Onko järkevää käydä salilla ilman ohjelmaa

terminaali

Liittynyt
25.2.2010
Viestejä
3
Eli siis onko salilla käyminen järkevää ilman varsinaista treeniohjelmaa? Eli siis tuottaako tuloksia, jos ei seuraa mitään treeniohjelmaa vaan tekee vähän miltä tuntuu?
Jonkilaiseen kesäkuntoon olisi tarkoitus päästä, eli ei mitään yliluonnollisia lihasmassoja, kunhan vähän saisi lihasta näkyviin. Näillä näkymin painoa noin 70kg ja ikää 16v. Käyn salilla 2 kertaa viikossa ja 3 kertaa viikossa nyrkkeilytreenit sekä 2-4 kertaa viikossa 30-50minuutin lenkki. Pitäisikö tällä kaavalla ilmetä jotain tuloksia ennen rantakelejä?
 
Ilman ohjelmaa ei ole kyllä järkevää käydä salilla. Jos vain 2 kertaa viikossa pääset salille niin ota sillon joku 1-jakonen ohjelma käyttöön. Vähän epäselvät noi sun tavoitteet. Haluat lihasta näkyviin mutta et halua mitään lihasmassoja. Ensin pitää hankkia sitä lihasta ennenkuin sitä voi saada näkyviin :) Eli maltillisilla plussakaloreilla reenailet ja jos tarve tulee niin tiputtelet sitten myöhemmin pari kiloa pois jotta lihakset erottus paremmin. Kesään ei ole enää pitkä aika joten ei tässä enää mitään rantaleijonan kroppaa ehdi hankkimaan. Jotain pientä muutosta voit kroppaan saada tässä ajassa.
 
terminaali sanoi:
Eli siis onko salilla käyminen järkevää ilman varsinaista treeniohjelmaa? Eli siis tuottaako tuloksia, jos ei seuraa mitään treeniohjelmaa vaan tekee vähän miltä tuntuu?
Jonkilaiseen kesäkuntoon olisi tarkoitus päästä, eli ei mitään yliluonnollisia lihasmassoja, kunhan vähän saisi lihasta näkyviin. Näillä näkymin painoa noin 70kg ja ikää 16v. Käyn salilla 2 kertaa viikossa ja 3 kertaa viikossa nyrkkeilytreenit sekä 2-4 kertaa viikossa 30-50minuutin lenkki. Pitäisikö tällä kaavalla ilmetä jotain tuloksia ennen rantakelejä?
Click to expand...

Mielestäni fiilispohjainen treenaaminen on ihan hyvä vaihtoehto. Silloin on vaan syytä tietää mitä tekee. Saattaa olla että tuntuman mukaan tekemällä saa jopa parempia tuloksia, kuin orjallisella ohjelman seurannalla. Eikös se ole juuri sitä oman kehon kuuntelua parhaimmillaan? Helposti jää vain joku paikka reenaamatta tai jälkeen. Toisaalta sama voi käydä yhtä hyvin netistä kopioidun ohjelman kanssa. Ihmiset kun ovat erilaisia.

Vaikea sanoa kesäkunnostasi. Jos haluat lisää lihasmassaa kesäksi, tulee kiire syödä paljon. Jos taas haluat "vain" poistaa rasvat, onnistunee helposti ruokavaliomuutoksilla.
 
KBHannu sanoi:
Mielestäni fiilispohjainen treenaaminen on ihan hyvä vaihtoehto. Silloin on vaan syytä tietää mitä tekee. Saattaa olla että tuntuman mukaan tekemällä saa jopa parempia tuloksia, kuin orjallisella ohjelman seurannalla. Eikös se ole juuri sitä oman kehon kuuntelua parhaimmillaan? Helposti jää vain joku paikka reenaamatta tai jälkeen.
Click to expand...

Fiilispohjalta treenaaminen voi kuvaamallasi tavalla toimia kokeneilla treenaajilla, jotka oikeasti osaavat kuunnella kehoaan ja treenata tasapuolisesti ilman selkeää ohjelmaakin, mutta aloittelijalla fiilispohjalta treenaaminen = yleensä pelkkää penaa ja habaa.

