Täällähän on oltu uteliaita. Valoitan siis hieman taustoja.
Tahti on tosiaan ollut monien mielestä tappavan kovaa heti lukiosta pääsyn jälkeen. Oma henk.koht. ambitio jo teinivuosista alkaen ollut menestyä valitsemallani toimialalla (perhesyyt varmaan olleet osakseen tämän taustalla). Yläasteen puolivaiheilla alkoi mielessä siintää vakaasti ajatus KTT:ksi asti lukemisesta. Lukio meni vain ja ainoastaan tämän päämäärän saavuttamisen mahdollistamiseen ja samalla tiellä ollaan edelleen. Kauppakorkeakoulu avautui ensi yrittämällä. Olinhan kuitenkin lukenut kuin rabbi vanhaa testamenttia synagogassa. Muu elämä jäi kuin seinään ja tiedonjanoni oli loputon, ammensin kaiken mahdollisen mitä vain irti sain. Ensimmäisen opiskeluvuoden loppupuolella aloitin juniorina firmassa jossa isäni on yksi perustajaosakkaista, siltä osin täällä oli veikkailtukin oikein
4 tuntia yössä nukkumalla (josta aiheitui krooninen päänsärky) buranaa ja kofeiinitabletteja syöden, töiden ja opiskelun yhdistäminen sujui mielestäni mallikkaasti. Silloinhan pitää takoa kun rauta on kuumaa. Kokemusta ja tietoa karttui nopeasti lisää sekä teoria että käytäntötasolta. Suoritin tutkinnon alle tavoiteajan ja siirryin tekemään täysipäiväisesti töitä.
Oulussa, Turuus ja Tampereella tulee käytyä kuukausittain. Josta ne ah niin ihanat kilometrikorvaukset kertyvät (bingo taas).
Ja kuten voinette lukea oli kyseessä nykyisen palkkatason mukaiset vuositulot. En kiellä etteikö reilumpi ajanvietto nörttiyden pyhätössä leikkaisia siitä lovensa. Vielä toistaiseksi se (DI-tutkinto) menkööt kuitenkin omalla painollaan. Voihan sitä olla odotettavissa syksyn tullen reilu tulotason romahtaminen ja opintososiaalisten etuisuuksien varaan heittäytyminen.
KTT on edelleen haaveeni, mutta se vaatisi elämäntilanteen muutoksen. Ja mitä tulee lahjakkuuteen ja urakeskeisyyteen uskon, että olisin saavuttanut nykyisen kaltaisen tilanteen ilman suotuisia taustatekijöitä palavan intohimon ja oman tahtoni ansiosta, mutta ehkä muutamia vuosia myöhemmin.
Jos sä haluut, ni sä saat. Mutta sen eteen joutuu joskus ponnistelemaan, erittäin kovastikin. Näin minä ainakin uskon.
P.S. En ymmärrä miksi spekulointi ja laskeminen mistä ja miten nuo ansiot kertyvät. Annettujen tietojen perusteella jokainen voi omassa rauhassaan vaikka ruutupaperille piirtää laskelmia. En usko että kovinkaan monella menee kauheasti metsään ;)
