Purtsi
Tsemppari/Kouluttaja
- Liittynyt
- 24.11.2003
- Viestejä
- 4 098
Opettajat lakkoon tjsp?
- Keskustelun aloittaja Purtsi
- Aloitettu
- Liittynyt
- 1.3.2007
- Viestejä
- 119
En nyt voi ottaa kantaa suomalaiseen opettajakoulutukseen sinallaan, mutta jonkin verran kasvatustieteita opiskelleena on todettava pari pienen pienta seikkaa:
1. Suomalainen opettajakoulutus on ainakin tahan mennessa saalistanut ns. parhaita opiskelijoita, ei valttamatta parhaita persoonia. Esim. allekirjoittanut ei paassyt viisi vuotta sitten edes paasykokeisiin, koska ei C:n lukiopapereilla, sivutoimisella sijaisopettajakokemuksella ja koulunkayntiavustajan kokemuksella ilmeisesti ollut mitaan jakoa (olisinko ollut 'sopiva persoona'? Luulisin, etta hyvinkin). Nyttemmin ovat korjanneet asian (eli tana paivana paasisin jopa paasykokeisiin -too late though). Mutta taman 'minimi kolme allaa' -asenteen seurauksena suomalaiset opettajat ovat turhan usein (ei aina, ei tod, mutta usein) kiltteja ihmisia, jotka oppivat asiat erittain hyvin, haluavat parantaa maailmaa, pitavat lapsista ja ovat toisinaan maailmaa kokemattomia. Okei, mutulla mennaan, mutta totuuttakin on mukana tassa ulvahduksessa.
2. Autoritaarinen opettaminen ei ole kasittaakseni tavoiteltavaa (olisihan se myos paluu vanhaan ja tuottaisi jalleen yksiloita, jotka hairikoiden sijaan vihaisivat koulujarjestelmaa), vaan ennemminkin olisi tavoiteltava laadukasta, mielenkiintoista ja haastavaa opetusta. Siis tuo on se ideaali, johon kasittaakseni pyritaankin ja toisinaan siihen paastaan. Mutta sitahan ei tapahdu ilman vanhempien tukea (eli se rakanokka pentu taytyy saada kuriin ja ilman vanhempien tukea opettaja on melko lailla aseeton) ja tarvittavia maararahoja. Siispa olen sita mielta, etta jollain julmetulla sita massiimassii taytyy kaivaa lisaa. Vakea barrikadeille!
1. Suomalainen opettajakoulutus on ainakin tahan mennessa saalistanut ns. parhaita opiskelijoita, ei valttamatta parhaita persoonia. Esim. allekirjoittanut ei paassyt viisi vuotta sitten edes paasykokeisiin, koska ei C:n lukiopapereilla, sivutoimisella sijaisopettajakokemuksella ja koulunkayntiavustajan kokemuksella ilmeisesti ollut mitaan jakoa (olisinko ollut 'sopiva persoona'? Luulisin, etta hyvinkin). Nyttemmin ovat korjanneet asian (eli tana paivana paasisin jopa paasykokeisiin -too late though). Mutta taman 'minimi kolme allaa' -asenteen seurauksena suomalaiset opettajat ovat turhan usein (ei aina, ei tod, mutta usein) kiltteja ihmisia, jotka oppivat asiat erittain hyvin, haluavat parantaa maailmaa, pitavat lapsista ja ovat toisinaan maailmaa kokemattomia. Okei, mutulla mennaan, mutta totuuttakin on mukana tassa ulvahduksessa.
2. Autoritaarinen opettaminen ei ole kasittaakseni tavoiteltavaa (olisihan se myos paluu vanhaan ja tuottaisi jalleen yksiloita, jotka hairikoiden sijaan vihaisivat koulujarjestelmaa), vaan ennemminkin olisi tavoiteltava laadukasta, mielenkiintoista ja haastavaa opetusta. Siis tuo on se ideaali, johon kasittaakseni pyritaankin ja toisinaan siihen paastaan. Mutta sitahan ei tapahdu ilman vanhempien tukea (eli se rakanokka pentu taytyy saada kuriin ja ilman vanhempien tukea opettaja on melko lailla aseeton) ja tarvittavia maararahoja. Siispa olen sita mielta, etta jollain julmetulla sita massiimassii taytyy kaivaa lisaa. Vakea barrikadeille!
