Ongelmia syömisten kanssa:-/

[Savannah-]

Mulla on todella pitkään ollut vaikeuksia syömisieni kanssa ja nyt tuntuu, että tää alkaa lähteä ihan totaalisesti mun käsistä enkä pysty hallitsemaan tätä, joten pakko kirjoittaa tänne. Mun syömiset menee ihan ääripäästä toiseen.

Kerron nyt hieman taustaa eli olen parikymppinen nainen, mitat 164/58 ja lihastakin löytyy ihan kivasti noihin lukemiin nähden. Mä käyn viisi tai kuusi kertaas viikossa salilla treenailemassa + ryhmäliikuntatunteja spinningiä, bodypumpia, bodycombatia ja lenkkeiltyäkin tulee siihen päälle kerta viikossa.

Mulla on kuitenkin melko paha ongelma tän mun syömisten kanssa - en pysty hallitsemaan sitä ja mun on myönnettävä se. Ensinnäkin, on aikoja jolloin mukamas hallitsen kaiken syömiseni: mun ruokavalio koostuu pääasiassa silloin maitorahkasta, broilerista, omenoista, kahvista ja kaikista mahdollisimman proteiinipitoisista ruuista. Tällöin mulla on kroppakin kaikista parhaimmassa kunnossa. Tällöin myös kalorit päivää kohden on ihan kohdillaan eli treeni kulkee ja mieli on hyvä. Sitten kuitenkin jossain vaiheessa tulee paha retkahdus ja saatan ahmia yhden leipäpaketin ihan silmänräpäyksessä ja nälkä ei lähde siltikään ja sitten tätä vain jatkuu jatkumistaan. Mä en nykyisin voi edes ostaa leipäpakettia kerrallaan, sillä tiedän, että mä ahmisin sen samana iltana, olin sitten kuinka täysi tahansa sitä ennen. Sama muunkin ruuan kanssa. En voi tehdä mitään ruokaa mikä kestäisi esimerkiksi viikon verran, sillä mä tulisin ahmimaan sen viikon satsin kerralla jos ruoka sattuisi olemaan edes jotenkuten hyvää. Tänäänkin kävin ostamassa kaksi konvehtirasiaa ja söin ne tunnin sisällä. Jotenkin mun ongelma on siinä, että tuntuu etten osaa syödä normaalisti vaan joko mun täytyy syödä pelkkää proteiinipitoista ruokaa tai sitten ahmin kaiken mikä eteen vain sattuu. Tosin mulla on edelleenkin se etten pysty ostamaan mitään muuta kuin maitorahkaa välipalaksi, sillä mulla ei mene alas mitkään maustetut jogurtit sun muut mitkä nyt normaalin ihmisen mielestä on syömäkelpoisia: Mua oksettaa pelkkä ajatuskin, että söisin esimerkiksi mansikkajogurttia.

Mulle on todella moni sanonut, että olen itseni suhteen ihan liian ankara, noin treenin ja ruokavalion puolesta, mutta kaikki noi mun ahmimiset mä teen salaa. Jos en treenaisi noin paljoa mitä nyt tällä hetkellä, niin tiedän, että painaisin varmasti sata kiloa. Tämän päivänkin kalorit on varmaan reilut 6000.

Tahtoisin saavuttaa täydellisen vartalon ja tietysti mahdollisimman rasvattoman sellaisen - Mulla olisi hyvät edellytykset siihen, mutta noi mun ahmimiskaudet estää sen. Tällä hetkellä mun kroppa on ehkä hiukan turpea, sillä olen joka päivä syönyt kaiken muun ruuan lisäksi yhden näkkileipäpaketin + tänään söin ne kaksi konvehtirasiaa. Mä onnistuin tässä aiemmin elämään 2kk hyvinkin niukalla ruokavaliolla ja mä sain todella hyviä tuloksia vartalossani ja sain kropan josta olin aina unelmoinut. Nyt taas pilasin sen sillä, että nyt taas menossa kausi, jolloin syön jatkuvasti liikaa ja mikään ei tyydytä nälkääni, ei edes ne konvehtirasiat.

Mitäköhän tässä tilanteessa tulisi tehdä? Miten estän uudet ahmimiskohtaukset? Ei auta vaikka söisin kuinka täyttävän aamupalan ja söisin muutenkin säännöllisesti. Ja tavallaan surettaa se, että hyvä treeni menee hukkaan, koska silloin vain sulattelen syömääni roskaruokaan eikä kehitystä tapahdu.

