Komppaan mountaineria siinä, että kannattaa lähteä kerralla vuodeksi, ainakin. Melkein paras olisi olla eka vuosi opiskelemassa (tai kaksi ekaa) ja toinen töissä kohdemaassa. Muutamassa kuukaudessa eli lukukaudessa ei kerkiä oikein yhtään mitään.
Ite olin Ruotsissa kovasti sekä ulkomaalaisten (armenialainen, ruotsalaisia ja muuan italialainen) seurassa, mutta myös suomalaisten. Englannissa sitten, hävettää myöntää, olin enimmäkseen ruotsalaisten ja suomalaisten seurassa.
Mulla Ruotsin vuosi oli erittäin aktiivinen myös opiskelujen suhteen, opintoviikkoja tuli lujasti ja jopa hyvillä arvosanoilla.
Lisäksi elämä oli pullollaan liikuntaa, sosiaalisia aktiviteetteja, pilestystä, kulttuuririentoja ja vaikka mitä. Englannissa sitten ihan päinvastoin. Siellä lähinnä vitutti olla. Asia johtui jonkunlaisesta kulttuurishokista. Totuin olemaan Ruotsissa, vähän jo juurruin sinne ja viihdyin, oli kavereita ja harrastuksia ja tunsin jo asuinseutuakin jonkun verran. Sitten tulin takas Suomeen ja viihdyin (oli kesä kumminkin). Ei olisi alunperinkään napannut enää yhtään lähteä heti seur. syksynä ulkomaille, mutta kun tilaisuus oli, niin piti lähteä ja suorittaa samalla pakollinen kieliharjoittelu. Ei vissiin tullut Englannin aikana mitään muita opintoviikkoja, kuin siitä kieliharjoittelusta.
Byrokratian suhteen komppailen Naenea. Joskus pitää pistää kova kovaa vasten ja vaatimalla vaatia mahd. korkealta taholta, että asia a) pitää hoitaa ja b) pitää hoitaa asiallisesti, ei vähän sinne päin. Sittenkin voi tehdä tiukkaa. Ihan oikeesti, Suomessa ns. byrokratia on todella vähäistä ja yleensä asiat hoituvat nopeasti ja tarkasti. En viitti ulkomailla olon jälkeen ihan hirveesti kitistä esim. Suomen Verohallinnon ja Kelan toimivuuden suhteen, ovat varmasti omalla alallaan maailman huippua.
. Viimeisenä vuonna ajattelin että now or never ja sen ihmeemmin suunnittelematta kävelin kv-toimistoon ja ilmoitin haluavani vaihtoon. Muutama opiskelukaverinikin suunnitteli opiskeluaikana vaihtoonlähtöä mutta vittu niistä kukaan viittiny sit mihinkään lähteä. Itse olin kaveripiiristäni ainut joka loppujenlopuksi lähti. Jos lähtee niin kannattaa sitten kerralla olla vuosi. Puoli vuotta on loppupeleissä todella lyhyt aika. Itseäni ainakin vitutti tulla takaisin suomeen 4 kuukauden jälkeen.
Maa on vain vielä vähän hakusessa. Kanada kiinnostais, mutta kun alotan espanjan opinnot ens jaksossa nii espanja olis siinä mielessä fiksumpi vaihoehto. Tai tuo kielikin vielä mietityttää... Ranska vai espanja... hmmm... 
