Paljonko äijät (ja muijat) jaksaa juosta?
- Keskustelun aloittaja mörssäri
- Aloitettu
Ei käy juoksu mullakaan!
Alaselkä ja polvet ja nilkat ja kaikki tuhoutuu ihan kokonaan.
Varmaan tottuisi ajan myötä, mutta sairaalloinen lihasmassan menettämisen pelkoni tekisi siitäkin yrityksestä selvän alta aikayksikön - - tyydyn moderoidumpiin aerobisen muotoihin.
Alaselkä ja polvet ja nilkat ja kaikki tuhoutuu ihan kokonaan.
Varmaan tottuisi ajan myötä, mutta sairaalloinen lihasmassan menettämisen pelkoni tekisi siitäkin yrityksestä selvän alta aikayksikön - - tyydyn moderoidumpiin aerobisen muotoihin.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 600
Nykyään kun painoa on jo yli 100 kg, pidempään juokseminen alkaa olla jo aika tuskaa kilometrin jälkeen, viime kesänä tuli kerran kokeiltua. Tosin jos siihen edes hetken aikaa panostaisi, saattaisi juoksukunto nopeastikin kohentua, pohjia kun tuli nuorempana tehtyä aika runsaasti. Jossakin threadissä mainitsinkin harrastaneeni 13-17 v. kestävyysjuoksua ennen kuin punttihommat alkoi kiinnostaa. Tallessa on vielä junnuaikojen harjoituspäiväkirjoja, joita on kiva aina välillä selailla. Pisimmät lenkit tuolloin oli n. 20 km ja omasta mielestäni parhaimpia tuloksia olivat kympin 39.30 (ikää 16v.) ja 1000 m 2.58 (ikää 14v.). Ehkä pitäisi alkaa hieman juoksentelemaan, niin kuntokin olisi parempi ennen kuin syksyn salibandykausi alkaa. Oma mielipide on se, että juokseminen on mukavaa puuhaa, SITTEN kun kunto on niin hyvä, ettei lenkin aikana tarvitse miettiä vain sitä miten jaksaa edetä seuraavan tolpan välin. Sitten voi jo nauttia juoksemisesta ja pähkäillä rauhassa omia juttujaan, on hyvää terapiaa pääkopalle.
- Liittynyt
- 22.4.2002
- Viestejä
- 279
- Ikä
- 47
Aerobinen treeni hoidetaan sängyssä :D
No, juoksua olen aina inhonnut. Portaiden juokseminen on edes vähän mielenkiintoisempaa. Pyöräily on minun laji. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ainakin minun ajotyylillä. Ja sehän saa adrenaliinin virtaamaan.
No, juoksua olen aina inhonnut. Portaiden juokseminen on edes vähän mielenkiintoisempaa. Pyöräily on minun laji. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ainakin minun ajotyylillä. Ja sehän saa adrenaliinin virtaamaan.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 512
eccu: Puijonlaaksosta Kuopio-hallille laskeuduttaessa on kiva mäki pyörätiellä ja siinä pari shikaania ja toisen shikaanin jälkeen risteys. Siinä saa hyvät vauhdit ja adrenaliinit varsinkin sen toisen hidasteen kohdalla. Lisäjännitystä tuo se risteys ja muut pyöräilijät... Parit läheltäpiti-tilanteet on koettu, pahin oli vissiin se kun etujarruvaijeri meni poikki jarruttaessani ihan viime tipassa. Kuulin että joku on joskus päätynyt kasvikseksi siinä mäessä.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 8 398
Heheh, kyllä näin on marjat! Oon 2 kertaa ottanut auton kanssa osumaa. Ekalla kerralla pikkuinen Peugeot kääntyi eteen (molemmilla paloi vihreä, mutta eteenhän ei saa kääntyä..) ja lensin hihaton paita ja sortsit päällä komeassa kaaressa keskelle suojatietä, keskellä Helsingin vilkkainta risteystä. Tulos: naarmuja: 0 kpl, mustelmia: 0 kpl, ruhjeita: 0 kpl. Mulle ei oikeasti käynyt mitään, ei edes sattunut. Vauhtia törmäyshetkellä oli n 20 km/h, joten olisi sen ilmalennon jälkeen naarmua tai vaikka kahta odotellut. Pösön puskuriin tuli vekki ja mun pyörän vasen poljin lähti irti.
