WEIGHTLIFTING Painonnostovideoita

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja strong
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Painonnostovideoita – tempaus, työntö ja treenipätkät

Meta description: Painonnostovideoita-ketju: tempaus- ja työntöklipit, treenipätkät, kisavideot, tekniikka-analyysit ja PR-yritykset.


rigert88 sanoi:
Lontoon satavitonen tulee olemaan kyllä ihan trilleri, Akkaev-Klokov(tai ketä venäjältä tuleekaan), versus muu maailma, Dolega,Torothy, Nasirshelal,Machavariani
hirmukisat tulossa Lontoossa!!!!!!!
Click to expand...
En kyllä laskis aramnautakaan ihan ulos mikäli saa kuntoa hieman nostettua...
 
heh, hyvä minä,, en unohtanutkaan mitään sen tärkeempää listasta kun puollustavan olympiavoittajan :D
tottakai Andrei on vahva mitaliehdokas jos vaan viivalle tulee.!!
 
Lisää Ilininin nostoja. On kyllä mahtava ukko, ei ehi kirjaimellisesti kissaa sanoa kun on rinnalevedon jälkeen painot jo pään päällä. Mahtava nostaja...

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Kerrassaan hienoa Ilyan nostaminen noissa treenipätkissä. Äijä on kuin duracell pupu, virtaa ja voimaa riittäis vaikka mihin. Puuro virtaa suonissa, mutta mitäpäs siitä :D
 
http://www.youtube.com/watch?v=108DVB53VTg&feature=player_embedded
Abadjiev ei hirveesti ressaa jos nostaja sanoo johonkin paikkaan sattuvan... :)
mutta ehkäpä se onkin niin et urheilija ei sais liikaa uskoa siihen miltä tuntuu.. ite panin merkille ku oli kolmen reenin päivä eilen et olo oli joka reenin alussa ihan surkea, jumia, pientä kipua joka paikassa..MUTTA, vähän reilumman lämmittelyn jälkeen tein yhdessä apuliikkeessä ennätyksen.. edellisen koutsini aikana olisin aina jättänyt reenin väliin ja levännyt kun olo olisi ollut se, nykysen aikana ajatusmalli sen verran tullut erilaiseksi että tein molemmat reenit vielä ja tällä hetkellä(eli seuraavana päivänä) olossa ei mitään vikaa..
muistaakseni taitoluistelija Laura Lepistökin sano jossain haastattelussa ettei liikaa saa luottaa siihen miltä tuntuu kropassa vaan pitää unohtaa se ja tehdä reenissä mitä pitää... toki kyseinen urheilija juuri lopetti loukkaantumisen takia uransa joten ei ehkä siksi täydellinen esimerkki MUTTA, oli huipulla ennen sitä :)
toki tässä(KIN) asiassa pitäs olla se kultainenkeskitie, eli ei sitä nyt tietenkään reenata jos esim. polvi on paskana ettei voi kävellä..(ESIM.)
mutta välillä vaan näkee junnuissakin nykyään et lopetetaan renei kesken tai kevennetään sitä liian herkästi jos ei ole kiva olla... ei urheilussa ilman tuskaa mitään saa aikaan :)
 
Oon itse samoilla linjoilla. Se fiilis mikä kropassa on ennen lämmittelyjä, ei kerro mitään päivän kunnosta. Voi olla tosi nuutunut olo ja tehdä ennätyksiä tai sitten adhd:mainen säpinä päällä mut mikään ei kulje. Oon huomannut että semmoinen Zenmäinen suhtautuminen treeniin, jossa ei myöskään psyykata ollenkaan, on itelle aika passeli. Hyvä tai huono treeni, niin siitä ei otettu hirveästi tunnekuohuja. :) Ymmärtääkseni tämä on aika tärkeää kun treenitiheys on korkea ja ei sitä vaikea ole uskoa, emotionaalinen stressi taitaa hidastaa palautumista siinä missä fyysinenkin ja aika vahvastihan nuo on kytköksissä toisiinsakin.

Tosta kivusta sen verran että itellä on esim. nyt kyynärpää kipeä kun löin sen eilen kaapin kulmaan. Pitää kattoa minkä verran haittaa kyykkäystä, kun siinä kuitenki vääntyy nivelet jonkin verran. Jos voi kyykätä niin sitten kyykätään, kunhan kipuskaala pysyy aisoissa. Lisäksi 95% ajasta en välitä näistä random-kivuista mutta jos jossain paikkaa alkaa kipu osoittaa kroonistumisen merkkejä niin sitten asialle pitäISI tehdä jotain..
 