JalMarin postauksessa kohtaan yksi on kommentoitava sen verran, että toi arvosana-asia pitää paikkansa pääasiassa luokanopettajien, eli OKL:ssä opiskelevien suhteen ja silloinkin niiden suurimpien OKL:n, eli Helsinki, Oulu ja vissiin Jyväskylä. Ns. maakuntaopettajankoulutuslaitoksiin (ainakin Kajaanissa ja Savonlinnassa taitaa olla, onkos Raumallakin?) pääsee helpomminkin.
Kyse on piilo-opetussuunnitelmasta ja sen toteutumisesta vieläkin. Siinäpä siitä tietoa kiinnostuneille:
http://www.cc.jyu.fi/~hanpark/aiti/ktportfo/pfot14.html
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Hidden_Curriculum
http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/tehosalkku/opetus/tekniikan_opetus/piilo_opetussuunnitelma.htm (piilo-opetussuunnitelma TKK:ssa)
Tossakin jotain kasvatustiedehuttua: http://www.tiedonpuu.fi/lehti/lehti.php?sivu=aihe&juttu=1999a4&kode=
Aineenopettajaksi pääsee joissakin aineissa ja yliopistoissa helpommin (englanti ja matematiikka ainakin, veikkaan, että muissakin luonnontieteellisissä) ja joissain vaikeammin (ainakin Oulun yliopiston ruotsin aineenopettajien opetusohjelmaan oli verinen kilpailu), kuin luokanopettajaksi (eli 1-6 luokkia opettamaan, aineenopet opettavat vain omia aineitaan ja missä kouluasteella tahansa).
Ongelmana näissä asioissa ovat nää jutut, mitä moni ei tajua eikä tiedä:
1) Peruskoulun vahva säilytystehtävä. Eli peruskoululla on hyvin selvästi ihmisiä säilyttävä tehtävä. En ole varma, onko se laissa määritelty, mutta ainakin monien lakien kautta kiertäen kaartaen tiivistäen voidaan puhua säilytystehtävästä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että ihmisille, jotka eivät voi tehdä tai joiden ei ole yhteiskunnan normien ja sääntöjen mukaan suotavaa tehdä tuottavaa työtä (eli tässä tapauksessa lapset ja nuoret) tulee voida oleilla jossakin paikassa turvallisesti sillä aikaa, kun huoltajansa ovat tuottavassa työssä. Opettajien lakkoilu siis uhkaa koko yhteiskunnan toimintaa, koska lasten ja nuorten vanhemmat eivät voisi olla tuottavassa työssä, jos eivät tietäisi, missä lapsensa ovat. Kaikki päättäjät (myös OAJ:n munattomat vässykät) tietävät tämän ja tämä tietenkin heikentää opettajien lakkoilumahdollisuuksia vähän samaan tyyliin, kuin sairaanhoitajien tai lekureiden, vaikkei yhtä suoranaisesti.
2) Laissa suojattu oppilaan hyvin vahva oikeus opetukseen, joka tietyllä lailla liittyy tohon säilytysfunktioon. Tämän takia nykyään, eikä enää pitkään aikaan, ei oikein enää missään käytännössä eroteta yhtäkään oppilasta koulusta, edes määräajaksi. Se tulisi kalliiksi, koska erotetullekin oppilaalle on pakko järjestää opetusta, vaikka sitten yksityisesti kotiin. Ja mitä vähemmän oppilaita per opettaja, sen kalliimpaa. Ei käy nykyajan äärimmilleen höylätyssä ja säästetyssä yhteiskunnassa. Moni ei tätä periaatteessa tiedä, mutta ymmärtää käytännössä asioiden näin olevan, esim. häiriköivät nuoret. Tämä vie koululta yhden sen tehokkaimmista kurinpitokeinoista (sosiaalinen isolaatio, eli kavereista eristäminen) pois.
Purtsi ja muut, aineenopekoulutuksessa on lähes 100% asiaa aineenopetuksesta. Sekin koulutus on pääasiassa koskien idealistista ja utopistista Täydellistä Maailmaa, jossa jokaikinen oppilas on hyvää tahtova, oikein syövä, hyvin nukkuva, ei mistään ylimääräisestä (tietokone, netti, päihteet) riippuvainen, ei mistään ylimääräisestä kärsivä (väkivalta, hyväksikäyttö, tunnekylmyys, tunnistamaton lukihäiriö tai keskittymishäiriö jne.), vaan hyvää tahtova, ahkera ja motivoitunut oppilas.
