Oi mun lempipuheenaihe!
Tasoryhmät on tällä hetkellä lainvastaisia eli oppilaita ei saa ryhmitellä osaamisen mukaan. Tämä aiheuttaa käytännön opetustyöhön vähän hankaluutta, mutta lakia kierretään aika tehokkaasti. Esimerkiksi ekalla luokalla on hyvin tyypillistä, että lukevat ja lukemaan opettelevat ovat eri ryhmissä. Ja koska lukemisella ja matematiikan osaamisella on joku yhteys niin useimmiten matikassakin paremmin osaavat ovat eri ryhmässä, koska ryhmäjako on sama.
Tasoryhmien aiheuttamat ongelmat on tosiaan arvioinnissa (
HeatN esitti hyviä pointteja). Oppilaat myöskin tajuavat itse sen, että joku on huonossa ryhmässä ja joku taas hyvässä ryhmässä. Mielestäni se ei kuitenkaan olisi ongelma, jos oppilailla tehtäisiin tietynlaista asennekasvatusta jo heti päiväkodista alkaen. On nimittäin kylmä fakta, että ihmiset osaavat eri asioita. Joku on hyvä matikassa ja joku ei. Ei se vaikuta ihmisarvoon millään tavalla. Matikkaa osaava ei ole yhtään sen parempi ihminen osaamisensa takia. Lapsille pitäisi siis korostaa sitä, että kaikki on hyviä jossain ja kaikki on myös huonoja jossain. Se on normaalia eikä osaamattomuudessa ole mitään noloa.
Ja
Modified sanoi sen tärkeän asian, että tasoryhmät pitäisi olla eri oppiaineissa, jos tähän mentäisiin.
Lisäksi se olisi hyvä asia, että oppilaat saisivat tasoistaan opetusta, jotta jokainen oppisi jotain. Lain mukaan oppilaitahan pitää opettaa heidän tasonsa mukaan, mutta se voi olla hyvin vaikeaa käytännössä.
Mulla on ollut ryhmä 5. luokkalaisia, joissa oppilaiden välinen osaaminen vaihteli hyvin suuresti. Matematiikassa parhaat oppilaat tekivät aivan itsenäisesti kaiken eivätkä tarvinneet mitään ohjausta ja heikoin oppilas tarvitsi jatkuvaa aikuisen läsnäoloa, että pystyi suoriutumaan tehtävistä. Fysiikkakemiassa parhaat oppilaat osasivat hienosti soveltaa kemian biologiaan (aiheena yhteyttäminen), mutta kun heikoimmalta oppilaalta kysyttiin, mikä on atomi, hän sanoi, että punainen pallo (koska tauluesimerkissä atomina oli punainen, pyöreä taulumagneetti).
Arvioinnista, tällä hetkelläkään numerot eivät ole lainkaan vertailukelpoisia (yo-tutkintoa lukuunottamatta). Kaikista vähiten eri koulujen välillä, mutta myös koulun sisällä eri opettajien välillä. Todistusnumeroitakaan ei voi verrata ellei ole sama opettaja ja sama ryhmä kyseessä. Ja sitten voi miettiä, mitä se arviointi on. Onko se sitä varten, että oppilaat voi verrata numeroita keskenään vai onko se opettajan palaute oppilaalle hänen osaamisestaan? Onko mahdoton ajatus, että opettaja arvioi oppilaita yksilöllisesti siten, että eri oppilaat voisivat saada eri osaamisesta saman numeron? Tai jos numeroista luovuttaisiin kokonaan ja palaute annettaisiin suullisesti tai kirjallisesti.
Mä olen ollut töissä sellaisessa koulussa, jossa luokkatason opetuksesta on hiukan joustettu. Ryhmät on yhdysluokkia (eli kahta eri ikäluokkaa samassa ryhmässä). Siinä on huomattavasti helpompi opettaa osaamisen mukaan, koska esimerkiksi 3-4. ryhmässä taitava kolmonen voi tehdä nelosen juttuja ja vastaavasti heikko nelonen kolmosen juttuja ja paremmin osaavat voi neuvoa heikommin osaavia. Yksi erittäin hyvä toimintatapa on sekin, että oppilailla on viikon aikana tietyt tunnit, jolloin saavat itse päättää, minkä oppiaineen tehtäviä tekee ja silloin opettajankin on helpompi neuvoa, kun koko luokka ei esimerkiksi tee matikkaa kerrallaan, vaan siellä joku voi tehdä äikän käsialavihkoa ja joku lukee lukukirjaa ja joku taas matikkaa.