Slarto sanoi:
Ymmärtääkseni tämä on aika tärkeää kun treenitiheys on korkea ja ei sitä vaikea ole uskoa, emotionaalinen stressi taitaa hidastaa palautumista siinä missä fyysinenkin ja aika vahvastihan nuo on kytköksissä toisiinsakin.
Click to expand...

siis ite oon huomannu uran aikana kun reenimäärät on noussu et mikä merkitys sillä on että menee salille vain keskittymään itse tekemiseen, eikä mieti liikaa, nuorempana sitä(välillä valitettavasti vieläkin), sitä etukäteen asetti itselleen rajoja miten reenin nyt pitäisi kulkea jne jne,, koutsi on siitä mulle monta vuotta ja sanonukkin et keskity tekemiseen, älä siihen mitä siitä seuraa.
koska kun tulee asetettua johonkin liikkeeseen raja et "tässä reenissä pitää saada kakkonen sillä ja sillä et tää on hyvä reeni", niin sitä stressaa ja varsinkin jos se ei onnistu niin masentuu usein..
mutta kun menee reeniin niin että keskittyy nosto kerrallaan,kilo kerrallaan, miettimättä mitne kulkee ja paljonko saattaa mennä, huomaa ettei se stressaa läheskään niin paljon.. koska kun reenataan paljon.. tulee paljon huonojakin reenejä(tietysti!). niihin pitää silti suhtautua ettei se ole todellakaan turha reeni! ei todellakaan!
mukavaahan tämä olis jos aina kulkisi :D
 
Aivan totta... Itselle se oli ihan hyvä kasvun paikka kun noita "huonoja" treenejä alkoi tulemaan useammin kun treenimäärä kasvoi. Ei niistä enää ole moksiskaan ja oikeastaan joka treenin jälkeen on kuitenkin fiilis että koko ajan mennään eteenpäin.
 
Aika usein suuret mestarit erottaa keskikertaisemmista se että nämä ovat aivan erityisen hyviä oman kehonsa signaalien kuuntelijoita. Taito jonka vain harva hallitsee ja vielä harvempi uskaltaa noudattaa(esim. levätä silloin kun keho niin vaatii)

Meloja Mikko Kolehmainen kuulemma veti viikon lonkkaa vastoin valmentajansa tahtoa juuri ennen Barcelonan olympialaisia(tulos: olympiakultaa). Samoin teki kuulemma painija Marko Asell ennen Atlantan kisoja(tulos: olympiahopeaa). Mika Halvarin ja Seppo Rädyn kerrotaan myös ottaneen suunnittelemattomia lepojaksoja kesken harjoituskautta - lähtivät esim. useaksi päiväksi kalaan. Kaikki edelliset perustuivat pelkästään urheilijan omaan tuntemukseen, ei mihinkään treeniohjelmaan tai -suunnitelmaan.

Väittäisin kyllä, etttä kilpaurheilijalle(ainakin kunnianhimoiselle ja tavoitteellisesti treenaavalle) on paljon vaikeampaa levätä kuin harjoitella. Varsinkin tärkeiden kisojen alla ennemmin vedään yli kuin ali - kunto laskee loppumetreillä vaikka sen pitäisi nousta.
 
Itekin kyllä samoilla linjoilla puhvelin kanssa. Tuollainen "no problem" koulukunta toiminee hyvin siellä missä on varaa ottaa uusia parempia lahjakkuuksia tilalle kun edellinen hajoaa..maa/järjestelmä saa tuloksia, mutta yksilöistä ei välttämättä saa sitä parasta potentiaalia irti. Tätä on puitukin tarkemmin tässä ketjussa aiemmin.
 
tässä tullaan siihen et millon on se tilanne et kuunnellaan kroppaa ja levätään , ja millon annetaan mennä siitä huolimatta,, koska jos aina mennään kropan mukaan niin sitten ei omille rajoille tuloksissa pääse. joskus pitää ns. sattua :)
ja toisaalta, mikä on se piste mihin asti pitää sattua ja millon sit vihelletään peli poikki->levätään..

ite suorastaan rakastan niitä reenejä kun joutuu psyykkaan itteään et saa mitään irti,huonosta fiiliksestä ja tuntemuksista huolimatta antaa kaikkensa :) eli mun perus sunnuntain aamureeni klo 7.45 edellispäivän kyykkymaksimien jälkeen...

lisää kommenttia aiheetsa ja näkökulmia kiitos!! saadaan vähän ajatuksia lentään :)
 
Sunnuntai-aamuna kello 7.45 treenaamassa. ELÄIN!!!

Psyykkaatko rigert itseäsi joka treenissä? Itse oon joskus lukenut että venäläiset eivät tuota suosi kun jos joka päivä aletaan kerämään se aggre ja kaasu päähän niin se alkaa vaikuttamaan palautumiseen liikaa. En tiedä onko tässä asiassa painonnostossa ja voimanostossa eroavaisuuksia. Omalla kohdalla en edes muista millon oisin viimeksi tehnyt erilailla kuin vain kävellyt tangon luo / mennyt tangon alle ja ottanut paineet ja alottanu suorituksen. Joskus käyn suorituksen läpi mielessäni ennen nostoa.