Jaaritellaan kyllä siitä, miten oppilaat ovat vaihtelevia oppimiskyvyiltään ja älylliseltä suorituskyvyltään, muttei riittävästi huomioida perusteita, eli esim. sitä, nukkuuko lapsi riittävästi ja riittävän hyvin, onko lapsen perhe ehjä, syökö lapsi edes riittävästi saati sitten hyvin, kannustetaanko ja patistetaanko lasta toimimaan ns. oikein (= olemaan yleisluontoisen rauhanomainen, rehti ja ahkera ihminen) ja niin edelleen. Kuten kaikki tiedämme, täydellistä maailmaa ei ole, eikä tule. Silti kasvatustietelijät pääasiassa näin kuvittelevat. Vain feministiset kasvatustieteilijät tuntuvat näkevän ongelmia ja hekin vain oman putkensa läpi, kaiken sukupuoliongelmaksi leimaten. Loput tutkivat mieluummin lahjakkuutta ja neroja, koska se on niin paljon kivempaa, kuin sonnan lapiointi, näin ruman epäkorrektisti sanottuna.
Mitä muuten tulee sukupuoliin, niin olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisessa vähänkään isommassa koulussa tulisi olla sekä tytöille, että pojille yksi ei-sekaluokka tarjolla, eli olisi vain tyttöjä toisessa luokassa ja toisessa vain poikia. Aloittelevan open karkeen arvioni mukaan noin 10% oppilaista hyötyisi moisesta kovasti. Toisaalta monille tekee älyttömän hyvää olla sekaluokassa, edes sen verran saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, mutta joillekin vain omaa sukupuolta sisältävä luokka olisi vielä parempi.
Em. kaltaisessa koulutuksessa on se hyvä puoli, että suurin osa aineenopettajista tarvittaessa saa aikaiseksi ihan oikeasti erittäin laadukasta opetusta, eli kun olosuhteiden (lähinnä työmäärä, eli se laskee riittävän alas, jotta voi käyttää opetuksen valmisteluun ja suunnitteluun vastaavasti PALJON aikaa) ja oppilasmateriaalin puolesta lähestytään Täydellistä Maailmaa (esim. jotkut pienemmät lukiot). Huonoja puoliakin sitten toki piisaa, kuten ymmärrätte. Pedagogiselle realismille olisi tilausta, eli kasvatustieteen harmaan sävyille. Nyt vallalla on ollut lähinnä kirkkaan valkoisena sädehtivä idealismi opekoulutuksessa ja pikimusta leipääntyneen ja ainaiseen peruskäytöksen ylläpitoon ja kurinpitoon uupuneen (peruskäytös ja normaali rauhanomainen ihmisten välinen kanssakäyminen pitäisi jokaisen oppia kotona siinä 0-6-v) opettajan pessimismi, jota ajoittain puhkovat oppilaiden tuottamat valonvälähdykset.
Niin juu, kai noi mun opekoulutushöpinät tiivistettynä komppailevat JalMarin kohtaa 2.
Kyse on piilo-opetussuunnitelmasta ja sen toteutumisesta vieläkin. Siinäpä siitä tietoa kiinnostuneille:
http://www.cc.jyu.fi/~hanpark/aiti/ktportfo/pfot14.html
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Hidden_Curriculum
http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/tehosalkku/opetus/tekniikan_opetus/piilo_opetussuunnitelma.htm (piilo-opetussuunnitelma TKK:ssa)
Tossakin jotain kasvatustiedehuttua: http://www.tiedonpuu.fi/lehti/lehti.php?sivu=aihe&juttu=1999a4&kode=
Aineenopettajaksi pääsee joissakin aineissa ja yliopistoissa helpommin (englanti ja matematiikka ainakin, veikkaan, että muissakin luonnontieteellisissä) ja joissain vaikeammin (ainakin Oulun yliopiston ruotsin aineenopettajien opetusohjelmaan oli verinen kilpailu), kuin luokanopettajaksi (eli 1-6 luokkia opettamaan, aineenopet opettavat vain omia aineitaan ja missä kouluasteella tahansa).