Toisella kerralla sitten Ranault Laguna ajoi nokkansa suojatielle, kun sitä loihe ylittämän. Kerkesin jarruttaa sen verran, että rengas osui auton lokasuojaan ja koko fillari nousi pystyasentoon. Säikähdin aivan helvetisti ja vähän kimpaannuin. Sysäsin fillarin sivuun ja tempaisin avokämmennellä Renaultia keskelle tuulilasia. Tulos: 1 haljennut tuulilasi, 2 helvetin pelästynyttä atk-henkilöä
Toi jälkimmäinen on näin jälkeenpäin mietittynä helvetin hauska, mutta samaan aikaan helvetin tyhmä juttu. Mutta se nyt vaan oli ensireaktio siitä, kun ei pyöräilijöitä huomioida ja tullaan eteen. Asia sovittiin sitten samantien herrojen kanssa, eikä kukaan korvannut kenellekään mitään. Toinen kavereista sanoi vielä lopuksi, että olin huomattavasti mukavampi, mitä ensireaktiosta (avarilla tuulilasi halki) annoin ymmärtää.
Nimimerkillä: "Ei enää päivittäisiä harakirejä maastopyörällä", Helsinki
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 1 155
- Ikä
- 47
Fillarionnettomuuksia... Heh. Männä kesänä kilkkasin 30km/h vauhdilla jonkun venäläissiirtolaismiehen metrisen ojan pohjalle. Miehen ei käynyt kuinkaan, mutta itse sain pyöräni paskaksi, tikkejä leukaan ja toisen puolen kropasta mustaksi monen viikon ajaksi. Saakeli että oli kroppa kipeä, vaikkei mitään hajonnutkaan 
Olin kolarin sattuessa matkalla salille, ja muistan miten jäin vielä onnettomuuspaikalle yksikseni n. 20minuutin ajaksi miettimään, että lähteäkö salille vai palatako kotiin. Verta valui leuasta litrakaupalla ja joka paikkaa kolotti, ja minä vain mietin että jos sittenkin sen kyykkytreenin kävisi vetämässä :D Päätin kuitenkin palata kotiin ja sieltä suoraan sairaalaan paikattavaksi. Että sitä pitää sählätä... Onneksi oli kypärä!
Olin kolarin sattuessa matkalla salille, ja muistan miten jäin vielä onnettomuuspaikalle yksikseni n. 20minuutin ajaksi miettimään, että lähteäkö salille vai palatako kotiin. Verta valui leuasta litrakaupalla ja joka paikkaa kolotti, ja minä vain mietin että jos sittenkin sen kyykkytreenin kävisi vetämässä :D Päätin kuitenkin palata kotiin ja sieltä suoraan sairaalaan paikattavaksi. Että sitä pitää sählätä... Onneksi oli kypärä!
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 244
Joo kyllä mun pitää tunnustaa että kuulun ajokoira-mallistoon eli juoksu sujuu kevyesti ja vaikka kuinka pitkään. Kaiken lisäksi satun vielä pitämään siitä melkoisesti... Kuten tuolla aiemmin joku jo mainitsikin, niin siinä samalla juostessa voi antaa ajatustenkin kulkea vapaasti ja stressi jää sinne lenkkipolulle.
Luonnollisen rajoittimen tähän pinkomistaipumukseen asettaa kuitenkin aikoinani vaivaksi saamani lonkkatulehdus, mikä pamahtaa heti uudestaan päälle jos pidempien lenkkien määrä nousee säännöllisesti yli 2 krt/vko.
Luonnollisen rajoittimen tähän pinkomistaipumukseen asettaa kuitenkin aikoinani vaivaksi saamani lonkkatulehdus, mikä pamahtaa heti uudestaan päälle jos pidempien lenkkien määrä nousee säännöllisesti yli 2 krt/vko.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 342
En jaksa juosta enää kuin noin parisataa metriä ja sekin tekee tiukkaa... Kaukana on ajat kun jakso tehdä 15 km:n juoksulenkkejä
Nimimerkillä nuoruusvuosina menty useasti pusikkoon siinä mäessä
Tuo on tosiaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita - paikka, varsinkin kännissä :D
Nimimerkillä nuoruusvuosina menty useasti pusikkoon siinä mäessä
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 1 779
Totta! Jatkuva samanlainen rasitus nivelissä on huoleni. Ja tuleehan noi penikatkin helposti juostessa ja milloin mitäkin vaivoja. Pallopelit ovat liikkeiltään niin vaihtelevia etten halua niitä mitenkään moittia. Itse en ainakaan pysty lenkkeilemään paria viikkoa pidempään ilman vaivojen ilmaantumista.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 22
Tjaa, tulihan tuota vielä pari kuukauttakin sitten juostua nelisen kertaa viikossa 10-15 km lenkkejä, mutta rasitusmurtuman 
myötä se harrastus on nyt ikään kuin puissa.. Muutenkin meiksi on helpompi bongata maantiefilon satulasta, ja toisaalta ammattiinkin liittyen metsässä tulee rämmittyä ja paljon..
myötä se harrastus on nyt ikään kuin puissa.. Muutenkin meiksi on helpompi bongata maantiefilon satulasta, ja toisaalta ammattiinkin liittyen metsässä tulee rämmittyä ja paljon..- Liittynyt
- 22.4.2002
- Viestejä
- 279
- Ikä
- 47
Joo, siinä mäessä Puijonlaaksosta on hyvä paikka kokeilla onneaan. Siinä ei ole vielä tähän mennessä sattunut mitään, mutta muutama muu kolhu on kyllä tullut.
