Et voi tietää sitä ollenkaan. Tämä olettamus on mielikuvituksesi tuotetta samoin kuin yhteinen menetetty tulevaisuus, jota ei ole ollut olemassa.
Kaikki tekevät joskus huonoja päätöksiä. Se on normaalia ja osa elämää. Siihen ei vaadita mielialahäiriötä.
Eli sinulla ei ollut sivuvaikutuksia lääkkeestä, mutta lopetit sen näiden olemattomien vaikutusten pelossa. Ehkä voisit harkita lääkkeen aloittamista uudelleen ja tällä kertaa odotella rauhassa mahdollisten sivuvaikutusten ilmaantumista. Lääkkeen voi sitten lopettaa ja vaihtaa toiseen.
Jeps, yhteinen tulevaisuus oli lähinnä omassa päässä. Tai itseasiassa alunperin tuon ex-tapailukumppanin päässä. Hän oli aluksi se, joka yhteistä tulevaisuutta suunnitteli. Minä olin se, joka jarrutteli, eikä ehtinyt mukaan. Olin epävarma omista fiiliksistä. Liian hidas olen, tajuan kaiken vasta viiveellä. Tai ainakin tuolloin olin, kun aivot oli vielä paskana aiemmista "kriiseistä". Ja oli "kaikkea muuta" eli ihan turhia pikkuasioita omassa elämässä, jotka paisui isoiksi omassa vinoutuneessa mielessä.
Mutta toisaalta, sitä kutsutaan oppimiseksi. Ja on kyllä ristiriitaiset fiilikset - tavallaan kiva olla taas maan pinnalla, mutta toisaalta tekee pahaa, miten sekaisin olin tuolloin, kun häntä tapailin. Keskittymiskyky oli tuolloin lähellä nollaa ja ei pystynyt olemaan läsnä. Nyt onneksi huomannut positiivista muutosta tässä, eli pystyy taas olemaan läsnä sosiaalisissa tilanteissa jne. Liian myöhäistä jossain määrin.
Jep, huonot päätökset kuuluu elämään. Niiden kanssa pitää elää. Seuraukset kirpaisee, mutta ei se ikuista ole.
En usko noihin lääkkeisiin omassa tapauksessa ainakaan. Elämäntilanne ei ole mielestäni sellainen, että lääkkeet ratkaisee. Mielekkäämpi työ ja uudet ihmissuhteet olisi parempi lääke. En usko, että kukaan voi kovin hyvin henkisesti ilman hyviä ihmissuhteita ja jos työ on epämieluisaa. Mutta näihin voi saada muutosta ajan kanssa. Kävin tänään kolmannella terapiakäynnillä. Ihan hyvää tekee, päästiin vähän syvemmälle ongelmien aiheuttajiin. Ei tuo mikään ratkaisu ole, mutta jos edes jotain jeesiä saa, niin hyvä. Jatketaan tuota, ja katsotaan miten etenee.
Terapeutti ehdotti, että laittaisin viestiä exälle ja pahoittelisin. Sanoin, etten laita, kun ei häntä takaisin tuo :D Katsotaan miten tästä nousee taas, kannatti sössiä parisuhdekin alta. Ei se kannatteleva voima ole eikä saa olla, mutta iso osa hyvinvointia.
Satku meni rikki 17 v ikäisenä ja armeijan jälkeen meni 20 vuotta siihen kun lukema alkoi seuraavan kerran ysillä.