Ongelmana näissä asioissa ovat nää jutut, mitä moni ei tajua eikä tiedä:
1) Peruskoulun vahva säilytystehtävä. Eli peruskoululla on hyvin selvästi ihmisiä säilyttävä tehtävä. En ole varma, onko se laissa määritelty, mutta ainakin monien lakien kautta kiertäen kaartaen tiivistäen voidaan puhua säilytystehtävästä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että ihmisille, jotka eivät voi tehdä tai joiden ei ole yhteiskunnan normien ja sääntöjen mukaan suotavaa tehdä tuottavaa työtä (eli tässä tapauksessa lapset ja nuoret) tulee voida oleilla jossakin paikassa turvallisesti sillä aikaa, kun huoltajansa ovat tuottavassa työssä. Opettajien lakkoilu siis uhkaa koko yhteiskunnan toimintaa, koska lasten ja nuorten vanhemmat eivät voisi olla tuottavassa työssä, jos eivät tietäisi, missä lapsensa ovat. Kaikki päättäjät (myös OAJ:n munattomat vässykät) tietävät tämän ja tämä tietenkin heikentää opettajien lakkoilumahdollisuuksia vähän samaan tyyliin, kuin sairaanhoitajien tai lekureiden, vaikkei yhtä suoranaisesti.
2) Laissa suojattu oppilaan hyvin vahva oikeus opetukseen, joka tietyllä lailla liittyy tohon säilytysfunktioon. Tämän takia nykyään, eikä enää pitkään aikaan, ei oikein enää missään käytännössä eroteta yhtäkään oppilasta koulusta, edes määräajaksi. Se tulisi kalliiksi, koska erotetullekin oppilaalle on pakko järjestää opetusta, vaikka sitten yksityisesti kotiin. Ja mitä vähemmän oppilaita per opettaja, sen kalliimpaa. Ei käy nykyajan äärimmilleen höylätyssä ja säästetyssä yhteiskunnassa. Moni ei tätä periaatteessa tiedä, mutta ymmärtää käytännössä asioiden näin olevan, esim. häiriköivät nuoret. Tämä vie koululta yhden sen tehokkaimmista kurinpitokeinoista (sosiaalinen isolaatio, eli kavereista eristäminen) pois.
Purtsi ja muut, aineenopekoulutuksessa on lähes 100% asiaa aineenopetuksesta. Sekin koulutus on pääasiassa koskien idealistista ja utopistista Täydellistä Maailmaa, jossa jokaikinen oppilas on hyvää tahtova, oikein syövä, hyvin nukkuva, ei mistään ylimääräisestä (tietokone, netti, päihteet) riippuvainen, ei mistään ylimääräisestä kärsivä (väkivalta, hyväksikäyttö, tunnekylmyys, tunnistamaton lukihäiriö tai keskittymishäiriö jne.), vaan hyvää tahtova, ahkera ja motivoitunut oppilas.
Jaaritellaan kyllä siitä, miten oppilaat ovat vaihtelevia oppimiskyvyiltään ja älylliseltä suorituskyvyltään, muttei riittävästi huomioida perusteita, eli esim. sitä, nukkuuko lapsi riittävästi ja riittävän hyvin, onko lapsen perhe ehjä, syökö lapsi edes riittävästi saati sitten hyvin, kannustetaanko ja patistetaanko lasta toimimaan ns. oikein (= olemaan yleisluontoisen rauhanomainen, rehti ja ahkera ihminen) ja niin edelleen. Kuten kaikki tiedämme, täydellistä maailmaa ei ole, eikä tule. Silti kasvatustietelijät pääasiassa näin kuvittelevat. Vain feministiset kasvatustieteilijät tuntuvat näkevän ongelmia ja hekin vain oman putkensa läpi, kaiken sukupuoliongelmaksi leimaten. Loput tutkivat mieluummin lahjakkuutta ja neroja, koska se on niin paljon kivempaa, kuin sonnan lapiointi, näin ruman epäkorrektisti sanottuna.
Mitä muuten tulee sukupuoliin, niin olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisessa vähänkään isommassa koulussa tulisi olla sekä tytöille, että pojille yksi ei-sekaluokka tarjolla, eli olisi vain tyttöjä toisessa luokassa ja toisessa vain poikia. Aloittelevan open karkeen arvioni mukaan noin 10% oppilaista hyötyisi moisesta kovasti. Toisaalta monille tekee älyttömän hyvää olla sekaluokassa, edes sen verran saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, mutta joillekin vain omaa sukupuolta sisältävä luokka olisi vielä parempi.