Mikä tahansa treenaminen on takuulla parempi vaihtoehto kuin olla lainkaan treenaamatta, mutta mikä siitä järkevän ohjelman käyttöön ottamisesta tekee niin vaikeaa?

terminaali sanoi:
Jonkilaiseen kesäkuntoon olisi tarkoitus päästä, eli ei mitään yliluonnollisia lihasmassoja, kunhan vähän saisi lihasta näkyviin.
Click to expand...

Mitään "yliluonnollisia lihasmassoja" ei ilmaannu tuosta vain vahingossa, tosissasi ja järkevästi jos treenaat niin voit jotain pientä vielä saada aikaiseksi ennen kesää.
 
Eli millaista ohjelmaa olisi suositeltava noudattaa? Tiistaisin ja perjantaisin ehdin salilla käydä, mutta kotona on penkki + painoja, niin voi sielläkin reenata ja jos on tarpeen niin saan ahdattua tuohon vielä yhden salikerran väliin, mutta se voisi olla joku kevyempi, että jaksaa reeneissä.
 
BigPaaryna sanoi:
Mitennii? Ite olen hyvä esimerkki et lihasharjottelulla saa ilman ohjelmaa jotain aikaseks. 50% nous tulokset puolessa vuodessa. Joo ja uskokoot ken tahtoo, mutta tosi on.
Click to expand...

Aivan varmasti on noussutkin, sitä tuskin kukaan epäilee. Jos ketjun aloittaja menee salille tekemään penkkiä ja habaa, nousee tulokset helposti tuon 50% 6kk aikana jos tekee edes vähän sinnepäin. Alussa ei tarvii kun käydä salilla kääntymässä niin tulokset nousee.

Eri asia onkin sitten se, onko ilman suunniteltua ohjelmaa JÄRKEVÄÄ käydä salilla. Ohjelmahan otetaan käyttöön siksi, että salille mennessä on joku käsitys siitä, että mitä siellä kullakin kerralla tehdään. Varsinkin aloittelijalla on varma homma, että jos fiilispohjalta lähtee vetämään, niin tehdään ainoastaan niitä liikkeitä jotka tuntuu kivalta ja joissa liikkuu suurimmat egoraudat.

Toisekseen, fiksu ohjelma takaa sen, että kehitystä tulee tasaisemmin koko kroppaan kun ei keskitytä tekemään pelkästään sitä penkkiä. Tiedät varmasti niitä tyyppejä joiden elopaino on 45kg ja aivan törkeä pyykkilautavatsa. Toisella puolella nämä rintahauispellet, joiden motivaatio salilla käymiseen loppuu toivottavasti jo puolen vuoden jälkeen, ennen kuin oikeaa kehitystä pääsee tulemaan. Valtavat rintalihakset ja hauikset yhdistettynä olemattomaan selkään ja jalkoihin ei ole kovin nättiä.

Valtava voimaepätasapaino on myös terveydellinen riski.
 
Tässä vaiheessa pitää myöntää, että ois voinu kirjottaa ton ekan lauseen ees oikein :(. Nyt kyllä hävettää. Piti mennä jotenkin: Ilman muuta ohjelmalla saa parempia tuloksia, mutta ilmankin saa jotain aikaseks. Ei varmaan yömyöhällä kannata mitään mukamas fiksua kirjottaa.
 
Kyllä mun mielestä kannattais ottaa joku treeniohelma käyttöön. Turhaa aikaa ja keskittymistä vaan kuluu siellä salilla kun sormi suussa miettii että mitä tekis seuraavaks. IMO ois aina hyvä olla valmis suunnitelma ku menee salille, ja käyttää se aika siellä tehokkaasti siihen treenaamiseen.
 
Sanotaampa vielä sellainenkin näkökulma että kun on ohjelma niin on motivaatiota mennä sinne salille silloinkin kun "fiilikset" ei ole korkealla. Fiilispohjaisesti kun treenailee niin tuppaa se treenaaminen loppumaan heti kun ei ole fiiliksiä...
 