Kokeilin muuten tänään tuota että en asettanu mitään tavoitetta treeniin vaan menin vain ja tein. Tuntuihan se paljon paremmalta tavalta. :)


Ja mun mielestä ennen kuin tuota kipukeskustelua voi kunnolla jatkaa, pitäisi määritellä minkälainen kipu on kyseessä. En usko että pienen tulehdustilan takia kukaan jättää treeniä välistä. Tämäkin toisena ääripäänä tuolle, että valtio pieksee urheilijasta kaiken irti ennenkuin se menee särki. :)
 
mahtava aihe!usein kuulee omalta valmennettavaltakin että ei varmasti tuu mitään kun kolottaa mutta sitten kunnon lämpö ja tankoon kiinni niin voi tulla rekka romuja:)kyllä minun mielestä kanssa liikaa annetaan vaan olla jos on pikku kolotusta se nyt vaan kuuluu siihen kun reenataan kovaa ei tulosta ilman tuskaa.ps.ei sen kivaa pidä ollakaan;)
 
Pikkusätinät kuuluvat asiaan ja valmentaja voi vaatia jatkamaan, mutta valmentajalla on oltava myös vastuu siitä että urheilijan harjoittelussa on kaikki kohdallaan eikä siellä ole rakentumassa isoja ongelmia pinnan alla.

Esimerkiksi lihasepätasapainon mahdollisuus on tosi asia myös painonnostossa vaikka muuta promotaankin ja tällä voi olla yksilön huippusuorituksien kannalta kohtalokkaita seurauksia!

Maailman huipulla nämä asiat lienee(?) 100% kunnossa harjoittelun kokonaisuudessa, mutta muilla tasoilla tätä epäilen.
 
Itse en ainakaan osaa ottaa kyykky/mave maksimeita ihan tyynellä asenteella vaan joudun psyykkaamaan itseni. Sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että jos epäilee tuleeko rauta ylös niin vituiks menee. Mutta jos psyykkaa itsensä sellaiseen olotilaan, että kävelee kiviseinästä läpi niin ei ole epäilyksiä. :)
 
Oranki sanoi:
Itse en ainakaan osaa ottaa kyykky/mave maksimeita ihan tyynellä asenteella vaan joudun psyykkaamaan itseni. Sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että jos epäilee tuleeko rauta ylös niin vituiks menee. Mutta jos psyykkaa itsensä sellaiseen olotilaan, että kävelee kiviseinästä läpi niin ei ole epäilyksiä. :)
Click to expand...

ymmärrän pointtisi mutta kun puhutaan painonnostosta niin siinä voivat vaikuttaa niin monet pienet asiat.esim se apinan raivolla tekeminen voi tuhota suorituksen teknisen puolen täysin.usein painonnostossa se rento hyvä suoritus tuo parhaan tuloksen.niinkuin puhuit maastavedosta ja kyykystä niissä pystyy kyllä runttaamaan raivolla mutta....
 
Mäccäri sanoi:
Esimerkiksi lihasepätasapainon mahdollisuus on tosi asia myös painonnostossa vaikka muuta promotaankin ja tällä voi olla yksilön huippusuorituksien kannalta kohtalokkaita seurauksia!

Maailman huipulla nämä asiat lienee(?) 100% kunnossa harjoittelun kokonaisuudessa, mutta muilla tasoilla tätä epäilen.
Click to expand...

nyt tuli hyvä huomio!,, meinaan toi lihastasapaino on asia mistä ei meillä ole valmentajilla vaan tarpeeksi tietoa,(no, miten ihmiset jotka talkoilla vetävät punttikouluja,josta heille iso kiitos, voisivat ilman isompaa koulutusta asiasta ymmärtää),, myönnän että itellä ja kaikilla omilla valmennettavilla on tossa asiassa hirveesti petrattavaa, ja sen asian kanssa hommia tehdäänkin,,.
Kiinalaisilla huipuilla on keskimäärin nuo asiat muita paremmin hanskassa.. tässä tuleekin se että siellä maassa käsittääkseni apuliikkeitten määrä harjoittelussa on suuri,(no, sinällää tämä lause ei harjoittelusta taaskaan kerro mitään, apuliikkeitä meinaan voi tehdä paljon eri tavoilla....)

tosta psyykkaamisesta, lajinostoihin, ja lajinomaisiin apuliikkeisiin pyrin lataamaan joka nostoon aina täysillä,kuin kisanostoon, tykkään siitä kun tanko liikkuu lujaa,,
mun suosikkireenejä on just ne kun saa pikkuraudoilla "pommittaa" teräviä nostoja,, esim. joku työntöotetempaus kolmoset 70% raudoilla, niihin on kiva psyykata itteään ku tietää et oikein lataamalla se tanko liikkuu aik terävästi :D
toki on erikseen sit reenit joissa ei niinkään ladata vaan keskitytään ihan tekniikkaan.
mulla toki on vähän sekin et jos nostan ilman mitään suurempaa psyykkaamista niin en kyllä saa mitään tehtyäkään, jää herkästi vedoksi :D ei pysy ajatus nostossa,,(hmm.. ehkä vois salin seinältä sen Marzena Karpinskan kuvan ottaa pois, liika häiriötekijöitä tempaukseen.. :D )
 
Back
Ylös Bottom