Noniin, takaisin koneen äärellä. Aiheen kimppuun. Nyt tulee tekstiä niin että kulihäröstä hirvittää.
Reinon kanssa olen melko pitkälti samaa mieltä. Punapistetähtäimet ja vaimentimet aluksi pois, kyllä se naapuri tunnin verran meteliä kerralla kestää. Siitä aloittaako ampumaharrastuksen kahdella vai yhdellä kädellä ampumalla voi olla mitä mieltä tahansa, kummallakin on etunsa. Itse asetun kahdella kädellä aloittamisen puolestapuhujaksi. Kun käsi ei tärise, kuten alussa monasti on tapana, voi helpommin keskittyä kaikkeen muuhun oleelliseen, tähtäinkuvaan, hengittämiseen, puristavaan laukaisuun jne. Ongelmakohtia on jo muutenkin tarpeeksi, kahdella kädellä yksi niistä häviää ja virheet muissa osa-alueissa on helpompi havaita.
Tänne on laitettu ihan hyviä linkkejä (varsinkin tuo
http://www.lipas.net), niissä ei kuitenkaan puhuta liikaa itse ampumatekniikasta. Mielestäni ei kannata yrittää nousta perse edellä puuhun miettien vetämistä, rekyylinhallintaa tai liikkeen ja tulen yhdistämistä ensimmäiseksi. Kunhan saisi kaikki laukausta 100 pysymään taulussa, sitten mustalla, sitten kasiringin sisällä... Pisteethän tässä eivät ole se olennaisin seikka, vaan kyky saada kasa pysymään aina vain pienemmällä alueella.
Asento
Ota hartioiden levyinen haara-asento. Valitse katseellasi kohde. Sulje silmäsi. Nosta kätesi silmät suljettuina ja yritä osoittaa kohteeseen. Avaa silmäsi ja tarkista osoittatko todellakin kohteeseen, jos et, muuta asentoa ja toista testi. Kun aseen pystyy suuntaamaan silmät kiinni taulun kokoiseen alueeseen, on asento hyvä ja luonnollinen.
Hartioiden levyinen haara-asento on osapuilleen oikea, tasapaino paranee normaaliin seisontaan verrattuna, toisaalta jalat eivät ole liian leveällä jotta lihakset jännittyisivät. Koukista polviasi aavistus. Lukossa lihakset ovat jännittyneet, samoin jos koukistat polviasi liikaa. Kyykyssä ei ole helppo seistä. Vahvemman käden puoleisen jalan on hyvä olla aavistuksen taaempana, ½-1 kengänmitta kuten eräällä linkkisivulla kerrottiinkin. Älä ota hirvittävää etunojaa. Etunoja kyllä helpottaa rekyylinhallintaa ja lisäksi stressin vaikutuksen alainen ihminen ampuu kasaan vetäytyneenä. Harjoittelun alussa liian voimakas etunoja aiheuttaa kuitenkin herkästi olkapäiden nousemisen korvien korkeudelle, eivätkä kädet tällöin pysy rentoina. Työnnä kädet eteen suoriksi, älä kuitenkaan lukitse niitä. Suoristetut kädet ovat periaatteessa aina samalla etäisyydellä silmästä, tämä helpottaa oppimista, vaikkei olekaan ehdoton edellytys sille.
Ote
Tärkeätä olisi että ase olisi mahdollisimman hyvin käden jatkeena. Sen lisäksi että vahvemman käden tulisi saada aseesta kiinni mahdollisimman ylhäältä, ikäänkuin piipun takaa, tulisi peukalonhanka saada mahdollisimman tarkkaan ja tiukasti aseen perän taakse. Jos ase ei ole käteensopiva, syntyy ranteeseen helposti epäsopiva kulma. Vahvemman käden etusormi, liiapaisinsormi, tulisi pitää mahdollisimman hyvin irti aseesta. Periaatteessa liipaisinta pitäisi puristaa etusormen ensimmäisen nivelen kärjellä, mutta kohta vaihtelee eri ihmisten ja aseiden välillä. Tärkeintä on että laukaisun aiheuttava puristus suuntautuu mahdollisimman tarkasti taaksepäin. Muualle suuntautuva puristus näkyy kyllä taulussa.
Tukikäden tulee puristaa asetta jonkinverran vahvempaa kättä voimakkaammin. Sormien tulee olla liipaisinkaaren ulkopuolella. Mielestäni tukikäden peukalon olisi hyvä ojentua mahdollisimman pitkälle aseen piipun suuntaisesti ja sitä vasten, kosketuspinta-ala (ja samalla siis tuki) on tällöin suurempi. Tukikäden muiden sormien tulisi olla limittäin vahvemman käden sormien kanssa, näin välttyy sormien muljahtelulta. Vahvemman käden peukalo ei itselläni ole asetta vasten, vaan kiertyneenä tukikäden peukalon päälle kämmenselän puolelle. Tapoja on erilaisia, kaikilla on omat pienet etunsa ja haittansa.
Ammutpa sitten 5 tai 10 laukauksen sarjoja kerralla, älä muuta otetta kesken sarjan. Jos huomaat tekeväsi virheen, korjaa se vasta seuraavassa sarjassa. Älä muuta edes sitä kohtaa etusormestasi joka koskettaa liipaisinta. Ammu sarja loppuun kenties samaa virhettä toistaen, osumat saattavat hyvinkin löytyä hyvästä kasasta vaikkakin väärästä paikasta. Paikallahan ei taas ollut etenkään aluksi väliä, ainoastaan kasojen koolla ja rutiinin saavuttamisella.