Kyllähän tulosta voi saada ilman, että täysin pilkulleen noudattaa mitään ohjelmaa. Parin vuoden treenin aikana en ole kertaakaan vetänyt minkään ennaltamäärätyn ohjelman mukaan, vaan päivä kerrallaan "fiiliksen mukaan". Olis voinut kyllä olla järkevämpää treenata ohjelmalla, mutta itsekuri ei vaan riitä. Ja jotenkin ajatuskin jonkun suunnitelman orjallisesta noudattamisesta ahdistaa. Oikeastaan ilman ohjelmaa treenaaminen on rankempaa, koska joutuu psyykkaamaan itseään paljon enemmän, jos haluaa kehittyä, kun mitään suunnitelmallista progressiota ei ole. Tästä syystä ohjelma saattaisi olla fiksumpi vaihtoehto ( myös minulle ). Nyt kun vielä löytyis ohjelma, jonka tekeminen tuntuisi jotenkin mielekkäältä..
 
Toki sitä voi fiilispohjasesti käydä salilla, varsinki alussa mun mielestä ihan jees.

Mulla ainaki toimi, sai totuteltua ja opeteltua liikkeitä iha rauhas
 
Tuossa fiilispohjaisessa reenailussa on riskinsä... Ilman ohjelmaa fiilistellessä saattaa käydä niin, että tulee reenattua vain niitä lihasryhmiä, joiden reenaaminen tuntuu mukavalta (eli niitä, joska jo ennestään ovat vahvoja) tai sitten niitä lihaksia, jotka näkee helposti peilistä (eli ne kuuluisat rinta, hauis ja kuuspakki). Mä reenasin joskus aikoinaan semmosella "löyhällä" 2-jakosella. Mulla oli siis salille mennessä tarkka mielikuva siitä, mitkä lihasryhmät aion reenata, mutta liikkeitä vaihtelin fiiliksen mukaan. Jos nyt kuitenkin välttämättä haluaa reenata fiiliksellä, kandee muistaa pari perussääntöä.

Esim. vastavaikuttajaparisääntö tarkoittaa sitä, että jokaista lihasta/lihasryhmää kohden on vastavaikuttaja, joka pitää myös reenata (muuten tulee kamalia lihasepätasapaino-ongelmia ja kroppa rupeaa näyttämään epämuodostuneelta). Kuuluisin vastavaikuttajapari on varmaan hauis-ojentaja, mutta esim. rintalihakset ja yläselän vetävät lihakset voidaan myös löyhästi liittää vastavaikuttajapariksi. Poikkeuksiakin tähän sääntöön on. Esim. pohkeiden vastavaikuttajalihasta (säären etuosassa sijaitseva pieni lihas, joka toimi nilkan koukistamisessa, ja jonka nimeä harva edes muistaa) harvoin treenataan. Vastavaikuttajaparit pitäisi myös treenata suunnilleen samalla volyymilla/intensiteetillä, paitsi jo poikkeukseen on jokin painava syy.

Epämiellyttävyyssääntö tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että mitä raskaammalta ja epämiellyttävämmältä jokin liike tuntuu, sitä tarpeellisempi se todennäköisesti on. Kyseisessä liikkeessä toimivat lihakset ovat luultavasti kehosi heikoin lenkki, eikä ko. lihasryhmää missään nimessä kannata skipata, vaikka fiilistä ei juuri sattuisi löytymään.
 
Cirsium sanoi:
Mä reenasin joskus aikoinaan semmosella "löyhällä" 2-jakosella. Mulla oli siis salille mennessä tarkka mielikuva siitä, mitkä lihasryhmät aion reenata, mutta liikkeitä vaihtelin fiiliksen mukaan.
Click to expand...

Jonkin pilkuntarkan ohjelman ja kokonaan ilman ohjelmaa säätämisen välillä on kompromissejakin. Itse menen jaon ja perusliikkeiden osalta aina selkeän rutiinin mukaisesti, mutta apuliikkeet päätän pitkälti fiilispohjalta ja tarvittaessa sen mukaan, mitä laitteita sattuu olemaan vapaana. En henk. koht. yksinkertaisesti tykkää liian orjallisista rutiineista ja tuollainen tuo sopivasti vaihtelua pitämään treenit aina vähän erilaisina ja motivaatiota yllä. Perusjaon ja perusliikkeiden vakiona pitäminen taas estää lipsumisen joittenkin lihasryhmien välttelyyn ja/tai suosimiseen.
 
