakentajalla suurin ongelma ei ole paljoksnouseepenkistä vaan palautuminen. IMHO taas, ja voiman ostajat erikseen.

Tämmöistä. Nyt treeni maistuu hyvin, raskasta peruskamaa ja pumppailevia eristäviä liikkeitä sopivassa suhteessa, salin teinit saattavat katsoa kieroon kun vedän viimeisiäkin mehuja hauiksista pois 8kg käsipainoilla, samalla kun junnut tekevät jotain rinnallevedon tyyppistä levytankokääntöä viidellä kympillä -- katsokoot, niinkuin sanottu jätin itsetunto- ongelmat kotio ja ainoa johon yritän tehdä vaikutuksen on se lihapala jota yritän kulloinkin väsyttää. Seuraavat kymmenen vuotta sitten näyttää mihin rahkeet riittää...

- JjP

edit: Niinjoo, se aikataulu -- aloitin siis noin kolmen vuoden tauon jälkeen salitreenin 1.7.2003 ja painoa silloin se 78kg.

 

[Sumppari]

Sen verran pitänee lisätä, että koskaan en ole tekosyytä keksinyt pois jääntiin, vaan salille olen mennyt vaikka se myrkyn juonnilta tuntuisi, vaikka harvoin se siltä on tuntunut, paitsi nyt. Ohjelmia on vuosien aikana kokeiltu jos jonkinlaista, mutta melkein poikkeuksetta kehitys on ollut vain ja ainoastaan yhteydessä motivaatioon. Motivaatiolla on toiminut mikä vaan, ja "puoli tsempillä" ei mikään, tekipä sarjat yhtälailla, piippuun asti taikka ei.

Mutta kiva nähdä että muutkin tästä selviää. Johan tässä puoli säännöllisesti on sen parin vuoden katkoksen jälkeen vuoden treenannut. Omalta kohdalta tuntuu että lihaksilla on hermotuksen osalta muisti, mutta ei massan. Paino ollut vuoden samassa. Tästä tosin voinen syyttää tätä vaivaani josta koko alamäki alkoi. Eiköhän tämäkin korjaannu kunhan taas saa kalorit imeytymään.

Sit tarviis enää saada treenaaminenkin mukavaksi. Ehkä se Rockyn tunnareilla nyt ainakin alkuun lähtis. Ois vaan sali jossa niitä pääsis soittaan vielä treeninkin ajaks

 

[165161651]

Originally posted by Sumppari
Sit tarviis enää saada treenaaminenkin mukavaksi. Ehkä se Rockyn tunnareilla nyt ainakin alkuun lähtis. Ois vaan sali jossa niitä pääsis soittaan vielä treeninkin ajaks

Mp3 soitin

 

[gYMIäM]

Hanki treenikaveri