Em. kaltaisessa koulutuksessa on se hyvä puoli, että suurin osa aineenopettajista tarvittaessa saa aikaiseksi ihan oikeasti erittäin laadukasta opetusta, eli kun olosuhteiden (lähinnä työmäärä, eli se laskee riittävän alas, jotta voi käyttää opetuksen valmisteluun ja suunnitteluun vastaavasti PALJON aikaa) ja oppilasmateriaalin puolesta lähestytään Täydellistä Maailmaa (esim. jotkut pienemmät lukiot). Huonoja puoliakin sitten toki piisaa, kuten ymmärrätte. Pedagogiselle realismille olisi tilausta, eli kasvatustieteen harmaan sävyille. Nyt vallalla on ollut lähinnä kirkkaan valkoisena sädehtivä idealismi opekoulutuksessa ja pikimusta leipääntyneen ja ainaiseen peruskäytöksen ylläpitoon ja kurinpitoon uupuneen (peruskäytös ja normaali rauhanomainen ihmisten välinen kanssakäyminen pitäisi jokaisen oppia kotona siinä 0-6-v) opettajan pessimismi, jota ajoittain puhkovat oppilaiden tuottamat valonvälähdykset.
Niin juu, kai noi mun opekoulutushöpinät tiivistettynä komppailevat JalMarin kohtaa 2.
- Liittynyt
- 1.3.2007
- Viestejä
- 119
Hyvat pointit olet heittanyt, iivili. Taytyy jotain kommentoida:
Raumalle hain aikoinaan yhtena kolmesta vaihtoehdosta (Hml:n ja Hgin ohessa) eika sieltakaan tullut kutsua haastatteluun. Sinne hain nimenomaan sen tahden, etta sinne oli ollut kaikkein helpointa paasta edellisena vuonna... :D
Sukupuolieristetyt koululuokat: Taalla Briteissa julkaistiin juuri tutkimus, joka vahvistaa arviosi. Mielenkiintoiseksi taman tekee se, etta tutkimuksessa havaittiin tyttojen hyotyvan keskenaan tapahtuvasta opiskelusta, siina missa pojat eivat tasta hyotyneet. Taman ovat huomanneet monet vanhemmat, mista seuraa etta co-ed. kouluissa on tietyilla alueilla (esim. inner city London) vain 1/3 tyttoja, kun vanhemmat ovat valinneet pistaa tyttonsa tyttokouluun taatakseen sukupuolivapaan koulutuksen ja uravalinnat. Tylya, etta pojat 'tarvitsevat' tyttoja rauhoittumaan yms. koulutyoskentelyssa (ei Aina, mutta nain on siis isommassa mittakaavassa havaittu). Viela tylympaa mielestani on se, etta tytot pistetaan tahan rooliin. Puolisoni on kertoillut hanen olleensa juurikin tassa 'kasvattajaroolissa' monet vuodet peruskoulussa... Ja nauttiko han? Hell no.
Tuosta debatistahan sitten voitaisiin helposti siirtya joko a. sukupuolistuneeseen piilo-opetussuunnitelmaan: Koulutko kasvattavat lapsista stereotyyppisia tyttoja ja poikia? tai b. mista nama poikien ongelmat johtuvat? Ovatko nama keskittymishairiot ja -ongelmat seka sukupuolten valiset erot synnynnaisia, sosiaalisia vai yhteiskunnan aikaansaamia? Vai kaikesta johtuvaa? Vaiko kasvatustieteilijoiden omaa keljuilua -we've got no problem here...
Oppilaiden valiaikaisesta erottamisesta: Vaikka kurinpidollisesti oppilaiden erottamattomuudesta seuraa ongelmia, on siina kuitenkin se kiistaton (?) seikka, etta ikaluokan ns. normikaytoksesta syrjaytyminen on vahaisempaa. Jalleen esimerkki taalta Briteista; tutkimuksissa on loydetty selkea korrellaatio erinaisten ongelmien ja koulusta erottamisen valilla. Siita en osaa sanoa juuta enka jaata, olisiko erottamisten valttamisella valtytty nailta vaihtelevilta ongelmilta (teiniraskaudet, huumeidenkaytto, rikollisuus, younameit).