Hengittäminen
Toiminnalliset ammuntalajit ovat nopeatempoisia, enkä usko että niissä kiinnitetään läheskään yhtä suurta huomiota hengittämiseen kuin tarkkuusammunnassa. Mielestäni kannattaa harjoitella kuitenkin aluksi hitaalla ampumatahdilla ja keskittyä myös hengitykseen.
Tarkan tähtäinkuvan ottaminen ja laukaisu tehdään hengitystä pidättäen. Tuo aikaväli ei ole kovinkaan pitkä, takaraja hengityksen pidättämisessä kulkee 5-10 sekunnin välillä. Tuon jälkeen silmän lihakset alkavat jo reagoimaan pidättämiseen, eikä tulos taulussa ole enää toivotun kaltainen. Jos hengitystä pidättäessä alkaa tuntea pakottavaa tarvetta laukaista, tulee etusormi ottaa pois liipaisimelta, laskea ase ja ottaa koko homma uudelleen alusta.
On muutamia erilaisia hengitystekniikoita. Hengitystä pidättäessä keuhkot voivat olla tyhjät tai puolillaan ilmaa. Keuhkojen ollessa täynnä pallea ja muu keho ovat liian jännittyneinä eikä ampuminen ota sujuakseen. Itse vedän keuhkot täyteen, hengitän puolet ilmasta ulos, pidätän hengitystä, tähtään, suoritan puristavan laukaisun. Jotkut tekevät toisinpäin ja aloittavat pidättämisen vedettyään tyhjät keuhkot puoliksi täyteen ilmaa. Kumpikin tapa on oikea.
Kivääriammunnasta olen ottanut tavan antaa tähtäinten liikkua taulun yli hengityksen tahdissa. Sivuttaissuunnassa pyrin pitämään tähtäinkuvan koko ajan oikeana, mutta sisäänhengittäessäni tähtäimet liikkuvat taulun yli, uloshengittäessä taas ali. Puolivälissä hengitystä tähtäinkuva kohdistuu kymppiin. Tarkkuutta ampuessani hengitän jokaisen laukauksen välillä pari kolme kertaa keuhkot täyteen ja tyhjiksi tällä tavoin, sen jälkeen yritän uutta laukaisua.
Tähtääminen
Oikea tähtäinkuva lienee sinulla tiedossa. Takatähtäimen ja etutähtäimen yläreunojen tulee olla samalla tasalla, ja etutähtäimen sivuilta tulee näkyä kummaltakin puolelta sama määrä valoa. Uskon että toiminnallisesta ammunnasta kiinnostuneena sinun kannattaa kohdistaa ase niin että kymppiin tähtäämällä osumatkin löytyvät sieltä. Avotähtäimillä tarkkuutta ammuttaessahan ase kohdistetaan monasti niin että tähtäyspiste on mustan alueen alareunassa, tällöin kontrasti on parempi.
Ihmissilmä pystyy tarkentamaan ainoastaan yhdelle etäisyydelle kerrallaan. Silmällä kestää myös hetki saavuttaa paras mahdollinen tarkkuus, vaikka näennäisesti kuva onkin jo terävä. Näiden ominaisuuksien vuoksi katse tulee tarkentaa vain ja ainoastaan etutähtäimeen, ei tauluun tai takatähtäimiin, ei edes pieneksi hetkeksi. Etutähtäimen tulee piirtyä kirkkaana ja terävänä, taulun ja takatähtäimen näkyessä sumeampana.
Laukaisu
Oikea laukaisu on mielestäni ammunnan hankalimmin opittava taito. Laukaisun tulisi olla puristava; nykäisemällä tai vetäisemällä liipaisimesta ase tärähtää ja osumat löytyvät taas väärästä paikasta. Aluksi harjoitellessasi, lähde puristamaan tasaisesti liipaisimesta oikean tähtäinkuvan saatuasi. Älä päätä laukaisevasi asetta, vaan keskity tähtäinkuvaan ja kasvata hitaasti puristustasi. Jokaisen laukauksen tulisi aluksi "karata", eli tulla ampujalle yllätyksenä kun liipaisimen laukaisuvastus ylittyy.
Jälkipito
Patruunan lauettua älä lähde laskemaan tai nostamaan asetta heti, vaan tee niin kutsuttu jälkipito. Mikäli totut liikuttamaan asetta heti laukaisun jälkeen, saatat ruveta alitajuisesti liikuttamaan sitä juuri laukaisun hetkellä. Tuloksena osumat muualla kuin toivotulla alueella. .22lr patruunassa on sen verran vähän tehoa, että ampumisen ei pitäisi juurikaan muuttaa tähtäinkuvaa. Toki tähtäimet hieman hypähtävät, mutta niiden pitäisi olla yhä kohdistuneena tauluun.
Tässä mielestäni tärkeimmät perusteet joiden varassa aloittaa harrastus. Paremmat ja kokeneemmat ampujat korjatkoon jos olen jossain kohdassa kirjoittanut mielestänne täyttä :anssia:. Muistakaa kuitenkin etten tässä yrittänyt selittää toiminnallisen ammunnan kaikkia hienouksia, vaan perusteet joiden varassa lähteä liikkeelle.
Valitsemastasi aseesta Waltherin P22 Targetista yksi huomio, tarkista etutähtäin. Target-mallissahan on pidennetty piippu jotta sitä ei luokiteltaisi taskuaseeksi Suomessa. Tuota pidennettyä piippua peittämään on laitettu suujarrua imitoiva koriste jolla ei ole oikeastaan mitään virkaa. Harmillista kyllä, myös etutähtäin on kiinnitetty tuohon härpäkkeeseen joka ei monessakaan Waltherissa ole kovinkaan tukeva. Toivottavasti etutähtäimesi ei heilu sivusuunnassa kun painat sitä kevyesti, silloin et voi koskaan tietää miten tähtäimesi ovat kohdistetut.