Pahin pyöräonnettomuus sattui viime kesänä. Ajoin Antikkalan rinnettä alas tuttuun tyyliin eli täysillä. Polulla sattui olemaan kivi, jota en huomannut tarpeeksi ajoissa. Juuri vähän ennen kiveä älytön jarrutus ja pää edellä tangon yli. Vauhtia oli joku 20-30 km/h, joten lento oli aika mukava. Viimeinen muistikuva oli kun kasvot osuu maahan. En tiedä, menikö taju, mutta olo oli aika sekava, kun nousin sieltä nurmikosta. Ajelin siitä kotiin, mutta matkasta en muista mitään. Muutamasta tunnista kaatumisen jälkeen ei ole oikein mitään muistikuvaa. Maahan olin tullut kasvot ja olkapää edellä, eikä missään muualla ollut naarmuakaan. Kasvot olivat muutaman viikon aika pahasti ruhjeilla ja olkapää pari viikkoa niin kipeä, ettei kättä pystynyt liikuttamaan. Itse asiassa olkapäähän koski sellaiset 4 kuukautta, joten treenit jäi aika vähiin. Mutta lääkäriin minua ei saa.
Auton kanssa olen ottanut yhteen kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta pentuna, eikä silloin käynyt mitenkään. Muutama vuosi sitten ajoin Männistössä suojatien yli ja auto tuli kolmion takaa päälle. Silloinkin lennettiin ihan tyylikkäästi. Tuloksena vääntynyt poljin, hajonnut satula, polkimen painautuma auton puskurissa, ruhjeita ja nilkka kipeä muutamaksi viikoksi. Jätkä oli varmaan kännissä. Saipahan muistutuksen, kun pyörän korjaus maksoi jotain 600 markkaa ja siihen sakot päälle.
Parhaita paikkoja vauhdin kokemiseen on varmasti Antikkalan hissirinne, jossa on joskus ollut vauhtia jotain 50 km/h. Pinta on aika isoa kivimursketta, joten kaatuminen olisi sattunut tosi pahasti. Parhaimmat vauhdit saa Puijolta alas ajaessa. Oma ennätys jotain 70 km/h.
Pahin pyöräonnettomuus sattui viime kesänä. Ajoin Antikkalan rinnettä alas tuttuun tyyliin eli täysillä. Polulla sattui olemaan kivi, jota en huomannut tarpeeksi ajoissa. Juuri vähän ennen kiveä älytön jarrutus ja pää edellä tangon yli. Vauhtia oli joku 20-30 km/h, joten lento oli aika mukava. Viimeinen muistikuva oli kun kasvot osuu maahan. En tiedä, menikö taju, mutta olo oli aika sekava, kun nousin sieltä nurmikosta. Ajelin siitä kotiin, mutta matkasta en muista mitään. Muutamasta tunnista kaatumisen jälkeen ei ole oikein mitään muistikuvaa. Maahan olin tullut kasvot ja olkapää edellä, eikä missään muualla ollut naarmuakaan. Kasvot olivat muutaman viikon aika pahasti ruhjeilla ja olkapää pari viikkoa niin kipeä, ettei kättä pystynyt liikuttamaan. Itse asiassa olkapäähän koski sellaiset 4 kuukautta, joten treenit jäi aika vähiin. Mutta lääkäriin minua ei saa.
Auton kanssa olen ottanut yhteen kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta pentuna, eikä silloin käynyt mitenkään. Muutama vuosi sitten ajoin Männistössä suojatien yli ja auto tuli kolmion takaa päälle. Silloinkin lennettiin ihan tyylikkäästi. Tuloksena vääntynyt poljin, hajonnut satula, polkimen painautuma auton puskurissa, ruhjeita ja nilkka kipeä muutamaksi viikoksi. Jätkä oli varmaan kännissä. Saipahan muistutuksen, kun pyörän korjaus maksoi jotain 600 markkaa ja siihen sakot päälle.
Parhaita paikkoja vauhdin kokemiseen on varmasti Antikkalan hissirinne, jossa on joskus ollut vauhtia jotain 50 km/h. Pinta on aika isoa kivimursketta, joten kaatuminen olisi sattunut tosi pahasti. Parhaimmat vauhdit saa Puijolta alas ajaessa. Oma ennätys jotain 70 km/h.