Oppilaiden 'luonteen' ymmartamattomyydesta virallisten instanssien tahoilla: Laittamastasi linkista loytyi mielenkiintoiset nelja kohtaa, jotka sinallaan kertovat aika tarkkaan sen, etta lapsista odotetaan vain parasta (pitkalti tietenkin syysta):
"Peruskoulun ihmiskäsitysulottuvuuksiksi Patrikainen nimeää seuraavat:
1. Pohjana on myönteinen ihmiskäsitys, joka ilmenee oppilaan uteliaisuuden, oppimishaluisuuden, aktiivisuuden ja terveen itsetunnon korostamisena. Kokonaisuutena korostetaan yksilöllisyyden vahvistamista.
2. Tasapainoisen persoonallisuuden kaikinpuolinen kehittäminen, joka ilmenee eettisen ja esteettisen herkkyyden, kehittyneen tunne-elämän, laaja-alaisuuden ja monipuolisuuden sekä luovan ajattelukyvyn ja ongelmanratkaisukyvyn asettamisena opetuksen tavoitteeksi.
3. Oman elämänhallinnan taidot, joissa korostetaan kykyä huolehtia omasta terveydestä ja hyvinvoinnista sekä omien fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen kehittämistä. Tähän liittyy myös kyky selkiinnyttää identiteettiään suhteessa kansalliseen kulttuuriperinteeseen ja kansainvälisyyteen.
4. Jatko-opintojen ja ammatinvalinnan kannalta tarpeelliset valmiudet, joita ovat kyky ottaa vastuuta, yritteliäisyys, yhteistyökyky, kyky avaraan ja eri näkökulmista tapahtuvaan asioiden punnitsemiseen sekä kyky eettisiin arvo- ja moraalipohdintoihin ja moraalikeskusteluihin."
http://www.tiedonpuu.fi/lehti/lehti.php?sivu=aihe&juttu=1999a4&kode=
Kun Olli Oppilas ei reagoikaan odotetulla tavalla opetukseen, ei omaa naennaisesti jarkevia kykyja oppimiseen (vaihtelevista karuista taustoista johtuen), ovat opettajan aseet tilanteesta ja lapsesta huolehtimiseen aika vahissa ajan, rahojen yms. ollessa kortilla. Iivili puhelikin naista seikoista pidemmin/paremmin.
Pedagogisesta realismista: Peijakkaan hyva pointti. Oma proffani on paraikaa kirjoittamassa kirjaa ns. tyovaenluokkaisten koulujen eroista -mika tekee tietyt karujen alueiden koulut paremmin toimiviksi ja menestyksekkaammiksi kuin toiset. Toinen tuntemani tutkija taasen tutkii, mika yksityiskoulujen funktio taalla Britanniassa on etuoikeusuuden uusintamisessa (mika kamala lause :urjo: ). En nyt ihan tarkkaan tieda, miten pitkalti nama soveltuvat tahan ped. realismiin, mutta ainakin sivuavat aihetta, luulisin.
Raumalle hain aikoinaan yhtena kolmesta vaihtoehdosta (Hml:n ja Hgin ohessa) eika sieltakaan tullut kutsua haastatteluun. Sinne hain nimenomaan sen tahden, etta sinne oli ollut kaikkein helpointa paasta edellisena vuonna... :D
Sukupuolieristetyt koululuokat: Taalla Briteissa julkaistiin juuri tutkimus, joka vahvistaa arviosi. Mielenkiintoiseksi taman tekee se, etta tutkimuksessa havaittiin tyttojen hyotyvan keskenaan tapahtuvasta opiskelusta, siina missa pojat eivat tasta hyotyneet. Taman ovat huomanneet monet vanhemmat, mista seuraa etta co-ed. kouluissa on tietyilla alueilla (esim. inner city London) vain 1/3 tyttoja, kun vanhemmat ovat valinneet pistaa tyttonsa tyttokouluun taatakseen sukupuolivapaan koulutuksen ja uravalinnat. Tylya, etta pojat 'tarvitsevat' tyttoja rauhoittumaan yms. koulutyoskentelyssa (ei Aina, mutta nain on siis isommassa mittakaavassa havaittu). Viela tylympaa mielestani on se, etta tytot pistetaan tahan rooliin. Puolisoni on kertoillut hanen olleensa juurikin tassa 'kasvattajaroolissa' monet vuodet peruskoulussa... Ja nauttiko han? Hell no.