Help:(

 

[vilper_i]

Ehkä vaan yksinkertaisesti syöt normipäivinä liian vähän, ja tän takia tulee noita ahmimiskohtauksia ja haluja? Näin oli mun kohdallani aikoinaan. Luulin syöväni noin kulutukseni verran, mutta laskurin antama numero oli jonkinverran alakanttiin. Siinä menin sitten viikon tai pari noilla miinuksilla, ja tuli päivä, jolloin oli niin tajuton ruoanhimo, ettei mitään rajaa. Koita syödä vaan enemmän hyvää, normaalia ja laadukasta ruokaa. Treenaat ja liikut kuitenkin niin järjettömästi, ettei pelkällä maitorahkalla, omenalla ja broilerilla pitkälle taideta pötkiä. (:

 

[dinho]

Mun mielestä kannattais vähentää treeniä, lisätä ruokaa ja monipuolistaa ruokavaliota. Monille ihmisille liika kaloreiden/ruokavalion rajoittaminen aiheuttaa ahmimis ongelmia, tapauksia on jenkki foorumit pullollaan.

Eli nostat kalorit kulutuksen tasolle, otat vähintään kaksi lepopäivää viikolle, syöt monipuolista ruokaa, kasviksilla täytät vatsan ja teet jotain hyvää ruokaa aina annoksen verran ettet sorru ahmimaan loppuja seuraavan päivän ruokia kerralla.

Aluksi varmasti tuntuu että turpoot kun pullataikina ja menet päivä päivältä kauemmas unelma kropastas, mutta tää sun on pakko tehdä että pääset ahmimis tavasta eroon. Kun sinusta alkaa tuntumaan että asiat alkaa olla taas reilassa ja ahmimis himot alkaa katoamaan voit alkaa pikku hiljaa pudottelemaan kaloreita miinuksille.

Muista kuitenkin että liikaa tiputtamalla olet tuota pikaa taas samassa jamassa kuin ennen, ahmimassa suklaa rasioita. Joten aloita pienillä miinuksilla ja vähennä pikku hiljaa, sinulle ei vain selvästikkään sovi radikaalit dietit ja kyllä ne ylimääräiset sulaa pienemmilläkin kaloreilla, hieman hitaammin vaan.

Muista että voit ihan hyvin lisätä päivän kaloreihin jotain herkkuja ja opetella tyytymään järkevään määrään. Eikä se todellakaan pilaa tavoitteitasi kunhan pidät päivän kalorit ja makrot kohdillaan.

Toivottavasti otat järjen käteen ja lopetat typerän diettaamisen ja saat homman haltuun. Myös asiasta puhuminen kavereiden kanssa tai jonkun muun auttaa varmasti, tämä oli ensimmäinen askel ja varmasti helpotti sanoa se ääneen!

 

[Savannah-]

Ehkä vaan yksinkertaisesti syöt normipäivinä liian vähän, ja tän takia tulee noita ahmimiskohtauksia ja haluja? Näin oli mun kohdallani aikoinaan. Luulin syöväni noin kulutukseni verran, mutta laskurin antama numero oli jonkinverran alakanttiin. Siinä menin sitten viikon tai pari noilla miinuksilla, ja tuli päivä, jolloin oli niin tajuton ruoanhimo, ettei mitään rajaa. Koita syödä vaan enemmän hyvää, normaalia ja laadukasta ruokaa. Treenaat ja liikut kuitenkin niin järjettömästi, ettei pelkällä maitorahkalla, omenalla ja broilerilla pitkälle taideta pötkiä. (:

Hmm, tätä olen kanssa itsekin miettinyt, että syön vain liian vähän silloin kun luulen syöväni hyvin, koska treenaan kuitenkin todella paljon. Mutta jotenkin mulla on ollut ongelmana juuri se etten osaa syödä sopivasti...aina menee näihin ääripäihin. Joko liian vähän tai liian paljon. Ja voin sanoa, että mun pahin pelko on lihominen, mutta sen takia just haluankin näistä ahmimisista eroon.

 

[earth]

Kannattaa melkein jonkun asiantuntijan tai muun henkilön kanssa käydä keskustelemassa asiasta, että sais vähän kiinni mistä tuo ahmiminen voisi johtua. Vaikka kuten yllä mainittiin oireet voi johtua liiallisesta kituuttamisesta ja miinukaloreista mutta ongelmia voi olla myös mielessä. Aika vahvasti tuo kuulostas syömishäiriöltä. Ja kun tuota on jo jatkunut pitempään niin mitä nopeammin pääset eteenpäin hoidon suhteen sitä parempi.

