Jatkan henkilökohtaisia näkemyksiäni sekoittamatta siihen politiikkaa, l. miten kansan pitäisi elää, yms. 30 vuotta koettuani työelämää voin sanoa, että se on henkisesti yhtä kuluttavaa kuin alkoholistilla fyysisesti yhtä pitkä taival kiskoa viinaa. Työelämä on perseestä tämän kansan keskuudessa. Mulla ei ole ollut hyvää työpaikkaa kuin kahdesti ja toinen niistä oli joskus kaupungin liikuntatoimella työllistettynä (työkavereina monia ex-SM-tason urheilijoita). Useimmissa työpaikoissa pääsee kokemaan saman tason työläisten taholta painostusta, kilpailua, kaikkitietävyyttä, (keksittyjä) kanteluja, vähättelyä, mahtailua, vastuun kaatoa toiselle, huutamista, ulkopuolisuutta, kuormittamista, ym. Työpaikat koostuvat jengistä, joista joka 3. on juoppo (kuivilla tai ei) ja loput tärkeilijöitä, minävaurioisia, vehkeilijöitä, aikuisia lapsia, jne. Korostan, että kymmenistä elämäni pomoista tai päälliköistä ei mulle ole ollut haittaa kuin yhdestä. Hänkin vain siksi, ettei uskaltanut vaivata lisätöillä työpaikan "jermuja" (vellihousu päällikkönä).
Hauska yksityiskohta siinä, että ämmämäiset työpaikat tulivat entistä useammin kohdalleni muutettuani pk-seudulle. Sitä ennen sellaisia olivat naisvaltaiset duunipaikat
Ihmiselle paras duuni on sellainen, joka tuntuu itselle luontevalta. Duunin pitäisi olla sellainen, ettei se tunnu työltä. Pikavauhtia etenevän automaation ja teknologian maailmassa ei saisi enää pitää yllä antiikkista asennetta, että on pakko tehdä duunia. Työnsankareiden aika on ohi. Valitettavasti koodinvääntäjissäkin on aina heitä, jotka elävät työlleen ja saavat bönarin, mitä sitten monet ylistävät. Pitää niinku kaatua saappaat jalassa. Mennee pari sukupolvea, että (turhan ja addiktisen) työnteon perusteella ihmisten ylistäminen loppuu.
Yhteiskunnallista näkökulmaa sen verran, että minulle riittäisi kuuden tunnin duuni. Todennäköisesti myös monelle muulle, jotka niin haluavat (kysymys ei pakosta). Jengi ei rasittuisi ja kuluisi ennen aikojaan, ihmiset eivät eläisi työlleen, joka vie duunimatkat mukaanluettuna 10 tuntia päivästä, työtä riittäisi useammalle, jne. Mutta eihän se kusipäisille poliitikoille käy. Vähäisiä työpaikkoja jakamaan pitää kutsua maahan jatkuvasti lisää ihmisiä maailmalta ja samaan aikaan naama totisena saarnata, että jengin on tehtävä lisää ja kauemmin duunia; lomia on liikaa, työviikko liian lyhyt ja eläkkeelle pitää päästä vasta ysikymppisenä. Raihnaiset ja kuormitetut ihmiset ylläpitävät sitten TUOTTAVUUTTA huikeana. Tietysti, eläkevaroja voidaan säästää, kun jengi kuolee työnsä ääreen.
