En ole oikein koskaan ymmärtänyt ajatusta, että painoluokat menisivät jotenkin "arvojärjestyksessä" kevyemmästä raskaampaan. Itse arvostan keskikokoisten miesten sarjoja eniten, koska ne ovat kilpailluimpia ja niissä taso on kovin. Itse ainakin arvostan nimenomaan sitä urheilijan työtä, minkä hän on joutunut tekemään päästäkseen aseman jossa on. En niinkään sitä että hän on syntynyt tietyn kokoiseksi.
Raskaassa sarjassa on tietty oma hohtonsa lähinnä tyrmäysmäärien takia ja toki myös siksi, että raskaan sarjan mestarin voi ajatella olevan se "baddest man on the planet". Kuitenkin minusta on vähän kummallista ajatella, että olisi jotenkin paljon arvokkaampaa olla vaikkapa saman organisaation alle 80kg mestari kuin alle 65kg mestari.
Syy, miksi raskaampaa sarjaa arvostetaan (tai pitäisi mielestäni arvostaa) enemmän, on juurikin tuo, että raskaampi ottelija lähtökohtaisesti voittaisi kevyemmän näiden keskinäisessä ottelussa.
Arvostaisitko hidasta pikajuoksijaa, jos tämä olisi tehnyt todella paljon työtä, enemmän kuin Usain Boltia, joka on ylivoimainen kun on vain sattunut syntymään nopeaksi? (Tietysti Bolt on myös tehnyt valtavasti työtä, mutta ei tavallinen ihminen voisi ikinä olla likimainkaan yhtä nopea millään harjoitusmäärällä.)
Pointtina siis se, että fyysinen koko ei minun nähdäkseni ole mitenkään erilaisessa asemassa kuin mikään muukaan geneettinen ominaisuus. Eri ominaisuudet sopivat eri lajeihin, ja tietysti suurimmasta osasta ihmisiä ei ole minkään lajin huipulle. Isot ja vahvat sopivat kamppailijoiksi ja muihin kontaktilajeihin, pienet ja kevyet vaikkapa mäkihyppääjiksi tai kestävyysjuoksijoiksi. Harrastaa toki voi mitä vain haluaa ja mistä itse nauttii, vaikka ei oma genetiikka siihen lajiin parhaiten sopisikaan.
Ja en usko että kukaan on tosissaan ehdottamassa että painoluokkia ei pitäisi olla. Ainakin itselläni tämän keskustelun pointti on aina ollut vain korostaa sitä, että ylempien painoluokkien ottelijoiden pitäisi lähtökohtaisesti nauttia suurempaa arvostusta kuin kevyempien, koska ovat absoluuttisesti mitattuna parempia ottelijoita. Erityisesti ärsyttää se usein toistuva väite, että pienemmät ottelijat olisvat usein "lahjakkaampia". Se iso koko nimenomaan on osa fyysistä lahjakkuutta kamppailussa, ja niin merkittävä osa, että pienemmille miehille on täytynyt tehdä kokonaan omat sarjansa, koska näillä ei olisi mitään mahdollisuutta pärjätä isommilleen. Kaikki muu lahjakkuus, eli nopeus, ottelusilmä, tekniikka, jne, mitä tällä sanalla tässä yhteydessä yleensä tarkoitetaan, on siis lähes merkityksetöntä, jos kokoero on riittävän suuri. Näinollen siis taitavinkaan 60-kiloinen ottelija ei ole läheskään yhtä lahjakas kamppailija kuin keskinkertainen 120-kiloinen ottelija, jos lahjakkuudella tarkoitetaan sitä, kumpi on paremmin soveltuva kamppailuun. Tietysti pienten ottelijoiden tekninen osaaminen, nopeus, jne on usein paremmalla tasolla, jo ihan siitäkin syystä, että pieniä on enemmän joten on suurempi pooli josta poimia parhaat. Lisäksi iso koko ja voima korreloituu negatiivisesti reaktionopeuden kanssa jo ihan fysiologisista syistä. Mutta kuten on nähty, iso koko ja voima on näistä ominaisuuksista kamppailijalle paljon tärkeämpi, kuin nopeus ja tekniikka.
