- Liittynyt
- 23.7.2014
- Viestejä
- 4
Laitoin noin vuosi sitten ongelmastani viestiketjun päälle. Jos kiinnostaa lukea: https://pakkotoisto.com/threads/ylipainoisesta-nuoresta-normaalipainoinen.123547/ . Tämä on vähän kuin "mitä sitten teinkään" ja "teidän näkemyksenne nyt".
Mutta asiaan: Noin kuukausi sen jälkeen kun laitoin ketjun päälle, niin varasin lääkärille ajan. Lääkärin vastaanotolla lääkäri ei suositellut painojen nostelua syistä 1) Minulla ei ollut minkään laista liikunnallista pohjaa 2) nuori ikä = "voin jäädä pätkäksi" 3) kokemattomuus painojen suhteen (en ole koskaan nostanut painoja). Sain myös apua fysioterapeutilta lättäjalkojen suhteen, mistä selvisi että jalat olivat vain virhe-asennossa. Nyt jalat ovat kunnossa ja kävelytapakin oikea.
Tälläisten lääkärin/fysioterapeutin saarnauksien jälkeen en uskaltanut aloittaa raudan nostelua. Noh sitten loppuvuoden ajan en tehnytkää mitää paitsi että söin huonoa ruokaa. Painokin nousi +5kg. Yritin sitten Tammikuussa etsiä liikunnallisia harrastuksia. Silmiin osui nuorten painonnostokerho ja nyrkkeily. Ensiksi päätin että haluan aloittaa painonnoston, mutta kerhon kokoontumispaikka muuttui ja enkä saanut kyytiä paikalle, johon bussit eivät kulkeneet. Kuukauden harkinnan jälkeen aloitin Helmikuussa nyrkkeilyn. Ekoissa treeneissä huomasin kuinka huono kunto minulla oli (en saanut edes yhtä istumaannousua tai punnerrusta :D).
Kunto on nyt jonkin verran kohonnut (saan tehtyä montakin istumaannousua ja punnerrusta :D). Näin kehittymisen ja olin tyytyväinen, vaikka paino ei putonutkaa mutta kunto koheni. Tämä on motivoinut minua urheiluun jne. Reenit loppuivat juuri 1kk sitten ja olen alkanut kyllästymään tähän istuskeluun. Nyt saatan näin kesällä aloittaa aamulenkkeilyn. Urheilusta on tullut minulle jonkin lainen pakonnainen tarve (saattaa kuulostaa oudolta mutta pidän siitä että rankkojen reenien jälkeen paikat ovat kipeinä ja pääsen sängylle makaamaan heh :D). Olen myös löytänyt täysin uuden näkökulman painoni suhteen. Ajattelen että paino tai bmi ei kerro kaikkea. Liikunnallisuudessa on kyse muustakin kuin vain painosta. Olen myös oppinut olla välittämästä haukkumisista, sekä olen saanut kerättyä paljon itseluottamusta ja itsetuntoa.
Täytän nyt syksyllä 15. Ja kasvupyrähdyskin menossa pian ohi (nyt olen jotain 170cm luokkaa ja ennusteena on että, täysikasvuisena olisin 175cm). Nyt kun kunto on kohentunut, nivelet kestävät hieman enemmän rasitusta niin olisiko nyt tämä ajankohta oikea salilla käymisen aloittamiseen? Ajattelin palkata syksyksi muutamaksi tunniksi saliohjausta, koska en ole koskaan käynyt salilla. Pituus ja paino on nyt 170cm ja 87kg luokkaa. Tietysti minulla on tavoitepaino (75kg), mutta en aivan orjallisesti yritä päästä tavoitepainoon.
Haluan kiittää edelliseen ketjuun vastanneille ihmisille ja myös tähän ketjuun vastanneille ihmisille.
Ps. Voitte suositella edullisia ja hyviä personal trainereitä Tampereen seudulta. Kaipaan saliohjausta ja ehkä treeniohjelmankin.
Mutta asiaan: Noin kuukausi sen jälkeen kun laitoin ketjun päälle, niin varasin lääkärille ajan. Lääkärin vastaanotolla lääkäri ei suositellut painojen nostelua syistä 1) Minulla ei ollut minkään laista liikunnallista pohjaa 2) nuori ikä = "voin jäädä pätkäksi" 3) kokemattomuus painojen suhteen (en ole koskaan nostanut painoja). Sain myös apua fysioterapeutilta lättäjalkojen suhteen, mistä selvisi että jalat olivat vain virhe-asennossa. Nyt jalat ovat kunnossa ja kävelytapakin oikea.
Tälläisten lääkärin/fysioterapeutin saarnauksien jälkeen en uskaltanut aloittaa raudan nostelua. Noh sitten loppuvuoden ajan en tehnytkää mitää paitsi että söin huonoa ruokaa. Painokin nousi +5kg. Yritin sitten Tammikuussa etsiä liikunnallisia harrastuksia. Silmiin osui nuorten painonnostokerho ja nyrkkeily. Ensiksi päätin että haluan aloittaa painonnoston, mutta kerhon kokoontumispaikka muuttui ja enkä saanut kyytiä paikalle, johon bussit eivät kulkeneet. Kuukauden harkinnan jälkeen aloitin Helmikuussa nyrkkeilyn. Ekoissa treeneissä huomasin kuinka huono kunto minulla oli (en saanut edes yhtä istumaannousua tai punnerrusta :D).
Kunto on nyt jonkin verran kohonnut (saan tehtyä montakin istumaannousua ja punnerrusta :D). Näin kehittymisen ja olin tyytyväinen, vaikka paino ei putonutkaa mutta kunto koheni. Tämä on motivoinut minua urheiluun jne. Reenit loppuivat juuri 1kk sitten ja olen alkanut kyllästymään tähän istuskeluun. Nyt saatan näin kesällä aloittaa aamulenkkeilyn. Urheilusta on tullut minulle jonkin lainen pakonnainen tarve (saattaa kuulostaa oudolta mutta pidän siitä että rankkojen reenien jälkeen paikat ovat kipeinä ja pääsen sängylle makaamaan heh :D). Olen myös löytänyt täysin uuden näkökulman painoni suhteen. Ajattelen että paino tai bmi ei kerro kaikkea. Liikunnallisuudessa on kyse muustakin kuin vain painosta. Olen myös oppinut olla välittämästä haukkumisista, sekä olen saanut kerättyä paljon itseluottamusta ja itsetuntoa.
Täytän nyt syksyllä 15. Ja kasvupyrähdyskin menossa pian ohi (nyt olen jotain 170cm luokkaa ja ennusteena on että, täysikasvuisena olisin 175cm). Nyt kun kunto on kohentunut, nivelet kestävät hieman enemmän rasitusta niin olisiko nyt tämä ajankohta oikea salilla käymisen aloittamiseen? Ajattelin palkata syksyksi muutamaksi tunniksi saliohjausta, koska en ole koskaan käynyt salilla. Pituus ja paino on nyt 170cm ja 87kg luokkaa. Tietysti minulla on tavoitepaino (75kg), mutta en aivan orjallisesti yritä päästä tavoitepainoon.
Haluan kiittää edelliseen ketjuun vastanneille ihmisille ja myös tähän ketjuun vastanneille ihmisille.
Ps. Voitte suositella edullisia ja hyviä personal trainereitä Tampereen seudulta. Kaipaan saliohjausta ja ehkä treeniohjelmankin.