Ehditkö tekemään mitään muuta reenaamisen ohella? Tekisi varmaan hyvää jos ainakin aluksi vähentäisit ihan kunnolla noita treenimääriä ja täyttäisit ajatukset jollain muulla. Kunnon ruoka on nyt ehdottoman tärkeää.

 

[Savannah-]

Kannattaa melkein jonkun asiantuntijan tai muun henkilön kanssa käydä keskustelemassa asiasta, että sais vähän kiinni mistä tuo ahmiminen voisi johtua. Vaikka kuten yllä mainittiin oireet voi johtua liiallisesta kituuttamisesta ja miinukaloreista mutta ongelmia voi olla myös mielessä. Aika vahvasti tuo kuulostas syömishäiriöltä. Ja kun tuota on jo jatkunut pitempään niin mitä nopeammin pääset eteenpäin hoidon suhteen sitä parempi.

Ehditkö tekemään mitään muuta reenaamisen ohella? Tekisi varmaan hyvää jos ainakin aluksi vähentäisit ihan kunnolla noita treenimääriä ja täyttäisit ajatukset jollain muulla. Kunnon ruoka on nyt ehdottoman tärkeää.

Mistäköhän tälläinen asiantuntija sitten löytyisi?

Ja kyllä tiedän, että mulla on aina ollut treenin ja syömisten kanssa ongelmaa, koska se on joskus ollut ainut keino millä pitää elämä hallinnassa ja nyt se jäänyt vahvasti päälle.

Teenkö treenaamisen ohella muuta? Käyn tietysti töissä, mutta tossahan se aika pitkälti onkin...

 

[earth]

Mistäköhän tälläinen asiantuntija sitten löytyisi?

Ja kyllä tiedän, että mulla on aina ollut treenin ja syömisten kanssa ongelmaa, koska se on joskus ollut ainut keino millä pitää elämä hallinnassa ja nyt se jäänyt vahvasti päälle.

Teenkö treenaamisen ohella muuta? Käyn tietysti töissä, mutta tossahan se aika pitkälti onkin...

Itse olin vielä sen verran nuori, että pääsin ensin ilmaiseksi kaupungin leivissä olevalle psykiatriselle terveydenhoitajalle, joka myöhemmin ohjasi yksityiselle terapeutille. Enkä ole katunut sitä että lähdin, muuten olisin varmaan jo kuopattu. Kohta vääntänyt ongelman kanssa toista vuotta eikä vieläkään mikään muu ole mielessä kuin ruoka ja sen kuluttaminen. Varmasti jokaisesta kaupungista löytyy jonkinlainen väylä, jota kautta pääsee mieltään avaamaan.

 

[loimu]

Saman tyylinen juttu ollut itelläni; itsellä auttoi se että aloin syömään jonkun verran enemmän, ja annoin kropalle sitä mitä se halusi. Jos esim. mielessä pyöri että haluaisin nimenomaan nyt syödä omenan, perunapiirakan tms. niin sitten menin hommaamaan nimenomaan sen ja söin hyvillä mielin vaikka päivän energiamäärä muuten olisikin ollut jo täynnä.

Kyllä kroppa/mieli hämmästyttävästi tietää mitä se tarvitsee; jos tekee mieli syödä enemmän ruokaa niin silloin se on merkki siitä että kroppa tarvitsee lisää jotakin tiettyä. Roskaruokaa ei tietenkään tarvitse alkaa mättämään, mutta ei sekään mikään maailmanloppu ole. Ja jos joskus meni vielä tuohon överimättöön, niin ei sekään ole mikään maailmanloppu. Fail, no matter, try again until you succeed.

 

[Crissaegrim]

Kyllä kroppa/mieli hämmästyttävästi tietää mitä se tarvitsee; jos tekee mieli syödä enemmän ruokaa niin silloin se on merkki siitä että kroppa tarvitsee lisää jotakin tiettyä.

Täytyy kyllä sanoa etten ole aivan samaa mieltä kanssasi. Ite oon huomannu ja todennu et kroppa toimii lähinnä suuntaa-antamassa perustarpeissaan, kuten jos on nälkä niin keho tarvitsee ruokaa, mutta tämä ei ole välttämättä aivan näinkään, kyllä on tilanteita jolloin on hyvä saada esim. proteiinia vaikkei olisikaan nälkä, usein aterioiden välissä. Ei se aina mene aivan niin miten keho sanoo.