Ennalta laaditun ohjelman avulla varsinkin aloittelija saa vietyä treeninsä tehokkaalle tasolle, eli pois mukavuusalueelta. Tämä on toki sellainen asia, joka aloittelijan ollessa kyseessä, tulisi kestää tovin. (Ihan sen vuoksi, että aloituspainot olisi valittu riittävän alhaisiksi tekniikan opettelua ja progressioon totuttelua varten.)

Itselläni siihen meni noin 1,5 kuukautta. Alussa tuli hyvä fiilis, kun kroppa tottui treeniin siten, että 1-jakoisella DOMS väheni ensimmäisten viikkojen aikana huomattavasti vaikka voluumi kasvoi. Sitten tuli vaihe, jossa rauta alkoi oikeasti painamaan. Monta kertaa tuli mieleen, että ilman selkeää ohjelmaa olisin helposti jäänyt junnaamaan sellaisiin painoihin, jotka tuntuivat "sopivan raskailta" eli sellaisilta joilla kehitys olisi oikeasti pysähtynyt.

Esimerkkinä tastä oma pystypunnerrus. 3x5x40 tuntui helvetillisen raskaalta kun sen tein ensimmäistä kertaa. Silloin oli etuolat tulessa ja kirosin mielessäni seuraavaa pystäritreeniä, jossa tanko jäisi rinnalle kesken sarjan. Noh seuraavassa treenissä orjallisesti kuitenkin 2.5 kg lisää ja niin vain nousi. Suoraviivainen progressio jatkui tuosta vielä 55kg asti. Viidenkympin sarjapainojen paremmalla puolella huomasin, että toistojen aikana tuli ensimmäistä kertaa punnerrettua oikeasti "naama irvessä"(nostopaikka on peilin edessä). Sitä vaan oppi pakolla ottamaan itestään enemmän irti ja menemään kohti silloista todellista maksimia. Ilman ennalta suunniteltua ohjelmaa en olisi päässyt samanlaisiin tuloksiin.

Ilman ohjelmaa oikein kontrolloitu "itsensä ylittäminen" ja poistuminen mukavuusalueelta kysyvät niin paljon henkistä kanttia, oman fysiikan tuntemista ja oman kropan kuuntelua, että aloittelijalle ehdoton suositukseni on ennalta suunniteltu ohjelma, jota oman mieltymyksen mukaan voi sitten maustaa vaikka sillä omalla "egoliikkeellä" henkisen hyvinvointinsa maksimoimiseksi.
 
IVa sanoi:
Ilman ohjelmaa oikein kontrolloitu "itsensä ylittäminen" ja poistuminen mukavuusalueelta kysyvät niin paljon henkistä kanttia, oman fysiikan tuntemista ja oman kropan kuuntelua, että aloittelijalle ehdoton suositukseni on ennalta suunniteltu ohjelma, jota oman mieltymyksen mukaan voi sitten maustaa vaikka sillä omalla "egoliikkeellä" henkisen hyvinvointinsa maksimoimiseksi.
Click to expand...

Hyvin sanottu :)
 
IVa sanoi:
Ilman ohjelmaa oikein kontrolloitu "itsensä ylittäminen" ja poistuminen mukavuusalueelta kysyvät niin paljon henkistä kanttia, oman fysiikan tuntemista ja oman kropan kuuntelua, että aloittelijalle ehdoton suositukseni on ennalta suunniteltu ohjelma, jota oman mieltymyksen mukaan voi sitten maustaa vaikka sillä omalla "egoliikkeellä" henkisen hyvinvointinsa maksimoimiseksi.
Click to expand...

Niin, mutta milloin treenaaja sitten lakkaa olemasta aloittelija? Minulla pystäripainot on jumittuneet juurikin tuonne 50-55 kg:sen, ja en todellakaan päätynyt niihin millään lineaarisella progressiolla. Itsellä on salin suhteen vähän sellaista pelkoa, että jään " ikuiseksi aloittelijaksi ", hinkkaamaan samoja painoja maailman ääriin. No, eihän siellä salilla ole onneksi pakko käydä, ja siinä vaiheessa kun motivaatio ei enää riitä, voi katsella muita harrastuksia.
 
Back
Ylös Bottom