Enpähän jaksa lainailla kun pitäisi kaikkia quotata. Olli Jokinen ei ole koskaan ollut erityisen hyvä joukkuepelaaja. Viime aikojen kiertokapulaelämä on osoittanut juurikin tämän: Ollilla on vaikeuksia sopeutua jos koko joukkue ei ole Jokista varten. Lempinimi "Kurpitsapää" ei ole tullut pelkästään pään muodosta. Floridassa Jokinen sai pelata niin paljon kuin halusi, ja vaikka tekikin siellä pisteitä hyvällä tahdilla, oli Jokinen itse kuitenkin joukkueen suurin este playoffpaikalle. Jokinen ei vaan ole tarpeeksi kova ollakseen kolmanneksen matsista pelaava kärkisentteri. Tässä turnauksessa Jokinen pelasi tasan niillä paikoilla mitkä omilla esityksillään lunasti. Herääminen Slovakia-pelissä ei mielestäni tätä miksikään muuta, vaikka Jokinen melko lailla yksin voiton pelasikin tekemällä kaksi maalia kahdesta paikasta, eikä perussuomalaiseen tyyliin 1 maalin 12 paikasta. Paikka maajoukkueen pelaavassa kokoonpanossa lunastetaan omilla esityksillä uudelleen ja uudelleen, ei se ole mikään perintöoikeus. Ja kitinä siitä että valmentaja ei anna irtopisteitä ja erikoismainintoja on aivan lapsellista, osoittaa juuri sen että pelaajalla ei ole rahkeita antaa nimenomaan joukkueelle kaikkensa, vaikka rooli olisi mikä. Tällainen ei ole ammattimaista ja on aivan omiaan synnyttämään pahaa verta joukkueen sisällä.
Enkä kyllä ole erityisen vakuuttunut tuosta väitteestä että Jokisen maalit poistamalla olisi Suomi pärjännyt huonommin. Näinhän voidaan sanoa jokaisesta tilanteesta missä kukaan pelaaja on ikinä ollut. Tällainen jossittelu on aivan turhaa ja hedelmätöntä.
Joka tapauksessa Suomen joukkueen päävalmentaja on Jukka Jalonen. Päävalmentaja valitsee pelitavan, ja joukkueen on se omaksuttava, ei toisin päin. P-Amerikassakin noudatetaan hyvin monimuotoisia ja kirjavia pelikirjoja, ei pelityyliä voi räätälöidä sopimaan siellä pelaaville jotenkin universaalisti. Jokainen näki että sitä luottoa tuli pappaosastolle aivan helvetisti, etenkin ylivoimalla, mutta pelaajien otteista puuttui räväkkyys ja ns. muna aivan täysin. Etenkin Lehtisen räpellys jäällä oli aivan hirveää ylivoimalla, eikä kiekko pysynyt Selänteelläkään lavassa sitten millään, puhumattakaan siitä että yyveen luottomies Salo ei osunut maalipuiden väliin edes joka kymmenennellä kudillaan. Tällaisilla asioilla ei ole mitään tekemistä minkään pelikirjojen kanssa.
Ylipäänsä medialle valittaminen siitä kun oma peli ei ole uomissaan ja valmentajakin kiusaa, on aivan uskomattoman vatipäistä touhua. Se on ennenkaikkea osoitus yksittäisen pelaajan kyvyttömyydestä käsitellä ongelmia ammattimaisesti, ja on omiaan nakertamaan koko joukkueen selkärankaa. Tässä asiassa Selänne toimi väärin, huolimatta siitä mikä hänen mielipiteensä on Jalosen pelitavasta. Ei sitä pelitapaa voi muovata sellaiseksi että se vastaa jokaisen pelaajan käsitystä pohjois-amerikkalaisuudesta, tällaisen yrittäminenkin olisi aivan idioottimaista.
Sanotaan vielä että jos kerran siellä pitäisi olla sitten valmentaja, jolla on NHL-kokemusta ja sitä kautta auktoriteettia, niin pakko sinne olisi heittää kuolemaansa saakka Suhosen Alpo.