Eikä saa unohtaa sitä, mikä on peruskoulun idea. Suomessa perusopetuksen tavoitteena ei ole luoda tieteentekijöitä kansainvälisille tutkimusmarkkinoille, vaan antaa kaikille ihmisille yleissivistävän peruskoulutus, jonka tärkeimpänä antina on luku- ja kirjoitustaito. Perusopetus antaa valmiudet korkeampiin opintoihin. Lukio- ja amk/yliopistokoulutuksesta voi sitten puhua erikseen.
Alyssa, nykyresursseilla opettajat eivät PYSTY opettamaan ryhmänsä eri tasoisia oppilaita tasonsa mukaan. Se on ihan käsittämättömän vaikea homma. Tiedän sen siitä, koska olen yrittänyt sitä monella eri tavalla ja se kaatuu lähes aina siihen, että aika loppuu kesken. Isompien oppilaiden kanssa sitä voi yrittää edes joten kuten erilaisilla projektitehtävillä, mutta pienempien oppilaiden kanssa projektitehtävätkin kaatuu helposti siihen, että aika loppuu kesken. Eikä kukaan opettaja halua omistaa elämäänsä 100% opetukseen, jotta eri tasoiset oppilaat saisivat tasoistaan opetusta.
Taskuamatsoni, mulla on sama kokemus kuin sulla. PK ja lukio menivät melkeen kuin itsestään hyvillä arvosanoilla, mutta sen jälkeen tuli ongelmia, kun ei enää riittänytkään, että kuuntelee tunnilla ja vähän ehkä selailee oppikirjaa tenttiaamuna.. Ei ollut kiva ylläri.
Ultimecia, lapset tajuavat hyvin äkkiä sen, millä perusteilla ryhmät on tehty, vaikka kuinka koittaisi selittää jotain muuta. Mutta niin kuin alussa sanoin, kyllähän lapsille voi kertoa ne todellisetkin perusteet, jos niille koitettaisiin eka saada sen verran hyvä itsetunto, että he kestävät sen tiedon, että jokainen on huono jossain (ja vastaavasti myös hyvä jossain).
Dippi, peruskoulussa ei kaiketi kovin paljon ole esiintymistä luokan edessä. Tässäkin tulee ajan puute ongelmaksi. Jos on ryhmä, jossa on 28 oppilasta ja jokainen pitää esitelmän niin siihen menee niin paljon aikaa, että säännöllisenä tuollainen toiminta on mahdottomuus. Ryhmätoiminnassa on se vika, että helposti se menee siihen, että yksi puhuu ja muut tuijottaa seinille. Opettajasta on paljon kiinni myös. Helsingissä ainakin on joitain kouluja, joissa ilmaisutaitoon on panostettu. Näissä kouluissa oppilalla on aika hyvät valmiudet esiintyä ja jopa erilaiset improvisaatiojutut sujuu hyvin.
Opettajankoulutuksessa ei kovin paljon näitä ole. Toki on kaikenlaisia esiintymisjuttuja, mutta nekin menee siihen, että esiintyjät esiintyy ja ne ujot tekee jotain muuta. Ilmaisutaidon opettamista ei opeteta juuri lainkaan.
Pakottamiseen en lähtisi missään nimessä. Jos halutaan esiintymiskykyisiä ihmisiä työelämään, pitää esiintymisen alkaa jo heti ensimmäisellä luokalla, kun esiintymisjännitystä ei ole käytännössä kenelläkään. Kun lapset tottuvat esiintymiseen, se ei ole niin iso ongelma isompanakaan. Isomman ihmisen pakottamisesta yleisön eteen seuraa vaan huonoa.
No anyway. Kuten huomata saattaa, aihe on erittäin lähellä sydäntä (kauhean pitkä teksti..)
Uskokaa tai älkää niin parempaan ollaan menossa.