Tuosta debatistahan sitten voitaisiin helposti siirtya joko a. sukupuolistuneeseen piilo-opetussuunnitelmaan: Koulutko kasvattavat lapsista stereotyyppisia tyttoja ja poikia? tai b. mista nama poikien ongelmat johtuvat? Ovatko nama keskittymishairiot ja -ongelmat seka sukupuolten valiset erot synnynnaisia, sosiaalisia vai yhteiskunnan aikaansaamia? Vai kaikesta johtuvaa? Vaiko kasvatustieteilijoiden omaa keljuilua -we've got no problem here...
Oppilaiden valiaikaisesta erottamisesta: Vaikka kurinpidollisesti oppilaiden erottamattomuudesta seuraa ongelmia, on siina kuitenkin se kiistaton (?) seikka, etta ikaluokan ns. normikaytoksesta syrjaytyminen on vahaisempaa. Jalleen esimerkki taalta Briteista; tutkimuksissa on loydetty selkea korrellaatio erinaisten ongelmien ja koulusta erottamisen valilla. Siita en osaa sanoa juuta enka jaata, olisiko erottamisten valttamisella valtytty nailta vaihtelevilta ongelmilta (teiniraskaudet, huumeidenkaytto, rikollisuus, younameit).
Oppilaiden 'luonteen' ymmartamattomyydesta virallisten instanssien tahoilla: Laittamastasi linkista loytyi mielenkiintoiset nelja kohtaa, jotka sinallaan kertovat aika tarkkaan sen, etta lapsista odotetaan vain parasta (pitkalti tietenkin syysta):
"Peruskoulun ihmiskäsitysulottuvuuksiksi Patrikainen nimeää seuraavat:
1. Pohjana on myönteinen ihmiskäsitys, joka ilmenee oppilaan uteliaisuuden, oppimishaluisuuden, aktiivisuuden ja terveen itsetunnon korostamisena. Kokonaisuutena korostetaan yksilöllisyyden vahvistamista.
2. Tasapainoisen persoonallisuuden kaikinpuolinen kehittäminen, joka ilmenee eettisen ja esteettisen herkkyyden, kehittyneen tunne-elämän, laaja-alaisuuden ja monipuolisuuden sekä luovan ajattelukyvyn ja ongelmanratkaisukyvyn asettamisena opetuksen tavoitteeksi.
3. Oman elämänhallinnan taidot, joissa korostetaan kykyä huolehtia omasta terveydestä ja hyvinvoinnista sekä omien fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen kehittämistä. Tähän liittyy myös kyky selkiinnyttää identiteettiään suhteessa kansalliseen kulttuuriperinteeseen ja kansainvälisyyteen.
4. Jatko-opintojen ja ammatinvalinnan kannalta tarpeelliset valmiudet, joita ovat kyky ottaa vastuuta, yritteliäisyys, yhteistyökyky, kyky avaraan ja eri näkökulmista tapahtuvaan asioiden punnitsemiseen sekä kyky eettisiin arvo- ja moraalipohdintoihin ja moraalikeskusteluihin."
http://www.tiedonpuu.fi/lehti/lehti.php?sivu=aihe&juttu=1999a4&kode=
Kun Olli Oppilas ei reagoikaan odotetulla tavalla opetukseen, ei omaa naennaisesti jarkevia kykyja oppimiseen (vaihtelevista karuista taustoista johtuen), ovat opettajan aseet tilanteesta ja lapsesta huolehtimiseen aika vahissa ajan, rahojen yms. ollessa kortilla. Iivili puhelikin naista seikoista pidemmin/paremmin.
Pedagogisesta realismista: Peijakkaan hyva pointti. Oma proffani on paraikaa kirjoittamassa kirjaa ns. tyovaenluokkaisten koulujen eroista -mika tekee tietyt karujen alueiden koulut paremmin toimiviksi ja menestyksekkaammiksi kuin toiset. Toinen tuntemani tutkija taasen tutkii, mika yksityiskoulujen funktio taalla Britanniassa on etuoikeusuuden uusintamisessa (mika kamala lause :urjo: ). En nyt ihan tarkkaan tieda, miten pitkalti nama soveltuvat tahan ped. realismiin, mutta ainakin sivuavat aihetta, luulisin.
